Kaverukset.
Kulunut pari viikkoa on ollut sellaista haipakkaa ettei ole ennättänyt bloggailla.
Toissa viikon Wilma riutui valeraskaudessa, mietin jo välillä että onko se kipeä - eihän leikkauksesta ollut kulunut vielä pitkä aika, tikit jalassa ja pönttö päässä. Parina päivänä Wilma ei tullut edes ovelle vastaan kun tulin töistä, ajattelin että nyt tuonenkellot soi. Peremmälle päästyäni huomasin että se oli touhunnut täysillä vaikka pönttö oli päässä, petiä varten oli vedetty kaikki mahdolliset vaatteet mitä se irti sai. Parhaimpana päivänä löysin kaksi eri petiä.
Tikkien poisto kävi jo rutiinilla, Wilma ei eväänsä väräyttänyt kun poistin tikit pinsettien ja partakoneen terän avulla toissa torstaina. Tais tietää, että pöntön pitäminen päättyy.
Koska Tomi saapui suomeen toissa torstaina, oli selvää ettei se jaksa heti lähteä tänne Pääsiäisen viettoon. Teimme pikalähtö suunnitelman, että lähdemme käymään Helsingissä. Vaikka lähdöstä tuli äkkilähtö saimme Ihqun Lisalle kaveriksi Piksulle hoitoon ja Kikka pääsi Anna-Maijan luo. Luojalle kiitos, Kikalle ei ollut alkanut vielä karvanlähtö - nyt on. Wilma ja Unski pääsi mukaan reissuun.
Koska oli luvattu lämmintä säätä, pesin ennen lähtöä torstai-iltana hyytävässä säässä konnalandian, laskin sen lämmintä vettä täyteen varhain perjantai aamuna just ennen lähtöä ja konnat pääsi reissun ajaksi pulikoimaan.
Kissoille laiton puojin eteiseen sapuskaa muutaman kupillisen ja oven raolleen. Kissoille löytyy lämpimiä oleskelupaikkoja vintiltä ja koirahuoneesta, joissa ne muutenki ulkona ollessa majailee. Kalat sai lomaruokatabletit altaaseen.
Varhain perjantai aamuna starttasimme matkaan, minä ajoin Hirvaskankaalle asti ja Pekka torkkui tai luki lehteä. Minä torkuin sitte loppumatkan, Helsinkiin saavuimme joskus iltapäivällä.
Menimme ensin Tomin luo, jonne oli saapunut myös Tomin kaveri Jaffa. Kuuntelimme matkakuulumisia ja sitten pojilla alkoi kuumeinen miettiminen minne menisimme syömään. Kävin koirien kanssa lenkillä poikien pähkäillessä ja ruokapaikkakin vihdoin valkeni, kun päätyivät Kalliossa sijaitsevaan Ravintola Soul Kitchen:iin. Kävin Tomin opastuksella hakemassa Konalaan muuttaneen siskoni ja ei ku porukalla ruokailemaan.
Ruoka oli hyvää, puhumattakaan taustalla soiva musiikki!!!
Ruokaillessamme Tomi jatkoi Intian matkakertomusta. Kun viimein maltoimme lähteä Tomi ja Jaffa suunnisti Tomin luo ja me lähdimme siskon luo Konalaan, jossa yövyimme.
Lauantaina lähdimme Pekan ja koirien kanssa Konalan kuonavuorelle lenkille. Sää oli lämmin ja koirilla paljon haisteltavaa. Kävimme ihan laella asti ja paluumatkan alkaessa Pekka heitteli koirille keppiä. Koska sitä ollaan tolloja maalaisia, ei city jänikset käyny mielessäkään... täällähän niitä ei näy päivisin, ei edes niiden luonnonserkkuja. Yht'äkkiä Unski bongas lähistöllä kaikessa rauhassa loikkivan jäniksen ja alkoi hurja takaa-ajo. Mielessä kävi kaikki mahdolliset kauhukuvat... Unski katoaa jäljettömiin, jää auton alle, katoaa kaupungin vilinään... kaikkea hullua ja melko mahdotonta. Hetken aikaa huutoa ja huh, Unski ilmestyy kieli vyön alla häntäänsä heiluttaen. Jänis oli saanut kadotettua itsensä Unskin näköpiiristä ja koiruus palasi välittömästi takaisin. Sen verran päivän lenkkeily, kuonavuorelle kiipeäminen ja kepin perässä juokseminen ja äkki spurtti jäniksen perään vaikutti, että paluumatkalla Unski ei enään kiskonut hihnassa... piti kylläkin hihnan edelleen pinkeänä. Wilma ei älynny lähteä jäniksen perään kun se oli mun kanssa kauempana siitä, tuskin edes näki koko jänistä.
Koska sää suosi, lähdimme lenkin jälkeen hakemaan Tomia - koirien jäädessä siskon luo hoitoon. Pällistelimme Helsingin keskustassa aikamme, väkeä oli paljon liikkeellä. Iltapäivällä nälkä pakotti meidät viimein suunnistamaan takaisin Konalaan. Pekka laittoi ruuan ja minä kävin koirien kanssa sillä aikaa lenkillä. Sisko kertoi että Unski oli ollut meidän poissa ollessa rauhallinen, Wilman pitäessä pientä vikinää ja se oli odottanut meitä melkein koko ajan eteisessä maaten. Illalla kävimme vielä pidemmän lenkin lähistöllä.
Sunnuntaiaamuna veimme Tomin kämpille ja lähdimme ajelemaan Kalkkisiin, jossa pidimme pienen tauon velipojan luona kahvitellen. Tauko ei pitkäksi venynyt sillä piti jatkaa matkaa. Tarkoitus oli hakea hyvissä ajoin koirat hoidosta.
Ajoin Hirvaskankaalta kotiin reipasta vauhtia, Pekan nukkuessa ja täytyy myöntää että minullakin silmä meinas lupata.
Poimimme Kikan ja Ihqun mukaan, molemmilla oli mennyt tosi hyvin. Kikka oli päässyt mökille ja lenkille. Ihqu oli kuunnellut jääkaappia tai sisältä kuuluvia ääniä päätä kallistellen ja saanut riemuhepulin kun limskanteko kone oli käynnistetty.
Kotiin päästyämme ja purettuamme reissukamppeet autosta nukahdin sohvalle, välillä heräsin ruokkimaan koirat ja siirryin makkariin nukkumaan. Nukuin 12h, joten tais olla aika raskas reissu.
Maanantaina haravoin vähän pihaa ja pesin painepesurilla ulko-oven edustan laatat. Aurinko paistoi mutta tuuli oli pohjoisen puolelta, joten ei voinut kuin kaivat etelän lämpöä.
Vaikka työviikko on ollut vajaa, on se ollu raskas. Illat ovat niin valoisia, ettei malta käydä ajoissa nukkumaan ja oravanpyörä on valmis aikaisine herätyksineen. Yhtenä iltana laitoin väsyneenä kello tuntia liian aikaisin herättämään ja huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun ajelin jo klo 4 aikaan Kellossa, menossa hakemaan työkaveria - tuntia liian aikaisin. Onneksi työkaveri oli just heränny ja ei tarvinnu kuin puolituntia odotella että päästiin jatkamaan matkaa töihin.
Olen seurannut Wilman eloa tarkasti ja onneksi huomasin, että se piristyi valeraskaudesta reissun aikan ja nautti melkein entisellä vauhdikkuudella aurinkoisesta ja lämpimästä kevätsäästä. Valeraskautta kestiki pari viikkoa ja oli jo aika unohtaa se. Varmasti sille teki myös hyvää reissun aikana se, että koko lauma ei ollut mukana, sai olla rauhassa ja tutkailla uusia maisemia. Unski oli elementeissään ja täpinöissään kun pääsi sivistyksen pariin.
Nyt ei auta, ku ottaa itteä niskasta kiinni ja aloittaa tekemään jotain järkevää.
Oikein aurinkoista Vappua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti