keskiviikkona, joulukuuta 22, 2010

Itsetehtyjä pipareita vielä jäljellä...

Koska olen piparitaikinaherkuttelija oli pakko tehdä tosi vanhan ohjeen mukaan pipareita - vanhemman kuin minä olen.
Taikinasta jäi ihan leivottavaksi asti, eka pellillinen paloi ja loput laitoin peltirasiaan... josta käyn niitä aikaajoin näpistämässä. Nähtäväksi jää onko piareita yhtään jäljellä jouluaattona. No ei niitä kukaan muu meillä syö kuin minä, vaikka niitä olisikin.
Eilen kävi joulupukki, jolla oli Lisa mukana. Pukki otettiin avosylin ja lämpimästi vastaan ja tietty riemukiljahduksin.
Puhelin on hyvä renki, mutta huono isäntä. Minun puhelimen näyttö on ollut jälleen pimeänä. Puhelin ei ole edes vanha ja se alkoi temppuileen melkein heti hankinnan jälkeen. Näyttö pimenee ja silloin ei puhelimella tee juuri mitään.
Olen saanut sen yleensä toimimaan purkamalla puhelimesta kaiken mitä irti saa tai pudottamalla lattialle tai... no ei kannata kaikkea kertoa ja ääniefektit jätän täysin kertomatta.
Nyt viime kerralla piti tehdä vähän noita kaikkia, pitää taukoa ja ottaa uusiksi, pitää pitempää taukoa ja ei ku jälleen purkuhommiin ja kasaus ennenkuin näyttö jälleen toimi.
Joulukiireet ei ole ennättäneet vielä meille asti. Näissä päivän rutiineissa saa päivän kulumaan ilman jouluaskareitakin, tälläisellä lemmikkilaumalla. Ulkolintujen ruokintaan ole myös panostanut pakkasten vuoksi ja ruokintapaikalla onkin melkoinen kuhina päivän aikana. Puita saa kantaa selkä vääränä leivinuuniin, Pekka tilas viimmeksi puut 80cm ja ovat ryökäleet aika painavia kanniskella... joskus olen turvautunut pulkkaan puiden kuljettamisessa.
Tänään on tulossa Päivi ja Aleksi vierailulle ja minun pitää käydä mammografiassa. Pakkanen paukkuu -25 asteen paikkeilla.
Lisasta on tullut ilmeisesti ton kilpirauhasen vajaatoiminnan ja sen lääkityksen johdosta todella kylmän arka. Se pitää vaatettaa kunnolla ulkoiluun, on mantteli ja viimeinen hankinta on fleestossut, jotka Piksun mielestä ovat todella hyvät, ilmeisesti myös Lisan mielestä sillä lenkkeilyt ovat sujuneet nyt tosi hyvin ja vauhdikkaasti.
Oikein mukavaa päivän jatkoa ja rauhallista jouluun valmistautumista!

torstaina, joulukuuta 16, 2010

Jouluajan huipentumaa kohti jolkotellen ja laiskotellen

Wilma "kuuntelee" pupunpapanoita.
Wilma ja keppi.
Ihkudaa tutkii.
Ihkudaa.
Kikka.
Unski, Ihkudaa etualalla.
Unski ja alahampaat.
Unski lentää.
Unski tarkkana.
Unski ja Ihku.
Pimeys yllätti Unskin, Kikan ja Ihkun (jälleen etualalla)
Kaunis koivu on saanut lumihiutalekuun latvustoon.

Kuuraisia oksia.
Kuvat kuvattu 15.12 iltapäivällä.
Huokaus... on hyvä syy notkua tietokoneella, sillä siivous odottaa. Aina on tärkeämpää tekemistä kuin siivous... onhan? Luotan siihen, että kun aloitan niin iltaan mennessä olen saanut jotain näkyvää aikaiseksi.
Parina viimeisenä päivänä sää lauhtui -10 asteen lähelle ja olemme vihdoin päässeet koirien kanssa kunnon lenkeille. Tänään pakkanen on jälleen kiristymässä ja tuulee kylmästi.
Pakkasesta on ainakin se hyöty, että voi mattoja ja petivaatteita tuulettaa kunnolla.
Toissapäivänä käytiin Pitkässäkarissa mökillä. Vietiin Turbon haudalle kynttiä ja käytiin jäällä kiertelemässä lähisaaren ympäri. Wilma nautti selvästi lenkkeilystä, ennätti juosta saaren ja mantereen välin useampaan kertaan, kunIhku ja Unski keskittyi keskenään formulointiin, Kikan vartioidessa minua. Samoin eilen Wilma viipelsi kuin viimeistä päivää, kun käytiin takametsässä metsälenkillä. Unski ja Ihku nauttivat yhteisestä nahistelusta, olivat pari viikkoa eristettyinä toisistaan koska Ihkudaalla oli juoksu. Ihkun juoksuaika meni jo aika kivuttomasti kaikille osapuolille, voi sanoa että melkein rutiinilla.
Nyt vanhukset Kikka ja Wilma valmistautuva seuraavaan juoksuun, ovat ihan pikkasen ärhäköitä ja niillä on lyhyt pinna. Kikka aloitti myös rajun karvanlähdön. Se on pakko kammata ja pestä useampaan kertaan, että saisi irtoavan karvan mahdollisimman nopeasti pois. Miksi noiden narttujen pitää tiputtaa karvaa myös aina ennen juoksua, sakemanneilla sen näkee/kokee "pahimmillaan".
Tomi kävi muutaman päivän olelemassa kotosalla, hassua sitä edelleen ajattelee että täällä on Tomin koti ja Helsingissä kämppä. Joulu vietetään Pekan ja lauman kanssa keskenämme, mitä ilmeisemmin syöden ja ulkoillen (toivottavasti sää sallii kunnon lenkit) ja laiskotellen.
Minulla on haave valvoa joku yö ennen joulun h-hetkä. Radiosta tulee hyvää musiikkia, yllättävän paljon joulumusiikkia, yö kuluu aivan älyttömän nopeasti - olen testaillut jo muutamana yönä muutaman öisen tunnin verran.
Milla, Annikki ja Tommi pyörähti pihalla Itsenäisyyspäivänä. Visiitti oli niin nopea, että jälkeenpäin piti miettiä kävivätkö he todella :). Kyllä kävivät, Milla ennätti formuloida Unskin kanssa pari kierrosta - Unski oli aivan ihastuksissaan ja Wilma ennätti hermostua Millan jälleenäkemisen höyleilyyn niin että pölläytti Millaa. Milla on melko tarkka kopio Wilmasta, piti katsoa kaksi kertaa kumpi on kyseessä.
Nyt katteleen tätä huushollia ja toivottavasti jotain tekemään. Olkaa huoleti, en hössötä joulua en peruustellisella joulusiivouksella saatika leipomalla. Kunhan saisi siivottua perus viikkosiivouksen - Kikan villakoirat pois nurkista. Joulu tulee ja menee hössöttämättäkin hitaasti mutta varmasti - turha repiä ressiä.
Wilmakin käy kertomassa jotain asiaa mulle ja pyörähtelee markkoja... en valitettavasti vain ymmärrä mitä asia tälläkertaa koskee... taitaa tietää että Pekka tulee tänään kotiin.
Rauhallista joulun tai vapaapäivien odottelua!

perjantaina, joulukuuta 03, 2010

Joulua odotellessa


Kuvat Selkäleton rannasta (Praavan edustalla) merelle päin. Kuvattu 28.11.2010.
Kävin koirien kanssa Selkäleton rannassa viimme sunnuntaina. Päivä oli kylmä, aurinko paistoi. Uskaltauduin jäälle koska tuuli oli ollut jo pitemmän aikaa maalta, vesi oli alhaalla ja pakkaslukemat olivat paukkuneet jo pidemmän aikaa. Luotin, että jää kestää. Lähdimme matkaan Pitkänkarin rannasta ja matkan varrella kävimme tervehtimässä kesäistä ilakointipaikkaa - matalikkoa jossa olen ottanut mielestäni kauneimmat- ja muistorikkaat kesäkuvat. Koirat olivat täpinöissään ja juoksentelivat onnellisina tutuissa paikoissa, joita peitti paksu jää.
Suunnistin Selkälettoa kohti ja sen rannallalta koirat löysikin sitten kunnon apajan... jäniksen papanoita oli ilmeisen paljon. Aurinko kultasi ja pensaat olivat saaneet kuurapeitteen. Sanoin ei voi kuvata, kuinka kaunista oli. Saaren ranta oli tosi suojainen ja kuvasin paljain sormin, -20 asteen pakkasesta ei ollut "tietoakaan". Kovien pakkasten vuoksi olimme viettäneet sisällä monta päivää ja me kaikki nautimme olostamme saaren rannassa. En ikinä unohda sitä olotilaa, kaunista luontoa ja ihmeen kaunista valoa.
Rannan edessä oli jäälle purkautunutta jäätynyttä vihreän sävyistä vettä, joka oli kuin paksua kermaa.
Joulukalenterin kuvista suurin osa on Selkäleton rannassa kuvattuja. Osa kuvista on sellaisenaan tai muokattuna ja joululaulujen sanoilla maustettuja.
Joulukalenterita löytyy myös kuvia vanhoista joulukorteista joita olen löytänyt tämän talon kätköistä.
Omien koirien lauma on pysynyt vakiona, Wilma ja Kikka porskutta vauhdikkaina... uskomattoman hienoa nähdä Kikka leikkisänä, Unskin ja Ihkun kanssa formulota kirmaten. Ei olisi kesällä uskonut, että tulemme vielä moista näkemään. On pakko vannoa Nutrolin Senioriöljyn nimiin.
Ikävääkin kuuluu, Turbolla on todettu lymfooma eli imukudossyöpä. Tieto oli minulle melkoinen järkytys, vaikka omasta koirasta ei olekkaan kyse. Olen aina tykänny Turbosta - huolettomasta hulivilistä ja jästipäästä. Muutama ärräpää on kyllä Turbon seurassa tullut välillä lausuttua, mutta ei Turbo ole ottanut siitä nokkiinsa. Meidän jälleennäkemisemme ovat aina olleet yhtä riehakkaita ja iloisia. Turbo on elänyt nimensä mukaisesti täysillä joka sekunnin.
No mutta, ilman kuolemaa ei olisi elämää... tosi mutta joskus vaikea muistaa.
Mukavaa joulun odottelua ja nauttikaa jokaisesta auringonpilkahduksesta, päivien valoisa aika lyhenee - vielä jonkin aikaa.