tiistaina, elokuuta 19, 2014

Nettihiljaisuuden jälkeen

 Vähän kerrallaan.
 Iran ensimmäistä kertaa meren rannalla.


 Naamiokuu.
 Sateen jälkeen.


 Puolukat kypsyy kovaa vauhtia mustikoiden vieressä.
Kennel Jadovar:iin odotettavassa iso pentue. ”Josi” kasvattaa isoa pentuetta sillä aikaa, kun upea isä EST, LT JCH, JMV-14 Willy vom Kuckucksland kerää luokkavoittoja ympäri Eurooppaa.

 Tulipahan pistäydyttyä Kurikassa saksanpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä lauantaina 16.08.

 Nartut 12-18kk Sg1 SENSEN MANN IBIZA
Nartut 12-18kk Sg3 NOVASPACE CURACAO
Pilvinen päivä, joka aloitettiin Unskin kanssa jo varhain metsälenkillä.
No niin, tietsikan virittely huollon jälkeen käteen sopivaksi loppusuoralla. Kaikki tärkeät ohjelmat asennettu koneelle ja visuaalinen näkymä muokattu silmää miellyttäväksi.
Reilun vuoden takaisessa huollossa asennetun 500GB:n kovalevyaseman kaveriksi asennettiin 1TB:n kovalevy. Saa nähdä mikä osa seuraavaksi sippaa. Tomin aikoinaan hankkima kovalevyasema otettiin talteen, sinne jäi vielä tiedostoja, jotka toivottavasti saadaan talteen kun Tomi seuraavan kerran käy kotosalla.
Olen tehnyt koneen ohjelma-asennuksia vähä kerrallaan, ei blondi jaksa aurinkoisina päivinä nörttihommia tehdä. Hyvää kertausta ja mielenkiintoista aivojumppaa koneen kanssa värkkäily on toki ollut.
Unski on totutellut ainoan koiran osaan. Monipuolisella liikunnalla ja touhuamisella on menty päivästä toiseen. Monipuolinen liikunta näkyy Unskin ropassa positiivisena muutoksena. Vyötärö ja selkä kiinteytyneet ja lihaksia tullut lisää. Teemme edelleen pitkiä metsälenkkejä, mutta koska formulakaveri puuttuu, pyöräilyllä saadaan vauhtia liikuntaan. Hellepäivinä vauhdikas vesijumppa merenrannalla, ajoi myös formuloiden virkaa.
Vaikka Ihqu ja Unski pääsivät myös yksin lenkille, olisi pitänyt enemmän kuljettaa koiria yksin. Selvästi näkee, että Unski edelleen kaipaa kaveria eri tilanteissa. Nyt kun Unskin kanssa eloa jatkamme, huomaa selvästi kuka oli se terävin, itsepäisin ja virtasin koiruus… ihan selvästi Ihqu. Nyt meidän elo on rauhoittunut huomattavasti kaikin puolin. Unski on todella helppo ja tottelevainen koira ainakin minulle. Pekka on vähän lepsu isäntä ja tietysti Unski käyttää sitä aika ajoin hyväksi.
Pekka innostui jokin aika sitten lenkkeilemään Unskin kanssa niin, että minä jäin toiseksi. Turhautuneena kysyin naapurilta koiria lenkkikaveriksi ja heillehän sopi se. Niinpä olen käynyt lenkillä kahden mustan saksanpaimenkoiran Mairen ja Lakun (emä ja poika) kanssa. Lenkkeilytän ne erikseen n. 4-5 kertaa viikossa ja hienosti meidän lenkkeilyt ovat menneet, ovat sen verran fixuja koiruuksia.
Pekan selkälihakset jumittuivat puusavotan yhteydessä, joten minulla on ollut nyt kolmen koiran lenkkeilytykset. Eihän minun mikään pakko ole Mairea ja Lakua lenkkeilyttää, mutta kun ne tuli aloitettua, en halua lopettaa. On ollut mielenkiintoista ja haastavaakin miettiä kullekin koiralle vaihtelevat ja tarpeeksi pitkät lenkit. Minä en suosi samoja lenkkireittejä, aina pitää olla jotain vaihtelua ja koiralle mielekästä. Unski on kerran päässyt Mairen kanssa yhteislenkille, mutta en ota sitä tavaksi, nyt kun Unskilla on totuttelemista ainoan koiran roolissa.
Parhaimpina päivinä käyn neljä kävelylenkkiä päivässä – Unskin aamu- ja iltalenkit plus Mairen ja Lakun lenkit. Kävely kilometrejä tulee n. 16-18km plus pyöräilyt ja toivon, että myös minun kunto kohenee siinä sivussa. Tuhannet kiitokset naapuriin mainioista lenkkikavereista!

Nyt kun parina päivänä on ollut ns. normaalit päivälämpötilat ja sadetta, helteistä on vain muisto… äkkiä ne unohtuu ja heti niitä tulee ikävä säiden viiletessä. Sateet ovat olleet todellinen siunaus ja todella paikallaan. Sateiden ansiosta mustikkasadosta saatiin todella hyvä ja laadukas sato. Olen käynyt Unskin kanssa lähimetsässä mustikassa, poimien käsin puhtaana kerrallaan vain 2-3 litraa. Olen säästellyt selkääni, enkä ole antanut itselleni lupaa marjahulluudelle – toisin kuin viime vuonna.
Nyt kun Pekka parantelee selkäänsä, olen joutunut tekemään myös ns. miesten hommia huushollissa. Eilen ennätin sateen alta kärrätä ja latoa liiteriin loput uunipuut. Olen antanut Pekalle takarajan, mihin mennessä selkä on saatava kuntoon ja se on 15.9 :). Silloin olisi tiedossa pieni keikka, eikä selän passaa olla kipeä. Joo, saahan noita ukaaseja antaa ja toivoa parasta.

Satuin kuuntelemaan eräänä sunnuntaina Kansanradiota, jossa mies puhui paatoksella kuinka nainen muuttuu 60 vuotiaana hirviöksi. ”Me vanhat aviossa olevat miehet ollaan vain opetuslapsia, mitään ei saa sanoa ja jos sanotaan voi mennä pieleen. Pitää ajatella moneen kertaan ajatus ennen kuin sen ilmi tuo, silti siitä tulee melkoista palautetta”. Suomessa miehet kuulemma kuolee ennen naisia ja se johtuu aivan näistä naishirviöistä. Samainen mies toivoi, että tällaisille naishirviöille keksittäisiin rokote. Venäjällä kuulemma nainen muuttuu yhdessä yössä maatuskaksi, suomessa nainen muuttuu hirviöksi.
Kuuli että miehen puhe tuli suoraan sydämestä ja paatoksella. Pakko se on myöntää, että piikki osui – ainakin pikkuisen. Tulee (joskus) ohjeistettua todella tarkkaan ja siltikään ei aina lopussa kiitos seiso. Asiaa miettineenä, olen tullut siihen tulokseen, että kun työelämä jää taakse ja puolisot alkaa elämään yhteistä huushollia täyspäiväisesti, siinä ei voi aina välttyä mielipide-eroilta. Molemmilla on omat tapansa tehdä asioita, joihin toinen osapuoli kiinnittää huomion ja antaa palautetta. Onko se sitten naisihminen joka sitä pääsääntöisesti tekee, on varmasti huushollikohtaista. Naiset voi muuttua jo hyvin varhaisessa vaiheessa miehen mielestä naishirviöksi, ei hätää, myös miehissä tapahtuu iän myötä tulevia muutoksia. Miehistä voi tulla aikaa myöten oikeita jurriskoja, tehdään itsepäisesti asioita, eikä anneta missään periksi… joten aika tasoissa ollaan… paitsi että edelleen keskimäärin naiset elää miehiä pitempään.
Viimeaikoina olen myös pohtinut ”onnellinen koira” ja ”uusavuttomat lesket”. Näistä aiheista lisää myöhemmin.
Nyt alan valmistautumaan Mairen ja Lakun kanssa lenkkeilyyn.
Mukavaa viikon jatkoa!

torstaina, elokuuta 14, 2014

Tietokone kotiutunut huollosta

Tietsikkani on ollut huollossa... vanha kovalevy sanoi itsensä irti, se sisälsi mm. Windows käynnistyksen ja joitakin ohjelmia. Nyt työstän tietsikan uudelleen virittelyä mahdollisimman entiseen kuosiin. Menee muutama päivä konetta viritellessä.

tiistaina, elokuuta 05, 2014

Helteen hellimät

Arkussa on aikoinaan tullut junarahtia Porvoosta Iihin. Hyvässä kunnossa olevat vanhat kengät odottavat käyttöä.
Unski vartioi marjastusreissulla.
Lauantai-illan huumaa.







"Mitä"?









Sunnuntain mökkireissulta uintikuvia, ennen kuin päästiin makkaranpaistoon.













Taas on viikko hurahtanut, mihin lie mennyt mutta lämmintä on ollut.
Helteen sietokyky on noussut niin, että olen käynyt Unskin kanssa jo kolme kertaa mustikassa. ensimmäinen marjastusreissu tehtiin parin kilometrin päähän ja metsätien reunoilla oli useampi marjastajan auto parkkeerattuna. Nyt kun hillan ja vadelman satoa ei tullut, marjastusinto kohdistuu mustikkasatoon, joka on todella hyvä. Sunnuntain naapuri huikkasi, että saan käydä keräämässä heidän punaiset viinimarjat, jos haluan. Ja toki halusin, eilen kävin keräämässä ensimmäiset pari ämpärillistä, osan pakastin ja osasta laitoin valmistumaan sitruunahapolla tuoremehua. Loppusadon kypsyttyä, kerään ne ja höyrystän mehuksi. Pitää vain toivoa, että helteet hellittää ennen sitä. Lisälämpöä mehumaijan höyryssä ei tässä helteessä kaivata.
Lauantaina ja eilen kävimme ihan tässä lähellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Vaikka sää on ollut todella helteistä, ei sitä juuri metsässä huomaa, kun reipas tuuli vilvoittaa ja puiden varjossa on viileämpää. Itikat ja paarmat ovat vähentyneet niin, että voi marjastaa ilman karkotteita.
Unski totuttelee elämään ainoana koirana, ei syö metsässä mustikoita, vaan pitää herkeämättä vahtia. Hilpeän himputtelijan poistuttua, Unski jäyhä jöpöttäjä seuraa uskollisesti joka paikkaan perässä... nyt jopa aamukahville pihalle. Sisäpihan aidan portti voi olla aina auki, Unski pysyy pihapiirissä... ainakin toistaiseksi. Olemme pitäneet Unskin viretasoa tehostetusti yllä erilaisilla lenkeillä, toisiin koiriin tutustumisella ja tietysti uimisen muodossa.
Lauantaina saatiin Päivi, Markku kera Vinnin vierailulle. Kävimme Päivin kanssa illalla koiria uittamassa mökin rannassa. Koirilla oli selvästi hauskaa, vaikka kolmas pyörä pohjanpystykorvan muodossa saatiin kesken rilluttelun yllätysvierailulle. Koira ilmestyi kesken kaiken rantapusikosta tutkapanta kaulassa... joo, metsästyskoira panta kaulassa ei ihan tarkoita sitä, että koirat pitäisi olla kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä, koirien kiinnipitoaikana. Unski ei koiraa noteerannut, mutta Vinni oli eri mieltä päästyään dami suussa uintireissulta, onneksi Päivi sai sen kytkettyä ennen kuin pystäristä olisi tullut kintasvärkkiä. Pystäri pyöri aikansa meidän kanssa ja epävarmasti käyttäytyvänä yritti itsepäisesti lähestyä Vinniä. Sain houkuteltua koiran kauemmas ja tarkistin, onko pannassa yhteystietoja... ei ollut. Hetken kuluttua kolme ihmistä koiran kanssa tulee rantaan ja saa kutsuttua koiran pois. Unski vaikutti tosi tyytyväiseltä Vinnin vierailusta ja loppuillasta koira nukkuivat pitkin pituuttaan tyytyväisinä sohvilla.
Muuten hellepäivät ovat menneet kaikenlaista touhutessa. Illat ovat niin ihanan lämpimiä, että piha on kuin olohuoneen jatke. Ei tee mieli edes telkkaria töllöttää. Koirahuone ja varastoremppa on tehty ja lattialla olleet matot pesty. Vielä muutama tavara hakee paikkaansa, pikkupuolen loppusiivous on tekemättä ja ulkotarhan väliverkko purkamatta.
Olen saanut seurata sakemannin pennun siirtymistä omaan kotiin. Sain viime viikolla Heliltä viestin, että 14,5 vuotias sakemannikasvattini Siru on siirtynyt muistoihin. Sirun omistaja kyseli tietäisinkö sopivaa pentua tai nuorta koiraa seuraamaan Sirun tassunjälkiä perheessä. Minä tepsuttelin välittömästi naapuriin ja siellä oli luovutusikäinen narttupentu, jonka oli tarkoitus jäädä kasvattajalle itselle. Lopputulemana oli, että Sirun perhe tuli katsomaan illalla pentua ja hakivat seuraavana päivänä Rillaksi ristityn pennun itselle. Rilla on kotiutunut hyvin omaan kotiin ja tulemme varmasti edelleen pitämään yhteyttä ja käymme morjestamassa Rillaa. Nimenomaan Heli sai minut innostumaan linnunpöntöistä, kun kerran käydessämme antoi kotiin tuomisiksi pari itse tekemäänsä pönttöä.
Nyt lopettelen tämän aamutöksähtelevän naputtelun ja hyppään pyörän selkään. Menen siivoamaan Martalle. Pekka lähtee Unskin kanssa mökille, joten aktiivinen päivä jälleen tiedossa.
Oikein mukavaa viikon jatkoa!