Aloitin ennen Raaheen lähtöä Unskin karvan siistimisen ja se jäi todella pahasti vaiheeseen. Siistin lipan, parran, toisen korvan ja kolme jalkaa, juu tosi on, yksi jalka ja runkokarva ovat siistimättä. Eipä Unskin kanssa ole kehdannut ihmisten ilmoilla kuljettaa, olen lymynnyt sen kanssa metsäpoluilla. Lipan leikkasin niin lyhyeksi, että Unskin silmät näkyvät todella selvästi ja vaivattomasti. Nyt siihen on ollut todella vaikea tottua, kun Unskia ei enää tunnista Unskiksi, kun isot silmät näkyvät esteettömästi.. aika pistävä katse.
Olen antanut itselleni tämän päivän takarajaksi tehdä trimmaus loppuun, loppuu jo huumori katsella tuota ”minkä rotuinen koira oikein on kyseessä”.
Jos meidän huushollissa on tepastellut karvapuoli koiruus, niin tiistain jälkeen kotiutui myös raskaasti huokaileva käsipuolipotilas. Pekka pääsi vihdoin olkapääleikkaukseen, joka suoritettiin Oulaisissa. Vasen olkapää on muljahdellut useita kertoja pois paikoiltaan ja useamman vuosikymmenen olkapää on ollut kipeä. Leikkausoperaatiosta tuli oletettua suurempi ja nyt käsi on kantositeessä ainakin neljä viikkoa, eikä sillä saa tietenkään tehdä mitään. Ei tainnut Pekka varautua ollenkaan, että nyt olkapää on todella kipeä, ainakin jonkin aikaa. Mitä lie tehneet, ainakin solisluuta oli lyhennetty ja poistettu sieltä sun täältä irronneita palasia (niitä ei saatu edes kaikkia poistettua) metalli klipseillä suljettuja reikiä on olkapään ympärillä, pitkän leikkaushaavan lisäksi. Leikkauksen yhteydessä oli asennettu kipupumppu, joka käytiin poistattamassa terveysasemalla ensimmäisen siteen vaihdon yhteydessä, kolmantena päivänä leikkauksesta.
Pekan tapauksessa on tietenkin pahinta, että kipu ei hellitä pillereillä ja joutuu olemaan kotona ”arestissa”, ei pääse huristelemaan autolla pitkään aikaan.
Olen yrittänyt tukea huokailijaa olemalla hiljaa (osaan myös sen taidon), tai uskottelemalla että olkapäästä tulee aikaa myöten entistä ehompi. Kuntoutukseen pitää kyllä satsata, sitten kun sitä pystytään tekemään.
Tämä tietää myös sitä, että minun pitää tehdä syyshommat pihalla. Viikolla riehunut kova tuuli on riipinyt puista ja pensaista lehdet ja monivuotiset pensaat pitää leikata… ja vaikka ja mitä.
Ensi viikoksi on luvattu tuulettomia päiviä, joten minut nähdään varmasti monena päivänä haravaa heilutellen tai pensasleikkurit kädessä pihahommissa.
Kuluneella viikolla olen vääntänyt kättä Windows 8.1 kanssa. Kone palautui kesällä viimeiseltä huoltoreissulta tilassa, jossa minulla ei ollut juuri mitään oikeuksia tehdä koneella ”mitä halusin”. Olisi pitänyt tyytyä Windows 7, sille olisi saanut mm. eri laitteiden päivitykset helpommin, tai ne olisivat olleet jo valmiina. Vaikka olen tosi blondi, niin minusta 8.1 valvoo kaikkea ihan liikaa. Sain niskalenkin järjestelmästä 14h päänhakkaamisen ja noitumisen jälkeen. Netissä olevat ja atk-asiantuntijan neuvot olivat, että Windows pitää asentaa uudestaan (minulla loppu kirosanat ja tukka nousi pystyyn… sinne sun tänne ilmestyneistä pateista ja sarvista puhumattakaan). Ei onneksi tarvinnut ja nyt toivottavasti minun ja Windows 8.1 yhteiselämä sujuu joustavammin ja sain annettua itselleni oikeudet tehdä vapaammin hommia käyttöjärjestelmässä ilman hiton salasanoja ja kirjautumisia sinne sun tänne. En tiedä, mutta minulla on mututuntuma, ettei Windows 8 olisi pitänyt päivittää 8.1. Mene ja tiedä… No, toivottavasti minun ja koneen yhteistyö jatkuu edes jonkin aikaa ilman sarvia ja hampaita.
Lähestyvä talvi on saanut miettimään myös lintujen talviruokintaa, joka tulee sietämättömän kalliiksi kaupan hinnoilla. En ole moneen talveen syöttänyt kuorellisia auringonkukansiemeniä, sillä ne roskaavat ruokintapaikat. Pähkinöiden ja kuorettomien auringonkukansiemenien hinnat ovat nousseet joka vuosi ja nyt kipuraja niiden ostamiseen ylittyi, kun kaupoissa hintoja katselin. Kuorettomista ja rikotuista pähkinöistä saa maksaa yli 5 euroa/kg, kuorelliset maapähkinät ovat vain hieman halvempia.
Tutkailin, josko netistä löytyisi lintujen talviruokintaa sapuskaa halvemmalla. Kävin useilla sivuilla ja päädyin tilaamaan http://www.zooplus.fi/ 20kg säkin http://www.zooplus.fi/shop/linnut/ravinto/luonnonlinnut/435652, jossa on useita eri siemeniä, maapähkinää ja kuorittuja auringonkukan siemeniä. Kilohinnaksi tuli 1.60 euroa. Samalla tilasin kissoille Happy Cat kissanruokanappuloita. Ovat syöneet kyseistä kissanruokaa vuosia sitten hyvällä ruokahalulla, mutta kun sen saanti vaikeutui, niin piti vaihtaa Royal Canin-nappuloihin.
Tilaus käsiteltiin nopeasti samana päivänä ja on nyt matkalla Iihin. Toivottavasti tilaus tulee heti alkuviikosta perille, että saan täytettyä lintujen ruokinta-automaatit ruokasekoituksella ja pääsen totuttamaan kissat pikkuhiljaa Happy Cat sapuskaan. Yli 49 euron tilauksista ei tarvi maksaa toimituskuluja, joten niistä ei tullut ylimääräisiä kuluja ostoille.
Tarkoitus olisi jatkossa ”pitää silmät auki” ja käydä seuraamassa Zooplussan tarjouksia ja tarjontaa jatkossakin, tarjontaa näyttää olevan niin paljon että heikottaa ja rahan saisi palamaan. Jos linnunruoka tekee kauppansa, niin sitähän on tilattava lisää, samalla kun tilaa kissoille sapuskaa.
Tänä aamuna minulla on ollut onni nähdä talitiaisten ja varpusten lisäksi punatulkkupariskunnan, muutaman mustarastas parikunnan ja oravan. Linnut ovat palanneet pihapiiriin parin hiljaisen kuukauden jälkeen ja sirkutus on ajoittain korvia huumaava – tervetuloa linnut!
Luonnon seuraamisella jokainen vuodenaika tulee todeksi ja antaa elämyksiä, oli sää sitten millainen tahansa.
Olen tullut todella riippuvaiseksi naapurin mustien sakemannien kanssa lenkkeilyyn, ovat niin mainioita tapauksia jäyhän jöpöttäjä Unskin vastapainona. Jostain syystä minun sielu lepää ja akut latautuu, kun saan höpöttää ja touhuta sakemannien kanssa. Unskilla on IhQun poistumisen jälkeen ollut vain kaksi vaihdetta; jäyhä jöpöttäjä ja heitä keppiä. Muuten ei juuri kontaktia ota, eikä silmistä löydy pilkettä. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että alan ottaman Unskin kanssa tottisliikkeitä leikki ja makupalat palkkana. Jospa tämä elo nyt hieman vakiintuisi lähelle normaali päivärytmiä ja ennättäisin touhuta Unskin kanssa muutakin kuin lenkkeillä.
Nyt pitää tempaista itsensä pois koneen ääreltä ja jatkaa sekarotuisen näköisen Unskin trimmaaminen snautserin näköiseksi… tai ainakin sinne päin. Luovalla taiteilijalla on taas vapaat kädet, mutta toivottavasti kehtaan trimmauksen jälkeen julkaista Unskista kuvan netissä. Nyt ei kehtaa häpäistä uljasta snautseria, minkä tiedän sen olevan, vaikka ei tällä hetkellä siltä näytä.
Oikein mukavaa sunnuntai-päivän jatkoa!
P.S
Otin kuvan kännykällä Pekan olkapäästä, kun sidettä vaihdettiin. Yritin siirtää Zune-ohjelmalla kuvan tietokoneelle, kuten olen aiemminkin tehnyt. Ei kele nyt onnistunut... vaikka kännykkä oli USB-piuhalla liitettynä koneeseen, Zune herjas että ei ole yhteyttä kännykkään. Antaa paskan olla, en jaksa alkaa nyt säätään. USB-piuha on kuitenki ilmeisesti kunnossa, koska tietsikka tunnisti laitteen… jatkuvaa säätämista kele.
harmaantuva sama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti