lauantaina, tammikuuta 26, 2013

Pyrähdys Raaheen, kotosalla ja töllötystä.

 Ii 26.01.2013: Auringonnousu tänään 9:28. Auringonlasku tänään 15:35. Päivän pituus on 6 h 7 min.


25.01.2013 Lisan synttäreillä.
Päivänsankari 11v. Lisa.
 Lisa ja Ihqu norkoilee lisää herkkuja.
 Kolme kovaa, Ihqu, Lisa ja Unski.
 Unski, Lisa ja taustalla Ihqu kilpailevat kuka saa eniten lattialle heitettyjä herkkuja hotkittua.
  Lisa; ei kai ne herkut tähän loppuneet... pannari tuoksuu vielä.
Viikko taas lopuillaan. Pitää ihan miettiä mihin se on kulunut = mitä olen tehnyt/saanut aikaiseksi. No en juuri mitään; yhden kaulahuivin, Martalla lintujen ruokintareissut välillä kävellen välillä potkutellen (ilman partoja), inkiväärimehun valmistus ja vähän ruuan laittoa ja huushollihommia (tosi vähän). Aika selvästi kuluu, vaikka ei tekisi mitään. Pakkasten vuoksi parrat ei ole päässeet Raahen reissun jälkeen kunnon lenkille, mitä nyt eilen käveltiin jonkin matkaa kun mentiin Lisan synttäreille.
Juttelimme ihan vasta Sarin kanssa Game of Thrones- TV sarjasta, kun jatkoa ei ollut tiedossa ja olemme molemmat sarjan faneja. Eiköhän torstai tuonut jättiyllärin, kun huomasin että sarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta esitetään perjantain vastaisena yönä viisi jaksoa peräkkäin uusintoina. Jee, koska tämän hetkinen elämäntilanne sallii vuorokauden suht vapaan joustavuuden, päätin töllöttää jaksot. Ilmoitin myös Sarille mitä TV2:lta on tulossa. Paria pientä torkahtamista lukuun ottamista pysyin hereillä jaksojen ajan. Ensimmäinen jakso alkoi klo 23.00 ja viides jakso päättyi 03.35. Seuraavassa suoraa lainausta TV2 sivuilta; ”TV2 torstaisin 12.1. - 15.3.2012 klo 22.05. Jaksot katsottavana YLE Areenassa kahden viikon ajan tv-esityksestä. Toinen tuotantokausi alkaa 7.2.2013. Jakso viikossa -rytmin lisäksi molemmat Game of Thronesin kaudet esitetään tv:ssä paketteina seuraavasti: puolet ensimmäisestä kaudesta 24.1. ja toinen puolisko 31.1. Seuraava kausi puolestaan samalla periaatteella 17.2. ja 14.3.
Vähän monimutkaisesti esitetty toi edellä oleva, mut kyllä siitä selvän saa... I hope. Valitettavasti noi esitysajat ovat myöhäisiä... johtuu mitä ilmeisemmin sarjan sisällöstä. Minua tietysti sarjassa ilahduttaa sarjassa olevien lukuisten englantilaisnäyttelijöiden kaarti. Sarjassa on muutenkin hyviä näyttelijöitä... mun lemppareita on mm. Aidan Gillen joka esittää Petyr "Pikkusormi" Baelish:a ja kääpiö Peter Dinklage joka esittää Tyrion Lannister:ia. Pitää seuraavaan katsomismaratoniin varautua naposteltavan kanssa. Kiitos TV2!

Tässä onkin luontevaa vielä mainita TV1:n sunnuntain myöhäisillassa esitetyt 06.01 - Red Riding 1974: Tappajan jäljillä, 13.01 Red Riding 1980: Silmukka kiristyy ja 20.01 Red Riding 1983: Maasta sinä olet tullut; TV1 sivuilta kopioitu info ”Kirjailija David Peacen neljään jännitysromaaniin pohjautuva, osin tosipohjainen kolmen tummasävyisen jännityselokuvan sarja näyttää synkän puolen brittiläisestä yhteiskunnasta.
Raakojen väkivallantekojen sarja Yorkshiren nummien kätköissä on lähellä jäädä ratkaisematta lahjonnan, omaneduntavoittelun ja viranomaisten mädännäisyyden vuoksi.”

Noi kolme elokuvaa oli tosi rankkoja katsoa, toisen elokuvan jälkeen meinas jo uni kaikota ja ajattelin etten voi katsoa viimeistä... niin vain tuli katsottua ja onneksi sen loppu oli ns. inhimillinen. Ei päästänyt nämä elokuvat helpolla katsojaa, ei. Viimeisen nähtyään olisi halunnut katsoa ne heti ensimmäisestä alkaen uudelleen, niin paljon jäi huomaamatta ensimmäisellä katsomiskerralla. Pekka sanoi osuvasti, että tapahtumia on niin paljon ettei voi käydä välillä jääkaapilla tai tupakalla, muuten putoaa heti kelkasta. Kiitos TV1!

Eilen Lisan luona juhlistettiin Lisan 11-vuotis syntymäpäivää! Parrat kilpaili herkuista ja osasivat kerjätä niitä jatkuvasti lisää. Parrat sai välillä näyttää nopeutensa, kuka sai eniten napattua lattialle nakatuista herkkupaloista... eikä Lisa niistä hitain ollut.
Toivotaan Lisalla lisää laadukkaita elinpäivä!

Jaaha, tasaisen harmaa päivä jo pitkällä ja parrat huokailee raskaasti... milloin lähdetään lenkille. Onneksi pakkanen on vaihteeksi lauhtunut, ilmatieteenlaitos lupaa Iihin moneksi päiväksi eteenpäin muutamaa astetta pakkasta, pilvistä ja lumisadetta. Jokohan nyt olisi sopiva aika käydä koneajamassa Unskin turkki...
Näillä mennään... mukavaa viikonloppua!
P.S
Toivotaan Sarille valoa tunnelinpäähän remontin kanssa... kyllä se siitä :)!
sama

22.01.2013 Raahessa.

 Sari, Ira, Ihqu ja Unski odottelevat missä Päivi ja Jukkis viipyy.

 No niin, lauma koossa... Unski jossain minun lähellä.
 Unski, Jukkis ja Ihqu.
 Ihqu ja Jukkis.
 Tiistai aamuna kävin ensin partojen kanssa lenkillä, ennen kuin Sari ja Ira tulivat hakemaan meitä. Tuhersimme Sarin kanssa esteen takapenkkien niskatukiin kiinni, Ira jäi esteen toiselle puolelle takatilaan ja parrat matkusti takapenkillä. Raahessa Päivin luona joimme ensin pikaisesti kahvit, jonka jälkeen pakkauduimme takaisin autoon. Löysimme suht helposti autoille parkkipaikat metsätien reunasta, jonkin verran piti lapiolla nakella enimpiä lumia pois.
Metsätiet oli ihan kohtuu hyvässä kävelykunnossa, ei tarvinnut kahlailla. Toivottavasti parrat ja Ira sai mukavaa vaihtelua vähän vieraimmissa maisemissa. Lenkille tuli ihan mukavasti pituutta, sillä palasimme parin tunnin kuluttua jälleen kahvipöydän ääreen.
Koska energiaa oli kulutettu mukavasti, Päivi vielä vajaa kuntosena lentsun jälkeen, lähdimme porukalla päivän päätteeksi Päivin tarjoamille pitsoille keskustaan.
Ilta oli jo pitkällä, kun Sari toi meidät kotipihaan. Parrat laskeutuivat levolle heti iltaruuan jälkeen, sohvalta kuului vain tyytyväinen tuhina. Eikä minunkaan tarvinnut kauaa unta houkutella.

maanantaina, tammikuuta 21, 2013

Pakkasta, lumisadetta, lauhaa, pakkasta, lenkkeilyä

 Sunnuntai 21.01.2013 lenkillä Sarin ja Iran kanssa. Kuljettiin kelkan jälkiä jäitä pitkin huisin pitkä n. 16km lenkki. Olin varustanut Saria, että laittaa paljon vaatetta, kun pakkasta n. -10 ja kylmä pohjoinen vinkka. Konintietä kohden ollaan näissä kuvissa menossa (ainoat ottamani kuvat) ja suojaisella tuulettomalla väylällä Sarille tuli kuuma.. oli aukaistava takki. Aurinkokin paistoi... mutta niin alhaalta että vain puiden latvoissa huomaa valoa.

 Kelkka lähestyy edestä ja koirat on otettava haltuun, pääsivät formuloimaan kelkkojen perään turvallisen matkan päästä.
 Laskeuduimme jäälle Hiastin rannasta ja lähdimme suunnistamaan merta kohti. Moottorikelkkojen ajoreittejä pitkin suunnistimme Konintietä kohti väyliä mutkitellen. En ollut vuosiin käynyt näin pitkällä, mutta hyvin näytti päässä oleva kartta pitävän paikkansa. Nousimme Finninkarisssa Konintielle ja sitä marssimme, kunnes käännyimme Poikkisaarentielle, jolta käännyimme Hietalaan kunnes laskeuduimme jälleen Hiastinväylälle ja nousimme samasta rannasta ylös josta olimme lähteneet. Paasorannatietä kotiin, jossa odotti Pekan laittama valmis ruoka. Ira pääsi kamariin levähtämään lenkin jälkeen, partojen ja meidän vallatessa sohvat. Ei tarvinnut suunnitella mitään tekemistä loppu illaksi, oli täysin tiltti ja autuas olo.
Oli vain tosi tyytyväinen olo, kun tehtiin kunnon lenkki vaihtelevissa ja koirille osin ennen käymättömissä paikoissa. Yö menikin sitten penikkatautisia kinttuja rauhoitellessa.
Ii pääsi viime viikolla valtakunnallisiin uutisiin, kun Kärkkäisellä myytiin bensaa alle euron litra. Pekka kävi katsomassa väenpaljoutta ja autojonoja, mutta ei jonottamassa tankille. Minä en halunnut lähteä edes katsomaan, vaikka ei olisi tarvinnut autojonoon juuttua vastakkaisella ajokaistalla. Joskus tahtoo jo liikennevaloissa palaa pinna, kun joutuu odottamaan valojen vaihtumista. Taisi vain harva tankkaaja saada todellista hyötyä jonottamisesta, mutta ainakin se oli aika ainutlaatuinen kokemus.
En yleensä laskeskele saatikka juuri ajattele, kuinka paljon rahaa menee lemmikkien ruokintaan. Viime viikolla havahduin, että minulla menee tällä hetkellä eniten rahaa ulkolintujen talviruokintaan, seuraavaksi kissojen sapuskaan ja partojen sapuskan vähiten kuukaudessa. Parrat syövät Happy Dogia johon lirautan tilkan Senior öljyä, kissat syövät Royal Canin kissanruokia, kanaa, sikanauta jauhelihaa ja kalaa. Ulkolinnut saavat kuorettomia auringonkukan siemeniä, hirssiä, jyväsekoitusta, maapähkinöitä ja rasvaa niin palloina kuin pötköissä. Hirssintähkien hankinta tuottaa vähän ongelmia, niitä on joutunut hakemaan Oulusta asti. Ylläpidämme lintujen ruokintapaikkaa myös Martan takapihalla, siellä käy pari siipivikaista harakkaa (varmaan viime kesän poikasia ja ovat saaneet viljapitoista ravintoa), muutama fasaani ja runsaasti pikkulintuja. Martta on saanut mukavaa vaihtelua talvipäiviin, kun voi seurat lintujen touhuja.
Tämä päivä piti olla myös minulle lepopäivä, toipumispäivä eilisestä lenkistä. Nyt kuitenkin lähden potkuroimaan Martan luo ruokkimaan lintuja. Parrat ovat toipuneet hienosti eilisestä ja näyttävät olevan lähtökuopissa että pääsisivät mukaan... saavat kuitenkin jäädä kotia vahtimaan.
Suunnittelimme Sarin kanssa vierailua Raaheen, jonakin päivänä tällä viikolla. Parrat pääsevät välillä lenkille muihin maisemiin, eikä se huonoa vaihtelua ole itsellekään.
Nyt potkurin kanssa matkaan hämärtyvässä iltapäivässä.
Ii tänään: Auringonnousu tänään 9:44. Auringonlasku tänään 15:17. Päivän pituus on 5 h 33 min.Aurinko on siis jo laskenut tätä kirjoittaessa.

maanantaina, tammikuuta 14, 2013

Sunnuntaina 13.01.2013 lenkillä meren jäällä.

 Unski ja Pekka laskeutumassa mökkirannasta jäälle.
 Ulkoilijat ja Unski.
Jäälle oli paikkapaikoin noussut vettä.
 Missä aurinko... saaren rantaheinää.

 Unski edestä, takaa, seisoo, menee, tulee...



 ...ja jahtaa horisontissa huristelevaa moottorikelkkaa (kelkkoja).

Praavannokka.

Praavan venelaituri talviteloilla.
Jaa, että sunnuntaina näyttäytyisi aurinko – ei sitten pitänyt paikkansa... hetken pilvissä pientä rakoa, mutta aurinko oli jo alhaalla. Jätin kameran jalustan suosiolla kotiin ja mukaan pakattiin istuinreput, kahvitermari, voileipiä, Unski ja pulkka.
IhQu jäi kotiin viettämään lepopäivää suuren potkaluun kanssa, kuvittelin että Ihqu haluaisi mukaan, mutta ei pelkoa... Ihqu ei nähnyt kuin pakasteesta otetun potkaluun.
Hitsi, että talvipäivä voi olla harmaa, sunnuntaina näkyi vain kaikki harmaat sävyt. Jäällä liikkujia ei ollut lähellekään niin paljon kuin lauantaina, johtui varmaan tosi harmaasta säästä. Mökkirannasta suuntasimme Praavan edustalla olevaa Selkäletto saarta kohti. Jäällä oli vaihtelevasti lunta ja kahlasimme umpihangessa, kun moottorikelkan jälkiä ei ollut meidän reitin varrella. Lumi ei niinkään haitannut, mutta ajoittain lumen alle jään päälle oli noussut vesi ja siinä piti vanhankin juosta, ettei kengät hörpi vettä. Kiersimme Selkäleton toiselle puolelle ja pysähdyimme kahvittelemaan ja syömään voileipiä. Hitsi, että kuuma kahvi maistui hyvälle hikisen taipaleen välissä. Unski sai ainoana partana yhden voileivän välipalaksi ja se osasi selvästi arvostaa herkkupalaa. Kuvittelin, että nyt kun Unski on ainoana mukana, se pysyy vielä varmemmin lähistöllä... mitä vielä. Ei tarvinnut kuin kaukana taivaanrannalla huristeleva moottorikelkka, niin Unski otti varmasti spurtit kelkkaa kohti. Ja se saikin juosta sitten sielunsa kyllyydestä, sillä tilaa ja lääniä oli, kun harvat jalkaisin liikkujat olivat poistuneet jäältä.
Kahvittelun jälkeen lähdimme Praavannokkaa kohti, sillä olimme kahvitellessa päättäneet että menemme takaisin sitä kautta mökkitien luona olevalle autolle. Pääsisimme varmimmin kuivin jaloin takaisin. Paluureitillä oli pöperöistä irtonaista lunta moottorikelkan jäljellä... ja se taitaa olla pahinta kävellä. Onneksi lumessa oli yhdet selvät jalanjäljet, joille astumalla matka eteni suht sujuvasti. Hiki ei päässyt kuivumaan ja Unski sai tehdä pitkiä lenkkejä tavoittamattoman kaukana kiitävien kelkkojen perään. Meillä ei ollut Unskille talutushihnaa, mutta eipä sille ollut tarvetta – Praavan- ja Pitkänniementiellä ei kohdattu ainuttakaan liikkujaa.
Oli sen verran raskas lenkki, että koko loppu ilta meni torkkuessa – käväsin vain hakemassa naapurista parroille säkillisen Happy Dogia.
Vieläkin roppa tuntuu hieman jäykältä, mutta eiköhän se hieman helpota kun käyn potkuroimassa pienen lenkin. Parroilla on tänään vapaapäivä, jota viettävät ulkotarhassa – kylläkin makoillen koirahuoneessa. En ota partoja potkuroimaan, kun en jaksa nyt varautua vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Eiköhän huomenna saada lenkkeilyseuraksi pari sakemannia ja vauhtia riittää.
Telkkarin töllöttely ja sohvalla istuskelu on tullut käytettyä hyödyksi, olen saanut reilussa viikossa valmiiksi kolmet löppöset... ei ku  töppöset ja kaulahuivin jäämälangoista. Nyt pitäisi penkoa eri jäämälangat tarkemmin ja viritellä niistä vielä jotain.
Kun viime torstaina tein inkiväärimehua, otin raastetun inkiväärin talteen ja kuivatin. Pekka hienonsi kuivatun inkiväärin ja nyt meillä on omasta takaa inkivääriä myös mausteeksi ja muuhun käyttöön.

Parrat saava näillä näkymillä seuraa ens kuussa, kun Lyyti on tulossa hoitoon reiluksi viikoksi. Toivotaan hyviä lenkkeilysäitä, jotta voisimme retkeillä Saikanväylällä partojen kanssa.
Pääsiäisen viettoon alustavia suunnitelmia tehty ja toivottavasti se vietetään edelleen hyvässä seurassa ja cityssä jossakin päin suomea.
Hyppään nyt potkurin jalaksille ennen pimeän tuloa ja toivotan hyvää alkanutta viikkoa!
P.S
Kavereiden koirat menesty hienosti Kajaanin KV näyttelyssä; Onnittelut Vielä Tanjalle ja Sarille! Mimmille myös Josin menestyksetä!!!
Sama 

Lauantaina 12.01.2013 lenkki meren jäällä.

Aurinko jossain alhaalla, pihalta etelään.

Pihalta pohjoiseen.
 Kauniita pasetellisävyjä Kantolantiellä.
 Vasten aurinkoa, Iin liikenneympyrässä.
 Kärkkäisen kohdalla.
 Just ennen Praavantien risteystä.
 Praavantiellä.
 Pitkänniementie.

 Mökkitie Pitkäänkariin.

 Yritettiin kovasti miettiä minkä eläimen kissantassun kokoiset jäljet olivat tallentuneet rantaan.

 Auringon kajo rantaryteikössä.
 Merenjäällä tosi upeat värit laskevan auringon kajossa.
 IhQu

 Unski ja IhQu
 Rantamaisemaa.
 Unski...
 ... oli sitä mieltä että keppi pitää saada revittyä rantapusikosta.
 Lauantaina aurinko pilkahti näkyville yhden aikaan ja heti tuli kova kiire lähteä merelle... jee vihdoinkin aurinko näyttäytyy. Aurinko on vielä sen verran alhaalla, että sen säteet ei vielä joka paikkaan yllä. Ajomatka Pitkäänkariin ajeltiin välillä häikäisevässä auringon paisteessa, mutta esim. Praavan tielle käännyttyämme ei aurinkoa näkynyt.
Teimme melkoisen lenkin jäällä - aivan upeassa valossa, Ihqu paimensi kaukana huristelevia moottorikelkkoja Unskin pysytellessä meidän lähistöllä. Kelkkailijoita, pilkkijöitä ja muuten vaan ulkoilevia näkyi jäällä useita - jopa yksi sakemanni oli päässyt isäntineen jäälle juoksentelemaan.
 Upeasta säästä sain energiaa niin paljon, että paluumatkalla poikkesimme siistimään koirien karvoja tutun luo. Mulla oli vain kammat ja sakset mukana ja lipat siistiyty ja Unskilta saksin ohareilla myös runsasta rintakarvavarustusta. Tarkoitus oli siistiä Unskin karvaa reilummin, mutta totesin sen mahdottomaksi, kun trimmauskone ei ollut mukana. Seuraavaksi Unskille tehdään koko rungon konetrimmi... leutoja päiviä odotellessa.

Päätimme lähteä seuraavana päivänä kiertämään lähisaaria, olihan säätiedotus luvannut, että aurinko näyttäytyisi ja ajattelin lähteä kameran ja jalustan kanssa liikenteeseen.

Perjantaina 11.01.2013 lenkillä Saikanväylällä.

 IhQu patsaana ja vauhdissa.

 Kerrankin näin päin... IhQu edellä (kutsusta) ja kelkat perässä.
 Unski ja IhQu

 Huomio! Kelkasta ensin kuulo- ja sitten näköhavainto, korvat silti kuurot takaisin huudoille!
 Parrat liikenteen pysäyttäjänä. Kiitos tunetmattomat kelkkailijat!
 Kelkat pääsi jatkamaan matkaa, parrat perässä ja Pekka tumput suorana.
Sula alue edessä.
 Pulppuavassa vedessä uiskenteli kalapoikasia.
 Rantapusikko lumivaipassa.

Kuuraiset parrat.
Tasaisen harmaassa säässä tehtiin lenkki Saikanväylälle. Pakkasta -12.