sunnuntaina, joulukuuta 01, 2013

Melkein paluuta menneisyyteen.

 9.11. lenkillä.
 17.11. merivesi korkealla, mökin pihalle noussut vesi.

 17.11 oravan päämääränä päästä lintujen ruoka-apajalle.

 20.11. lumi oli ja meni.


 Aloitin blogin tällä kertaa jo nyt vähän vanhentuneilla kuvilla, tuoreimpia ei ole.

Selän ongelmista diagnoosi saatu, jossa sanotaan että luutumaton nikama siirtynyt ja lisäksi välilevyn pullistuma. Minun oli myös taivuttava reseptilääkkeeseen, joka on tarkoitettu hermosärkyyn. Jälleen kerran pitää sanoa, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Hermosärkyyn tarkoitettu lääke on tepsinyt kuin nyrkki silmään, jalan hihonviimeinen tuska on tällä hetkellä muistoissa. Lääkkeellä on vain päätä huippaava vaikutus, on kuin olisi pikku päissään koko ajan. No, jos vähän päässä heittää, se ei ole mitään uutta meikäläisellä. Pääasia, että hermosärky on taltutettu, vaikka jalan turruus ei ole mihinkään kadonnut.
Odottelen aikaa toimenpiteeseen, jossa kortisonia piikitetään puristuksessa olevaan hermoon. Joudun kuulemma käymään piikityksellä useamman kerran. Sain myös lähetteen fysikaaliseen, jossa neuvottiin liikkeitä, minkä pitäisi helpottaa puristuksessa olevaan hermoa. Siinä tuli esiin sellainen ongelma, että liikkeet joiden pitäisi helpottaa hermon pinnettä pahentaa siirtyneen nikaman tilaa. Joten sieltä ei helpotusta löytynyt.
Elämä on soljunut tosi nopeasti vaihtelevissa syyssäissä. Pidimme Sarin kanssa Game of Thrones kolmannen tuotantokauden maratonin, katsomalla kaikki kymmenen jaksoa peräjälkeen. Sateista ja tuulista päivää ei voisi juuri paremmin viettää.

Ihqu riutui rankan valeraskauden riivaamana niin kauan, kunnes olemattomat pennut oli aika vieroittaa. Vaikka pentujen hoito katkaistiin raa’asti lenkkeilyillä ja metsäjäljestyksellä, ei se loiventanut valeraskausoireita mitenkään. Ihqu toimi jäljellä mallikkaasti ja lähti lenkille, kun sitä tomerasti vaadittiin. Kotiin palattiin aina kimeästi vinkuen ja kiireellä. Siellähän ne tyynyjen ja vällyjen seassa olemattomat pennut odotti ja Ihqu saattoi kaivautua tyytyväisenä niitä hoitelemaan.
Nyt Ihqu pomppii ja formuloi omana itsenään ja polvi on ollut oireeton, eikä kipulääkkeitä ole tarvinnut antaa. Unski on saanut formulakaverinsa takaisin ja on siitä ihan selvästi mielissään.

Vaihtelevat syysäät ovat riepotelleet milloin vesisateilla, myrskyillä ja lumisateilla, kaikkea vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Viime sunnuntaina oli syksyn kaunein talvisää, lunta oli satanut yön aikana ja se oli tarttunut puihin ja pensaisiin. Päivällä paistoi täydellä terällä aurinko, joka sai maiseman näyttämään satumaailmalta. Sää oli täydellinen valokuvaus sää, mutta minä en kameraa kädessäni käyttänyt – vaikka Sari oli ajatellut, että minä lenkkeilen kameran kanssa kauniissa luonnossa. Pekka lähti koirien kanssa lähimetsään lenkille ja minä suunnistin kävelylenkille Martan luo. Nyt voi joutua odottelemaan jonkin aikaa aurinkoista satumaisemaa, vaikka lunta on sentään saatu vähän lisää – aurinko on loistanut näkymättömissä.

Lintujen talviruokintapaikoilla käy melkoinen kuhina ja olen lisännyt ruokintapaikat neljään. Ruokintapaikalla vieraili säännöllisesti vielä viime viikkoon asti myös mustarastas koiras, myös naaras oli aiemmin lähistöllä, mutta lähti ehkä etelää kohti koirasta aiemmin. Halavatun harakat ovat tottuneet laittamiini karkotteisiin ja vierailevat suurina parvina ruokintapaikoilla. Harakkaparvessa on mukana raajarikko vanhemmalta vaikuttava lintu, jolla on toinen jalka poikki. Jalka sojottaa taaksepäin, joten lintu ei pysty käyttämään jalkaa ollenkaan. Raajarikolla on aina pari nuorta lintua mukana, näyttävät viime kesän poikasilta – olisikohan kyseessä emo ja poikaset. Ruokintapaikoilla vierailee myös pari naaras fasaania, joista toinen on ilmeisesti viime kesän poikanen. Lintujen lisäksi olemme saaneet seurata oravien touhuja, parhaimmillaan niitä on ollut yhtä aikaa pihapuissa kolme yksilöä. Vaikuttaisi siltä, että meidän piha on liian pieni reviiri usealle oravalle – antavat toisilleen melkoista kyytiä ja vain vahvin persoona jää ruokailemaan.

Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa vesijumpalla käynti Haukiputaalla Vesi-Jatulissa, toivottavasti saan siitä selälle sopivaa liikuntaa vastapainoksi lenkkeilylle.

Nyt toivottelen mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita ja joulukuun alkua ja jos jouluun valmistautuminen ei ole vielä aloitettu... nyt on hyvä aika aloittaa.