perjantaina, kesäkuuta 26, 2009

Pientä viilausta

Kuva: Heteka odottaa käsittelyä.
Kuva: Pulloteline odottaa käsittelyä.
Kuva: Kaappi osittain käsitelty.
Kuva: Tomi hioi tätä tuolia kaksi päivää, odottaa maalausta.
Kuva: Minä hioin tätä tuolia kaksi päivää... kuvassa vasta eka päivä menossa.
Kuva: Käry kävi.
Kaikki kuvat on ottanu Tomi. Minä en ole viittiny maalisilla käsillä kameraan koskea.
On perjantaiaamu ja kello on 7.07. Heräsin jo neljän jälkeen auringon paisteeseen. Ei tule pidettyä verhoja yöllä kiinni. Kävin koirien ulkoilutuksen ja aamukahvin jälkeen maalaamassa naulankantoja piiloon saunakammarissa. Laitoimme sinne eilen illalla myöhään lattialistat Tomin ja Tiinan kanssa.
Kalusteiden kunnostus on hyvällä mallilla. Tuolit, kaappi, heteka ja ompelukone on maalattu, matot pesty. Eilen tuli postissa iloinen yllätys - vanha sängynpeite!!!! Lämpimät kiitokset Annikki!!!!!
Vielä pitäisi hioa ja maalata pieni seinähylly, jonka on tämän talon ensimmäisten asukkaiden sodassa kaatuneen pojan tekemä. Hyllyn takaosassa on hänen nimi.
Tämä raivaus ja remonttihomma on tuonut kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Hiomislaikan pöristessä tai pensseliä heilutellessa on ajatukset lentäny laidasta laitaan. Toinen laita on vanhoissa tuoleissa helkkarin tiukassa ollut pohjamaali. Molemmat tuolit oli maalattu kolmeen kertaan. Alimmaisessa maalissa on täytynyt olla liimaa tai lakkaa, koska se oli tiukassa kuin tauti. Siinä ei auttanut sääli, kun laikkaan täytyi laittaa karkein hiekkapaperi - ei edes se tepsinyt joka paikkaan. Välillä täytyi hakea avuksi hiustenkuivaaja ja kuuman ilman avulla rapata maali ja puun pinnassa oleva kerros pois. Minun hiomassa tuolissa oli istuinosassa mustaa mönjää, joka tarttui jokapaikkaan, kun sitä kuumalla puhalluuksella rappas pois.
Tuolien puu ei ollut moksiskaan kovasta käsittelystä, on sen verran kovaa tekoa. Nyt maalattuina ovat saaneet uuden elämän ja aika näyttää mitä vanha puu tykkää nykymaaleista.
Hiominen on ollut aina minulle vastenmielistä hommaa, mutta ei auta. Oli pakko hioa jos meinas saada uutta pintaa kalusteisiin. Tomi oli hyvänä kaverina, yksin en olis varmasti jaksanut kaikkea tehdä. Tomi on kestänyt "työleirin" yllättävän pitkähermoisena. Olen aikamoinen orjapiiskuri, mutta teen hommia kovasti myös itse. Ei voi toiselta vaatia, jos itse laiskottelee. Viimme päivinä meidän työpäivä on venynyt yhdeksään-kymmeneen iltaisin.
Eilen saatiin muonavahvuuteen Tiina, jolle onkin varattuna spesialhomma... vanhan jauhosalkkarin kunnostus.
Olen ajatellut, että kun minusta ja Pekasta aika jättää ja Tomi käy romppeita läpi, sillä on omakohtaisia muistoja vanhoista kalusteista - ei varmasti unohda hevillä viimmepäivien uurastusta. Ajattelin, että sitten Tomi muistelee hivellen haikeana tuolin pintaa - minä olen tämän joskus kunnostanut... tai sitten tilaa vaihtolavan pihalle ja nakkelee romppeet helpotusta tuntien sinne - pääsempä vihdoin näistä eroon. Niin tai näin... omakohtaisia muistoja on. Ovathan ne vähän eriä mikä on tämän päivän todellisuus... "joo mä muistan kun käytiin Ikeassa ja ostettin toi tuoli... ja samalla käytiin syömässä hampurilaiset"... tai muistissa on kirkkaana hampurilaisen syönti... mistä lie toiki tuoli ilmestynyt. Olen tosi onnellinen, että Tomi arvostaa vanhaa eikä sillä ole ainakaan vielä mitään tarvetta ollut hankkia uutta vaan kalusteet löytyy kirpputoreilta ja kavereilta kierrättämällä. Nykynuorissa on paljon kierrätyksen ystäviä.
Minä en edes muista milloin olen viimmeksi ostanut jonku uuden huonekalun.... mutta muistan milloin hankin kameran... pitäähän se tärkeysjärjestys olla.
Naapurin vanha emäntä kävi eräänä aamuna kattomassa, että mitä ihmettä me touhutaan. Hän tiesi kertoa, että talon alkuperäisistä asukkaista on elossa enään yksi tytär. Talossa on ollut vanhempien lisäksi 7 lasta. Yksi pojista on kuollut keuhkotautiin parikymppisenä ja yksi kaatunut sodassa. Osittain talon asukkaiden historia on ollut luettavissa taloon jääneistä papereista.
On ollut todella mielenkiintoista tutustua talon historiaan ja siinä eläneiden ihmisten elämään. Olen ajatellut, että kun he ovat halunneet säilyttää kaiken mahdollisen, mikä minä olen niitä hävittämään. Vieritän kaiken Tomille - ja toivon että nyt valmistuvassa kammarissa voin makoilla hetekalla ja lukea vanhoja lehtiä ihan kaikessa rauhassa, silloin tällöin. Vanhojen lehtien seassa on myös käsityölehtiä ja pitää varmaan kutoa ainakin kammaritöppöset vanhan ohjeen mukaan.
Olisin kyllä sata onnellinen, jos minun syntymäkodista olisi edes jotain jäljellä. Oman "historian" puuttumista on paljon korvannut tämän talon historian penkominen.
Minulta lohkesi eilen illalla palanen etuhampaasta - karkkia syödessä... tietty. Soitin hammashoitolaan ja sain heti tälle päivälle päivystysajan hyvin toimiin hammashuolto ainaki Iissä... jos on aamuvirkku.
Tänään on pientä fiksausta ja sitten lähdemme "lomalle" Pitkäänkariin. Edi-sakemanni tuli eilen hoitoon ja se pitää eristää Kikasta, jolla on nyt juoksu. Onneksi siitä ei ole kauaa, kun Edi oli täällä viimmeksi ja sillä on muistissa, että minua on viisainta totella vaikka Kikka tuoksuisi tosi mielenkiintoiselle. Edillä on hyvä pohjatottelevaisuus, joten minulla ei ole mitään hätää.
Päädyin siihen, että Kikka saa jäädä syömään luuta häkkiin ja muut koiruudet pääsee rantalomalle. Toivottavasti saan jotain hienoja kesäkuvia aikaiseksi.
Nyt tiputan toisen kupillisen kahvia ja lähden nauttimaan aamuauringosta koiruuksien kanssa. Snakut on melkoisia auringonpalvojia - hakevat aurinkoisen paikan ja ojentautuvat pitkin pituuttaan makaamaan.... nyt voi olla että keskipäivällä myös varjoisa paikka kelpaa.
Kyllä suomessa/maailmalla on arvot kohdillaan... kele uutisten ensimmäinen pääuutinen "popin kuningas on kuollut"... kele... joo tosi tärkeetä... eihän siitä ole kauaa kun kyseinen kuningas oli oikeudessa syytettynä pikkupoikien hyväksikäytöstä. Kuolema kirkastaa kummasti mustemmanki sädekehän mutantin kuin mutanttin muiston päällä. Ei sureta, ei.
Kunhan minäki heitän veivini, ihmiset varmaan muistelee... "olis se niin mahtava, rauhallinen ja aina ystävällinen tyyppi, joka ei koskaan kironnut tai korottanut ääntään..."... joopa joo.
Kuvaan kaikki kammariin tulevat kalusteet kunnostettuina... ja mitä tuonne kammariin nyt löydänkään... joten kuvia kamoista ja kalustetusta kammarista on tulossa.
Pitäkää huoli itsestänne ja lemmikeistänne näin hellepäivinä. Nauttikaa kesästä!

maanantaina, kesäkuuta 22, 2009

Maanantaiaamu

Kuva: Vanha Singer odottaa entisöintiä.
Kuva: Pikkupuolen hella on purettu.
Kuva: Kohta entinen pikkupuoli, tuleva sauna.
Kuva: Puojista muotoutuu pikkuhiljaa kesäkammari, joka on nyt "kastettu" saunakammariksi kuten tytöt sano.

Herätys klo 3.45, ja heti neljän jälkeen lähdin viemään Pekan Ouluun. Yö oli kylmä, vain +2 astetta lämmintä. Oulussa Äimärautiolla auton mittari näytti jo +6, mutta kotiin palattuani ei asteita ollut kuin +4.Tästä se päivä lähtee käyntiin, en viitti enään käydä nukkumaan kun on niin paljon tekemistä. On edelleen kuivaa, joten pumpaan heti tämän kirjoitettuani vettä konnalandiasta ja kastelen puiden taimet. On luvattu lämpenevää, siitä saatiin jo eilen iltapäivällä ensimakua. Kovasti kaipaamani sade ei sitten koskaan saapunut viimme viikolla ja siihen on tyytyminen.
Juhannuspäiväaamun aloitimme Tomin kanssa pikkupuolen hellan purkamisella, ihan pikkuisen pölystä hommaa. Purkamiseen ei mennyt kauaa, systeemi oli hyvin selvillä ja homma toimi. Aikani pyörittyäni ulos kannettujen tavarakasojen ympärillä, oli pakko saada tehdä jotain, jotta homma etenis. Sanoin Pekalle, että nyt sinun pitää muuttua hiontapaperiksi, on pakko päästä hiomaan saunakamariin tulevia vanhoja huonekaluja.
Pekka ei taaskaan pettänyt, vaan kävi isänsä luona tutkimusmatkalla ja palasi hiekkapapereiden ja hiontalaitteen kanssa takaisin.
Minun ja Tomin loppupäivä kului kalusteiden hionnassa ja nyt uutta pintasilausta odottaa vanha käyttökunnossa oleva Singer, Singeriin kuuluva koppa ja 3 tuolia. Illan päätteeksi pesin hiotut kalusteet jotka odottavat nyt kuivuneina jatkotoimenpiteitä. Tomilla meni loppupäivä yhden tuolin kimpussa. Tuoli on vanha ja kaunis, mutta siinä oli kolme eri maalipintaa joiden poistaminen on todella työlästä. Irroitamme tänään tuolista selkänojan, jotta hiominen onnistuisi paremmin vaikeista paikoista.
Käyn heti aamusta Eeron kaupassa maali ja petsilakkaostoksilla. Kevyttä entisöintiä odottaa vielä yksi vanha tuoli, kaappi, puukehyksinen heteka ja iso puulaatikko.
Saunakammarin lattia on maalattu yhteen kertaan ja tänään maalaan sen vielä kerran, lattian kuivuttua pitää laittaa vielä lattialista ja eiköhän me päästä pitämään loppuviikosta saunakammarin avajaisia.

Virkkaan saunakammariin verhon, sopivan värinen lanka on vielä hankkimatta ja heteka kaipaisi vielä vanhaa kangaspuilla kudottua sängynpäällistä. Harmittaa, meillä on ollut sellainen mutta päätyi koiranalustaksi ja loppujenlopuksi roskiin.

Jospa nyt saisimme nauttia lämpimistä kesäsäistä, olisi kiva käydä välillä koiruuksien kanssa rantavesissä pulikoimassa ja makkaraa paistamassa.
Suvi ja Mysti pyörähti eilen Rovaniemen
näyttelyssä ja tuloksena hyvä arvostelu EH:n kera. Tuomari oli meinannu, että Mysti on vähän pieni... no aika näyttää mitä mieltä muut tuomarit on.
Nyt hommiin, kello on jo 6.23.
Aurinkoista kesäpäivää!

lauantaina, kesäkuuta 20, 2009

Juhannuspäivän aamu



Kuvat: Juhannusaatto Pitkässäkarissa.
Koko aattopäivä meni rempassa. Pekka teki ikkunalle aukon hirsiseinään ja me Tomin kanssa puhdistettiin ja maalattiin vanhoja ikkunapokia. Hommat lopetettiin, kun saatiin ikkuna paikalleen ja reunalaudat maalattua. Tänään pitäisi laittaa ikkunan reunalaudat paikoilleen, sitten teen veielä paikkausmaalausta seinille ja pääsen vihdoin lattian kimppuun. Lattialankut pitää puhdistaa huolellisesti ennen maalausta. Niin ja onhan sitä vielä katon listotusta ja viimmeiseksi lattian listoutus. Sit kesäkamari olisi valmis.
Hommat jatkuu vanhojen kalusteiden petsilakalla käsittelyllä, tarkoitus on että kesäkamari kalustetaan talossa olleilla vanhoilla kalusteilla. Ikkunaan virkkaan verhon. Pöydän Pekka tekee vanhoista leveistä laudoista - klaffipöydän. Ei taida hommat loppua kesken, kun pitää jatkaa pihasaunan tekoa.
Sää oli eilen kolea, lämmintä vain n. +10 astetta. Illalla sateli välillä muutaman pisaran tihkua. Lähdimme illalla Pitkäänkariin mökille, mukaan pääsi myös Anna ja Johanna. Tytöt ja Juho kävivät myös uimassa, vaikka merivesi oli todella kylmää. Turbo hellusteli koko illan Kikkaa, vaikka Kikalla ei juoksua olekkaan. Turbo on vain aina ollut ihastunut Kikkaan.
Juhannuspäivä valkeni puolipilvisenä, aurinko sentään näyttäytyy välillä. Selkä on kipeä ja jäykkä, kunhan saan sen versymään suunnistan pihan toiselle puolen hommiin. Tomi ja Pekka valvoi aamutunneille asti, joten en odota niistä hommiin kaveria ainakaan heti aamusta. Minä sippasin nukkumaan ennen puoltayötä, pitkä työpäivä vaati veronsa, eikä Juhannusaaton valvominen kerta kaikkiaan onnistunut, uni on makeinta.
Aurinkoista päivää ja pysykää pinnalla.

torstaina, kesäkuuta 18, 2009

Rantalomailua Pitkässäkarissa










Kuvat: Pitkäkari keskiviikkoiltana.
Kuvat ei ole hyvälaatuisia... oli taas niin kiire kuvaamaan, että iltavalon vuoksi olisi pitänyt suurentaa ISO-arvoa, joo ja suurinosa kuvista on todella kaukaa otettu. No, tunnelmat, riemu ja hauskuus välittyy varmaan kuvista, vaikka ovatki vähän rakeisia.
Tämä blogi ei ole oikein paras mahdollinen kuvien kannalta - olisi parempiakin vaihtoehtoja -, mutta saa välttää kun on tullut jo pitempään tätä käytettyä. Kuvien lisäys on joskus takkusta ja muutenki käyttö hankalaa. Ei ole varmaan tarkoitettu, että kuvia lisäillään tuhottomasti kirjoittelun sekaan. Hyvä puoli on, että kuvia voi klikkailla isommaksi - ladattuun kokoon, mutta sekään ei aina toimi.
Sain maalattua viimeisen kerran puojin toissapäivänä ja eilen en tehnyt siellä mitään. En oikein muutenkaan tehnyt mitään - kävin vain Kelan toimistossa äkisemässä - systeemi on muuttunut tosi hankalaksi. Täällä tarkistetaan hakemukset ja liitteet ja lähetetään paperit Ouluun ja siellä ne käsitellään. Vaikka täällä on todettu, että kaikki on ok, päivärahan sijasta napsahtaa viikkojen kuluttua postilaatikkoon kirje, jossa pyydetään lisäselvityksiä. Eilen sitten istuin tunnin virkailijan kanssa ja pyysin, että vääntää rautalangasta käsittelijälle asiat, kaikki tarvittavat liitteet jotka pystyn esittämään on esitetty. Ja jos ...kele ei riitä niin revin paperit silpuksi - pitäkööt rahansa. Nyt olen jo odottanut monta turhaa viikkoa päivärahoja. On se niin hiton vaikea tämä nykyinen systeemi. Aiemmin homma toimi todella kiitettäväksi, kun Iin Kelan toimipisteessä hoidettiin kaikki alusta loppuun.
Ketutti niin armottomasti, että en edes yrittänyt saada mitään aikaiseksi. Sain sentään vaihdettua akvaarioon veden ja kastelin illalla istuttamani puun taimet. Niistä näyttäisi lähtevän muut kasvuun, vain pienempi petäjä ja yksi koivu vaikuttaisi nahistuvan. Aika hyvä saavutus, kun istutin yli kymmen eri puuntainta.
Vähäinen sade on haihtunut alta aikayksikön koviin tuuliin. Ei voi olla tosi, että on ollut niin kuivaa ja tuulista koko alkukesä.
Koiruudet pyöri jaloissa päivän ja illalla päätin ilahduttaa niitä rantalomalla. Hauskaa niillä olikin, tuuli sen verran että rannassa ei ollut itikoita. Pitää lähipäivinä tarkastaa montako punkkia niistä löytyy. En ole myrkyttänyt koiria punkkien varalta.
Tämä torstaiaamu alkoi kauhunhetkellä. Kun olin lähdössä kahvikuppi kädessä kahden kissan ja kolmen koiran kanssa ulos, aukaisin ulko-oven, kuului kolahdus ja pieni orava lähti aivan ulko-oven vierestä sataa ja tuhatta juoksemaan pakoon. Kaikki tietenki perään, mutta minä sain rääkästyä varmasti hyytävällä äänellä tiukan EI ja koirat pysäty niille sijoilleen ja kissat pyörähti talon nurkalta eri suuntaan - varmasti säikähtivät mun rääkäsyä - ja orava pääsi onnellisesti pakoon takapihan puuhun. Mulla hakkas sydän ylimääräisiä lyöntejä pitkän aikaa jälkeenpäin. Ei tosiaankaan olis ollut mukava aamunaloitus, kun koiruudet tai kissat olisi raadelleet oravan nenänedessä.
Jaa, että mitä tänään - käyn viemässä Martan lapsenlapsen junalle Ouluun, sit taidan paiskata matot kartanolle ja vähän siivoilla... todella vähän... en ota ressiä. Pekan pitäisi tulla tänään ja eiköhän Juhannus mene ihan siinä, kuin muutkin viikonloput. Huommena tehdään puojin seinään aukko ikkunaa varten ja siitä se homma taas etenee. Koiruudet pääsee varmasti iltalomalle rannalle. Meille on kyllä ihan sama sataako vai paistaa, jos on kylmää laitetaan enemmän vaatetta jne. Kun ei suunnittele mitään suurempaa, niin ei voi pettyä pahasti.
Toivottelemme koko lauman kanssa, että Juhannuksen vietto vaatisi mahdollisimman vähän turhia uhreja ja viettäkää oikein rentouttava viikonloppu.

maanantaina, kesäkuuta 15, 2009

Riemukas uintireissu














Kuvat: Railinpäivän uintireissu altaalla. Pääosissa enimmäkseen Muskeli-Manta-Uimamaisteri Lisa.

Piksu ja Lisa yllätti iloisesti lauantaina hakemalla meidät uintireissulle. Tietysti vain nelijalkaiset ui, kuka enemmän, kuka vähemmän. Lisa oli elementeissään ja toiset katteli huuli soikeena vesipedon vauhtia ja menoa. Wilma oli ihan selvästi sitä mieltä, että vesi on vielä liian kylmää.
Muuten minulla on mennyt aika rempan parissa. Lauantaiaamuna vietin tunnin Eeron kaupassa, kattelin mitä tarvis ja valitsin maalit ja kattopanelit.
Naapurin Tiina toi panelit peräkärryllä ja iltasella aloin naputella niitä kattoon. Sain sunnuntaiaamuna loput panelit naputeltua ja loppupäivän siivosin seiniä ja lattiaa. Iltasella oli tarkoitus aloittaa maalaaminen, mutta päädyin tekemään päivityksiä ja valitsin blogiin tulevat kuvat.
Eilen tapahtui sellainen ihme, että aamulla satoi reippaasti vajaa puolituntia vettä. Voi että - harvoin olen niin onnellinen vesisateesta, kuin eilen. Iltasella ripsi vähän lisää vettä - liian vähän. Maa on niin kuivaa että saisi tulla vettä vielä paljon lisää. Ei haittaa vaikka minun pihalle pressulla suojaamaat rompeet kastuisi, kunhan vain sataisi.

Koiruudet pääsi tyttöjen kanssa eilen iltapäivällä lenkille. Olivat menneet hevoshaan ohi ja Kikka oli ollut aivan ihastuksissaan hevosesta... olisi pitänyt kuulemma päästä hevosen kanssa aitaukseen.
Sitä mukaan kun minä saan noita pihakömmänöitä siistiksi ja valmiiksi, niin asuinhuoneet muuttuu päivä päivältä huonompaan siivoon. Toivottavasti ennätän ennen Jussia siivoilla vähän, ettei tarvi muuttaa noihin pihakömmänöihin. Viimme päivinä on vain väsyttänyt enemmän. Ruohonleikkuun jälkeen minua on vaivannut ärsyttävä yskä ja päätin että en ainakaan enään tänä kesänä leikkaa ruohoa.
Nyt pitää aloittaa päivä, annan koirielle ruuan ja vien häkkiin ja itse suunnistan maalaushommiin. Ukkosta on ennustettu, joten tempasen johdot pois seinästä. Saan rauhassa touhuta tuolla pihan toisella puolen.
Hyvää Juhannusviikon alkua!

lauantaina, kesäkuuta 13, 2009

Leppoisaa lauantaita

Kello on kuus, haukotuttaa ja olo on vähemmän pirteä.
Torstaina sain siivottua puojin melkein loppuun... vain imurointia vaille. Huomasin ajatella, että jos siihen tehdään aukkoja seinään ovelle ja ikkunalle ei kannata tehdä perusteellista siivousta vielä. Annakin pistäytyi aamupäivällä ja revimme puojin seinistä yli neljäkymmentä naulaa irti.
Soitin appiukolle, että osaisko se tehdä/neuvoa kuinka saadaan ikkuna-aukko seinään oikeaoppisesti. Appi ja anoppi ilmestyi pian meille vermeet ja välineet mukaana. Suunnitelmiin tuli muutos, kun appi huomasi, että katolta puuttuu vielä harjapelti. Pekalle tuli niin nopea töihin komennus, että harjapelti jäi tilaamatta. Sadetta oli luvattu ja appi meinas että nyt suojataan katonharja ensin.
Siinä meni sitten muutama tunti kun pitkiin muoveihin naulattiin laudat ja hinattiin naruilla katolle. Piti laittaa kaksi suojaa, että saatiin koko harja suojattua. Suojien veto katolle onnistui loistavasti ja ihan reunahuomautuksena, että torstain vesisade kutistui/kuivui aivan olemattomiin. Hyvä että räystään alla olevan astian pohja kastui. Ei tarvinnu mennä meiltä pitkälle, kun vettä oli tullut ihan reippaasti. Sadepilvet kiersi tämän alueen aika perusteellisesti, harmittavasti.
Saimme iltapäivällä katonharjan peittoon ja sen jälkeen pidin vapaaillan. Roppa ilmoitti, ettei pieni lepo olisi pahitteeksi.
Eilen ahersin ensin kotosalla, en kuitenkaan tehnyt piharakennuken rempan eteen mitään. Piti välillä tehdä sisähommia ja leikkasin heti aamusta nurmikon (eka kerran tälle kesälle).
Olin lupautunut Martalle kuskiksi iltapäivällä ja suihkussa käynnin jälkeen ennätin istahtaa pihakeinuun nauttimaan auringosta. Laitoin eilen eka kerran hameen päälle tälle kesälle ja annoin auringon lämmittää kalkinvalkoisten, remonttissa tulleiden mustelmien ja ruhjeiden koristamia kinttuja. Tais aurinkokin säikähtää mun kinttuja, kun meni pilven taakse piiloon.
En tiedä mistä sais puhtia aloittaa taas hommat. Ensin ajattelin kokkailla jotain valmiiksi, sitten pitäisi aloittaa pikkupuolen tyhjennys. Siellä ei ole kuin muutama huonekalu, vaatteita ja vuodevaatteita. Pikkupuolen eteiseen olen lajitellut laatikoihin lasinkeräykseen menevää lasia ja pulloja palautukseen vietäväksi. Onhan siellä eteisessä helkkarin korkea kaappi, joka on täys Pekan kirjoja. Kaikki pitäis roudata tänään kartanolle ja peitellä.
Tuli vaan eilen mieleen, että kun sahaamme ikkunalle aukon puojin seinään... voitais tehdä samalla pikkupuolen eteisestä oviaukko puojin... pikkupuolen eteinenhän muuttuu saunan eteiseksi ja olis kiva jos puojiin tehtävään kesäkammariin pääsisi saunaneteisestä. Nykyisen puojin eteisestä puojiin johtava ovi tukittaisiin.
Moottorisahan käyttö tekee tuhottomasti sotkua, joten eikös olisi viisainta tehdä kerralla kunnon sotku ja siivota kerralla pois.... saa nähdä mitä appi sanoo... Pekasta puhumattakaan. Pekka ei voi kuin kommentoida puhelimitse, kun on töissä. Jos nuo aukot saataisiin tänään tehtyä, pääsisin tekemään siivouksen jälkeen puojin katon levytyksen ja seinien maalauksen.
Tuntuu, että vaikka olen saanut läpikäytyä ja ehostettua paljon, työt ei lopu vaan siirtyy aina seuraavaan vaiheeseen, tekeminen ei lopu.... voimat tuntuu loppuvan. Onneksi on sisua sen verran että jaksaa jatkaa. Harmittaa vietävästi, kun en ole muistanut dokumnetoida valokuvaamalla tekemääni hommia. Alkulähtökohdat oli kyllä painajaismaiset, varsinki vinteillä... sinne ei kukaan muu kuin minä suostunu menemään. Minua ei sata vuotta vanhat hämähäkinseitit vähällä säikäytä.

Eilen illalla, just kun olin jo valmistautumassa nukkumaan muistin, että pitää kastella puiden taimet. Pumppasin konnalandiasta vettä puutarhakärryyn ja kuljetin sillä vettä taimille monta reissua. Sitten yllätin koirat, jotka oli syöneet pihalla koko illan potkaluita, myöhäisellä lenkillä. Pääsivät himputtelemaan pyörätielle hirviaijan viereen, ilta-auringon paistaessa komeasti. Se oli hieno päätös päivälle ja tyytyväisenä palasimme kotiin ja kävimme nukkumaan.
Nyt ei auta itku markkinoilla, taidan aloittaa konnien ruokinalla, sitten muut kokkaukset ja ei ku piharakennusten kimppuun. Pitää muistaa ottaa mittoja, että osaan hankkia kattolevyä ja maaleja tarvittava määrä.
Odotan mielenkiinnolla mitä päivä tuo, mielessä erikokoiset aukot seinissä.
Viikon saldoa,
Tanjalle vielä tuhannesti onnitteluja!
Tiina kävi paikan päällä toteamassa mitä olen saanut aikaiseksi ja auttoi kantamaan "muutaman" rikkinäisen kattolevyn roskalavalle - Kiitos!
Tomi ja Tiina ei tulleet!
Ja uskomatonta, miten vähäpätöisestä asiasta joku voi olla minulle kade.... siinä minulla on vielä sulateltavaa. Ei meinaa ymmärrykseni riittää.

Hauskaa lauantaipäivää!

torstaina, kesäkuuta 11, 2009

Itikoita ja mäkäräisiä

Minun sisäinen kello on vinksahtanut, olen parina aamuna heränny jo viiden aikaan. Voi johtua myös siitä että olen illalla nukahtanut jo "varhaisessa" vaiheessa sohvalle.
Raadanta jatkuu, olen saanut nyt vintit tyhjennettyä, siivottua ja ehostettua. Eilen pääsin varaston ja puojin kimppuun. Minun hallittu kaaos meinasi eilen mennä yli kestokyvyn... onneksi Martta antoi vinkin, että voin tilata Paakkolan jätehuollolta vaihtolavan pihalle... siihen saa kaikki poistoon menevän romppeen nakata suoraan.
Paakkolan palvelu oli niin nopeaa, että ei mennyt kuin pari tuntia puhelusta niin vaihtolava ilmestyi pihalle. Helpotti suunnattomasti, kun ei tarvi kerätä roskiin menevää tavaraa mihinkään, kun tuota pihalle varastoitavaa tavaraa on muutenki. Minulla on pihalla vielä puhtaat matot (narulla) ja talven jälkeen likaisia mattoja kasa keskellä pihaa. En enään eilen illalla jaksanut tehdä niille mitään.
Eilenaamulla aloitin hommat jo ennen seitsemää ja tänään ei aikataulu juuri muutu. Heti kun olen tämän rustannut, poistun puojiin - varaston sain eilen laitettua kuntoon.
Minua alkaa jo väsymys painaa. Pitäisi varmaan pitää välillä lepopäivä, mutta kun ei malta. Koirat ovat tehneet seuraa ja kissat tarkistaneet mitä ihmettä meillä tapahtuu. Koirien ja miksei myös minun kiusaksi ilmestyi toissa iltana itikat ja mäkäräiset ja niitä on heti paljo.
Turbon koneajoa ei tarvinnu tehdä yksin, Anna-Maija sai huitoa meidän kimpusta itikoita. Turbo oli tosi reippaasti siistittävänä ja välillä sai vedätellä täysillä pihalla koirien kanssa. Turbosta on tullut "mies", roppa on tosi komean snaku-uroksen, vahva luusto, komea pää ja massaa on. Anna-Maija on saanut Turbon aika hyvin hanskaan... ihailtavaa on, että Turbo istuu kaukokäskyllä ja odottaa että sen luo mennään... vaikka mun koirat pörrää ympärillä. Turbo saa paljon liikuntaa ja sen huomaa lihaksista ja rungon massasta. Ja koska täydellistä koiraa ei ole, niin Turbon toinen kives ei ole laskeutunut. Se ei ole Turbon perheelle tärkeä, ei Turbosta ole näyttelykoiraksi alun alkaen otettukkaan. Ainokaisen pallin poisto siintä ätulevaisuudessa. Turbo on tulossa meille hoitoon Juhannuksen jälkeen ja saa rillutella tyttöjen kanssa itikoita pakoon mielinmäärin.
En jaksanut tehdä trimmiä ihan loppuun... vielä jäi jalkakarvoihin siistittävää. Siihen vaikutti pitkä rehkimispäivä takana ja ne helkkarin itikat ja mäkäräiset. Oli tietysti aivan tilttityven.
Koiruudet ovat aika turhaantuneita, kun minä vain häärään niiden mielestä aivan käsittämättömän turhan kimpussa. Näyttivät olevan eilen kuitenkin aivan tyytyväisiä, mitä lähempänä minua saivat olla. Makasivat pölyssä ja tietysti keskellä kulkuväylää niin että niitä sai väistellä.
Nyt mun selkä ilmoittaa vastalauseita koneella istumisesta, tämä tuoli on myrkkyä aamuisin mun selälle.
On pakko lähteä liikkeelle ja saada selkä siihen kuntoon että voin jatkaa rehkimistä.
Mukavaa päivää!!!

tiistaina, kesäkuuta 09, 2009

Raadantaa

Kuva: Vanha kortti jossa väitetään tekstin olevan Isä meidän rukous kiinankielellä.
On jo maanantain ja tiistain välinen yö.
Perjantai, lauantai ja sunnuntai meni täydessä raadannassa. Kun rupeaa tekemään, saa näköjään paljon aikaiseksi. Olin Pekan kaverina, kun piharakennuksen katolle laitettiin levyt. Kun Pekka teki valmistavia hommia, leikkasin pihapensaita, ruohoa, istutin yhden pensaan (mustikkapensas), pesin konnalandian, olin Pekalla kaverina kun katkaistiin yhdestä petäjästä oksia, pätkin oksat moottorisahalla sopivan kokoisiksi, karsin havut ja siivosin hirveän sotkun mikä tuli pudotetuista oksista. Lisäksi lajittelin yhden pärekorillisen 1953-1955 vuoden lehtiä, jotka olin jättänyt vintille. Lehdet oli aivan "sikasiistejä" - oli Seuraa, Kodin kuvalehteä, Apua, Helsinginsanomia, Kalevaa jne. Odotan että saan kesäkamarin valmiiksi ja voin siellä syventyä rauhassa tutkailemaan vanhoja lehtiä.
Näköjään sitä vielä uskaltaa kiipeillä katolla ja sahailla käsisahalla oksia. Moottorisahaa käytin ensimmäisen kerran eläissäni.
Sunnuntai-iltana lopetimme hommat kello yhdeksän jälkeen ja olin totaalisen sippi. Kiireesti suihkuun ja sohvalle vaakasuoraan asentoon vällyn alle.
Sää oli ihan hyvä raatamiseen, ei ollut liian lämmin... päin vastoin. Piti olla välillä talvivarustus päällä. Välillä jouduimme suojautumaan raekuuron alta. Sunnuntaina iltapäivästä sää lämpeni, joten konnat pääsi taas ulkoaltaaseen puhtaaseen veteen.
Maanantain Pekka lähti töihin ja minä aloitin puojin vintin siivoamisen - pudotin kaikki siellä vielä olevan romppeen kylmästi alas, harjasin katon ja seinät, imuroin ja kiinnitin aluskatteen. Siinä hommassa vierähti koko päivä ja iltapäivällä laskeuduin alas jalat puutuneina ja polvet punaisena... puhumattakaan pölyisestä olemuksesta.
Anna ja Johanna ovat käyneet aktivoimassa koiria ja lupasin maksaa palkkaa, jos vielä parina päivänä lenkittävät koirat. Kun tytöt illalla lähti, kellahdin sohvalle ruokalevolle ja heräsin puoli kymmeneltä illalla. Nyt aika on mennyt päivityksiä tehdessä.
Huommena jatkan puojin eteisen vintin siivousta, pitää saada torstaihin mennessä vintit siivottua. Tomi ja Tiina tulevat loppuviikosta ja sitten mietitään Tomin kanssa miten puojista tehdään kesäkamari. Pekka on antanut minulle vapaat kädet... hmmm ja sehän minulle sopii, ideoista ei minulla ole puutetta. Olen jo päättäny värimaailman kamariin.

Kupissa höyryää Tiikerin päiväuni-tee hunajalla maustettuna, koiruudet nukkuu ja nettiradiosta kuuluu yöradio - tulee hyvää musiikkia. Kirjoitampa tähän loppuun vielä iltasadun joka löytyi vanhojen tavaroiden joukosta. Kirjoittajasta tai painopaikasta ei vihkosessa ole tietoa. Netistä löysin kirjoittajiksi Grimm, Jacob & Wilhelm ja julkaisuvuosi on 1957. En mene ollenkaan takuuseen (epäilen) että tämä vihkonen olisi alkuperäinen teos... vanha se on, mutta epäilen sitä kopio/muunnokseksi.

Rouva Holle Eräällä leskivaimolla oli kaksi tytärtä, joista toinen oli kaunis ja ahkera, toinen ruma ja laiska. Mutta hän rakasti paljon enemmän tätä rumaa ja laiskaa, sillä se oli hänen oikea tyttärensä, ja toisen täytyi tehdä kaikki työt ja olla kyökkipiikana. Tyttö paran oli pakko joka päivä istua valtatien varrella kaivon ääressä ja kehrätä niin paljon, että sormista tihkui verta.
Kerran sattui, että puola tahraantui vereen, ja kun tyttö kumartui kaivoon päin sitä pestäkseen, livahti se hänen kädestään ja putosi sinne. Tyttö juoksi itkusilmin kertomaan äitipuolelleen, mikä vahinko oli tapahtunut. Vaimo torui häntä kovasti ja oli niin tyly, että sanoi: "kun kerran olet puolan pudottanut, niin saat sen sieltä myös hakea."

Tyttö meni takaisin kaivolle eikä hädissään osannut muuta kuin hypätä aukosta alas puolaa hakemaan. Syöstessään syvyyten hän pyörtyi, ja kun hän sitten tointui, huomasi hän olevansa ihanalla niityllä; aurinko loisti, ja siellä oli tuhansia kukkasia. Hän astui pitkin niittyä ja saapui uunin luo, joka oli täynnä leipiä, ja joka leipä huusi: "voi, vedä ulos muuten minä palan, minä olen jo aikoja kypsä." Tyttö riensi leipälapiolla apuun ja korjasi uunista kaikki leivät. Sitten hän kulki edemmäksi ja saapui puun juurelle; se oli täynnä omenia ja huusi: "voi puhdista minua, puhdista, omenta ovat kaikki kypsiä." Hän ravisti puuta voimainsa takaa, niin että omenia putoili ihan satamalla, kunnes puu oli niistä tyhjä; sitten hän kokosi kaikki omenat läjään ja astui polkua pitkin eteenpäin. Vihdoin hän joutui pienen mökin luo, ja sieltä kurkisteli vanha rouva. Mutta kun tällä oli niin isot hampaat, rupesi tyttö pelkäämään ja aikoi juosta pakoon. Vanha rouva huusi hänen jälkeensä: "Mitä sinä pelkäät, hyvä lapsi? Jää sinä minun luokseni; jos teet työtä säällisesti, käy sinun hyvin. Sinun pitää muistaa, että kun laitat vuoteeni kuntoon, pudistelet sitä oikein kovasti, niin että höyhenet lentelevät, sillä silloin sataa maailmassa lunta. Katsos, minä olen Holle rouva." Kun eukko puhui näin herttaisesti, rohkaisi tyttö mieltään ja jäi hänen palvelijaksi.
Tyttö tekikin kaikki työt emäntänsä mieliksi ja ravisteli hänen vuodettaan niin rajusti, että höyhenet lentelivät ympäri kuin lumihiutaleet. Siksipä hänen oli myös hyvä elää siellä, ei koskaan pahaa sanaa, ja joka päivä keitettyä ja paistettua. Mutta palveltuaan Holle rouva jonkun aikaa hän kävi surulliseksi eikä aluksi itsekkään ymmärtänyt, mitä häneltä puuttui. Viimein hänelle selvisi, että häntä vaivasi koti-ikävä, ja vaikka hänellä oli nyt tuhat kertaa parempi olo, tahtoi hän kuitenkin pois. Lopulta hän sanoi rouvalle: "minun on tullut niin ikävä kotia, ja vaikka minun olisi kuinka hyvä olla täällä alhaalla, en minä voi enään jäädä, vaan tahdon jälleen maan päälle kotiin".
Holle rouva vastasi: "se on oikein, että tahdot päästä kotiin, ja kun olet minua palvellut niin uskollisesti, lähden itse saattamaan sinua täältä ylös" Hän tarttui tytön käteen, ja he tulivat suuren portin eteen. Se aukeni, ja juuri kun tyttö seisoi sen alla, satoi siitä kultaa ja kaikki kulta jäi häneen kiinni, niin että hän ihan peittyi. "Sen saat pitää, kun olet ollut niin ahkera," sanoi Holle rouva ja antoi hänelle myös sen puolan, joka häneltä oli kaivoon pudonnut.
Silloin portti meni jälleen kiinni, ja tyttö oli ylhäällä maan päällä, likellä äitinsä taloa. Kun hän astui pihaan, seisoi kukko kaivon kannella ja lauloi: "kukkeli-kuu, kultatyttö kotiutuu."
Sitten hän meni sisään äitinsä luo, ja kun hän tuli näin kultaisena, ottivat äiti ja sisar hänet iloisena vastaan.
Tyttö kertoi kaikki, mitä oli tapahtunut, ja tietysti tahtoi äiti nyt toimittaa rumalle ja laiskalle tyttärelleen saman onnen. Niimpä tämä tytär asettui myös kaivon ääreen kehräämään, ja jotta puola tahrautuisi vereen, haavoitti hän sormeaan pensaan okaalla. Sitten hän heitti puolan kaivoon ja hyppäsi itse perästä. Hän joutui samalle kauniille niitylle ja astui samaa polkua pitkin. Kun hän tuli uunin luo, huusivat leivät taas: "voi vedä meidät ulos, vedä ulos, muuten palamme, me olemme jo aikoja kypsät". Mutta laiskuri vastasi: "vai minä teidän tähtenne likaisin vaatteitani, jääkää sinne, kunnes mustutte," ja astui eteenpäin. Pian hän saapui omenapuun juurelle, ja se huusi: "voi ravista minua, ravista, minun omenani ovat kaikki kypsiä." Mutta hän vastasi: vielä mitä, joku voisi päähäni pudota," ja kulki eteenpäin. Tultuaan Holle rouvan asunnolle ei hän ollenkaan pelännyt, sillä olihan hän jo kuullut kerrottavan suurista hampaista, ja niin hän rupesi palvelukseen.
Ensimmäisenä päivänä hän oikein pakotti luontoaan, oli ahkera ja totteli rouvaa, kun tämä jotakin sanoi: sillä hän ajatteli sitä kullan paljoutta, jonka saisi palkakseen. Toisenä päivänä hän jo alkoi laiskotella, kolmantena vielä pahemmin, niin ettei tahtonut aamulla edes makuulta nousta. Hän ei myöskään tehnyt Holle rouvalle vuodetta, niinkuin piti, eikä pudistellut, niin että höyhenet olisivat lennelleet. Silloin Holle rouva pian kyllästyi ja sanoi hänet irti. Se olikin laiskurin mieleen, hän kun arveli, että nyt tulisi kultasade. Rouva veikin hänet portille, mutta kun tyttö seisoi sen kohdalla, ryöpsähti sieltä kullan asemasta hänen niskaansa aimo kattilallinen pikiä. "Siinä on sinun työsi palkka," sanoi Holle rouva ja sulki portin. Sitten tuli laiskuri kotiin ja oli yltyleensä pikiä täynnä, ja kukko seisoi yhä kaivon kannella laulaen: "kukkeli-kuu, likatyttö kotiutuu." Mutta piki oli jäänyt häneen kiinni eikä lähtenyt irti koko hänen elinkautenaan.

Sen pituinen se... vihkosessa on myös muutama kuva, mutta en jaksa niitä nyt kuvata... lisään ne myöhemmin.
Nyt nukkumaan, ennätän nelisen tuntia nukkua, ennenkuin on taas herättävä päivän askareisiin... ja epäilempä että olen yhtä musta, kun kömmin vintiltä päivän päätteeksi alas, kuin toi ruma ja laiska tytär.
Tiinalle tsemppiä päästökokeeseen.
Toiselle Tiinalle kiitoksia tapettirullista ja mielenkiinnosta projektia kohtaan :).
Tanjalle - toivottavasti nähdään viikolla ruokailun merkeissä ja peukutuksia!!
Joo ja nyt sleep well!



perjantaina, kesäkuuta 05, 2009

Tuulee, tuulee...

Silmät sikkuralla tätä kirjoittelen. Nukuin yllättävän pitkään varmaan se vuoksi, kun Pekka oli herännyt aikaisemmin ja Wilman ei tarvinnut toimia herätyskellona... piipittää ovenraossa.
Sain eilen "pelastusoperaation" valmiiksi. Nyt on kaikki "tärkeä" siirretty ja Pekka saa sanoa mielipiteensä lopuista minulle vähemmän tärkeistä romppeista. Minä keräsin itselleni pärekorillisen mielenkiintoista luettavaa, vanhoja lehtiä ja kirjoja. Ne odottaa parempaa aikaa, että ennätän käydä ne läpi.
Suunnittelimme illalla mitä tehdään ja mihin. On vielä muutama vaihtoehto mistä valita. Tänään aloitamme katon korjauksen ja pikkupuolen savupiippu pitää pudottaa alas.
Sää on todella kolea, jo eilen piti etsiä pitempihijasia ja -lahkeisia vaatteita päälle. Pohjoistuuli menee luihin ja ytimiin.

Loppuis edes toi kova tuuli. Istutuksia pitää kastella ja konnat otin eilen illalla sisälle. Konnalandian veden käytän istutusten kasteluun.
Nyt vois keräillä villatöppösiä, sun muuta talvivaatetta pesuun. Pekka lähti asioille ja kunhan kotiutuu, eiköhän sitä kiivetä katolle... toivottavasti tuuli ei paiskaa meitä alas. Tyttöjen kanssa kuviteltiin eilen illalla eri versioita, kuinka tulen katolta alas ja vähä meitä nauratti.
Koirat pääsee illemmalla lenkille, odottavat nyt aamuruokaa.
Nyt taidan juoda kolmannen kupillisen kahvia, ja lähteä tuuleen heräilemään.
Sääolosuhteista huolimatta mukavaa päivänjatkoa.



keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

Penkomista

Kuva: vanhoja salkkuja ja kapssäkkejä. Jatkoin puojin vintin penkomista eilen koko päivän ja oli siinä tytöillä ihmettelemistä, kun en raski heittää mitään pois. Minulla on pari laatikkoa vielä penkomatta ja sitten olen saanut talteen kaiken tarvittavan, jotka haluan. Pelastamani tavarat ovat 1800 lopun kirjat ja 1900 alun oppikirjat, vihkot jne.
Muutama ote:
Laskuvihossa oleva IV luokkalaisen laskutehtävä sota-ajalta - "Lapsi syntyi 5 pv helmikuuta. Kuoli 9 pv lokak. Kuinka vanhana kuoli:

Helmik. 5 pv helmik. loppuun 25 pv. Helmik. lopusta syyskuun loppuun 7 kk Lokakuusta 9 pv. Vastaus 8 kk 4 pv.
Jokamiehen Taskukirja 1937 Vanhoja merkkejä:
1. Kesäkuun sää vastaa joulukuuta. Yhtä lämmintä kuin kesäkuussa on, niin kylmää on joulukuussa; jos kesäkuu on viileä ja märkä, on joulukuu leuto ja märkä. Pohjatuuli kesäkuussa puhuu siemenen maahan.
8. Salomoninpäivän sade tietää neliviikkoista sadetta.

10. Basilideksen sade antaa pitkän korren, mutta lyhyen tähkän.
12. Tämä päivä määrää kesän sään.
Kaleva N:o 191 - 1939 Keskiviikkona elokuun 23 päivänä - Etusivun pääuutinen "Natsi-Saksa ja kommunistinen Neuvostoliitto löytävät toisensa. Solmivat myöskin hyökkäämättömyyssopimuksen keskenään...." Jutun yhteydessä on kuvat Hitleristä ja Stalinista.

Sitten vaihdetaan aihetta, kuvia eiliseltä lenkiltä.



Eilen oli kohtuu lämmin päivä, vaikka tuuli kääntyi pohjoiseen. Kesken penkomisen lähdin koiruuksien kanssa lenkille ja teimme tutussa lähimetsässä aivan uuden reittivalinnan jotta koirille olisi vaihtelua, ei viitti tylsistyttään koiria samoilla reittivalinnoilla. Kävimme kääntymässä lammen rannalla ja sieltä takaisin uusia polkuja.
Anna ja Johanna kävivät vielä Ihkun kanssa pyöräillen Haminalla jäätelönostossa ja Ihku oli päässyt myös uimaan. Tänään jatkan penkomista ja tavaroiden siirtämistä koirahuoneeseen, sisällä pitää siivota ja jotain pientä puuhastella. Sää on pilvinen ja odotan tosi kovasti sadetta. Noi myrskyt ja tuulet ovat kuivattaneet maan perusteellisesti ja olen huolissani istuttamistani puuntaimista. Viimmeksi kannoin niille vettä konnalandiasta vedenvaihdon yhteydessä... nyt taimien pitäisi saada taas vettä ja luonnon vesisade olisi paras vaihtoehto.
Odotan kovasti viikonloppua, että päästään Pekan kanssa remppaamaan piharakennusta. Ei haittaa vaikka ei olisi kovin lämmintä - on luvattu kylmenevää säätä... ei haittaa, kunhan päästään työnalkuun.
Mustikka kukkii tosi runsaasti, pitää vain toivoa että ei tule yöpakkasia.
Tanjalla on tänään rankka päivä - pidän peukkuja!!!!

tiistaina, kesäkuuta 02, 2009

Urakoinnin välissä

Uusi aamu on valjennut aurinkoisena, mutta koleana. Sunnuntain helle ei haitannut, koska se ei tuntunut missään - oli niin kova tuuli että tukka meinas päästä lähteä. Eilen tuuli oli vähän leppoisampi sunnuntaihin verrattuna ja sää tuntui lämpimältä. Ei tarvi olla huolissaan kesän lämmöstä, sään on luvattu viilenevän ja navakka tuuli ei hellitä. Kun kylmän meren päältä tuulee, ei tarvi hellevaatteita esiin hakea. Tosi Tylsää (sensuroitu).
Olen aloittanut uuden urakan, siivosin eilen koirien huoneen ja varasin tilapäiseen varastointiin kaksi "yksiötä". Koirat käyttävät aina vain yhtä "yksiötä", nukkuvat samalla lavalla ihan vapaaehtoisesti.
Olen aloittanut puojin ja pikkupuolen tyhjentämisen. Vaatteet, säilykepurkit, koiralehdet ja sekalaiset laatikot on käyty nyt läpi. Olen lajitellut poistettavat kamat ja ne viedään sitten myöhemmin kierrätyspisteeseen. Minä olen kova likka keräämään ja säilyttämään kaikkea mahdollista. En kertakaikkiaan raski heittää Koiramme-, Palveluskoira-, Saksanpaimenkoira- tai Snautseri-Pinseri- tai käsityölehtiä pois. Sama ongelma lasipurkkien kanssa - eihän sitä koskaan tiedä vaikka syksyllä saa niin paljon marjoja tai omenia, jolloin säilykepurkkeja tarvitaan. Eilen sentään valkkasin talteen purkkeja joihin löytyy myös kansi - kannettomat tai muuten vain hankalan malliset purkit joutuu lasinkeräykseen - se on minulta paljon se.
Pekka tulee torstaina ja mun on pakko ennättää lajitella ja varastoida uuteen paikkaan mahdollisimman paljon minulle "tärkeää" tavaraa - muuten niiden tulevaisuus on roskalavalla, jos Pekka saa päättää. Suurin urakka alkaa tänään, puojin vintiltä pitää lajitella ja kiikuttaa kaikki vanha esineistö tallella, joka talossa oli ostohetkellä.
Tarkoitus olisi tehdä pikkupuoleen ulkosauna, osa puojista muutetaan saunakamariksi ja lopputila varastoksi. Kattoremppa on pakko tehdä ja tyhjentää välikatto muhista. Tiedän, että jos minä en raivaa ja tyhjennä vinttiä, ei sitä tee kukaan muu - paitsi Pekka ja kaikki
suoraan roskalavalle.
Olen ainoa, joka on penkonu piharakennuksen vinttejä ja silmät kiiluen tutkinut vanhoja kirjoja ja tavaroita, pölystä huolimatta.
Hengityssuojainta on pakko pitää, muuten keuhkot vetelee viimmeisiään.
Koirat odottelee aamuruokaa, joten ei auta kuin aloittaa päivän askareet.