maanantaina, huhtikuuta 30, 2012

Hauskaa Vappua!

Vappuaatto aamu valkeni aurinkoisena, mutta kylmänä – yöllä on ollut pakkasta. Koko viikonlopun on ollut kova ja kylmä tuuli. Kävimme eilen heti aamusta koirien kanssa n. 7km sauvakävelylenkin altaalla. Vaikka oli varhainen aamu, oli useita tuttuja ja tuntemattomia koiraihmisiä koirineen liikkeellä. Altaalla on nyt hyvä käydä lenkillä, kun siellä tiet ovat lumettomat ja kuivat, eikä kalastajat ole vielä tullut sinne – muutama lintubongari on nähty. Paluumatkalla tulimme jäätä pitkin takaisin niin pitkälle, kuin vain saatoimme. Koska sää oli kaunis, istuskelimme välillä rantakivillä koirien tonkiessa rantaheinikkoa.
Heti lenkin jälkeen lähdimme mökille risujen polttoon. Risukasa oli jäänyt viime vuonna kaadetuista puista. Nyt ei ainakaan ollut pelkoa, että tuli leviää maastoon. Käveltiin myös jäällä, mutta ei menty pitkälle, kun molemmin puolin pusikossa kaakatti hanhet – ei haluttu häiritä niitä. Viikonloppuna tuli oltua paljon ulkona, tulimme eilenkin kotiin vasta alkuillasta. Mökkeilykausi on nyt tullut avattua myös tällä korkeudella.
Lämpenevästä säästä ei ole vielä toivoakaan, ennusteen mukaan täällä palataan tulevina päivinä kylmempiin päivälämpötiloihin ja Siperiasta puhaltava tuuli pitää huolen, että toppatakki ja pipo ei jouda vielä varastoon. Toisaalta tuuli ja yöpakkanen pitää maaston kuivempana ja kuivaa vesilätäköt.
Olemme seuranneet Pekan kanssa lintujen touhuja. Peipot ovat saapuneet sankoin joukoin ja eilen yksi pari aloitti pesän tekemistä yhteen lintupöntöistä. Kyseiseen pönttöön ei ole vielä yksikään lintu tehnyt pesää, vaikka pönttö on ollut puussa jo muutaman vuoden. Nyt peipot konsertoi korvia huumaavasti, mutta kun pesintä alkaa hiljenevät.
Tänään olisi tarkoitus lähteä ostamaan Verkkokaupasta kamerareppu, entinen reppu – ei kameralle tarkoitettu – on tullut tiensä päähän. Voisihan sen repun tilata kotiin netin kautta, mutta pääseepä himosoppaaja Pekka samalla käymään Bauhaus:issa. Ei Pekka yleensä osta mitään, kunhan kattelee ja hypistelee – vähään tyytyväinen. Minun pitää ottaa ”pitkä pinna” mukaan itselleni, että en hoputtaisi Pekkaa.
Olemme aloittaneet jätteen lajittelun, koskien talven aikana kertyneitä sanomalehtinippuja, tyhjentyneitä lasipurkkeja ja muovirasioita. Nyt on hyvää aikaa lajitella ja viedä ylimääräiset tai kannettomat purkit ja rasiat kierrätykseen. Koirien huone pitää siivota ja vaihtaa puhtaat aluset näin keskellä pahinta kura-aikaa. Huushollissa riittää vielä myös tekemistä, talvimattojen varastoon viemien oli vain alkusoitto. Ikkunat saavat odottaa vielä sään lämpenemistä, eihän sitä kaikkea tarvitse kerralla tehdä.
Parrat ovat syöneet aamuruuan ja saaneet jälkiruuaksi PEDIGREE® DentaStix –hammastikun, se on koirille suurinta herkkua pannukakun ohella. Molemmat herkut saa Ihqun hyppäämään metrin korkeudelle ja kiljumaan, Unski pelkästään kiljuu. Nyt liikenteeseen, ettei mene koko päivä hukkaan. Koirien kanssa pitää myös käydä vielä kunnon lenkki tänään.
Oikein mukavaa vappuaattoa ja -päivää! Toivottavasti hyinen sää hieman rauhoitta.

lauantaina, huhtikuuta 28, 2012

Västäräkäkistä vähäsen











 Piekana











Kuvat Pitkänkarin rannalta 26.04.2012 iltapäivällä.
Käytiin Pitkänkarin mökillä torstaina iltapäivällä, sinne oli aurattu tie samana päivänä. Kävelimme jäällä koska jään vahvuus oli paikka paikoin vielä melkein metri. Heti jäälle mennessämme yläpuolelle ilmestyi piekana kaartelemaan, kadoten hetimiten horisonttiin. Parrat formuloi innoissaan, eikä niitä haitannut edes rannan läheisyydessä jään päällä oleva vesi.
Kevät keikkuen tulevi sanonta on pitänyt kirjaimellisesti paikkansa tällä viikolla. Maanantain helli +14 asteen lämpötila sen jälkeen on vuoroin satanut räntää, paistanut, satanut rankasti vettä ja lämpötila jämähti +2-4 asteen nurkille. Pekka on ollut kotona, joten olen poutapäivinä pyöräillyt töihin ja sateisina päivinä Pekka on kyydinnyt autolla. Iltapäivisin olemme sauvakävelleet patoallasta ympäri, vaikka siellä oli vielä paikoin paljon lunta. Eiköhän eilinen rankka vesisade ole sulattanut sieltäkin lumia vähemmäksi. Pihalta lumenpinta on humahtanut viikon aikana reippaasti, mutta vielä lunta riittää. Konnien ulkoallas on paljastunut, toivottavasti kuukauden sisällä saan konnat ulkoaltaaseen.
Vapuksi on luvattu sateetonta ja aurinkoista säätä, tarkoitus olisi mennä mökille, kunhan saan ensin siivottua ja vaihdettua matot huusholliin. Ajoittain näyttäytyvä aurinko muistuttaa pesua kaipaavista ikkunoista ja lumen alta paljastuva maa saa sormet syyhyämään haravanvartta. Kun vuosia vuosia sitten haravoin pihaa keväällä, naapurin mummo huikkasi pihalta että ei saa haravoida vielä kun kirsi on maassa. Minulle sanoma ei mennyt perille, koska en ymmärtänyt mitä hän tarkoittaa. Selvisihän se jossain vaiheessa, kun maassa on vielä routaa ei saa haravoida.
Kävin äsken koirien kanssa pihalla kun eteeni lehahti pullea västäräkki pyrstöä keikuttamaan, toivotin västäräkin tervetulleeksi ja pitää toivoa että se löytää syömistä henkensä pitimiksi. Sääennusteen mukaan tällä korkeudella riittää vielä pakkasöitä. Muuttolintuja on tullut jo sen verran, että kissat saavat tiukupannat kaulaansa.
Nyt aloitan hommat, että pääsisimme hyvissä ajoin mökkeilemään.
Tähän lopuksi linkki YLE Radio Suomen 24.04. esitettyyn Taustapeili ohjelmaan, jossa vieraana Martin Saarikangas. En olisi koskaan uskonut kuulevani että hänen taustallaan oleva ihminen puhuu niin järkeviä ja ottaa selväsanaisesti kantaa viime aikojen puheenaiheisiin. Hyvä Martin! Linkki Yle areenaan.
Oikein aurinkoista ja mukavaa viikonloppua!

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2012

Sunnuntaita

Heräsin aamulla puoli kuuden aikaan, ei edes Unski ennättänyt vinkua makkarin oven takana. Päivä on valjennut harmaana ja vesitihkuisena, lämpömittarin lukema just plussan puolella. Snakuille aamusapuska ja sen jälkeen lähdettiin lenkille takametsään. Tällä kertaa lähdimme sellaista reittiä, jonka tiesin talven aikana jonkin verran kuljetun. Yritin urheasti poiketa metsätieltä läheisille pelloille, mutta takaisin oli palattava, kun upotti polvia myöten. Viisaat parrat ei edes yrittäneet tulla minun perässä. Kävelimme metsäpolulla niin pitkälle, kuin pääsimme. Jouduimme palaamaan samoja jälkiä takaisin lammen rannalta, siitä eteenpäin oli vastassa vain upottavaa lunta. Jotta lenkille tulisi lisää pituutta jatkoimme vielä tielenkillä, kotiin tultua laitoin koirat ulkotarhaan, lahjuksena pannaripalat. Ilmatieteen laitoksen sivuilla lupaillaan tänne iltapäivälle jopa auringonpaistetta (vähän epäilen), snakut pääsee tänään joka tapauksessa vielä toiselle lenkille.

Olen pitkästä aikaa kuunnellut Spotify:ä ja sieltä  Jerry Lee Lewis:n viimeisintä (?) albumia Last Man Standing jolla esiintyy lukuisia huippuartisteja, Rollareistakin muun muassa Mick Jagger, Keith Richards ja Ronnie Wood. Rattoisaa ja letkeää kuuneltavaa – meikäläisen sielu lepää – on ihan selvästi hyvää ”siivousmusiikkia”. Vuonna -35 syntynyt Jerry Lee Lewis kuulostaa levyllä (julkaistu kait 2008) vain vähän ”vanhalta”. Kun katsoin YouTube:sta konserttitaltiointia oli Jerry jo ymmärrettävästi huomattavan hidas... ainakin jos vertaa hänen nuoruuden kauhukakara esityksiin. Hitaus hänelle suotakoon, moniko pääsee hänen ikään ja vielä esiintyy ihan livenä... ei kasva Jerry vielä koiranputkea, eikä taida kiikkua vielä kiikkustuolissakaan.

Musiikista puheen ollen, Voice of Finland voittaja on nyt sitten selvillä. Onneksi Saara ei voittanut. Hän sopisi tosiaankin hyvin musikaaleihin, kunhan häneen saisi jotenkin sisäistä ja ulkoista lämpöä – inhimillisyyttä. En katsonut finaalilähetystä kuin pätkittäin, että tiedän missä mennään ja kuka voittaa. Mielenkiintoisempaa katsottavaa löysin AVA:lta klo 21 alkanut Grand Designs –ohjelma jossa seurataan ” Talkback Thamesin tuottamassa brittiläisessä sisustus- ja remonttiohjelmassa tutustutaan sisustussuunnittelija Kevin McCloudin johdolla kunnianhimoisiin taloprojekteihin, joista sukeutuu todellisia unelma-asuntoja.” Minusta toi Grand Designs on mielenkiintoinen ehkä siinäkin mielessä, että voi tutustua vähän eri kantilta erilaisiin taloprojekteihin, vastoinkäymisiin ja niistä selviämiseen – projektit  voi kestää useita vuosia. Osalla rakentajista on rahaa millä mällätä, osa voi joutua tosi lujille rakennusvaiheessa ja tekevät itse niin paljon kuin vain voivat – ja yllättävän paljon osaavatkin tehdä. Lopputuloksena aivan uskomattomia taloja.
Jatketaanpa vielä musiikkilinjalla. Tänään tulee uusintana TV2:lta klo 22.35  Adelen konsertti, joka esitettiin Uuden Vuoden aattona Adele - Live at Albert Hall. Pakko katsoa, kun viimmeksi tuli katsottua vain osittain rakettien ampumisen lomassa. Pikkusen myöhäänhän se tulee, mutta pitää ottaa vaikka iltapäivätirsat, että jaksaa katsoa.
Nyt päivän askareisiin, jospa se aurinko näyttäisi edes puoli poskea pilven raosta tässä harmaudessa.
P.S
Vasta nyt huomasin, että Unskilla ei ole omaa kuva galleriaa. Tein sellaisen, mutta taitaa olla kuvia, jotka ovat  jo täällä blogissa. Pitää vastaisuudessa jakaa noi kuvat niin että samoja kuvia ei olisi blogissa, koiruuksien henk.koht. sivuilla tai galleriassa – siinä minulle haastetta – pitää lisätä kuvaamista.
IRC-Galleriasta muuten löytyy kuva, joka ei ole ihan sitä mitä kuvasin... jotenki minusta vaan hieno :).
sama

lauantaina, huhtikuuta 21, 2012

Vettä räntää, räntää vettä...

Lopuillaan oleva viikko on mennyt - suorastaan hurahtanut - nopeasti päivästä toiseen. Aamuisin heräsin puoli kuuden aikaan, ennätin touhuta kaikenlaista ennen töihin lähtöä. Säässä kuin säässä olen pyöräillyt työmatkat, siinä mielessä on ollut onnea säiden suhteen. Ei edes lumisade ole haitannut, rohkeasti vain pyörän selkään ja ihmetellä sitten perillä että hups,  keli onkin tosi liukas.
Parrat ovat tottuneet/alistuneet vaivattomasti uuteen päivärytmiin, vasta iltapäivällä vaativat ulkotarhasta poispääsyä ja lenkille lähtöä. Kävimme jäällä kiertelemässä vielä keskiviikkona, oli aika kosteaa, mutta muuten hyvä kulkea. Jäältä suunnistimme takametsään, jossa kahlasimme extrime- tyyliin umpihankea parisataa metriä. Metsässä lunta oli paikoin vielä yli minun polven korkeuden. Minä oli kahlailun jälkeen ihan sippi vaikka pysähdyin muutaman askeleen välein läähättämään. Koirat ovat sen verran kevyempiä että niitä kesti hanki jonkin verran, minun upotessa ihan pohjaan asti. Eiköhän lumi saa kyytiä, sääennuste ei lupaa aurinkoa viikkoon, mutta lämpimämpää ja sateita. Ei tarvitse enää haaveilla jäällä lenkkeilystä tänä keväänä.
Viikolla kävin yhtenä iltana naapurissa Tiinan kaverina nörtteilemässä. Heidän kone hidasteli ja saatiin selvitettyä syy ja eiköhän nettailu nyt suju nopeasti kuten pitääkin.
Pekka tulee kotiin vasta huomenna, eikä minulle ole ollut mikään ongelma olla pari viikkoa ilman autoa. Ensi viikko olisi vielä kokonainen työviikko, seuraavalla viikolla tiistaina vappu ja minulla on maanantai vapaapäivä. Saadaan pitkä viikonloppu, eihän sitä tiedä vaikka tulisi lähdettyä porukalla reissuun, Siellä ainakin oli vähälumisempaan ja edes hiukan lämpimämpään kuin täällä on. Jotenkin toi mökkeily on ihan mukava harrastus, kun näkee muutakin kuin nämä tutut nurkat.
Nyt ajattelin paistaa pannarin, illalla saadaan partojen kanssa herkutella sadepäivän kunniaksi. Saunan lämmityksen jätän Pekalle huomenillaksi.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!!

maanantaina, huhtikuuta 16, 2012

Kolo komiassa ja Hyvä Pelicans!


















 Kuvat satuinnasessa järjestyksessä. Kuvattu lenkillä 16.04.2012.
Ensimmäinen työpäivä takana. Oli mukava mennä töihin, kun vastassa oli ystävällisesti hymyileviä - jo tuttuja  työkavereita - jotka tuntuivat olevan tosi iloisia kun menin sinne taas hommiin. Työkaverit lähti koulutuspäivälle, joten jäin yksin jatkamaan, minulta aiemmin kesken jäänyttä hommaa. Tuttua hommaa siis, enkä aikaillut töiden aloittamista. Sain käyttööni tutun toimistohuoneen, jossa voin rauhassa keskittyä aakkostaan ja keräämään arkistoon menevää materiaalia. Työpäivä meni tosi nopeasti ja pääsin työssä hyvään alkuun.
Pyöräilin työmatkan, koska tälle päivälle oli luvattu hyvää säätä. Aamulla tiet oli jäiset, iltapäivällä aurinko paistoi ja oli +5 lämmintä varjossa. Kotiin tultua söin nopeasti ja lähdin partojen kanssa katsomaan pitkästä aikaa, miltä jäätilanne näyttää Saikanväylällä. Iloinen yllätys, ei näyttänyt pahalta ja niin lähdimme kierteleen väylille. Paikka paikoin jäällä oli sohjoa ja vettä, koirilta kastui välillä tassut kun eivät vauhdin hurmassa joutaneet katsomaan minne juoksevat. Unskilla oli pilkettä silmäkulmassa ja se oli tosi vauhdikkaalla päällä. Jossain välissä se sai rantarisukosta katkaistua pitkän oksan ja toi sen minulle että heittäisin sitä. Kun kumarruin ottaakseni kepistä kiinni Unski ravisti rajusti päätä keppi suussa ja eiköhän kepin pää osunut minua poskeen silmän alle – sain kepistä päin näköä. Kävi aivan helkkarin kipeästi, Unski pudotti kepin ja minä talloin kiukuissani kepin (en Unskia) sohjoon tuhannen palasiksi. Haudoin kipeää poskea lumella, matkaa jatkaen – poski oli tosi kipeä ja tykyttävä. Paluumatkalla istahdin laavulla nauttimaan lämpimästä auringonpaisteesta, koirien tutkiessa ympäristö. Laavulla oli käynyt useita makkaranpaistajia, laskin että makkarakeppejä oli laavun seinustalla toista kymmentä. Ei olisi millään malttanut lähteä kotia kohti, mutta lähdettävä oli – jokohan nyt oli viimeinen lenkki kevät jäillä – toivottavasti ei. Tulimme loppumatkan Kantolantien kautta pois ja kaikkiaan olimme pari tuntia lenkillä. Kuvittelin että parrat tyytyisivät lenkkiin, mutta mitä vielä – ovat kalunneet loppuillan paistettuja isoja luita.
Entäs mun poski... olin hetken kotona ennen kuin uskalsin katsoa itseäni peilistä. Normaalioloissakin sitä välillä (useimmiten) säikähtää, kun näkee oman naaman – ei näyttänyt nytkään yhtään paremmalta. Poskessa silmän ja nenän välissä on punainen makkara, silmän alla punainen naarmu, silmänalusta oli jo osittain musta ja poski turvoksissa – jee kiva mennä huomenna ihmisten ilmoille... ei, ei ole ukko pieksänyt, ei en ole kaatuillut humalassa, ei en ole kävellyt oveen pahki (päin ovea) vaan koira huitaisi kepillä – kuka uskoo?

En välitä yleensä urheilusta pätkääkään – olen toivonut hiljaa mielessäni, että kaikki urheilu lähetettäisiin joko maksukanavalta tai siirrettäisiin esitettäväksi yhdelle TV kanavalle. Nyt kuitenkin salaa seuraan tuloslähetyksistä tai teksti tv:ltä kuinka Lahden Pelicans pärjää ensin välierissä ja nyt finaalipeleissä. Minulla on ollut  tähän asti aihetta vain hurraa – huutoihin. Peukutuksia ja tsemppiä jatkopeleihin Pelicans!

Pekalla on varmaan ylimääräistä aikaa töissä (liian pitkät jonot rajalla) – joutaa tekemään muutakin tullin jonossa kuin ruokkia lintuja kädestä – siellä on kesyt tintit. Nimittäin, kun iltasella soitti se kertoi muutaman hienon ehdotuksen seuraavaan mökkeily- tai lomailureissuun liittyen. Onhan se hyvä, että Pekka on innostunut reissaan – vihdoinkin. Sitä ei sitten tiedä millainen reissu on tulossa, mut hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – niinhän sitä sanotaan.
Minä poistun nyt suunnittelemaan nukkumaan menoa, aamulla herätys ennen kuutta. Joten - Sleep well!

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2012

Lumiräntää taivaan täydeltä



Kuvattu lauantaina 14.04.2012.
Sauna lämpiämässä vielä vaikka ilta on jo pitkällä.
Eilen lauantaina oli aivan järkyttävä sää. Lunta tuli taivaan täydeltä. Onneksi satanut lumi oli märkää, ei tarvinnut alkaa kolaamaan. Loska on loskaa ja siinä pitää nyt kahlata. Voi niitä onnettomia jotka ovat vaihtaneet kesärenkaat alle.
Päivi tuli iltapäivällä Jolin emän Vinnin kanssa ja kävi sopimassa kaupat Jolista ihan virallisesti. Onnittelut Anulle ja Veskulle vielä kerran hienosta koirasta!!! Ja kiitos Reetulle!!!
Koska keli oli kerta kaikkisen kauhea, Päivi jäi meille yöksi.
Tänään olen värkkäillyt akvaariorutiinit ja jotain pientä. Nyt pitäis ennen saunaan menoa katella vaatteita  aamuksi valmiiksi, viedä pyykit ulos narulle kuivumaan (vesitihkuun) ja katson MTV3:n sarja Kosto. Koiruudet on ollu eilen ja tänään ulkotarhassa, ei olla lähdetty loskaan kahlomaan - on se niin helppoa kun ei ole pakko. Onhan tuota viikolla lenkkeilty. Huomiseksi on luvattu ihan aurinkoista säätä, ennusteen mukaan aurinko näkyisi sen jälkeen vasta torstaina - siinä välissä sadetta, sadetta. Pitää varmaan varata töihin mukaan kuivat vaihtovaatteet mukaan.
Nyt hommiin, saa nähdä maltanko nukkua ens yönä - JEE töihin. Pienet ilot voi olla suuria iloja.
Mukavaa alkavaa viikkoa säässä kuin säässä - kyllä se kesä vielä tulee.

lauantaina, huhtikuuta 14, 2012

Ulkoilua

 Kuva Karhusaaren rannasta, joen toisella puolen Illinsaaren koirapuisto.









Lähdimme eilen koirien kanssa puolen päivän aikaan hihnalenkille pilvisessä säässä, lenkin reitti vielä epäselvänä. Poikkesimme pyörätieltä Hiivalantielle ja laskeuduimme aurattua tietä rantaan, ajattelin että voisimme kävellä rantapolkua sillan korvaan josta nousisimme pyörätiesillalle. Rannassa koirat kirmasi jäällä mutkan, jonka jälkeen lähdimme moottorikelkan jälkeä siltaa kohti. Matkanteko päättyi heti alkuunsa, kelkan jälki oli niin pehmeä että upposin polviani myöten lumeen. Ei auttanut kuin kontata takaisin ja palata auratulle osuudelle ja suunnistaa teitä pitkin sillalle. Sillan jälkeen poikkesimme Illinsaarentielle, päämääränä koirapuisto. Koirapuistossa oli vielä paljon lunta, siellä olevat muoviset puutarhatuolit upposivat lumeen koko jalan pituudelta – lunta oli siis vielä n. 40cm. Istuskelin jonkin aikaa tuolilla, koirien tutkiessa puiston hajuja ja soitin sitten Piksulle ja kutsuin hänet Lisan kera puistoon meidän seuraksi. Parrat innostuivat Piksun ja Lisan saapumisesta, varsinkin Unski joka pitää Lisaa suurena rakkautena. Piksu yllätti meidät tuomalla koirille herkkuja ja meille kaksijalkaisille mehua ja suklaata – saimme nauttia piknikkiä aurinkoisessa säässä, pilvet katos kuin taikaiskusta auringon edestä. Oli kyllä vähä outoa ja kylmää istuskella tuolilla hangen korkeudella. Parrat on oikeita mamiksia. Kuvittelin että ne levittäytyy puistoon tutkimaan hajuja, mutta mitä vielä. Toivat koko ajan meille keppejä heiteltäväksi ja pyörivät meidän lähellä. Kun keppiä ei heitelty, Lisa kulutti aikaansa repimällä kaikki löytämänsä kepit tuhannen palasiksi – taisi myös syödä osan niistä. Istuskelimme ja juttelimme pitkän tovin, ennen kuin lähdin koirien kanssa kotimatkalle. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pikkusen harmitti, kun olin laittanut Ihqulle kotoa lähtiessä manttelin. Mantteli on onneksi aika ohut ja pysyipähän mahanalus ainakin kurattomana.
Piksun tuomiset piristi niin paljon, että laitoin kotiin tultua koirat ulkotarhaan ja lähdin pyöräillen kauppaan. Olin seurannut Ilmatieteen sivuilta sääennustetta ja sen perusteella tästä päivästä tulisi tuulinen ja sateinen, eikä sunnuntaillekaan olisi luvassa parempaa säätä.
Jos ympärillä ei olisi korkeita lumikinoksia, eilisen kauniin sään perusteella olisi voinut kuvitella elävänsä jo toukokuuta. Istuskelin kauppareissun jälkeen iltapäivällä pihalla ja kuuntelin upeaa linnunlaulukonserttia, kuin keskellä kesää.
Laitoin talvella toisen lintujen ruokintapaikan saunan edessä olevaan pihlajaan, siitä on tullut niin suosittu että ensimmäinen ruokintapaikka on hyljätty. Saunan edessä olevalla ruokintapaikalla on vieraillut jo useaan päivän aikana mustarastas koiras, naarasta en ole päässyt näkemään. Eilen näin pienen parven lintuja, jotka oli ilmeisesti Järripeippoja – en mene vannomaan että laji on oikein tunnistettu.
Illalla telkkarin katsomisen välillä hätyyttelin vieraita kissoja pihalta ja ikkunan takaa. Ovat ryökäleet uskomattoman rohkeita näin keväisin valtaamaan toisten reviirejä. Seuraavan kerran laitan koirat perään, niin eiköhän pysy pois meidän kissojen reviiriltä – ainakin vähän aikaa.
Olen huomannut telkkaria katsoessa, että minun paras kaveri on kaukosäädin – ei tarvitse katsoa mainoksia. Mainokset voi sitten olla ällöttäviä, vääristeleviä, valehtelevia, kaunistelevia, ällöttäviä, ällöttäviä ja tuntuu että ne on vain lisääntynyt – ainakin ohjelma katkaistaan mainoksille lyhyimmin välein – tosi ällöttävää ja raivostuttavaa. Katson kaiken vähääkään kiinnostavan kanavilta joissa ei mainoksia ei estetä – ei kaupallisilta kanavilta – mutta mainoskanavia on ”pakko” aina välillä katsoa. Mainoksissa miesten dödö saa enkelit laskeutumaan, vahingot korvataan musiikkikipaleen säestyksellä ja aikana, vauvat puhumaan, ripsivärillä saadaan senttien ripset ja rypyt katoaa ihmevoiteilla, olemme oppineet tuntemaan lääketieteellisiä termejä ruuansulatuksesta, tiedämme nyt että jos on peräpukamia niin silloin hinkataan takapuolta puihin jne. jne.
Olen seurannut nelosella esitettävää Voice of Finland -ohjelmaa aika uskollisesti. Alussa ohjelma oli virkistävää vaihtelua esim. Idols:in verrattuna. Nyt pari viimeistä jaksoa on ollut pettymys, en oikeastaan tiedä miksi. Äänestykset on monimutkaisia ja persoonallisia esiintyjiä pudonnut. Jostain syystä muutama loppukilpailuun selvinnyt kilpailija on alkanut ärsyttämään ihan suunnattomasti, esim. Saara joka on niiiin täydellinen ja esitykset loppuun asti hiotut, mutta hänestä puuttuu kaikki persoonallisuus, inhimillisyys ja lämpö. On kuin häntä ympäröisi jää. Minä ainakin mieluimmin kuuntelen ja katselen sellaista esiintyjää joka on vähän rosoinen, persoonallinen ei niin täydellinen loppuun asti hiottu.
Huumorilinjalla tällä hetkellä katson tietty edelleen melkein kaikkea englantilaista, TV2 Free Radio ja Nelosen hyvät ja huonot uutiset. Mihin muuten ohjelmatiedoista on kadonnut uusinta merkintä? Uusintoja tulee niin paljon että välillä ei usko silmiään ja joka kanavalta.

Onneksi eilen illalla tuuli kääntyi pohjoiseen ja pihan vesilammikot kuivui ja sohjo muuttui kovaksi. Viime yönä oli muutama aste pakkasen puolella ja jee, piha on edelleen kuiva. Tänään aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena ja ilo pihan kuivuudesta on varmasti lyhytaikainen sillä luvassa on vettä ja räntää.
Eilen tuli ulkoiltua 5h - joka hetkestä vielä nauttien - kyllä kevät on hienoa aikaa. Tänään voisi keskittyä sisähommiin. Päivi on tulossa käymään ja ajattelin paistaa pannarin kahvin kaveriksi. Jospa saisin tehtyä myös niitä tekemättömiä töitä, vaikka tämä aamu on ollut niitä aamuja jotka vaatii useamman kahvikupillisen lähteäkseen käyntiin.
Enkä ole unohtanut, että maanantaina myös minulla alkaa työt – jee. Lupaan nauttia joka hetkestä töissä ja työmatkoista satoi tai paistoi – kovaa tuulta, siitä ehkä annan itseni purnata.
Nyt toivottelen mukavaa viikonloppu!