lauantaina, huhtikuuta 30, 2011

Pääsiäisestä selvitty, Vappuaatto.

Wilma touhunnut valeraskaana ja pönttö päässä pesää.
Konalan kuonavuoren huipulta näkyi yöpymispaikkamme.
Konalan kuonavuorelta näkyvä vesitorni.
Kuonavuoren laella.
Kuonavuoren laelta näkymä ja portaat.
Snakut rinteessä.
Kuonavuoren rinne.
Unski tarkkana.
Unski ja Wilma vauhdissa.
Wilma.
Wilma untenmailla.
Unski untenmailla.
Kuonavuoren rinteellä kuvattuja kasveja.






Helsingin tuomiokirkko.
Tuomiokirkon edessä Senaatintorilla sijaitsee Venäjän keisari Aleksanteri II:n patsas, jolla auringon säde kainalossa.

Kaverukset.
Oisko tässä rauha ja valo?
Uspenskin katedraalin koristeellinen aita.
Uspenskin katedraali.
Yksi kullatuista kupoleista.
Portaat.
Näkymä katedraali ylätasanteelta.
 Näkymä katedraali ylätasanteelta ravintola Sipulin lasikattoon.
 Laivat.
Tori.
Kaunista ja vanhaa.
Vaikka nyt ollaan Vappuaatossa normi päivä menossa. En meinaa millään tavalla juhlistaa koko Vappua. Siivousta ym. rutiini juttuja tiedossa, kunhan tämä vetkuilu loppuu... tai syyt vetkuilla..

Kulunut pari viikkoa on ollut sellaista haipakkaa ettei ole ennättänyt bloggailla.
Toissa viikon Wilma riutui valeraskaudessa, mietin jo välillä että onko se kipeä - eihän leikkauksesta ollut kulunut vielä pitkä aika, tikit jalassa ja pönttö päässä. Parina päivänä Wilma ei tullut edes ovelle vastaan kun tulin töistä, ajattelin että nyt tuonenkellot soi. Peremmälle päästyäni huomasin että se oli touhunnut täysillä vaikka pönttö oli päässä, petiä varten oli vedetty kaikki mahdolliset vaatteet mitä se irti sai. Parhaimpana päivänä löysin kaksi eri petiä.
Tikkien poisto kävi jo rutiinilla, Wilma ei eväänsä väräyttänyt kun poistin tikit pinsettien ja partakoneen terän avulla toissa torstaina. Tais tietää, että pöntön pitäminen päättyy.
Koska Tomi saapui suomeen toissa torstaina, oli selvää ettei se jaksa heti lähteä tänne Pääsiäisen viettoon. Teimme pikalähtö suunnitelman, että lähdemme käymään Helsingissä. Vaikka lähdöstä tuli äkkilähtö saimme Ihqun Lisalle kaveriksi Piksulle hoitoon ja Kikka pääsi Anna-Maijan luo. Luojalle kiitos, Kikalle ei ollut alkanut vielä karvanlähtö - nyt on. Wilma ja Unski pääsi mukaan reissuun.
Koska oli luvattu lämmintä säätä, pesin ennen lähtöä torstai-iltana hyytävässä säässä konnalandian, laskin sen lämmintä vettä täyteen varhain perjantai aamuna just ennen lähtöä ja konnat pääsi reissun ajaksi pulikoimaan.
Kissoille laiton puojin eteiseen sapuskaa muutaman kupillisen ja oven raolleen. Kissoille löytyy lämpimiä oleskelupaikkoja vintiltä ja koirahuoneesta, joissa ne muutenki ulkona ollessa majailee. Kalat sai lomaruokatabletit altaaseen.
Varhain perjantai aamuna starttasimme matkaan, minä ajoin Hirvaskankaalle asti ja Pekka torkkui tai luki lehteä. Minä torkuin sitte loppumatkan, Helsinkiin saavuimme joskus iltapäivällä.
Menimme ensin Tomin luo, jonne oli saapunut myös Tomin kaveri Jaffa. Kuuntelimme matkakuulumisia ja sitten pojilla alkoi kuumeinen miettiminen minne menisimme syömään. Kävin koirien kanssa lenkillä poikien pähkäillessä ja ruokapaikkakin vihdoin valkeni, kun päätyivät Kalliossa sijaitsevaan Ravintola Soul Kitchen:iin. Kävin Tomin opastuksella hakemassa Konalaan muuttaneen siskoni ja ei ku porukalla ruokailemaan.
Ruoka oli hyvää, puhumattakaan taustalla soiva musiikki!!!
Ruokaillessamme Tomi jatkoi Intian matkakertomusta. Kun viimein maltoimme lähteä Tomi ja Jaffa suunnisti Tomin luo ja me lähdimme siskon luo Konalaan, jossa yövyimme.
Lauantaina lähdimme Pekan ja koirien kanssa Konalan kuonavuorelle lenkille. Sää oli lämmin ja koirilla paljon haisteltavaa. Kävimme ihan laella asti ja paluumatkan alkaessa Pekka heitteli koirille keppiä. Koska sitä ollaan tolloja maalaisia, ei city jänikset käyny mielessäkään... täällähän niitä ei näy päivisin, ei edes niiden luonnonserkkuja. Yht'äkkiä Unski bongas lähistöllä kaikessa rauhassa loikkivan jäniksen ja alkoi hurja takaa-ajo. Mielessä kävi kaikki mahdolliset kauhukuvat... Unski katoaa jäljettömiin, jää auton alle, katoaa kaupungin vilinään... kaikkea hullua ja melko mahdotonta. Hetken aikaa huutoa ja huh, Unski ilmestyy kieli vyön alla häntäänsä heiluttaen. Jänis oli saanut kadotettua itsensä Unskin näköpiiristä ja koiruus palasi välittömästi takaisin. Sen verran päivän lenkkeily, kuonavuorelle kiipeäminen ja kepin perässä juokseminen ja äkki spurtti jäniksen perään vaikutti, että paluumatkalla Unski ei enään kiskonut hihnassa... piti kylläkin hihnan edelleen pinkeänä. Wilma ei älynny lähteä jäniksen perään kun se oli mun kanssa kauempana siitä, tuskin edes näki koko jänistä.
Koska sää suosi, lähdimme lenkin jälkeen hakemaan Tomia - koirien jäädessä siskon luo hoitoon. Pällistelimme Helsingin keskustassa aikamme, väkeä oli paljon liikkeellä. Iltapäivällä nälkä pakotti meidät viimein suunnistamaan takaisin Konalaan. Pekka laittoi ruuan ja minä kävin koirien kanssa sillä aikaa lenkillä. Sisko kertoi että Unski oli ollut meidän poissa ollessa rauhallinen, Wilman pitäessä pientä vikinää ja se oli odottanut meitä melkein koko ajan eteisessä maaten. Illalla kävimme vielä pidemmän lenkin lähistöllä.
Sunnuntaiaamuna veimme Tomin kämpille ja lähdimme ajelemaan Kalkkisiin, jossa pidimme pienen tauon velipojan luona kahvitellen. Tauko ei pitkäksi venynyt sillä piti jatkaa matkaa. Tarkoitus oli hakea hyvissä ajoin koirat hoidosta.
Ajoin Hirvaskankaalta kotiin reipasta vauhtia, Pekan nukkuessa ja täytyy myöntää että minullakin silmä meinas lupata.
Poimimme Kikan ja Ihqun mukaan, molemmilla oli mennyt tosi hyvin. Kikka oli päässyt mökille ja lenkille. Ihqu oli kuunnellut jääkaappia tai sisältä kuuluvia ääniä päätä kallistellen ja saanut riemuhepulin kun limskanteko kone oli käynnistetty.
Kotiin päästyämme ja purettuamme reissukamppeet autosta nukahdin sohvalle, välillä heräsin ruokkimaan koirat ja siirryin makkariin nukkumaan. Nukuin 12h, joten tais olla aika raskas reissu.
Maanantaina haravoin vähän pihaa ja pesin painepesurilla ulko-oven edustan laatat. Aurinko paistoi mutta tuuli oli pohjoisen puolelta, joten ei voinut kuin kaivat etelän lämpöä.
Vaikka työviikko on ollut vajaa, on se ollu raskas. Illat ovat niin valoisia, ettei malta käydä ajoissa nukkumaan ja oravanpyörä on valmis aikaisine herätyksineen. Yhtenä iltana laitoin väsyneenä kello tuntia liian aikaisin herättämään ja huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun ajelin jo klo 4 aikaan Kellossa, menossa hakemaan työkaveria - tuntia liian aikaisin. Onneksi työkaveri oli just heränny ja ei tarvinnu kuin puolituntia odotella että päästiin jatkamaan matkaa töihin.
Olen seurannut Wilman eloa tarkasti ja onneksi huomasin, että se piristyi valeraskaudesta reissun aikan ja nautti melkein entisellä vauhdikkuudella aurinkoisesta ja lämpimästä kevätsäästä. Valeraskautta kestiki pari viikkoa ja oli jo aika unohtaa se. Varmasti sille teki myös hyvää reissun aikana se, että koko lauma ei ollut mukana, sai olla rauhassa ja tutkailla uusia maisemia. Unski oli elementeissään ja täpinöissään kun pääsi sivistyksen pariin.
Nyt ei auta, ku ottaa itteä niskasta kiinni ja aloittaa tekemään jotain järkevää.
Oikein aurinkoista Vappua kaikille!

sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2011

Lauantain mökkireissu

 Veneväylä
Ihqudaa
 Ihqudaa
 Kikka
Kikka, Wilma, Unski ja Ihqu
 Wilma, Kikka, Unski ja Ihqu
 Unski, KIkka, Ihqu ja Wilma
 Ihqu, Unski ja Wilma
 Unski
 Wilma ja Kikka
Käytiin eilen eka kerran tälle keväälle katsastamassa miten kevät on edennyt mökillä. Lunta ei ollut juuri minkään vertaa ja lumen alla oli vettä, joten sen selvinnyt reissusta kuivin jaloin. Koirat oli innoissaan ja Pekka heitteli niille keppiä.
Kävimme rannassa ja siinä oli kestävää jäätä vaikka vieressä vesi velloi. Vastakkaisen saaren edustalla oli vielä pari porukkaa pilkillä. Minä en kyllä olisi uskaltautunut enään edemmäs jäälle. Yksikään koira ei yrittänyt mennä rannasta kauemmas, jopa Unski pysytteli tukevalla alustalla, oli varmaan hyvässä muistissa vielä viimme kevään uinti/pelastusreissu.
Lauantai iltana olinki sitte kuumeessa, ei kannattas kastella jalkoja keväällä.
Katja, Frank ja Ramsest ovat tulleet Suomeen vierailulle ja ovat eilen menneet Annikin ja Millan luo Lappeenrantaan käymään. Wilma leikkauksesta toipuminen ja oma puolikuntonen olotila esti lähtemästä tervehdyskäynnille.
Wilmalla on vielä tikit jalassa joten on viisainta pysytellä kotosalla. Poistan tikit tiistaina, jos haava on parantunut hyvin.
Sovimme tälle aamulle Piksun kanssa yhteistä lenkkeilyä, että saisin otettua Lisasta tuoreita kuvia. Jouduin perumaan sen eilis iltaisen kuumeen vuoksi. Tänään en sitten ole juuri nokkaani ulos pistänyt. Ehkä sittenkin lähdin liian aikaisin töihin, kun olotila ei ole juuri kohentunut viikon takaisesta.
Aurinkoinen aamu on muuttunut vesisateeksi ja tosi koleaksi sääksi, taidan kömpiä Wilman kaveriksi sohvalle köllötteleen vällyjen alle.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Lopussa kiitos seisoo...

 Wilma odottaa juustopalaa
 Trimmattu Ihku
 Trimmattu Unski tarkkana
 Unskin karvat ja sotku
 Tietääkö sirpaleet onnea...
 
 Sunnuntaina tuli Päivi ja Aleksi käymään, otettiin Vinnistä ja Santista muutama kuva, joten koirien trimmaus jäi siltä päivältä. Sain sentään sunnuntaina pestyä Ihkun ja Unskin.
Olin vielä maanantain kotona lentsun vuoksi ja päätin jossain vaiheessa päivää että nyt koneajan Ihkun ja Unskin.
Ajoin ensin Ihkun pään ja peräpeilin ja siistin jalat... kaikki meni loistavasti. Sitten oli Unskin vuoro nousta pöydälle ja Unski seisoi kuin patsas koko trimmauksen ajan, katseli haikeana kun pitkä turkki tippui pöydälle koneen suristessa. Siistin Unskin aivan puliksi, ei jäänyt kuin komea parta. Säälinsekaisin tuntein katselin pulia Unskia ja muistelin että eikös Aku Ankallekkin vaadittu jossain vaiheessa housuja.

Koska Unski oli niin loistavasti koko trimmauksen ajan, patoutin Unskia ja odotutin lupaa jolla se saa hypätä pöydältä alas. Ajattelin että annan Unskille riemukkaat kehut. Joo, muistan vielä h-hetken ennen luvan antamista, Unski odotti täpinöissään ja kun vihdoin annoin luvan Unski ponnisti vauhdilla pöydältä alas ja pöytä liukui kulmakaapin lasiovien läpi. Hirveä rysäys ja lasien helinä, Unski odottaa keittiössä makupalaa ja minä katson järkyttyneenä tuhoa.
Ei auttanut kuin antaa äkkiä Unskille makupala ja kehut. Vein Wilman ja Unskin Tomin huoneeseen esteen taakse (Ihku ja Kikka oli ulkotarhassa) ja alkoi ankara miettiminen miten alan sotkua siivoaan. Hain pahvilaatikon ja Pekan kinttaat ja keräsin kaikki isommat lasinpalaset laatikkoon Unkin karvat kaveriksi ja imuroin koko huushollin tarkasti. Kaikki lasipalaset oli saatava pois. Harmitti aivan vietävästi, lasi oli älyttömän paksua. Kaapin ovilistoihin jäi isoja lasipalasia kiinni, joten jouduin teippaamaan paksun pahvin oviin ettei kukaan otuksista loukkaa itseään niissä. Sitte otettiin Wilman kanssa sohvalla tirsat, Unski sai mennä ulkotarhaan esitteleen uutta luukkia.
Pekalla on pientä puuhdetta tiedossa kun tulee kotiin. Niin että meni taas ihan putkeen sekin homma.

Lentsu on ollut sen verran päällä, että on ollut tosi väsyttävää olla töissä. Onneksi viikonloppu lähestyy.
Tänään en käynyt edes lenkillä, satoi kinttaan kokoisia räntälönttejä kun ajelin kotiin. Wilman ulkoilutuksen jälkeen kellahdettiin sohvalle parin tunnin tirsoille.
Nyt iltateen keittoon ja yöunille....

sunnuntaina, huhtikuuta 10, 2011

Aurinkoinen hieman tuulinen aamu

Unski herätti minut ja Wilman vikisemällä makkarin oven raossa kello kuusi. Unskia harmittaa, kun se ei pääse makkariin nukkumaan. Tärkeimpänä sillä taitaa silti olla mielessä aamusapuska ja kun laittelin kahvia tippumaan Unski jutteli erilaisilla äänenpainoilla pitkät pätkät, josta minä en valitettavasti ymmärtänyt sanaakaan.  Aamukahvin nautin jälleen ulkona koirien käydessä tarpeillaan. Laitoin koirien ruuat likoamaan, tein vähän aikaa hommia tietsikalla ja lähdin Ihqun, Unskin ja Kikan kanssa metsälenkille, Wilman jäädessä katkerana kotiin. Leikkaushaavalle ei tee hyvää jos se joutuu tekemisiin kovan hangen kanssa.
Koirat olivat innoissaan aikaisesta lenkistä. Pääsin kulkemaan metsässä sellaisia reittejä, jossa oli kuljettu jollakin moottorikäyttöisellä vempeleellä. Niiden jäljet olivat ainakin pääsääntöisesti niin kantavat, ettei uponnut ihan joka askeleella. Kikka joutui kulkemaan samoja reittejä mun kanssa, partojen himputellessa hangella - joka ei ihan joka paikassa niitäkään kestänyt. Harmittelin kun ei ollut minkäänlaisia jälkiä meidän lempparipelloille.
Eilen Wilma oli niin virkku lenkin jälkeen, että se päätyi uuden trimmauskoneen sisäänajoon. Siistin Wilman pään, kaulan ja vähän reisiä koneella. Saksin jalkakarvat miltei olemattomiin. Meillä ei kauaa nokka tuhissut, kun Wilma pääsi pöydältä alas ja sai ansaitsemansa makupalat. Wilma näyttäisi olevan valeraskaana, tissit roikkuu alhaalla ja vatsalinjaa on turhaa muotoilla.
Koirat ovat nyt ruokalevolla ja olen laatinut Unskin ja Ihqun päänmenoksi päiväohjelman. Hetken kuluttua Unski pääsee/joutuu pesulle, sitten on Ihqun vuoro ja  pääsevät päivällä trimmauspöydälle konekäsittelyyn. Saa nähdä minkä näkösenä Unski poika hyppää alas pöydältä. Jos kehtaan niin otan kuvat todisteeksi.
Kun trimmaukset on tehty, lähden Wilman kanssa päivälenkille - rauhalliselle tielenkille.
Oma olo ei ole vielä paras mahdollinen, mutta enköhän jaksa touhuta kun otan rauhallisesti ja pidän taukoja välillä. Kikan pesun jätän suosiolla myöhäisempään ajankohtaan. Ens viikolla sekin on tehtävä.
Rentouttavaa sunnuntaipäivää!

lauantaina, huhtikuuta 09, 2011

Wilma ensimmäisellä lenkillä leikkauksen jälkeen


Käytiin kiertämässä altaan pienempi lenkki, 5 km pitkä. Valitsin sen lenkkipaikaksi, koska siellä on paljon muiden koirien hajuja ja koiruudet pysyy suht rauhallisina... eikä se ole toipuvalle Wilmalle liian pitkä. Tie oli toiselta puolen aivan sula, toisella puolella oli hieman lunta. Sai todella valheellisen kuvan tämän hetkisestä lumitilanteesta, altaan penkoilla ei juuri lunta ollut.
Aurinko paistoi täydellä terällä ja koirilla oli paljon haisteltavaa. Wilma ravas kauniisti, eikä lähtenyt mukaan Unskin ja IhQun ajoittaiseen formulointiin. Minä kävellä löntystelin ja nautin, minkä aivastamiselta ennätin.
Eipä toi lyhyt lenkki väsyttänyt yhtään Wilmaa, kotona jatkui kerjääminen ja ulos/sisään tepastelu.
Toivottavasti Outilla ja Pojilla on ollut yhtä kaunis ja lämmin lenkkeilysää... kyl se kevät sittenkin on tulossa :).
Eilen lensi joutsenpariskunta pohjoista kohti ja tänään lenteli konnalandia nurkkauksessa nokkosperhonen.
Tervetuloa Kevät!

Vähä liian rauhallista oleilua...

... joka johtuu siitä että olen onnellisesti kunnon lentsussa. Sairastelussa meni perjantain joustovapaa. Heräsin perjantaiaamuna jo neljän aikaan, kuumeiseen ja tukkoiseen oloon. Kävin aamukahvilla ulkona, koiria ulkoiluttaen. Annoin koirille ruuan ja kömmittiin Wilman kanssa takaisin nukkumaan. En ennättänyt kauaa odotella unta kun puheli soi, jossain toisessa päässä taloa. Arvasin heti että Tomi soittaa ja ennätin löytää puhelimen ajoissa. 
Intiassa aamu oli jo pitkällä, Tomi oli käynyt aamukävelyllä jossain temppelissä ja oli palaamassa majapaikkaansa. Tomin isäntäperhe kuuluu korkeimpaan - eli pappiskastiin. Tomin pulppuava puhe alkoi kuulua taukoamatta ja minä kuuntelin kommentoimatta väliin mitään, viiveen vuoksi.
Kesken puheen Tomi kertoo että lehmä jolla oli vasikka mukana aukaisi turvallaan isäntäperheen portin, kuulen kun Tomi yrittää paikallisilla käskysanoilla saada lehmää ja vasikaa poistumaan. Lehmiä ei saa kaltoin kohdella, vaan niitä yritetään nätisti ohjaillen saada poistumaan pihalta. Paikalliset ruokkivat lehmiä ja koiria pihaporttien ulkopuolelle.
Ilmeisesti lehmä ja vasikka vei voiton kun kuulen että Tomi kertoo englanniksi jollekkin että lehmä tuli pihaan. Kuulen naisäänen kutsuvan Tomia aamiaiselle ja Tomi vastaa että hän on äidin kanssa puhelimessa. Mitään varoittamatta kuulen hetken kuluttua iloisen naisäänen toivottavan intialaisittain englantia murtaen minulle hyvää huomenta ja kysyy kuinka voin. ... I'm fine, thank you rohisin lentsuisella bassolla... Pienessä sokissa yritän vastata parhaani mukaan hänelle englanniksi, helkkarin viive aiheuttaa sen että vastasimme toisillemme aivan "väärään väliin". Kuulin Tomin nauravan taustalla. Joo, tuli elävästi mieleen TV sarja Pikku Britannia jossa painonvartioiden vetäjä ei suostu ymmärtämään Intialaisen naisen puhumaa englantia. Tosi nolo tilanne ja Tomi kuulee tästä vielä. Naisääni kuului Tomin isäntäperheen rouvalle joka kehui kovasti Tomia. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Tomin ääni kuuluu jälleen puhelimesta. 
Tomi majailee vielä viikon Rajkotissa ja siirtyy sitten muutamaksi päiväksi Ahmedabadiin ja viimeiset päivät Tomi treffaa maailmanympärysmatkalla olevan kaverinsa kanssa.
Perjantaipäivä meni muuten Wilman kanssa nukkuessa. Wilmaa alkoi selvästi tympiä minun jatkuva makoilu, se vaati aika ajoin aktiviteettia, kerjäsi ja teki vaihtokauppaa ja ulkona piti käydä useasti vaikka ei mitään asiaa sinne ollukkaan.
Torstaina tuli tilaamani Oster Golden A5 trimmauskone, samalla merkillä jatketaan ja toivottavasti tämä kone palvelee yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Kunhan olo tästä hieman kohenee alkaa kone surista... varmasti hukumme Unskista lähtevään karvamäärään. Siistin siltä torstai-iltana tassukarvat ja nyt se muistuttaa laamaa keskeneräisine trimmauksineen.
Tänään on pakko käydä ihmisten ilmoilla, Wilma pääsee mukaan autoileen. Iltapäivällä pitäisi käyttää koiruudet jonkinlaisella lenkillä - en ole vielä päättänyt millaisella ja missä.

Fiilikset on ollu vähän surulliset Wilman vuoksi. Tyhmää toivoa mitään, mutta jospa saisimme viettää Wilman 11 vuotis synttärit ja olisi tosi hienoa, jos Wilma pääsisi vielä metsäjäljen ajoon. No ei auta ku elää päivä kerrallaan.
Nyt veden keittoon ja höyryä hengittämään.
Jopa aurinko saattaisi ennusteen mukaan näyttäytyä viikonlopun aikana.



tiistaina, huhtikuuta 05, 2011

Ihme epeli toi Wilma

No niin, menimme aamulla Akuuttiin ja eläinlääkäri Tiina kuunteli Wilman sydämen ja se oli ok, sydän löi vahvasti ja rauhallisesti. Eläinlääkäri ihasteli Wilman hyvää kuntoa ja kokeili että lihaksia löytyy. Kerroin että Wilma on mukana pitkillä lenkeillä ja sen lempiharrastuksena on moottorikelkkojen takaa-ajo... Tiina ihmetteli teräsmuoria ja sanoi että kannuksen poisto on ehdottomasti oikea ratkaisu, koska Wilma on niin huippu kunnossa.
Pyysin kokeilemaan imusolmukkeet ja ainoastaan oikeanpuoleisen lavan etureunaan Tiina sai hieman suurentuneen imusolmukkeen esille. Nyt tiedän seurata sitäkin imusolmuketta.
Wilma kävi myös puntarilla ja painoi 17.7 kg.

Jätin Wilman Tiinan hoiviin ja lähdin töihin.
Minulle soitettiin Akuutista just ennen puolta päivää, että Wilman leikkaushaavaa on alettu ompelemaan ja lähdin heti Akuuttiin.
Wilma oli siirretty heräämöön ja nukkui vielä sikeästi. Sille ei oltu annettu vielä herätyspiikkiä. Jonkin aikaa istuskelin Wilman vieressä ja juttelin sille, kun Tiina tuli kertomaan kuulumisia. Leikkaus oli mennyt hyvin ja kaikki "paska" otettiin pois, myös hieman luuta. Tiina kertoi että he olivat tarkastaneet Wilman edellisen leikkauksen kipulääkehistorian ja ihmetelleet kovasti kun lääkityksenä oli ainoastaan Rimadyl... että oliko ihan tosi ettei Wilmalle oltu määrätty voimakkaampia lääkkeitä. Sanoin, että Wilmalle ei tarvinnut antaa edes montaa tablettia sitä Rimadylliä, koska se ei kipuillut. Tiina kertoi että yleensä jos kajotaan luuhun, joudutaan määräämään voimakkaampia kipulääkkeitä. No, päätimme että otan yhteyttä jos näyttää ettei Rimadyl riitä.
Wilma alkoi heräileen ja sillä aikaa kun maksoin laskun, sille annettiin herätyspiikki. Kannoin Wimpulan autoon ja niin kotimatka alkoi.
Kotimatkalla Wilma muutaman kerran vikisi, sen arvolle ei sopinut joutua takatilaan, koska on tottunut matkustamaan takapenkillä. Kävin ostamassa apteekista sidetarpeita ja "kätilönhanskoja" jotka on hyviä suojia ulkoillessa.
Kotona nostin Wilman sohvalle ja kellahdin itse myös... ajattelin että Wilma pysyy rauhallisena kun saa olla jalkopäässä. Torkahdimme jotain tunnin verran ja sitten Wilma pomppas vauhdilla alas sängystä, kun häkissä oleva Unski alkoi haukkua jollekki. Sen jälkeen Wilma on tepastellut niin ulkona kuin sisälläkin ja vaatinut herkkupaloja.
Nyt se nukkuu koiranunta tossa vieressä lattialla täkin päällä, nostaen välillä päätä kun kuulee ääniä.... ihmeen pirteä otus.
Wilma käyttää leikattua jalkaa, ei onnu, mutta se taitaa johtua leikkauksen yhteydessä annetuista kipulääkkeistä. Jos tarve vaatii voin antaa kipulääkkeen sille jo illalla. Muuten aloitan vasta huomenna kipulääkkeen ja antibiootin.
Side pitää aukaista huomen illalla ja vaihtaa kevyempi tilalle. Haavaa ei tarvi suojata kuin nuolemiselta ja kastumiselta. 10 - mielellään 14 vuorokauden kuluttua voin napsia tikit pois ja liikunta pitää pitää kohtuullisena pari viikkoa... ei pitkiä lenkkejä.
Minulla on tallessa suojaavat säärystimet jotka kudoin edellisen leikkauksen jälkeen haavasuojaksi kunnes karvat on kasvanu ajeltuun kohtaan... niille on taas käyttöä.

Nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan että Wilma sai taas elämälle hetken jatkoaikaa. Se on ansainnut sen.

Wilma Wimpula...

Wilma Wimpula, vanha korppu menettää tänään oikean jalan kannusvarpaansa. Leikkaukseen päästiin nopeasti. Varasin leikkausajan jo ennekuin pääsin eläinlääkäri Tiinan kanssa juttusille. Tiina oli samaa mieltä kanssani, Wilman diagnoosihistorian puoltaa varpaan nopeaa poistoa.

Kaikenlaiset ajatukset on virrannu korvien välissä, ajoittain korvienväli on ollut täysin seis. Onko Wilman lähtölaskenta alkanut, joko elämme saattohoitovaihetta? Toisaalta Wilma on tällä hetkellä niin hyvässä kunnossa, että on vaikea yhdistää Wilmaa elämä ehtoopuolen eläjäksi... vaikka niinhän se kuitenki on. Uskoisin että tämä leikkaus on viimeinen ottaen huomioon Wilman iän. Pyydän lääkäriä tekemään Wilmalle tarkemman tutkimuksen imusolmukkeisiin ja varpaisiin, olisko niissä mitään viitteitä tulevasta.
Ei oikein ajatus nyt lennä, mut onneksi olen tehnyt joustoja... nyt niille on käyttöä. Menen töihin Wilman leikkauksen ajaksi ja katotaan sit olenko loppuviikon kotona, vai käynkö muutaman tunnin päivässä töitä.
Pieni hermostuminen on saanut minut aktiiviseksi. Wilma ja Ihqu on nyt nypitty loppuun, Wilma myös pesty. Täytyy varmaan ottaa toi Unski seuraavaksi käsittelyyn ja nyppiä se, koska ei ole trimmauskonetta.
Toi Ihkun karva on tosi ihmeellistä. Näyttää ettei sitä juuri ole ja päällykarva on harvaa haituvaa... mut siitä lähtee kuitenki nartuista eniten karvaa... karva on aivan älyttömän tiheää.

Nyt pitää lopettaa ja hypätä Wilman kanssa loistoon, joka on ajettu aivan ulko-oven eteen... piha on pelkkää vesilammikkoa ja metrisiä lumikinoksia. Snautserit kiertää veden viimeiseen asti... Kikan tepastellessa siinä kuin ei mitään.
Nyt tarvitaan peukutuksia!