Mitä eroa on kun sakemanni ja snautseri syö luuta?

 Unskin taidonnäyte

 Wilma kuokkavierailee Kikan luuta

Joo, ero ainakin näin kolealla ilmalla on se, että sakemanni makaa maassa pitkin pituuttaan ja snautseri ei pistä takapäätään maahan ettei pylly palellu. Sakemanni osaa valita aina sen rauhallisemman ja pehmeämmän alustan luun syömiselle, snautseri syö siinä missä luun on antanut. Paitsi, snaku syö luun kaikista mieluimmin kyllä sisällä, jos siihen antaa mahdollisuuden. Wilma ja Ihqu söi omansa sisällä ja menivät sitten ulos norkoileen saisivatko napattua toisilta luut.
Ensimmäisen kerran tällä viikolla paistaa aurinko. On ollut erittäin pilvistä, mutta ei ole satanut ei sitten millään vaikka kuinka olisi toivonut. Maa huutaa nyt vettä ja ehkä se kevätkin etenisi nopeammin vesisateen jälkeen. Eilen iltapäivällä mittari näytti +2-+3 lämpöastetta.
Tänään ei lenkkeillä, vaan on koirien luunsyönti päivä. Olemme käyneet kolmena perättäisenä päivänä parin tunnin lenkkejä eri paikoissa ja nyt on lepopäivä.
Töissä on niin hektistä, että minä mieluimmin kellahtaisin nukkumaan, mutta on pakko sinnitellä hereillä ja saada jotain aikaiseksi. Leivinuuniin olen saanut jo tulen viriteltyä.
Minun työsopimus jatkui, mutta vielä ei ole sovittu kuinka pitkäksi aikaa.
Pikkusen on ollut "kutina" että Wilmalla ei ole ehkä kaikki ok. Ihan normaalisti se on lenkillä himputellut, eikä onnu... mut jotain on. Nukkumaan käydessä sillä on kovasti asiaa, vielä siinäkin vaiheessa kun olen vaipunut jo melkein untenmaille. Eilen raplasin telkkaria katellessa sen imusolmukkeita ja minusta sen oikean takajalan - josta poistettiin ensin varvas - imusolmuke on hieman suurentunut. Pitäisi uskaltaa kokeilla kummanki takajalan solmukkeet yhtä aikaa, että sais varmuuden. Sen kynnetkin pitäisi taas lyhentää, mutta jotenki tuntuu ettei uskalla, jos vaikka huomaan jotain poikkeavaa... ihmeellistä pehmoilua, joka ei auta yhtään eikä mihinkään.
Sen päätin, että oli miten oli tai ei ole mitenkään niin Wilman 11 vuotis synttäreitä ei juhlita. Jos Wilma on sillon vielä kunnossa niin vietän Wilman kanssa päivän Kotakankaalla jälkeä ajaen ja muuta sille niin mieluista touhuten. Wilman synttäripäivä sattuu keskelle viikkoa joten siinä voi viikonloppuisin molemmin puolin viettää sen kanssa laatuaikaa metsässä.
Töitä on ollut onneksi sen verran, että joka päivä on tullu joustoja, joten siltäkin osalta olen alkanu varautua pahimpaan.
No, jospa kaikki onki mun omaa kuvitelmaa... toivottavasti.
Nyt jatkan arkisempia askareita koirien käydessä luiden vaihtoa ja harhautuksia.
Aurinkoista loppuviikkoa!