tiistaina, helmikuuta 28, 2012

Myös hitaasti pääsee pitkälle ja saa paljon aikaiseksi












 Kuvat 27.02.2012 lenkiltä.
Koska olo on viimmepäivinä ollut hieman hutera, olen ottanut lenkkeilyt hitaasti mutta varmasti. Muutaman päivän tauon jälkeen kävimme sunnuntaina käppäilemässä Saikanväylällä. Minä hissuttelin hiljaksiin aurinkoisessa leppoisessa säässä, porukkaa oli paljon liikkeellä; kävellen, moottorikelkkaillen, hiihtäen, potkutellen ja usea oli liikkeellä kera koirien. Oli hyvin nähtävissä että pitkästä aikaa oli hieno aurinkoinen ulkoilusää, -20 asteen yöpakkanen oli lämmennyt -5 pakkasasteeseen. Päästin koirat juoksemaan muutaman kerran moottorikelkan perään, saivat vähän vauhtia lenkkiin. Istuskelin välillä laavulla ja siinä kävi muutama tuttu juttelemassa.
Eilen aamulla ulkomittari näytti jälleen -21. Odoteltiin puolille päivin sään lämpenemistä ja lähdettiin lenkille Saikanväylälle. Jäällä on hyvä kävellä koska ajoittain jään päälle noussut vesi on sulattanut lumen, lunta oli paikoittain vain n. 5-10 cm ja moottorikelkan jäljillä oli tosi hyvä kävellä. Saatiin lenkkeillä melkein omalla porukalla ja koska sää oli hieno lähdin hissukseen merelle päin. Pikkusen arvelutti kestääkö kunto, etenin hiljalleen ja niin me saatiin kierrettyä Ykspensaannokka. Olin tosi tyytyväinen itseeni, molempina päivinä tuli ulkoiltua kolmisen tuntia. Koska eilinen lenkki ei rasittanut millään tavalla oloa, innostuin kotona tekemään akvaariorutiinit, lämmitin saunan ja laitoin ruokaa (viimmeksi söin lämmintä ruokaa viimme torstaina).
Ilta kuluikin sitten melkein täydellisessä hiljaisuudessa, koirien nukkuessa reporankana. Ne sai vähän vastusta lenkistä, minun hissutellessa. Illalla näin ehkä komeimmat näkemäni revontulet. Koko pohjoinen taivas oli pääosin vihreiden loimuavien revontulien valaisema. Tuijotin ihastuksesta mykkänä revontulia niin kauan kuin suinki tarkenin.
Tänään koirilla onki sitte lepopäivä, minun valmistautuessa lumitöihin. Sää on muuttunut kertaheitolla, nyt ei tietoakaan auringosta. Ulkona tuulee melkein myrskylukemissa ja lunta pyryttää. Odottelen ihan rauhassa iltapäivään, jolloin lumisateen pitäisi - jos ei loppua niin ainakin heiketä, aloitan vasta sitten kävelyn lumikolan kanssa. Viikko sitten piti kolata viimmeksi - luojalle kiitos näistä välipäivistä... sai ihan rauhassa elpyä ja kerätä uusia voimia. Toivottavasti myös orastava lentsu meni menojaan, olen viimme päivinä aivastellut enemmän kuin koskaan ja voimallisesti. Luusärky on loppunut, joten eiköhän lentsu ole ainakin tältä erää nujerrettu.

Nyt jatkan lorvimista vielä hetken - tai ainakin niin kauan kuin pyryttää, vasta sitten alkaa kokeilu mitä kunto kestää. Oikein mukavaa pyrypäivää, ei hätää, päivän pituus on Iissä melkein 10h ja Helsingissä jo yli 10h - kevättä kohti ollaan menossa - kevät keikkuen tulevi.

lauantaina, helmikuuta 25, 2012

Siinä ja siinä

Lenkillä Saikanväylällä 22.02.2012






Joli juoksee kahden snautseripatsaan välistä :).





Lenkki alkoi aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä ja päättyi sankkaan merisumuun. Keskiviikon jälkeen en ole päässyt lenkille, lentsu kaihertaa ja kaivelee. Kuumetta ei ole ollut maanantain jälkeen - paremminki alilämpöä, nuhaa ja yskää. Olo on ollut niin vetku, että päivät on menny nukkuessa - vain välttämätön on tullu tehtyä. Koirilla on ollut tosi tylsää, mutta minkäs tekee. Hyvä aika nuutua lentsussa, kun ei ole tarvinnu lumitöitäkään tehdä tiistain jälkeen. Toivottavasti kuntoudun ennen seuraavaa lumisadetta.
Tänä aamuna olo on hieman parempi, jonka olen käyttänyt hyväksi - puut on haettu uuniin ja tiskit tiskattu.

Torstai-iltana käytiin Jolin, Päivin ja Aleksin kanssa tutustumassa uuteen el.lääkäriasemaan Otukseen. Otus sijaitsee lähellä Kempelettä ja meitä odotti siellä tuttu el.lääkäri Esa Soppela. Esa kuvas Jolin ja hienolta näytti. Joli sai puhtaat paperit lonkkien ja kyynärpäiden välikuvista - priimalta näytti. Esa laski myös Jolin hampaat,  hampaisto ja purenta oli myös OK. Nyt pitää vaan peukuttaa, että Joli löytää pikaisesti hyvän kodin. Minä en edelleenkään ole laittamassa uutta koiraa huusholliin, vaikka Joli on valloittava persoona. Kyllä noissa snakuissa on meille koiraa ihan tarpeeksi.
Olin luvannu Päiville, että lähden tänään sen mukaan Tornion näyttelyyn. Reissu piti mun osalta perua, ei jaksa lentsuisena lähteä mihinkään.
Nyt jatkan touhuamista, niin kauan kuin kunto sallii.
Mukavaa ja aurinkoista lauantaipäivää, sinne missä aurinko näyttäytyy - tällä ei moista mollukkaa ole keskiviikon jälkeen näkyny.

keskiviikkona, helmikuuta 22, 2012

Sitä sun tätä

Useampi päivä vierähtänyt viimeisestä kirjoittelusta.
Torstai meni lumitöiden parissa, perjantaina oli Oulupäivä - kävin tarkistuttamassa näön ja uudet silmälasit jäi tilaukseen. Perjantaina satoi lunta niin vietävästi, mutta en ressannu itseäni lumitöillä kun tiesin Pekan hakevan pillarin lauantaina lainaksi. Pekan siirtäessä lauantaina lumikasoja, minä siivoilin huushollia. Oli tosi oudon näköistä, kun keskipihalta katosi lumikasat ja kulkuväylät leveni. Katoilta pudotettiin myös lumia vähemmäksi.
Lauantain iltapäivällä tuli Pirjo muutamaksi päiväksi hiihtoloman viettoon, jota sää ei juuri suosinu - lunta tuli pyryttäen - vasta maanantaina nähtiin hetken kaunista auringon paistetta. Lumitöitä on saanut tehdä joka päivä ja lenkeily on jäänyt vähemmälle. Onneksi muutamalla pikku lenkillä on jaksettu käydä. Keskipiha on jälleen lumikasojen peittämä, että se siitä ilosta.
Eilen lumitöiden jälkeen meinas kunto loppua ja kuumemittari kertoi, että kuumetta oli muutama piiru. Olen unohtanut lentsun ennaltaehkäisyn moneksi päiväksi ja heti tämän aamun aloitin höyryhengityksellä. Onneksi nyt ei ole kuumetta ja kun ennusteiden mukaan lunta sataa seuraavan kerran vasta huommena, eiköhän tässä ennätä elpyä. Kolaus ei aiheuta suuria tunteita, jos sataa lunta pitää kolata, jos ei niin ei tarvi - näinhän se menee.
Pirjo lähti tänään Maijan kanssa paluumatkalle ja me odottelemme sään lämpenemistä, että päästäisiin lähtemään pitkälle lenkille. Aamulla ulkomittari näytti -13 pakkasastetta, nyt -6 kieppeillä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Lenkille lähtö lähestyy.
Jolin kanssa on mennyt loistavasti. Joli on edelleen säpelö, mutta on tottunut erinomaisesti talon tavoille. Todella miellyttävä koiruus ja tulee partojen kanssa hyvin toimeen. Olen pitänyt päivisin Jolia ja Unskia ulkotarhassa, Ihqun ollessa sisäkoirana. Kissat ei aiheuta enään spurtteja ja Tursake uskaltautuu liikkumaan huushollissa suht' vapaasti. Noitanokinenä nukkui monena päivänä Pirjon peiton alla, nyt se on pysytellyt ulkona. Joli pitää tänään harjata, pieniä karvatumppuja ilmestynyt turkkiin - taitaa enteillä juoksun alkamista.
Valokuvia en ole saanut otettua jatkuvan lumisateen vuoksi - no paistoihan koko lauantain aurinko, mutta en viitsinyt keskeyttää siivousta.
Nyt ylös ulos ja lenkille... toivottavasti pääsemme lumen paljoudesta huolimatta Saikanväylälle irroittelemaan.
Pirjolle ja Maijalle turvallista paluumatkaa ja tervetuloa uudelleen :)!

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012

Kotia etsivä Jadovar Yollie "Joli"



Huristelin koirien kanssa maanantaina iltapäivällä Raaheen, josta poimittiin Päivi kyytiin ja lähdimme hakemaan Päivin kasvattia Jolia. Jolin omistaja oli soittanut Päiville että muuttuneen elämäntilanteen vuoksi, Jolille pitäisi etsiä uusi koti. Lupasin pitää Jolia niin kauan, että sille löydetään uus koti. Reilun 8kk ikäisellä Jolilla on vielä edessä välikuvaus ennenkuin uuden kodinetsintä virallisesti käynnistyy.
Unski ja Ihqu ovat vähemmän mielissään, niistä on tullu tiukkapipoisia vanhojapiikoja. Ensimmäisen illan mullistelivat mulle "jääkö toi tosiaanki tänne"???!!!
Vaikka Jolille tuli kerralla suuri muutos, se on ottanut asian häntää heiluttaen ja vauhdikkaasti nauttien kaikesta uudesta. Sen pääkoppa ja elämänasenne on kunnossa, säpäkkä kuvaa mielestäni parhaiten Jolia. Siinä olisi mainio harrastuskoira aktiiviselle harrastajalle - Jolista ei ainakaan vauhtia ja intoa puutu - niin ja ulkoiselta olemukseltaan Joli on silmää miellyttävä... ainakin minun silmää. En saanut siitä yksin tuon kummempia kuvia, kun kameran kanssa sihtailin sitä, tuppas tulemaan heti naamaa nuolemaan.
Maanantai-iltana kotiuduttiin aika myöhään. Annoin koirille ruuat ja ulkoiluttelin Jolia hihnassa pihalla että se saa haistella hajuja. Joli teki myös sisällä peruusteellisen tupatarkastuksen, kissojen hakiessa piilopaikkaa. Joli on tottunut kissaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, karkuun pinkova kissa saa välillä myös omat koirat ajojahtiin. Koska koirilla oli virtaa sen verran että en uskonut unirauhan vielä laskeutuvan, lähdin koiruuksien kanssa lenkille. Käytiin reilun tunnin pyörätielenkki, Joli hihnassa snakujen juostessa suurimman osa matkasta irti. Koirat sai myös tottua toisiinsa ja kulkemaan rinnakkain ollessaan hihnassa. Palasimme kotiin vasta vähän ennen puolta yötä. Syötyäni iltapalan, istahdin sohvalle telkkaria töllöttään ja heräsin siitä puoli kaksi. Laitoin Jolin esteen taakse Tomin huoneeseen ja raahustin nukkumaan. Kaikki olivat rauhallisesti ja sain nukkua melkein aamu kahdeksaan.

Eilen aamulla olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Kun selvisin tokkurasta, lähdin koirien kanssa metsälenkille. Uskalsin päästää Jolin irti metsäpolulla ja harjoilltelin luoksetuloa, josta koirat sai makupalat. Lenkin jälkeen kauppaan potkaluita ostamaan, joita koirat kalus kun kolasin lunta. Joli järsi luita koirahuoneessa ja snakut sisällä. Joli on tottunut olemaan myös ulkotarhassa ja se on siellä rauhallisesti eikä hauku turhia.
Ilta olikin sitten rauhallinen, koirien nukkuessa sohvalla. Pikkusen niillä on kilpailua, kuka ennättää minun viereen. Minä olin lumitöiden jälkeen rättiväsynyt, en jaksanut kuin haukotella - en saanut mitään tehtyä - mitä nyt pakolliset lemmikkien hoitotoimenpiteet ja ruokinnat. Kyllä vanhan korpun kestävyyttä koetellaan, mutta nautin ruumiillisesta työstä, sen tekeminen kun loppuu niin taitaa tulla noutaja.
Koirat ulkoilutin viimeisen kerran kymmenen jälkeen ja sen jälkeen huusholli rauhottui. Vaikka olin "ihan poikki", en saanut heti unta. Nukahdin vasta puolen yön aikaan ja heräsin aamulla viiden aikaan Jolin äänekkääseen haukotteluun - tais olla asiaa ulos - joten ei ku ylös ja ulos. Siitä se uusi päivä on taas käynnistynyt.
Kissojen kanssa on joutunut vekslailemaan, kun eivät hyväksy Jolia. Nyt ovat molemmat kissat sisällä, Joli ja Unski nukkuu mun lähellä, Ihqu sohvalla.

Reilu viikko sitten harmittelin, kun töihin pääsy on viivästynyt. Nyt en harmittele ollenkaan, lunta on saanut kolata ja ennusteiden mukaan saa kolata päivittäin myös jatkossa. Sunnuntaille vielä odotettavissa kunnon myräkkä.
Nyt ennen lumitöihin lähtöä, toivon että Joli saa hyvän ja pysyvän uuden kodin. Jos minä olisin parikymmentä vuotta nuorempi, niin voisin ajatella asiaa. Tosiasia on, että mun toinen jalka on jo haudassa eikä tarvi paljo tönästä kun putoan sinne kokonaan - nyt ei enään uuden koiran hankinta tule kysymykseen.
Sitä on tullut myös mukavuuden haluiseksi, että näillä mennään mitä on, lenkkeillään ja välillä koirat saa myös käyttää aivokoppaansa jonkin harrastuksen parissa.
Lopuksi havaintoja;
Timo Soini; teflon (Soini ei vähästä hätkähdä ja kääntää kaiken itselleen positiiviseksi)
Kreikka; eipäs-juupas (EVVK!!!)
Asiantuntijat; inflaatio (asiantuntijoita riittää ja käytetään medioissa jokalähtöön - vähempiki riittäs)
Suunnuntaiaamun YLE:n ykkösuutinen; Whitney Houston on kuollu (voi kele-tärkeysjärjestykselle!!!)

maanantaina, helmikuuta 13, 2012

Ulkoilua

Taivas aukes perjantaina, sää lauhtui parhaimmillaan -2 asteeseen päivän aikana. Kävimme päivällä lenkillä, johon kuului niin kävelytietä kuin lumisia metsäpolkuja. Ei edes kova tuuli pyyhkäissyt pois ulkoilun riemua.
Lenkin jälkeen kolasin loput maanantaisen lumipyrin rippeet. Kun sain kolattua lumet, istahdin tyytyväisenä vakipaikalle kahvikupposen kera ihailemaan kätteni töitä.
Innostuin lämmittämään myös saunan ja oli sen verran kiire saunomaan, että loppujen lopuksi totesin olevani turkkilaisessa saunassa. Veden heitto kiukaalle sai vain valtavan höyrypilven aikaseksi. Ei auttanut kuin nopeasti pestä ittensä ja kiiruhtaa sisälle lämpimään. Onneksi en ottanut saunoja-Ihqua mukaan, se olisi varmasti järkyttynyt moisesta höyryn määrästä - lehmänhenkäyksistä.
Lauantai meni ulkoillessa. Kävimme ensin koirien kanssa Saikanväylällä lenkillä. Sinne oli noussut vesi jäälle voimakkaan etelätuulen ansiosta. Emme kuitenkaan lannistuneet, vaan jatkoimme matkaa väylän reunaa pitkin joka oli kuiva. Onneksi väylän reunat oli korkeammalla ja etenimme kuivin jaloin. Koirat pääsivät ihan luvan kanssa pari kertaa juoksemaan moottorikelkan perässä - pääsivät vihdoin purkamaan pakkaspäivien patoutumia ihan kunnolla. Tuuli oli edelleen tosi kova, mutta pakkanen lähellä nollaa. Kävimme hetken istumassa lintutornin laavulla ja juttelin hetken sinne hiihtäneen pariskunnan kanssa. Navettaväylää palatessamme - väylä enimmäkseen ruskean veden peitossa, vain reunoilla kapeasti kuivaa jäätä - meidät ohitti lavamaasturi. Kuski tiesi takuulla, että vaikka väylä näytti lohduttomalta ja kestämättömältä jään päällä olevan veden vuoksi, jäätä on kuitenki paksusti - väylät jäätyy pohjaa myöten. Harmitti että ei ollut kamera mukana. Palasimme kotiin eri reittiä kuin mennessä, koirille ja myös minulle mukavaa vaihtelua. Illalla lähdin vielä koirien kanssa poturilenkille. Vauhti kiihtyi muutaman kerran niin hurjaksi, että piti päästää koirat irti etten lennä pöpelikköön. Lenkistä selvittiin yhdellä kaatumisella, onneksi ei käynyt kuinkaan.
Lauantai iltana alkanut lumisade ennusti, että kola olisi seuraavana päivänä hyvä kaveri. Sunnuntaista tuli koirien lepopäivä, minun kävellessä kolan kanssa. Aloitin lumityöt aamulla kahdeksan aikaan, lunta satoi sakeasti melkein koko päivän. Kolatut kinokset alkaa olemaan jo niin korkeita, ettei niiden päälle jaksa kolata lisää lunta. Toivottavasti edes muutama päivä on sateeton, että kinokset ennättää hieman painua. Piha piti kolata kahteen kertaan. Muutaman kerran kävin sisällä napostelemassa jotain ja vaihtamassa kuivaa vaatetta päälle. Koirat sai olla ensin vapaana pihalla, mutta kun alkoivat häiriköimään kolausta tuomalla keppiä heitettäväksi, laitoin ne häkkiin. Illalla sää oli leppoisaa kuin linnunmaito, tuuli tyyntyi ja sade loppui. Iltapäivällä innostuin taas lämmittämään saunaa ja nyt pidin huolen, että saunassa sai myös kunnon löylyt. Otin Ihqun mukaan saunaan. Se oikein aluksi tajunnu, että pääsee mun mukaan saunaan - on tottunut saunomaan vain Pekan kanssa. Otettiin kunnon löylyt Ihqun makoillessa ylimmällä lauteella ja minä istuin jalat kylmässä vesiämpärissä.
Päivi soitti eilen ja heillä jylläs influenssa - toivotaan nopeaa paranemista! Olen yrittänyt varautua leviävään influenssa-aaltoon. Olen syönyt kilokaupalla appelsiineja ja pakasteesta loppuja marjoja, napsinut D-vitamiinia, Carmolistippoja sokeripalassa ja viimeisenä toi jalat kylmässä vedessä saunominen. Jalat oli ainakin koko illan tosi lämpimän tuntuset - estääkö se lentsua, se jää nähtäväksi :).
Illalla olisi ollut hieno lenkkeilysää, mutta saunan jälkeen en lähtenyt, vaikka koirat ihan selvästi odotti iltalenkille lähtöä.
Marja viestitteli yhtenä päivänä, että Oulun seudulla koirilla on kennelyskää liikkeellä.
Ouluun on avattu uusi eläinlääkäriasema Otus. Oli melkoinen yllätys kun tutustuin aseman nettisivustoon; siellähän on tuttuja el.lääkäreitä Esa Soppela ja Wilman kaksi kertaa leikannut Tiina Tiihonen. Eläinlääkäriasema on myös lauantaina avoinna. Nyt on sellainen vaikutelma, että Oulusta saa tasokasta ja hyvää eläinlääkäripalvelua - löytyy varmasti jokaiselle sopiva ja itseä miellyttävä el.lääkäri. Haluan lämpimästi toivottaa Esan ja Tiinan takaisin Ouluun!
Ihqun silmät pitäisi peilata ja Unskilta puuttuu vielä terveystutkimukset silmien ja lonkkien osalta - en ole vielä päättänyt kuvautanko kyynärpäät kummaltakaan. Suunnitelmissa on, että ne tutkitaan tässä kevään aikana.
Lähden nyt asioille ja minun loppupäivän suunnitelmat tais mennä uusiksi yllättävällä tavalla. Juttelin just Päivin kanssa puhelimessa ja ei voi sanoa kuin että yllättäviä käänteitä voi tapahtua asiassa kuin asiassa. Jos alustava keskustelu muuttuu todeksi, kirjoitan blogiin uudesta käänteestä.
Mukavaa alkanutta viikkoa ja toivottavasti saatte nauttia yhtä lauhasta säästä, kuin me! Lupaan pyhästi etten purnaa edes lumen kolauksesta enkä tuulesta, jos pakkanen pysyttelee alle parinkymmenen asteen.
Toivottavasti tästä tulee kaikin puolin hyvä päivä!

perjantaina, helmikuuta 10, 2012

Melkein kevättä ilmassa jee!

Tänä aamuna heräsin kuuden aikaan ja ulkomittarissa uskomattomat -7 astetta! Tätä on odotettu, aamukahvilla totesin että on melkein kevättä ilmassa. Ei edes puuskittainen kova tuuli (14m/sek) haittaa riemua pakkasen lauhtumisesta - tänään ulkoillaan! Ihqulla ja Unskilla on päät kääntyilly puolelta toiselle, kun olen höpötellyt niille että tänään päästään lenkille.
Ensin paistan pannarin, Piksu ja Lisa on tulossa aamusta käymään, sitä en ole koirille kertonut - yllättyvät iloisesti.
Aamulenkin jälkeen pitää jatkaa maanantaina kesken jääneitä lumitöitä ja sen jälkeen teemme uuden lenkin. Pitäisi käydä katsomassa pääseekö takametsään lenkille, jos siellä ei ole kukaan kulkenut maanantaisen lumipyräkän jälkeen voimme unohtaa metsälenkki. Olen arvioinut, että lunta on tällä korkeudella n. 50 cm. Keväällä on pakko käyttää raktoria pihalla, että talven lumet saadaan syrjemmälle keskeltä pihaa.
Kun lähdin tiistaina käymään linnunruuan ostosreissulle Haukiputaalle, auton mittari näytti -35 pakkasta. Reissu jäi enimmäkseen sellaiseksi mielen piristykseksi pakkasten keskellä  - Mustin ja Mirrin sekä Säästökuopan hyllyt oli tyhjänä hirssin tähkistä. Joku muukin on huomannut että se on varpusten herkkua. Ostin papukaijoille tarkoitettua siemenseosta, jossa on hirssiä. Varpushaukka oli saanut ainakin yhden varpusen saaliiksi pihapensaasta tiistaina, vain pienet höyhenet oli jääny lumelle muistoksi. Varpuset ovat olleet sen jälkeen muualla, vasta eilen iltapäivällä uskaltautuvat takaisin ruokintapaikalle.
Tein Säästökuopasta pakkasen pakottaman heräteostoksen - tekoturkislakin - oikein sellaisen korvaläpällisen, nyt ei päätä palele. Moitin itseäni, että en ole aiemmin sellaista hankkinut.

Viimme käynnillä Päivin luona ihastuin heille hankittuun nyrkkeilysäkkiin. Paukuttelin säkkiä kyläilyn aikana muutaman kerran ja huomasin ilokseni että olkapääsärky oli monta päivää sen jälkeen pois. Kerroin Pekalle nyrkkeilysäkistä, käydessään viimmeksi kotona Pekka tuli kauppareissulta nyrkkeilysäkin kera. Olen paukutellut säkkiä päivittäin, vaikka mulla ei ole vielä oikeita nyrkkeilyhanskoja - Pekka sanoi että ne pitää hankkia sovittamalla, ovat varmasti sopivat. Pikkupaukuttelua on voinut tehdä käsineillä, olen testannu niin lapasia kuin sormikkaita. Niillä mennään niin kauan että saa hankittua asianmukaiset nyrkkeilyhanskat. Pekka on harrastanut nuoruudessaan nyrkkeilyä ja sillä oli heti sellaiset ammattimaiset otteet nyrkkeilyyn, että en kehtaa sen nähden nyrkkeillä :). Neuvoja voin tietty ottaa vastaan ja harjoitella niitä käytännössä yksikseni, on se sen verran räpeltämistä - mutta ehdottomasti hyvää reeniä harteille ja koko ropalle jos joskus saan muutaki liikuteltua kuin käsiä.

Ennätin jo kommentoida tulikiven katkuisesti esitettyjä kuntaliitoksia ja Kreikkaa, mutta pyyhin tekstin pois. En halua pilata näin lauhaa päivää harmistuksella ja päiden vaatimisella vadille. Mitä paskalla tekee kun ei ole peltoakaan. Joten jee, nyt pannarin paistoon ja sen jälkeen ulos, ulos, ulos - eikä haittaa vaikka aurinkoa ei näkyisi.
Ihanaa päivän jatkoa!

tiistaina, helmikuuta 07, 2012

Vuorotellen lunta ja pakkasta

 Unski lumipyräkässä 7.2.2012.
Helkkarin kylmä aamu 8.2.2012 klo 8.44. Ulkona yli kolmekymmentä, tuulikaapissa viisitoista.
Ei voi muuta sanoa kuin huhhuh.
Eilen aamulla herättiin ankaraan lumipyryyn, pakkasmittari näytti -9 - pakkanen oli lauhtunut 12h aikana kaksikymmentä astetta.
Aloitin lumityöt kello kymmenen aikaan, jolloin pakkanen oli lauhtunut jo -5 asteeseen. Kova puuskittainen tuuli ei haitannu muuten kuin lunta pöllyttämällä, kolattu lumi sai uuden mahdollisuuden lentää milloin mihinki suuntaan. Kun lopetin lumityöt klo 18.30, pakkasta oli -3 ja sade oli muuttunut jäiseksi. Illalla satoi vielä leppoisasti suuria lumihiutaleita.
Kolasin pihan kolmeen kertaan, sitten piti lopettaa kun ei jaksanut enään. Lunta tuli iltapäivällä niin julmetusti ja sakeasti että olisi pitänyt aloittaa lumen kolaus vielä alusta. Ajattelin että jatkan kolausta tänä aamuna, mutta pitää odottaa että pakkanen hieman lauhtuu.

Eilen iltapäivällä kovimman lumisateen aikana sattui Iin ja Olhavan välillä kolareita, jonka vuoksi Ouluun päin menevä liikenne ohjattiin Kantolantien kautta. Sitä kuvitteli asuvansa ihan ihmisten ilmoilla, kun ohitse vilisteli autoja letkassa. Eilen viranomaiset ei sentään uskaltaneet ohjata rekkaliikennettä Kantolantien kautta, oli varmaan muistissa aiempi kerta, kun erittäin mutkaisella ja jäisellä Kantolantiellä rekat luisteli ojaan vastaavassa tilanteessa.
Eilen aamulla vielä kuvittelin, että pääsen koirien kanssa lenkille lauhtuneessa säässä. Mitä vielä, illalla olin niin perusteellisen väsynyt, ettei tullu mieleenkään lähteä lenkille ja pakkanen kiristyi nopeasti -20.
Heittelin koirille lumihankeen keppiä kolaamisen välissä, saivat kahloa lumihangessa selkää myöten.

Kunhan saan vedettyä hiilet leivinuunista, on pakko kaivaa auto lumen alta. Varpusille pitää hakea hirssintähkiä ja pähkinäpussi on myös tyhjä. Pitäähän linnuille hakea sapuskaa, että pysyvät hengissä kovassa pakkasessa. Varpushaukka on vaaninut parina päivänä meillä ruokailevia pikkulintuja. Varpushaukka on aika kesy, pihalla voi liikkua linnun päivystäessa petäjän tai pensaiden oksilla - taitaa olla aika nälkäinen.
Oulun seutu on nyt kuulemma Suomen kylmin paikka, Iin Olhavassa pakkasta yli 36 astetta.
Olen käynyt jo muutaman kerran ulkona, kahvilla ja uunipuita hakemassa. Unski on lähtenyt kaveriksi, mutta Ihqu on pysynyt pirtissä.
Ei auta, kun lähteä kaivaan auto esille - se on ollut jo kuudesta asti roikan nokassa.
Piksulle paranemisia ja toivottavasti jossain päin Suomea pääsee lenkille aurinkoisessa säässä!
Huomasin muuten vasta aamulla että etusivun päivitykset on menny vielä vuoden 2011 piikkiin, virhe korjattu - pistetään kovan pakkasen piikkiin :).

lauantaina, helmikuuta 04, 2012

Kirpeää pakkasta

Aamulla päästiin meidän ulkomittarissa uuteen ennätykseen, pakkasta yli -30. Ei tunnu enään oikeastaan missään, kahvi vain jäähtyy kupissa aika nopeasti.
Eilen iltapäivällä käytiin pikku lenkillä Saikanväylällä. Ajettiin auto jäälle ja kävimme katsomassa ruopattua väylää. Koirilla oli manttelit päällä, pakkasta oli -23. Aurinko paistoi säälittävän alhaalta - valaisi vain puun latvoja.
Aamutoimiin kuuluu lintujen ruokinta. Olen pitänyt huolen, että niiden ruoka ei lopu kesken. Varpusille on elintärkeää hirssintähkät, muuten on tarjolla pähkinöitä, auringonkukansiemeniä ja rasvaa on monessa muodossa.
Eteläistä Suomea riivanneesta lumipyrystä ei täällä ole ollut mitään havaintoa. Osalla autoilijoista on säälittävä suhtautuminen autoiluun ja säälittävä ajotaito. Muuttuviin sääolosuhteisiin ei varauduta millään tavalla - ei voi käsittää ei. Mihin on unohtunut turvaväli, nopeuden sopeuttaminen sääolosuhteeseen jne...???? Joku kommentoi kerran radiossa nykyautoilijoita, oli sää millainen tahansa ajetaan kuin kesäkelillä ja ei varata riittävästi aikaa matkantekoon oli sää kuin huono tahansa. Taitaa taas vakuutusmaksut nousta - tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Kovat pakkaset ovat näillä korkeuksilla vähentäneet ylimääräistä autoilua. Lapset ovat tepastelleet tai potkutelleet reippaina kouluun mennen tullen. Eilen illalla -28 pakkasessa naapurin lapset laski pulkalla mäkeä, joten ei paljon pakkanen haitannu.
Sain vähän vinkkiä, että mun työhommat vois alkaa lähiaikoina. Olis kahdeksi kuukaudeksi (korjattu virhe) tiedossa töitä, kunhan saataisiin vain vahvistus siitä vastaavalta henkilöltä - joka on kuulemma vaikeasti tavoitettavissa. Herrojen kiireet on ihan omaa luokkaansa näin vähäpätöisessä asiassa, minä huomaan. No, minä kyllä jaksan odottaa.

Unskia ei pakkanen haittaa, käy ulkona yhtä useasti kuin minäkin. Pikkusen sitä huokailluttaa tämä sisällä olo, pitäisi saada äksöniä. Ihqu on kaivautunut sohvan nurkkaan, eikä lähde ulos kuin komentamalla. Kissat vetää rallia sisällä huoneesta toiseen, turhautuvat kun eivät voi kulkea ulkona saalistusreissuilla. Ovat jääneet muutamana yönä ulos ja menevät lämpimään koirahuoneeseen nukkumaan - eivät tule kutsumalla sisälle kuin seuraavana päivänä - onhan sekin jotain vaihtelua sisällä oloon.
Kyllä se tästä, kevättä kohti ollaan koko ajan menossa. Muistelen varmasti kaiholla näitä pakkaspäiviä, kun kolaan lunta hiki hatussa.
Aurinkoista lauantai päivää!

torstaina, helmikuuta 02, 2012

Pakkanen paukkuu nurkissa

Nyt viikon pakkasjakson jälkeen pitää olla onnellinen, että pääsimme käymään Saikanväylällä lenkillä kauniissa aurinkoisessa säässä - ja kohtuu pakkasella. Pakkanen ei ole lauhtunut sen jälkeen alle -20 asteen, nytkin koko aamun ulkomittarissa on komeillut -27 lukema ja Siperiasta käy hyytävä viima.
Koirat ovat saaneet kaluta potkaluita, käyvät pihalla useita kertoja päivässä ja kun olen käynyt asioilla pääsevät häkkiin. Saavat välillä katella maailman menoa lämpimän koirahuoneen ikkunasta. Unskin huokailu on lisääntynyt pakkaspäivien jatkuessa - tämä on tätä normaalia Suomen talvea - ja niinhän se pitää ollakki.
Tiistaina on täys kuu ja odottelen, että pakkaslukemissa tapahtuu silloin lauhtumista - sinne asti saamme kärvistellä pakkasissa..
Nyt on ollut hyvä mahdollisuus tuulettaa petivaatteet ulkona. Olen myös ensin kuivattanut pyykin sisällä ja vienyt sitten kuivat pyykit ulos pyykkinarulle - pölypunkit saa pakkasessa kyytiä.
Pakkanen ei ole estänyt aamukahvittelua ulkona. Kun laittaa riittävästi vaatetta päälle, aamukahvi maistuu makealta kovassakin pakkasessa - itseasiassa juon kaikki päivän aikana juomani kahvit ulkona.
Kävimme lauantaina päiväseltään Raahessa Päivin luona. Laskeskelin että siellä on kuitenki lauhempaa ja niinhän se oli. Saimme koirien kanssa vähän vaihtelua pakkaspäiviin, koirat myös hirvenlihaa (istuivat hievahtamatta keittiössä Markun laittaessa ruokaa) ja minä sain nauttia maittavasta hirvenlihakastikkeesta! Kiitos!
Pekan pitäisi tulla tänään kotiin. Mun on ihan turva valittaa pakkasista. Pekka on joutunut jo pari viikkoa tekemään töitä yli kolmen kymmenen asteen pakkasessa. Aina ei ole työvälineenä olevan rekan lämmitys toiminut - saatika auto käynnistynyt. Silti on vaan pitänyt värkkäillä auto käyntiin ja tullin jonossa on joutunut jonottamaan jopa pari tuntia autossa, jonka lämmityslaite puhaltaa vain kylmää. Ei ole kaikilla pakkasrajoja - töissä on oltava jos vaan saa työvälineen käyntiin. Pekan ääni on ollu tukkonen ja lentsuinen, kun olemme jutelleet päivittäin puhelimessa ja kuumetta on kuulemma ollut melkein päivittäin.
Mikäs minun on lämmitellä pirttiä, värkkäillä jotain tai olla tekemättä mitään.
Jotain pitäisi tänään värkkäillä - saada aikaiseksi tehtyä pikku askareita, ennenkuin lähden Pekka hakemaan Oulusta. Auto pitää ainakin laittaa ajoissa roikan nokkaan - uusien autojen hehkutuslämmitys on tehottomampi kuin vanhojen autojen lämmitys systeemi - näin olen kuullut asiantuntioiden radiossa kertovan.
Aurinkoisia pakkaspäiviä - nämä tietää lämpimiä kesäpäiviä - I hope!