Ihqudaa vauhdissa
No niin. Eilen oli kuumeeton päivä ja pysyttelin ihan iisisti sisällä mitään tekemättä... mitä nyt tietsikalla naputtelin tulosjulkaisua 2010. Tuli sen verran paljon nukuttua kuumeessa, että eilen illalla oli ongelmia saada unenpäästä kiinni. Nukahdin jotain kymmenen aikaan illalla ja heräsin pirteänä kuin peipponen 2.10. Ei auttanut kuin nousta ylös, join aamukahvin ulkona koiria ulkoiluttaen... tai niiden ulkoilua vahtien, sitten suihkuun ja ennen töihin lähtöä ennätin tehdä muutaman päivityksen.
Työpäivä meni tosi hyvin, ei väsyttänyt ollenkaan. Kotiin tultua join kahvia kupillisen ja sitten suunnistimme takametsään lenkille. Aurinko paistoi alkulenkin aikana, mutta painui sitten paksun pilviverhon taakse. Lämpömittari näytti +9, ei voi helteestä puhua näin meren äärellä mistä löytyy vielä paksuja jäitä... ottaa vähän pattiin.
Koirat oli yhtä iloisia kuin minäkin, kun vihdoin päästiin "rakkaalle" pellolle kävelemään. Ei ole pelkoa että koirat kakkais tai pissais pellolle ikinä, kun menemme sinne hyvän matkaa metsän läpi. Ei, koirille on tärkeämpää formuloida ja etsiä jäniksen papanoita. Kikkakin unohtaa minun vahtimisen, kerranki.
Wilma oli elementeissään ja entisensä koko lenkin ajan. Tuli jo mieleen, että ei kai vaan Wilma yrittänyt minulle kertoa, että olen kipeä tai tulossa sairaaksi. Minullahan oli jo maanantaina kurkku tosi kipeä, mutta siihen tepsi tällä kertaa vanha konsti. Paljon suolaa pieneen määrään vettä ja sillä kurlataan kurkku. Keskiviikkona minulla olo huononi, mutta kuvittelin sen olevan vaan normaalia väsymystä.
Wilma nukkui koko lauantaipäivän minun seurana ja se ihan selvästi piristyi eilen. Pekka käytti eilen koirat Kotakankaalla pitkällä lenkillä. Lisa ja Piksu pistäyty Äitienpäivä kahveella, koska olin joskus sanonu, että tämä on Lisan mummola... oliko se niin Piksu :)? Mennään päivä kerrallaan, eihän tässä muuta voi.
Niitä himskatin helteitä odottaen...
Työpäivä meni tosi hyvin, ei väsyttänyt ollenkaan. Kotiin tultua join kahvia kupillisen ja sitten suunnistimme takametsään lenkille. Aurinko paistoi alkulenkin aikana, mutta painui sitten paksun pilviverhon taakse. Lämpömittari näytti +9, ei voi helteestä puhua näin meren äärellä mistä löytyy vielä paksuja jäitä... ottaa vähän pattiin.
Koirat oli yhtä iloisia kuin minäkin, kun vihdoin päästiin "rakkaalle" pellolle kävelemään. Ei ole pelkoa että koirat kakkais tai pissais pellolle ikinä, kun menemme sinne hyvän matkaa metsän läpi. Ei, koirille on tärkeämpää formuloida ja etsiä jäniksen papanoita. Kikkakin unohtaa minun vahtimisen, kerranki.
Wilma oli elementeissään ja entisensä koko lenkin ajan. Tuli jo mieleen, että ei kai vaan Wilma yrittänyt minulle kertoa, että olen kipeä tai tulossa sairaaksi. Minullahan oli jo maanantaina kurkku tosi kipeä, mutta siihen tepsi tällä kertaa vanha konsti. Paljon suolaa pieneen määrään vettä ja sillä kurlataan kurkku. Keskiviikkona minulla olo huononi, mutta kuvittelin sen olevan vaan normaalia väsymystä.
Wilma nukkui koko lauantaipäivän minun seurana ja se ihan selvästi piristyi eilen. Pekka käytti eilen koirat Kotakankaalla pitkällä lenkillä. Lisa ja Piksu pistäyty Äitienpäivä kahveella, koska olin joskus sanonu, että tämä on Lisan mummola... oliko se niin Piksu :)? Mennään päivä kerrallaan, eihän tässä muuta voi.
Niitä himskatin helteitä odottaen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti