Sateinen sunnuntai

Montako kahvikupillista tarvitset aamulla ”lähteäksesi käyntiin”? Vaikka olen yleensä heti herättyäni ON -tilassa, juon vähintään kolme kupillista kahvia joka aamu. Parasta aikaa on kolmas kupillinen tietsikkapöydällä.
Unski ja Pekka vielä nukkuvat, ulkona sataa räntää – todellinen koiranilma. Joku kaveri oli ennustanut, että 19.10. sataa Iissä lunta. Tuskinpa sade muuttuu lumeksi, kun lämpötila on pari astetta plussalla. Kurjan märkä, syksyinen ja pimeä päivä tulossa ja jos hyvin käy niin pääsen tänään kuvaamaan Päivin luo Raaheen sakemannin pentuja. Pentujen luovutus lähestyy, täyttivät viime viikon torstaina viisi viikkoa.
Sain viikolla pihan valmisteltua talvea varten ja kävimme Unskin kanssa yhtenä kauniina aurinkoisena päivänä karpaloita poimimassa. Unski oli kyllä vain haittana, jos ei yrittänyt repiä juurakkoa kepiksi, oli ajan vailla ”heitä keppiä”. En aluksi välittänyt Unskin vaatimuksista, mutta kun toi kepin heitettäväksi ja minä otin sen heittääkseni, ”keppi” paljastui jäniksen takajalaksi. Survoin koiven mättään sisään ja jatkoin marjojen poimimista, ei mennyt kauaa kun Unski toi toisen koiven heitettäväksi. Oli pakko katkaista Unskille oikea keppi ja heitellä sitä, että unohtaisi jäniksen koivet.
Karpaloiden poimiminen on hidasta hommaa, jokainen marja pitää yksitellen poimia mättäiltä heinien ja kuuran alta. Ei siihen hommaan olisi tarvinnut vaativasti korvan juuressa haukkuvaa mustapartaa ja mättäälle pudotettua keppiä haitoksi.
Kotiin palasimme karpaloita ihan mukavasti ämpärissä ja Unski ylen tyytyväisenä, kun sai minut heittelemään keppiä… halavatun jäniksenkoivet.

Huusholli herännyt sunnuntaipäivään, Unski mutustelee aamusapuskaa ja Pekka lukee Kalevaa.
Pihalla kuuluu melkoinen sirkutus, Zooplussasta tilatut linnunruuat ja Happy Cat –sapuskat saapuivat alkuviikosta postin tuomana pihalle asti. Hyvin näyttää linnunruuat kelpaavan ulkolinnuille ja kissat syövät hyvällä ruokahalulla Happy Cattia.

Just tuli varmistus tekstari, että lähdemme Raaheen. Omassa autossa on vielä kesärenkaat, mutta onneksi pääsen reissuun auton kyydissä ja jossa on talvirenkaat… I hope.
Ehkä minun pitää ottaa huomenna rengasrauta huomenna kauniiseen käteen ja vaihtaa talvirenkaat alle, sen jälkeen kun olen ensin aamulla käyttänyt Pekan klipsien poistossa.

Nyt toivottelemme mukavaa sunnuntai päivää ja alan valmistautumaan Raahen reissuun pakkaamalla kaikki valokuvaus vermeet mukaan.

All About That [Upright] Bass - Jazz Meghan Trainor Cover ft. Kate Davis...

Tämä cover-esitys lyö kirkkaasti alkuperäisen Meghan Trainor - All About That Bass - esityksen.

Lunta odotellessa

 Pekan olkapää operaation jälkeen, siistiä jälkeä.

Pakkasyön jälkeen aurinkoinen päivä pimentynyt iltaan, Pekka tollottaa telkkarista jalkapallomatsia ja Unski ja Tursake käyvät sohvan herruudesta henkien taistelua. Tursake voitti, sillä on terävämmät kynnet. Vaikka ei sen tarvitse niitä käyttää, ojentaa vain ison tassunsa lähelle Unskia ja silloin Unski siirtyy toiselle sohvalle ihan suosiolla.

Kävin Unskin kanssa aamupäivällä metsälenkillä ja koska Unski on nyt sitten kynitty lue konetrimmattu, piti heitellä keppiä että se pysyy lämpimänä. Pellolla Unski sai hepulin ja formuloi ilman kepin heittelyäkin, kuurainen heinä näytti myös maistuvan.
Tuli kynittyä Unski uimapuku lookkiin, pitää käyttää rauhallisimmilla lenkeillä talvimanttelia ainakin näin aluksi. Eiköhän kunnon pakkasten alettua, karva ole jo hieman kasvanut.

Olen harrastanut viime viikkoina pienen tauon jälkeen kirpputoreilla vierailuja. Viime viikolla kävin Haukiputaalla Työnhakijat ry:n  kirpparilla, jossa on tullut aiemminkin vierailtua. Hyvä kirppari, josta aina löytää mukaan lähtevää. Kotiin tuomisina tällä kertaa, 5 euron Joutsen pitkä punainen untuvatakki, musta pitkähihainen pusero punaisilla raidoilla 1,50€ ja puuvillainen kotelohame 2,50€, joka oli totaalisesti ylläriostos – enhän minä pidä hameita.
Minulle vaatteissa tärkeintä, että niiden pesussa ei ole käytetty hajustettua pesuainetta, miltä materiaali tuntuu, ne olivat ehjiä ja siistejä. Untuvatakki ei ole ehkä viimeisintä muotia, mutta muuten ”sikasiisti” ja menee ihan täysin pihatakkina ja pakkaspäivinä rannalla käydessä.
Kotelohame paljastui lähemmässä tarkastelussa Anne Linnonmaa Oy:n tuotteeksi ja siitä on tullut minun lemppari kotivaatteena, ei haittaa vaikka se on minulle reilun kokoinen eli L kokoa. Onpahan kasvunvaraa. Hame on todella lämmin ja legginsien kanssa mainio yhdistelmä.

Oulun Punaisenristin Kontissa tuli myös käytyä ja siellä ei voi valittaa kuin korkeista hinnoista.
Muutama viikko sitten käytiin pikavisiitillä Oulun Toppilassa Toppila-Centerissä, josta löysin pari Kultakeramiikan lehmä-aiheisella koristeella olevaa pientä kulhoa, kissojen kupeiksi. Tosi siisti kirppis, siellä pitää ehdottomasti pyörähtää uudemman kerran ja ajan kanssa.
Eilen pistäydyimme Iissä Punaisenristin Pointissa, josta Pekka löysi mainion puutaulun. Taulu odottaa ulko-oveen naulaamista. Minä löysin täysin uuden veroisen mustan pitkähihaisen puseron 1.50€. Iin Pointti on selvästi taantunut sen jälkeen, kun siellä ei ole enää yksityisten henkilöiden myyntipöytiä.

Pullotin tänään viimeisistä puolukoista valmistuneen tuoremehun. Mehua on nyt pakastettu runsaasti talven varalle kahteen eri pakasteeseen. Mehu on niin älyttömän hyvää, että inkiväärijuoma jää toiseksi.

Pekka huokailee edelleen kipujensa kourissa, mutta on ehkä sopeutunut pikku hiljaa olotilaansa. Olen jopa vienyt sen pari kertaa ”terapeutille”. Iin Nesteen baarissa kokoontuu miesten parlamentti pari kertaa päivässä ja Pekka on ollut vakio osallistuja parlamentissa, johon minun ymmärrys ei kerta kaikkiaan riitä. Päätin kuitenkin hieman hellittää tiukkaa pipoani parlamentin suhteen, mutta ei tule tavaksi.
Nyt pitäisi kellahtaa vaakasuoraan asentoon, huomenna olisi taas kunnon lenkkeilypäivä Unskin, Lakun ja Mairen kanssa. Kun vuoronperään käy vain vaihtamassa koiran, lenkkeilyssä menee 4h ihan kevyesti.
Toivottavasti huomisesta päivästä tulee aurinkoinen.

Muotopuoli ja huokailija

 Kuvasaastetta kolmiviikkoisista sakemannin pennuista.

Lokakuu jo pitkällä, mihin ihmeeseen päivät/aika katoaa? Raahesta kotiuduin nippanappa reilu viikko sitten ja sen jälkeen olen pysytellyt kotosalla rästiin jääneitä hommia tehden – tai niitä laistaen.
Aloitin ennen Raaheen lähtöä Unskin karvan siistimisen ja se jäi todella pahasti vaiheeseen. Siistin lipan, parran, toisen korvan ja kolme jalkaa, juu tosi on, yksi jalka ja runkokarva ovat siistimättä. Eipä Unskin kanssa ole kehdannut ihmisten ilmoilla kuljettaa, olen lymynnyt sen kanssa metsäpoluilla. Lipan leikkasin niin lyhyeksi, että Unskin silmät näkyvät todella selvästi ja vaivattomasti. Nyt siihen on ollut todella vaikea tottua, kun Unskia ei enää tunnista Unskiksi, kun isot silmät näkyvät esteettömästi.. aika pistävä katse.
Olen antanut itselleni tämän päivän takarajaksi tehdä trimmaus loppuun, loppuu jo huumori katsella tuota ”minkä rotuinen koira oikein on kyseessä”.
Jos meidän huushollissa on tepastellut karvapuoli koiruus, niin tiistain jälkeen kotiutui myös raskaasti huokaileva käsipuolipotilas. Pekka pääsi vihdoin olkapääleikkaukseen, joka suoritettiin Oulaisissa. Vasen olkapää on muljahdellut useita kertoja pois paikoiltaan ja useamman vuosikymmenen olkapää on ollut kipeä. Leikkausoperaatiosta tuli oletettua suurempi ja nyt käsi on kantositeessä ainakin neljä viikkoa, eikä sillä saa tietenkään tehdä mitään. Ei tainnut Pekka varautua ollenkaan, että nyt olkapää on todella kipeä, ainakin jonkin aikaa. Mitä lie tehneet, ainakin solisluuta oli lyhennetty ja poistettu sieltä sun täältä irronneita palasia (niitä ei saatu edes kaikkia poistettua) metalli klipseillä suljettuja reikiä on olkapään ympärillä, pitkän leikkaushaavan lisäksi. Leikkauksen yhteydessä oli asennettu kipupumppu, joka käytiin poistattamassa terveysasemalla ensimmäisen siteen vaihdon yhteydessä, kolmantena päivänä leikkauksesta.
Pekan tapauksessa on tietenkin pahinta, että kipu ei hellitä pillereillä ja joutuu olemaan kotona ”arestissa”, ei pääse huristelemaan autolla pitkään aikaan.
Olen yrittänyt tukea huokailijaa olemalla hiljaa (osaan myös sen taidon), tai uskottelemalla että olkapäästä tulee aikaa myöten entistä ehompi. Kuntoutukseen pitää kyllä satsata, sitten kun sitä pystytään tekemään.
Tämä tietää myös sitä, että minun pitää tehdä syyshommat pihalla. Viikolla riehunut kova tuuli on riipinyt puista ja pensaista lehdet ja monivuotiset pensaat pitää leikata… ja vaikka ja mitä.
Ensi viikoksi on luvattu tuulettomia päiviä, joten minut nähdään varmasti monena päivänä haravaa heilutellen tai pensasleikkurit kädessä pihahommissa.

Kuluneella viikolla olen vääntänyt kättä Windows 8.1 kanssa. Kone palautui kesällä viimeiseltä huoltoreissulta tilassa, jossa minulla ei ollut juuri mitään oikeuksia tehdä koneella ”mitä halusin”. Olisi pitänyt tyytyä Windows 7, sille olisi saanut mm. eri laitteiden päivitykset helpommin, tai ne olisivat olleet jo valmiina. Vaikka olen tosi blondi, niin minusta 8.1 valvoo kaikkea ihan liikaa. Sain niskalenkin järjestelmästä 14h päänhakkaamisen ja noitumisen jälkeen. Netissä olevat ja atk-asiantuntijan neuvot olivat, että Windows pitää asentaa uudestaan (minulla loppu kirosanat ja tukka nousi pystyyn… sinne sun tänne ilmestyneistä pateista ja sarvista puhumattakaan). Ei onneksi tarvinnut ja nyt toivottavasti minun ja Windows 8.1 yhteiselämä sujuu joustavammin ja sain annettua itselleni oikeudet tehdä vapaammin hommia käyttöjärjestelmässä ilman hiton salasanoja ja kirjautumisia sinne sun tänne. En tiedä, mutta minulla on mututuntuma, ettei Windows 8 olisi pitänyt päivittää 8.1. Mene ja tiedä… No, toivottavasti minun ja koneen yhteistyö jatkuu edes jonkin aikaa ilman sarvia ja hampaita.

Lähestyvä talvi on saanut miettimään myös lintujen talviruokintaa, joka tulee sietämättömän kalliiksi kaupan hinnoilla. En ole moneen talveen syöttänyt kuorellisia auringonkukansiemeniä, sillä ne roskaavat ruokintapaikat. Pähkinöiden ja kuorettomien auringonkukansiemenien hinnat ovat nousseet joka vuosi ja nyt kipuraja niiden ostamiseen ylittyi, kun kaupoissa hintoja katselin. Kuorettomista ja rikotuista pähkinöistä saa maksaa yli 5 euroa/kg, kuorelliset maapähkinät ovat vain hieman halvempia.
Tutkailin, josko netistä löytyisi lintujen talviruokintaa sapuskaa halvemmalla. Kävin useilla sivuilla ja päädyin tilaamaan http://www.zooplus.fi/ 20kg säkin http://www.zooplus.fi/shop/linnut/ravinto/luonnonlinnut/435652, jossa on useita eri siemeniä, maapähkinää ja kuorittuja auringonkukan siemeniä. Kilohinnaksi tuli 1.60 euroa. Samalla tilasin kissoille Happy Cat kissanruokanappuloita. Ovat syöneet kyseistä kissanruokaa vuosia sitten hyvällä ruokahalulla, mutta kun sen saanti vaikeutui, niin piti vaihtaa Royal Canin-nappuloihin.
Tilaus käsiteltiin nopeasti samana päivänä ja on nyt matkalla Iihin. Toivottavasti tilaus tulee heti alkuviikosta perille, että saan täytettyä lintujen ruokinta-automaatit ruokasekoituksella ja pääsen totuttamaan kissat pikkuhiljaa Happy Cat sapuskaan. Yli 49 euron tilauksista ei tarvi maksaa toimituskuluja, joten niistä ei tullut ylimääräisiä kuluja ostoille.
Tarkoitus olisi jatkossa ”pitää silmät auki” ja käydä seuraamassa Zooplussan tarjouksia ja tarjontaa jatkossakin, tarjontaa näyttää olevan niin paljon että heikottaa ja rahan saisi palamaan. Jos linnunruoka tekee kauppansa, niin sitähän on tilattava lisää, samalla kun tilaa kissoille sapuskaa.
Tänä aamuna minulla on ollut onni nähdä talitiaisten ja varpusten lisäksi punatulkkupariskunnan, muutaman mustarastas parikunnan ja oravan. Linnut ovat palanneet pihapiiriin parin hiljaisen kuukauden jälkeen ja sirkutus on ajoittain korvia huumaava – tervetuloa linnut!
Luonnon seuraamisella jokainen vuodenaika tulee todeksi ja antaa elämyksiä, oli sää sitten millainen tahansa.

Olen tullut todella riippuvaiseksi naapurin mustien sakemannien kanssa lenkkeilyyn, ovat niin mainioita tapauksia jäyhän jöpöttäjä Unskin vastapainona. Jostain syystä minun sielu lepää ja akut latautuu, kun saan höpöttää ja touhuta sakemannien kanssa. Unskilla on IhQun poistumisen jälkeen ollut vain kaksi vaihdetta; jäyhä jöpöttäjä ja heitä keppiä. Muuten ei juuri kontaktia ota, eikä silmistä löydy pilkettä. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että alan ottaman Unskin kanssa tottisliikkeitä leikki ja makupalat palkkana. Jospa tämä elo nyt hieman vakiintuisi lähelle normaali päivärytmiä ja ennättäisin touhuta Unskin kanssa muutakin kuin lenkkeillä.

Nyt pitää tempaista itsensä pois koneen ääreltä ja jatkaa sekarotuisen näköisen Unskin trimmaaminen snautserin näköiseksi… tai ainakin sinne päin. Luovalla taiteilijalla on taas vapaat kädet, mutta toivottavasti kehtaan trimmauksen jälkeen julkaista Unskista kuvan netissä. Nyt ei kehtaa häpäistä uljasta snautseria, minkä tiedän sen olevan, vaikka ei tällä hetkellä siltä näytä.

Oikein mukavaa sunnuntai-päivän jatkoa!

P.S
Otin kuvan kännykällä Pekan olkapäästä, kun sidettä vaihdettiin. Yritin siirtää Zune-ohjelmalla kuvan tietokoneelle, kuten olen aiemminkin tehnyt. Ei kele nyt onnistunut... vaikka kännykkä oli USB-piuhalla liitettynä koneeseen, Zune herjas että ei ole yhteyttä kännykkään. Antaa paskan olla, en jaksa alkaa nyt säätään. USB-piuha on kuitenki ilmeisesti kunnossa, koska tietsikka tunnisti laitteen… jatkuvaa säätämista kele.
harmaantuva sama