Keskellä viikkoa...

Aamutoimissa uudelleenjärjestelyt ajankohtaisia. Yritän pitää kiinni aamukahveesta ulkona snakujen kera, se on tärkeä aamun avaus. Pennut vaativat huomiota heti kun silmät avaa ja tänä aamuna laitoin ensin kahvin tippaseen, nostin pennut laatikosta lattialle ja kun kahvi oli valmis lähdin Wilman ja Ihkun kanssa ulos kahveelle.
Sen jälkeen seurustelin pentujen kanssa, vaihdoin aluset laatikkoon ja jälleen seurustelua pentujen kanssa lattialla istuen. Wilma oli aamulla imettäny pennut, joten en antanut niille lisäruokaa. Wilmalla meinas pettää pokka, kun joutui odottamaan aamuruokaa niin kauan, kunnes nostin pennut laatikkoon tirsoille.
Pennut pääsevät niin halutessaan pois laatikosta, joten tänään pitää purkaa laatikosta yksi seinä. Pentulaatikkoon jää pennuille nukkumapaikka ja saavat muuten tepastella vapaana. Saa nähdä miten siinä käy, kun laatikko ei nyt olekaan kamarissa, josta saa oven kiinni ja pentujen vapaan tilan rajattua.
Olen laittanut lattioille vanhoja räsymattoja jottei pentujen jalat hirveästi luistaisi. Matoilla on sanomalehti saarekkeita ja ihan kiitettävästi osaavat tehdä tarpeitaan niille. Tietysti tehdään myös matoille, on tukevampi kyykistyä matolle, siinä ei tassut lipsu :).
Vaikka pentujen ensimmäisen paistijauheliha oli ihmisille tarkoitettua rasiajauhelihaa ja siinä oli vielä reilusti myyntiaikaa, se oli jotenki niin rasvasen ja vastemielisen näköstä että piti etsiä parempaa vaihtoehtoa. Onneksi sain vinkin, että Martiniemessä
K-Martin Valinnassa jauhetaan itse jauhelihat ja ne on hyvälaatuisia. Maanantaina kävin sieltä ostoksilla ja en voi olla kuin tyytyväinen. Jauheliha on jauhelihan näköistä, ilman rasvakökkäreitä. Loppuviikosta pitää käydä ostamassa seuraava satsi. Pakastan jauhelihan pienissä litteäksi painetuissa annoksissa Minigrip pusseihin, ne on helppo ja nopea sulattaa. Annan jauhelihan Hyla kermaviilillä höystettynä ja sopivan lämöisenä pentujen syödä.
Maanantaina Oulussa käydessä kävin ostamassa el.lääkäriasema Akuutista matolääkkeitä. Ne on siellä vähän halvempia kuin apteekissa, mutta kyllä sieltäkin ostettuna lääkkeille tulee hintaa useampi kymppi. Matolääkkeitä menee tuhottomasti, kun madotan aina yhtaikaisesti koko konkkaronkan.

Nyt kun pennut ovat pois kamarista, kissat olivat pari ensimmäistä päivää pääsääntöisesti ulkona. Pitivät majapaikkana koirienhuonetta, puojia tai talon välikattoa, jonne pääsevät eteisen katon kautta. Kävivät korkeintaan syömässä sisällä, varsinki Noitanokinenä pelkäs kovasti pentuja. Nyt tilanne on tasottunut ja kissat viihtyvät enemmän sisällä. Pennut tietysti kiinnostaa ja sen olen havainnut että kissat voivat haistella pentuja takaapäin, mutta jos pennut ovat naamatusten kissojen kanssa silloin kissat lähtevät lipettiin. Sama tilanne Ihkun ja pentujen kanssa - pentujen suusta tuleva tuoksu inhottaa selvästi. Olen joskus kuullut, että pennuilla on ns. suojatuoksu - jota sanotaan myös pentutuoksuksi ja joka aiheuttaa toisten eläinten väistävän käyttäytymisen.
Sen olen myös huomannut jo aiemmin, että pienet pennut mielellään haukottelevat kun haistavat uuden tuoksu ja näin niiden pentuhaju tulee voimakkaampana ja pitäisi suojella pentua.
Tässä välissä pennut ennätti jo herätä ja kävin nostamassa ne lattialle. Keittiöstä kuuluu nahistelua, tepsuttelua ja ärinää - onkohan nämä nyt niitä keittiössä kasvatettuja koiranpentuja? :). Osaavat myös käyttää eri äänisävyjä, aamulla joku pennuista seisoi laatikon kulkuaukoon nojaten ja valitti ajoittain todella surkeasti. Ei ollut ongelmia tulkita sanoamaa, "tulkaa päästämään M I N U T pois täältä, minä haluan POIS täältä, minä pieni raukka H A L U A N täältä P O I S!!!!" Kukapa ei voisi vastustaa noin anovaa ja samalla vaativaan sävyyn esitettyä pyyntöä.

Pentujen nimet alkaa oleen valitut, vielä on yksi nimi Katjalla tarkistettavana. Onneksi tarkistutin Katjalla nimet, sillä saksankielessä Schwarze tulee nartujen ja Schwarzer uroksen nimen eteen. Lisäksi piti ottaa huomioon Kenneliiton nimeä koskeva merkkien maksimi määrä. Hienoja ehdotuksia nimiksi on tullut, mutta vaikka itse sanon inhoavani suosittuja ihmisten nimiä koirilla Roosa-nauhainen narttu on minulle Roosa ja puna-nauhainen Lyyti, uros pikku-Ramses jne.. Nyt kun pennut jo leikkivät pehmoleluilla voisin yrittää ottaa kuvia niiden touhuista.

Sää on muuttunut todella surkeaksi, sataa kaatamalla alijäähtynyttä vettä ja joka paikka on jäässä.
Nyt päivän hommiin - kelillä kuin kelillä. Turvallista päivän jatkoa!

Sunnuntain viimeiset minuutit....

Sain just tehtyä koosteen etusivulle Annan kanssa päivällä ottamistamme pentujen kuvista. Ei ole ollenkaan helppo kuvat noin nuoria pentuja, mutta kun ei ota ihan tosissaan ja Annalla riitti pitkää pinnaa kuvata. Pennut saivat palkaksi etupäässä ruokamössöään ja kuvaussessiot eivät olleet pitkiä yhden pennun osalta.
Minun ääneni on ollut edelleen kateissa, joten siirsin pentujen laatikon päivällä keittiön ja olohuoneen rajamaille. Ens yön saan nukkua pitkästä aikaa viileässä makkarissa ja ikkuna raollaan. Pennut eivät olleet moksiskaan siirrosta ja saivat heti tuntumaa imurin, sähkövatkaimen ym. ääniin - eivät välittäneet uusista äänistä ollenkaan.
Wilma pääsi tänään taas pienelle lenkille altaalle ja loppupäivän köllötteli todella tyytyväinen Wilma pentuja hoitaen. Ihku (kyseessä tietenki Ihku eikä Lisa) ei juuri lenkki rasittanut, mutta siihen on tyytyminen.
Anna innostui leipomaan Mokkaruutuja sillä aikaa, kun minä imuroin ja luutusin (konttasin) lattiat. Pennut pääsevät aina hereillä ollessaan lattialle huusholliin tutustumaan ja tarpeilleen. Oppivat tosi nätisti tekemään sanomalehdelle, kun laatikko on jaettu puolet makuualustaan ja puolet sanomalehtialueeseen.
Lattialla on vanhoja räsymattoja ja sanomalehteä, nyt illalla himputtelivat jo olohuoneen ja eteisen puolella. Ovat tällä hetkellä vielä "mäyräkoiran" näköisiä ja päät näyttää todella raskaalta niiden himputellessa pitkin lattioita.
Motoriikka on vielä hakusessa, hyökkäykset sisarusta kohti voi päättyä kuperkeikkaan ja ihan eri suuntaan kuin oli ilmeisesti tarkoitettu. Hännät heiluvat iloisesti, syliin yritetään kiivetä ja hiton terävät hampaanalut (pahvinaulat) ovat ilmestyneet suuhun ja niitä on mukava kokeilla joka paikkaan.
Maanantaina saavat vielä matolääkkeen, paistijauhelihaa sekä kermaviiliä saavat edelleen pari kertaa vuorokaudessa ja hyvin maistuu.
Nyt jatkan vielä päivitysten tekoa, sitten nukkumaan ja aamulla aikaisin Oulussa käynti... joten Sleep well!

Sakean lumisateen keskeltä....

Ihkudaan pihallapysyminen on ollut tosi huonoa juoksun jälkeen, se on selvästi sitä mieltä että ohikulkevia koiria on käytävä tervehtimässä. Olen tehostanut pihallapysymistä, hihnaulkoilulla, makupaloilla, hyvällä ja pahalla - ei mitään tehoa. Eilen aloitettiin tehokoulutus järjestetyn ärsykkeen kanssa ja Ihku näytti ettei ole mikään pumpulikoira. Sai tehdä useamman reenin, ennenkuin antoi periksi ja pysyi pihalla. Olisi hyvä saada useamman eri rodun edustajia järjestettyyn reenaukseen.
Olen viimme aikoina tehostanut Ihkun kontaktireenejä, siitähän se kaikki lähtee. Kunhan päästään eroon jäisestä maastosta, kontaktireenaus siirtyy myös muilla alueilla tehtäväksi. Ensin pitää saada koira kuulolle ihan kotioloissa, ennenkuin voidaan siirtyä reenaamaan sitä muille alueille.
Ihkulla on mun sairastelun aikana ihan selvästi suitset löystyneet, huomaa että muutaman viikon vähäinen aktiviteetti on kostautunut ja Ihku on järjestänyt itse aktiviteettinsa.
Pennut sai eilen ensimmäisen paistijauheliha-kermaviili-annoksen. Tämän aamun pentulaatikkotoimiin on kuulunut alusten vaihto, pienet annokset paistijauheliha-kermaviiliä, punnitus ja ensimmäinen matolääkitys Flubenoolilla.
Painot oli; uros 1.350kg, valkoinen narttu 1.380kg, punainen- ja vihreänarttu 1.300kg ja roosapentu 1.200kg.
Lisäruokinnan olen aloittanut pienillä annoksilla, koska Wilma imettää pentuja vielä täysipainoisesti. Seuraavan liha-annoksen pennut saavat aikaisintaan illalla.

Tänään lähden seuraamaan mitä Iin lukiolaiset ovat saaneet aikaan, kun ovat järjestäneet ensimmäistä kertaa Yrittäjäjyysmessut.
Näin muuten 2.4 ensimmäisen västäräkin täällä Pohjois-Iissä. Siitä tulikin mieleen, että kissojen ulkotarhaprojekti pitäisi saada etenemään. En kestä enään Tursakkeen linnunpyyntiä, minä ruokin lintuja talven ja Tursake pyydystää niitä heti jos saa siihen mahdollisuuden. Esitin ulkotarhaprojekia jo Pekalle - ilmeisesti hieman määräilevään/käskevään sävyyn ja vastaus oli sen mukainen... kissat ei kuulu ulkotarhaan. Hmmm. pitää vaihtaa esitystapaa ja tulisihan kissoille ulkotarhaan myös kaiken maailman virikkeitä ja sisätilat. Tuskin ne sinne ressiin kuolee, niinkuin Pekka tuumas.
Mukavaa lauantaipäivän jatkoa!

Pennut tänään kolmen viikon ikäisiä...

Kuva: 2.4.08 altaalla lenkillä, Wilma jolkottelee ja Ihku lentää.

Kuva: Vihreänarttu ja urospentu aamulla 3.4.08.
Pentujen kehitys etenee ja laatikosta kuuluu pieniä haukahduksia, murinaa, ärinää ja hampaattomia leukoja testaillaan sisaruksiin ja Wilma-emään.
Tarkoitus olisi ottaa viikonlopun aikana pennuista seisontakuvat yksitellen. Minua vähän inhottaa räpsiä salamalla kuvia pennuista, ei varmaan ole kiva pentujen silmille salaman välähdykset. Silmissä on vielä kalvoa mutta kuitenki, kuten tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy niin roosanarttu katsoo suoraan kameraan vaikka yritin ottaa kuvia silloin kun eivät katso kameraan.
Urospentu tekee omalla olemuksellaan vaikutuksen, sillä se on todella urosmainen vahva jäpykkä - ainakin tällä hetkellä. Valkoisen narttupennun päässä tuoksuu myski ja se nukkuu usein samalla tavalla kuin Wilma, toinen etujalka käännettynä taaksepäin. Kaikki pennut ovat seurallisia ja tulevat äänen kuultuaan heti tervehtimään. Laitoin pentujen kamariin eilen vanhan radiokellon päälle, että tottuvat erilaisiin ääniin. Radion ääni samalla häivyttää vähän ulkoa kuuluvia ääniä, Wilmalla on aika pinnassa tällä hetkellä reagoida ulkoa kuuluviin ääniin, pitäähän pentuja suojella.
Wilma pääsi eilen ensimmäisen kerran pienelle lenkille mukaan, takki päällä. Sää oli mitä ihanin, oikein aurinkoinen ja lämmin. Wilmalle teki tosi hyvää päästä tyhjentään kunnolla suolistoa ja päästä haistelemaan ulkomaailmaa. Jaksaa taas makoilla laatikossa tyytyväisenä pentujen kanssa.
Kevät on edenny tällä viikolla huimaa vauhtia. Piha on edelleen paksun jääkuoren peitossa ja lunta löytyy vielä sieltätäältä.
Pennuille tarkoitettu paistijauheliha ostettu ja odottelee pakastimessa tarjoilua, ostin myös Hyla kermaviiliä, jota laitan pikkusen jauhelihan sekaan. Wilma imettää vielä pentuja ihan täysillä ja pennut ovat tyytyväisiä. Pikkuhiljaa viikonlopun aikana alan totuttaan pentuja lisäravintoon, Wilma saa hoitaa imettämistä niin kauan kuin haluaa... ja jos vanhat merkit pitää paikkansa imettää luovutukseen asti. Pentujen ensimmäinen madotus on myös päiväohjelmassa lähipäivinä. Samalla matolääkkeen saa kissat, Wilma ja Ihku sekä konnat.

Nyt kutsuu päivän työt. Mukavaa ja mahdollisimman aurinkoista torstaipäivää!

Oikein hyvää Aprillipäivää!!!

Kuva: Pennun nassun kuvasi Anna.

Pentulaatikossa pientä vipinää...

Kuvat: Urospentu ja Anna.
Pentulaatikossa pentujen kehitys menee eteenpäin niin ettei meinaa perässä pysyä. Urospentu esitti eilen pravuurinumeron toisten nukkuessa, kävi kiusaamassa nukkuvia sisaruksiaan jokaista erikseen, kävellä tepasteli tomerasti etsien akviteettia ja lopuksi löysi pentulaatikon kulkuaukon ja Annan. Puri Annaa sormeen hampaattomilla ikenillä ja oli sitä mieltä, että laatikosta voisi jo lähteä suureen maailmaan. Pääsi tutustumaan myös Ihkuun ihan hajukontaktilla laatikon reunan yli. Wilma oli keittiössä syömässä, joten Ihku uskalsi seurata pentulaatikon elämää reunan yli. Ihku on toki saanut käydä varovasti kaula pitkällä haistelemassa pentulaatikon hajuja, Wilman tiukan katseen valvoessa. Ihku selvästi kunnioittaa Wilman katsetta ja peruuttaa kauemmas.
Tuon urospennun liikkuminen ja kävely on kyllä pentueen ylivoimaisin hieno esitys, ettei voi kuin ihmetellä pennun tomeraa liikkumista paikasta toiseen. Sisaruksilla kävely on selvästi huterampaa... urospentu on hyvin varustautunut pitämään puoliaan sisarparvea vastaan :).
Juttelen pennuille paljon ja ne tulee äänen kuultuaan heti seurustelemaan, elleivät satu olemaan untenmailla.
Pennut pissaavat ja kakkaavat jo omatoimisesti vaikka Wilma yrittää kovasti huolehtia. Tähän asti minulla on ollut pentulaatikon pohjalla, alimmaisena kosteantilan mattoa ja päällimmäisenä kirpputorilta ostettuja lasten pussilakanoita ja/tai peitteitä. Eilen laitoin alimmaiseksi sanomalehteä, sitten kosteantilan mattoa ja päällimmäiseksi lakanan. Lätäköitä tulee nyt sen verran, että lisäkuivikkeena käytän froteepyyhettä, jotta voi itse istuskella kuivin takamuksin pentulaatikossa.... nyt saa pyykkiä pyörittää.
Minun on varmaan siirryttävä nukkumaan eri huoneeseen. Pentulaatikko on makuuhuoneessa ja tuntuu ettei minun paraneminen juuri edisty. Aamuisin on tosi tukkoinen olo, eikä posken paine ja päänsärky ole juuri helpottanut.
Ens viikolla pitää myös vaihtaa antibiootti, jos olo ei helpotu.
Juttelin aamulla koiransa kanssa lenkillä ollutta naapuria ja hänellä on lentsu ollut jo seitsemän viikkoa ja kehittynyt keuhkoputken tulehdukseksi. Kaveri on harrastanut aina paljon liikuntaa ja nyt on kunto niin romahtanut, että hyvä kun jaksaa edes jonkin verran kävellä.
Nyt päivän askareisiin, tarkoitus olisi vaihtaa vettä parista akvasta ja sitten lähdemme nuotioimaan jonnekki tuulelta suojaisaan paikkaan. Vaikka ei jaksa pitkästi kävellä, on hyvä päästä nauttimaan auringosta ja ulkoilmasta.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa!

Kyllä se tästä...

Kuva: Urospentu on sitä mieltä, että Annan housua voi haukata, 27.3.2008.
Pennut ovat jo aktivoituneen, selvästi kuulo alkaa aueta, silmät ovat kaikilla auki ja huojuvin jaloin liikutaan pentulaatikossa. Ja on se vaan jännä juttu, että hampaattomilla leuoilla yritetään heti ottaa kiinni mistä saadaan.
Anna punnitsi eilen pennut; uros-sininen 950g, narttu-valkoinen 980g, narttu-vihreä 940g, narttu-punainen 920g ja narttu-roosa 900g.
Menin eilen aamulla jonottamaan jo ennen klo 8.30 Terveyskeskukseen ja pääsin heti kahdeksan jälkeen lääkäriin. Oikeassa poskessa näkyi heijastumaa/kaikuja ja sain antibioottikuurin, lisäksi lääkäri suositteli Buranan ottamista.
Eilinen meni vielä sairastellessa ja nukkuessa. Otin ennen nukkumaanmenoa Buranan, toissayönä valvoin pää- ja poskikivun vuoksi. Viimmeyön sain nukuttua kunnolla, aamulla ennen kuutta heräsin pentujen luttuutusääneen - olivat juuri aamuaterialla.
Nyt suihkuun ja töihin. Aurinkoista perjantaipäivää!

Vai että lentsu voiton puolella...

Kuva: Anna ja "punainen" narttupentu 26.3.2008.
Ei lentsu niin vain hellitä, eilen illalla alkoi taas kurkkukipu ja tämä aamu oli todella ankea. Terveyskeskukseen en saanut tänään aikaa, joten nakkasin naamaan lääkekaapista löytyneen Kefalex 750mg tabletin. Päivän makasin kuumeessa zombina olohuoneen sohvalla. Päivällä tunsin, että toinen poski on tykyttävä ja kipeä, oikeastaan koko toinen puoli naamasta on kuin eri planeetalta, pääsärky paheni ja olo tärisevä.
No, huomen aamulla pitää lähteä aikaisin jonottaan lääkärille aikaa Terveyskeskukseen, ilmeisesti minulla on elämäni ensimmäinen poskiontelotulehdus.
Iltapäivällä otin päänsärkyyn 600mg Buranan, auttoi päänsärkyyn mutta ei olo ole juuri kohentunut. Toivottavasti saan huommena lekurilta sellaiset tropit, että minua pesäpaikkanaan pitävä pöpö saa lähdöt, ei jaksais enään haahuilla puolikuntosena.

Haamuilee täältä lumipyryn keskeltä....

Pyhien jälkeen...

Eiköhän tämä olo tästä pikkuhiljaa kohene. Nuhaa on vielä, mutta kun pääsee kunnolla ulkoilemaan niin varmasti yleiskunto paranee.
Pennuilla alkaa jo silmät aukeamaan ja ensimmäinen kynsien leikkaus suoritettu. Malttamattomana odotan, että pennut lähtee tepastelemaan, malttia, malttia.
Wilma viihtyy pentulaatikossa ja pennut vaikuttavat tyytyväisiltä. Wilman jälkivuoto on jo melkein olematonta, eikä sotke enään alusia juuri minkään vertaa.
Tomi on vielä lomalla ja minun koneella olo on todella pikaista, eilen illalla tein rästihommia ja nyt aamulla päivitin vähän tuoreempia kuvia pennuista.
Pitemmittä puheita päivän töihin, jospa tänään saisi jotain aikaiseksi... aurinko paistaa, mutta tuulee aika reippaasti.
Mukavaa tiistaipäivää.

Amazing Race:n jälkeen...

Kuva: Lapsilla ja Ihkulla hauskaa Saikanväylällä 21.3.2008

Kuva: Punainen narttu joutunut tyynyksi, kuvattu 22.3.2008.
Nyt on sunnuntain teeveen katselukiintiö täytetty.
Blogissa on ollut muutaman päivän tauko tukkoisen olon vuoksi, on tullu tehtyä vain välttämättömät ja huonosti nekin. Anna kävi kaverina akvaariorutiineissa - oisko ollu torstaina, torstai-iltana tuli Pekka ja Tomi perjantai-iltana. Päivistä on muistona vain suunnaton väsymys ja huono olo, kova nuha, kurkkukipu ja päänsärky. Olen muistuttanut zompieta raahustaessani haamuna huushollissa ja ääni on ollut kuin maan alta... sopii tunnelmaan. Pääsiäiseen en ole mitenkään valmistautunut, ja tulihan se ilman hössötystäkin. Perinteisesti Pääsiäinen on vietetty ulkoillen, ulkoillen ja ulkoillen... nyt näin tällä kertaa.

Perjantaina uskaltauduin lähteen nuotiointi reissulle, oikein hävettää kun ajoimme autolla mahdollisimman lähelle nuotiopaikkaa Saikanväylälle lähelle merenlahtea. Ei olis jaksanut yhtään enempää kävellä. Ihku sai formuloida lasten kanssa ja innolla näyttää Ihku lähtevän lasten puuhiin mukaan. Lauantain pysyttelin sisällä ja vasta illalla kävin saattamassa Annan Ihkun kanssa.

Tänään olen pysytellyt sisällä, en lähtenyt edes nuotioimaan Tomin, Pekan ja Ihkun kanssa. Paleli koko päivän ja pää oli kipeänä. On tullu napsittua Buranaa ja se helpottaa hetkeksi oloa.

Wilma huolehtii pennuista tunnollisesti, käy ulkona tarvittaessa ja tulee muistuttamaan jos ruoka-annos on vähääkään myöhässä. Pentujen painot ovat nousseet hyvin, tänään vain pienin narttu oli 690g, muut lähelle 800g. Painoissa voi olla vähän heittoa riippuen siitä, onko pentu ollut aterialla ennen punnitusta vai ei.

Olen tänään pikkuhiljaa tehnyt Jettyspoof's Schwarz-pennuille oman sivun ja kuvasivun. Pitäisi muutenki muokkailla sivujen sisältöä, mutta saa jäädä myöhemmäksi.

Jos ette katso Sydämen asialla TV-sarjaa (Heartbeat), tai katsotte, mutta ette pidä roolihahmosta Claude Jeremiah Greengrass (Bill Maynard) - älkää klikatko seuraavaa linkkiä, sillä siellä laulaa kyseinen henkilö - http://www.youtube.com/watch?v=tquf2k2cVyg ja laulaakin hyvin :), ainoa auringonpilkahdus tässä zompie-elämässä.

Hyvää Yötä, vielä on yksi Pääsiäispyhä jäljellä.

Nudanedä...

Kuva: Sain napattua ensimmäisen haukotus-kuvan.
Aamupäivästä asioilla ja loppupäivä menikin nukkuessa. Olo todella tukkoinen, kuumeinen ja taas piti ottaa särkylääke luiden kolotukseen sekä päänsärkyyn. Kurkkukipu pysyy jotenkuten loitolla kurkkupastilleja syödessä.

Wilma hoitaa takuuvarmasti pentuja, jotka ainakin pyöristyvät ihan silmissä. En punninnut niitä tänään, vaihdoin vain aluset - oma olo oli niin huono ettei viittinyt pentulaatikossa juuri hämmentää.
Ihku oli osan päivästä häkissä ja sitten nukuttiinkin yhdessä sohvalla muutama tunti. Ihkun juoksu on rauhoittanut koiruuden just sopivasti, voi hyvällä omallatunnolla sairastaa.
Nea soitti illalla, että Ritan penikoiminen on käynnistynyt. Yksi pentu tuli vähän ennen yhtä ja nyt lähden nukkumaan, ei jaksa enään päivystää.
Nealla ja Helillä on tiedossa pitkä yö, oli Ritan maha sen verran muheva.
Tänään on muuten kevätpäiväntasaus.
Onnea penikointiin Ritalle, Nealle sekä Helille ja hyvää yötä!

Voi ei... taas lentsua pukkaa..

Kuva: narttupentuja nokosilla 18.3.08.

... joka paikkaa särkee - luut on kipeenä, nuha, kurkku kipeä ja pää on kuin "Haminan kaupunki". Aamu alkoi hunajaveden juonnilla... jokohan vois juoda kahvia kupillisen. Lohduttaa hieman, että tiedän etten ole ainoa lentsuinen tässä maassa.

Punnitsin aamulla pennut ja pienin narttu (vaalean punainen nauha) on 480g, kaksi narttua 500g, punanauhainen narttu 520g ja uros 520g - joten ei mitään hämminkiä painon kehityksessä.
Kaikkien pentuarvaukseen vastanneiden kesken arvonta suoritetaan tänä iltana. Ilmoitan voittaneille henkilökohtaisesti.
Wilma järjesti minulle ylimääräistä hommaa.. tilannehan on se, että en vie Wilmaa väkisin ulos, vaan se pääsee tarpeilleen kun pyytää. Eilen minun piti lähteä käymään kaupassa ja kysyin siltä lähteekö käymään ulkona, Wilma ei korvaa lotkauttanut.
Kun tulin kotiin en huomannut mitään ihmeellistä, Wilma köllötti pentujen kanssa kuten lähtiessäni. Meillä on kamarin oviaukossa metallieste, ettei muut lemmikit pääse häiritsemään pentulaatikon elämää. Kun illalla kömmin sänkyyn, huomasin että Wilma on käynyt pissalla siihen. Tupisin ittekseni muutaman ärräpään, mutta Wilma ei noteerannut sitä mitenkään... makoili tyytyväisenä pentulaatikossa, kun roudasin petivaatteita pesuhuoneeseen. Nyt mietin kuumeisesti kuinka saan paksun petarin pestyä ja kuivatettua. Peitteen ja lakanoiden kanssa ei ole ongelmia, ne pyörii pyykkikoneessa.
Ärsyttää tuossa pentujen valokuvaamisessa salamavalo. En ole vielä löytänyt sellaista säätöä kamerastani, jolla saisi kuvia makkarin nurkassa olevasta pentulaatikon sisällöstä kuvia ilman salamavaloa. Pentulaatikkoa valaisee yksi spottivalo ja se ei riitä valokuvaamiseen valoksi. Huoneessa on kyllä ikkuna, mutta se näyttää itään ja ikkunan takana varjostaa isot petäjät, joten valoa ei tule tarpeeksi ikkunasta.
No, ei mene kauaa kun pennut viipeltää muissaki huoneissa ja ulkona, joten kuvia vielä saadaan.

Lentsutonta päivän jatkoa!

Lyhyestä virsi kaunis...

Kuva: Wilma ja pennut 16.3.08
Pentulaatikossa kaikki hyvin. Pentujen painot nousee kohinalla ja Wilma on tyytyväinen. Laitoin urokselle sinissävyisen nauhan kaulaan, pari tyttöä sai myös punaisen erisäynauhat.
Nyt on lyhyt blogimerkintä, minulla on taas kurkku kipee ja kömmin nukkumaan hyvissä ajoin. Jospa huomenna olisi parempi olo.
Hyvää yötä!

Edelleen haukotus...

Kuvat: Anna ja Ihku makkaranpaistoreissulla ja liukkaalla jäällä.
Tänään otettiin pientä happihyppelyä Annan ja Ihkun kanssa makkaranpaistoreissun merkeissä. Makkaranpaiston lomassa kävimme kävelyllä joen sivu-uoman maisemissa ja Ihkulle tehtiin muutama hakureeni. Ihku oli aivan onnessaan saadessaan formuloida, syödä jäniksen papanoita ja makkaraa. Liikkeellä oli muitaki koiria ja niiden jälkien tutkiminen oli tarkkaa hommaa.
Ihkun vilkkaus ja energisyys rasittaa ja ottaa välillä päähän. Nyt kun se on Wilman penikoimisen ja ilmeisesti myös juoksun alkamisen jälkeen ollut hiljainen, miettiväinen ja täysin eri Ihku... nyt sitä miettii ja pähkäilee mikä sillä on kun se on niin rauhallinen. Päätettiin antaa Ihkulle vähän vaihtelua ja muuta ajateltavaa ja iloitsimme, kun entinen Ihku tuli esille formuloiden ja leikkimisen myötä.

Wilma ja pennut voivat hyvin. Kaikilta pennuilta irtosi tämän päivän aikana kuivuneet napanuoran pätkät. Meidän ei tarvi huolehtia että alustat ovat puhtaat pentulaatikossa, ruokkia Wilma ja käyttää ulkona kun se pyytää päästä tarpeilleen. Antaa Wilman palautua rauhassa ja keskittyä pentujen hoitamiseen... kyllä pentuja tulee vielä lääpittyä ja käsiteltyä ihan tarpeeksi. Nyt on Wilman aika hoitaa niitä, vaikka kyllä Wilma on ihan selvästi mielissään ja ylpeä pennuista kun Annan kanssa kehumme niitä ja samalla se itse saa silityksiä ja kehuja.
Annalla on löytänyt itselleen jo "oman" lempparipennun :).
Punnitsin tänään pennut ja kaikilla pennuilla oli painot nousseet. Urospentu painoi jo 400g, joten ei niillä ole sapuskasta puutetta. Wilma on kyllä mainio emä, jos joku pennuista on vähän kauempana ja alkaa ökiseen, Wilma vastaa ja tökkii kuonolla pennun lähemmäs itseään. Ei pennut vielä mitään kuule, mutta Wilman pitää saada vastata jokaiseen ääntelyyn... Tietääköhän emä että pennut ovat vielä kuuroja???... siinäpä pohdintaa :).
Noitanokinenä ei käy sisällä kuin syömässä ja näyttää majailevan koirahuoneessa... siellä on mukava makoilla lämpimässä makuulavallla ja katsella ikkunasta ulos. Tursake ei ole pyrkinyt kamariin sen jälkeen kun Wilma antoi sille lähdöt. Tursakeen jalat kosketti lattiaa vasta eteisessä, Wilma teki kerralla selväksi että sitä ei kaivata pentulaatikon lähistöllä.
Minua väsyttää edelleen älyttömästi ja koko ilta on mennyt sohvalla makoillen ja telkkaria katsellen.
Joten on viisainta suunnista nukkumaan. Hyvää Yötä!

Helpotuksen huokaus... se on nyt ohi!

Kuva: Ihku seuraa Wilman penikointia kaltererin takana.
Muuten... jo kolmas kupillinen kahvia tippumassa, ei meinaa millään piristyä.
Vaikka kaikki Wilman aiemmat penikoimiset ovat menneet hyvin, sitä pitää kuitenki aina jännittää ja pelätä pahinta.... ja nyt on niiiin väsynyt ja tokkurainen olo.
Vein Annan yöllä kotiin nukkumaan ennenkuin Wilma teki viimeisen pennun ja kun pentu oli syntynyt, valvoin vielä tokkuraisena jonkin aikaa varmiistakseni että kaikki on hyvin.
Nukahin kyllä heti kuin nuijalla olisi päähän lyöty, viimeisenä muistikuvana Wilman jutustelua pennuille. Aamulla heräsin siihen kun Ihku vinkui kalterin takana, en Wilman tai pentujen ääneen. On siinä kunnon emäntä, joka nukkuu sikeitä vaikka pentulaatikossa olisi voinut tapahtua vaikka ja mitä... no Wilmaan luottaen.
Pentulaatikossa on ollut hiljaista ja Wilma nukkuu ja hoitaa tyytyväisenä pentuja. Ei kuulu kuin välillä vähän pennun ökinää, kun hakeutuvat tissille.
Vaihdoin yöllä puhtaat ja kuivat aluset pentulaatikkoon ja annoin Wilmalle paistijauhelihasta keitettyä lihalientä, jossa oli vähän suolaa ja hunajaa.
Aamulla Wilma sai lihalientä jossa oli vispikermaa ja kananmunankeltuainen. Varsinaista ruokaa Wilma ei halunnu, eikä se ole lähtenyt vielä käymään ulkona.
Ihkudaa on ollut aivan ihmeissään pennuista, joita saa katsella vain kalterin takaa. Ihmettelemistä on niin paljon, että ei ollut aamulla pimpelipompeli Ihkua, vaan syvämietteinen ihmettelijä. Tursake livahti aamulla kamariin, mutta sai Wilmalta äkkilähdöt.
Nyt pitää aloittaa työhommat, Pekka pitää hakea iltapäivällä Oulusta ja olen erittäin helpottunut kun Ihku saa lenkkikaverin Pekasta. Itsellä on vähän huono omatunto, kun Ihku on jäänyt nyt vähemmälle huomiolle.

Ja ei ku nokka kohti työhommiin...

No nyt se H-hetki lähestyy...

Wilman lämpö oli aamulla laskenut ja yöllä se kävi kerran kakalla ja pissalla. Aamulla klo 6.20 heräsin siihen, kun Wilmä ähisi mun korvaan ja sillä oli ulos kiire.
Uskoisin, että Wilma aloittaa penikoimisen illalla / yöllä. Toivottavasti penikoiminen menee yöksi, ettei pentujen syntymäpäiväksi tule 13.3 - ei mitenkään taikauskoinen :)!
Ihkun juoksu alkoi eilen ja niinhän oli odotettavissakin paksukorvaisuudesta ja hajumaailmaan keskittymisestä päätellen. Ihkulle on varattu pakasteeseen tuore naudan potkaluu, jonka se saa ulkotarhaan järsittäväksi. Saa nähdä miten Ihku reagoi, kun Wilman penikoimisen aikana ja sen jälkeen sitä ei päästetä kamariin... saa haistella vain sieltä tulevia tuoksuja ja kuunnella ääniä.
Sää on kostea ja pilvinen, piha on erittäin jäinen ja märkä. Linnuille on tullut jo kevät, laulavat niin kauniisti ja moniäänisesti - ilmainen konserttielämys kun vain viittii istuskella ulkona.
Nyt vain toivotaan että kaikki menee hyvin ja että Anna pääsee kätilöksi.
Päivään kuuluu Wilman seurailun lisäksi työhommia ja kaupassa on pakko käydä jossain vaiheessa - pitäähän Wilmalle hakea hyla vispikermaa ja -raejuustoa, paistijauhelihaa, hedelmäsokeria, kananmunia... ja kaikkea muuta yötä varten. Kätilö(t) tarvitsevat myös kunnon eväät, että jaksavat valvoa :).

Mukavaa päivän jatkoa!

Sähellystä...

... joo, ei pitäisi hyvin syöneenä ja väsyneenä tehdä kotisivuille uudistuksia. Metsään menee, olen anivarhain aloittanut mokien korjauksen, toivottavasti pahimmat on nyt korjattu.
Wilman lämpö oli aamulla 37.5, söi hyvin aamulla ja on nyt nukkunut sikeästi. Jospa se siitä.
Nyt Ihku ulkotarhaan ja töiden kimppuun, palaan myöhemmin tutkailemaan paremmalla ajalla löytyykö mokia edelleen.

Mukavaa päivän jatkoa!

Vettä sataa kaatamalla...

Kuva: Annan ottama hieno kuva Partamonninaaraasta kuuvalon loisteessa.
Niin, maanantai ilta ja vettä sataa kaatamalla - ei voi kuin huokaista.
Wilma on ollut tänään hieman rauhaton, vaihtaa paikkaa ja ähisee, ruoka ei maistu entiseen tapaan. Mittasin lämmön ja se jököttää edelleen 37.8 paikkeilla, joten ei tapahdu vielä mitään varmaan muutamaan päivään.
Alkuillasta innostuin ottamaan autosta koirahäkin pois, jotta saisin potkurin autoon. Päätimme lähteä Annan ja Ihkudaan kanssa potkurointireissulle metsätielle. Lähtöä valmistellessa Wilma oli sitä mieltä, että haluaa mukaan. Vähän siinä arvoin ja lopulta Wimpula pääsi mukaan.
Ensin kävelimme pikkumatkan Wimpulan kanssa ja sitten jatkoimme matkaa autolla Annan jäädessä Ihkudaan kanssa potkuroimaan. Ihku ei tajunnut ensin ollenkaan mikä on tarkoitus, koska se ei nähnyt meitä mäennyppylän takaa. Loppumatkan auton luo Ihkudaa tulikin sitten sellaisella vauhdilla, että pysähdys oli äkkinäinen ja Anna lensi nurin potkurin kanssa. Annan kovanonnen polvi sai taas tällin, mutta onneksi ei käynyt pahemmin.
Muutaman kerran siirsin autoa ja Ihkudaa sai vetää kyllikseen potkuria ja Annaa hyväluistoisella tiellä.
Wilma oli koko loppuajan autossa ja vaikutti tosi tyytyväiseltä saadessaan olla mukana menossa - vaikkakin autosta tilannetta seuraten.
Katson nykyisin telkkaria aika vähän, koska minulla ei ole enään sitä tietsikan vieressä. On pakko siirtyä olkkarin puolelle jos meinaa telkkaria katsella. Oli pakko karsia sähkölaitteita, koska kaikki tökkelit ei mahdu enään useampaankaan jakorasiaan. Tänään oli Täydellisten naisten ilta - jonka normaalisti katson, nyt se jäi hopealle kun Teemalta tuli Rocin seitsemän elämää. Telkku.com kertoo sarjasta "Uusi 7-osainen dokumenttisarja rock-musiikin historiasta Osa 1/7: The Birth of Rock. Blues-pohjainen rock 1963-1970. The Rolling Stones, The Who, Bob Dylan, Cream...Tuotanto: BBC".
Ohjelmaa katsoessa vahvistu tunne, että vaikka pidän vähän kaikenlaisesta musiikista - en pidä Folkista. Nyt odottelen sarjan seuraavia jaksoja ja Täydelliset naiset jää kattomatta *valintoja*.
Tietsikalla ollessa kuuntelen Ylen Areenan suoria radiolähetyksiä tai kiinnostavia ohjelmia... esim. Knalli ja Sateenvarjo kuunelmista tulee hyvälle tuulelle :). Parast aikaa soi maanantai-iltainen Bluesministeri ja sehän sopii minun korville paremmin kuin hyvin.
Uskomatonta mutta totta, Ihkudaa on ollut illan rauhallinen - taisi saada likka kerranki tarpeeksi liikuntaa.

Tiistaina työhommien jälkeen saamme "vieraita" - Päivi tulee Masin kanssa vierailulle. Ihku saa nyt yksin omia Masin, Wilman kattoessa korkeintaan ikkunasta pihalle toisten touhuja.
Joten nyt pää tyynyyn, koirat herättää kuitenki heti kuuden jälkeen. Hyvää Yötä!

Haukotus... sunnuntai vaihtumassa maanantaihin.

Kuva: Anna handleeraa Ihkudaa ja Wilma haluaa myös herkkuja.

Niin on yksi viikonloppu jälleen takanapäin. On tehty Annan kanssa akva-rutiineja, aktivoitu koiria, luettu lainattuja kirjoja ja vaikka ja mitä.
Ajan saa kulumaan rattoisasti ja nopeasti vaikka ei tekisikään mitään "oikeita" huushollihommia. Lauantaina pyydystimme Pläty urokset erilleen naaraista, meillä on poikasia vaikka muille jakaa. Löysimme lainakirjoista uusia mielenkiintoisia kalalajeja, joita voisi ajatella seuraavaksi hankinnaksi. Anna oli löytänyt myös hyviä vinkkejä, joita kokeilemme tupsulevän taltuttamiseen. Minä olin tehnyt ilmeisesti aivan vääriä päätelmiä ja kokeiluja, jotka saattoivat vain edistää levän kasvua - neuvoja kun on niin monia.

Vähän mietin lauantaina kuinka Ihku käyttäytyy pienten lasten vieraillessa, se kun ei ole ollut lasten kanssa meillä juuri ollenkaan tekemisissä, mutta ei tarvinnut hävetä. Kun Ihku malttoi olla hyppimättä vasten, hyvin meni. Kovasti haisteli ja nuuskutteli ja varmasti lapsista tuntui hassulta kun parta kutitteli. On aina mukava huomata, että lapset suhtautuvat erilaisiin eläimiin tosi luonnollisesti ja kiinnostuneesti.

Tänään olemme pähkäilleet Annan kanssa, kuinka monta pentua Wilma saa - siinä on miettimistä :). Nyt olisi mahdollisuus käyttää Wilma röntgenissä, mutta en ole ollenkaan kiinnostunut siitä mahdollisuudesta. Miksi säteillyttää emää kun ei ole ihan oikeaa tarvetta. Mieluimmin odottaa H-hetkeä ihan rauhassa (!) ja kyllä lukumäärä selviää aikanaan, toivottavasti ihan luonnollisin menetelmin. On vain mukava miettiä ja pähkäillä, kun sitä ei tarvitse yksin tehdä. Koiran penikointi on kuitenki aina "jännittävä" tapahtuma ja sitä odotellessa on mukava höpötellä ja valmistautua. Mittasin tänään eka kerran Wilman lämmön, joka oli 37.8 - ihan normaali. Laitan sivulle myös lämmönseurannan, kunhan päästään siinä vauhtiin.

Ihku on jälleen yllättänyt positiivisesti, Anna toimi handlerina ja napsimme Ihkusta lukemattomia seisontakuvia pöydällä. Ihku piti touhusta niin paljon, että kun välillä purimme kuvia se joko odotti pöydällä ja komensi meitä takaisin tai hyppäsi oma-aloitteisesti takaisin pöydälle odottamaan meitä. Päivitin Nean ja Ihkudaan sivulle uudet kuvat Ihkudaasta. Nyt kun alkuun päästiin, niin eiköhän jatketa Annan ja Ihkudaan kanssa kuvaus sessioita - se kun on kaikille niin hauska :)!

Sen verran innostuin Annan tekemistä koiran "aktivointivälineistä", että päätin hankkia "Kongon", survoa sen täyteen jotain herkkua ja kattoa kuinka kauan Ihku touhuaa sen kanssa - miksei myös Wilma kunhan pentuloma loppuu.

Tulostin netistä myös koirien älykkyystestin, mutta sitä ei ennätetty vielä tehdä. Koiria rauhottaa kummasti, kun saavat käyttää korvienvälissä olevaa kapasiteettia.
Iltapäivällä tuli Piksu ja Lisa vierailulle, sopivasti lettukesteihin. Wilma ja Lisa oli sitä mieltä jälleen, että matsin vois ottaa, Wilmaa ei hidastanut edes iso maha. Lisa löysi ulkoa Ihkudaan piilottaman luun ja sen jälkeen oli rauhallista - Lisa järsi luuta ja lähti myös luu suussa pois :). Koirille jaettiin kaksi isoa lettua, pitäähän niidenki saada herkutella.

Ilta päätettiin jälleen Annan saattamisella, Ihkudaa pääsi potkurin vetoon ja Wilma suvaitsi lähteä tällä kertaa myös kävelylle. Ihkudaa on niin innoissaan potkurin vedosta, että se ohittaa meidät täydellä vauhdilla Annaa vetäen. Pitäisi saada Ihkulle kunnon vetovälineet.

Toivottavasti tämä sään lauhtuminen ei sulata ja vesitä jäitä - vielä olisi Pääsiäiseen vajaa pari viikkoa - silloin olisi pakko päästä retkeilemään Saikan väylälle.... joo o... luonto voi vielä näyttää sitä "pakkoa" säiden suhteen, joten odotellaan.

Nyt nukkumaan, että heräisi pirteänä uuteen päivään - myös maanantai voi olla hyvä päivä... sitä toivoen toivotan hyvää yötä... niin ja vielä n. 4 päivää Wilman H-hetkeen :)!

Hyvää naistenpäivää

Annan ottama kuva: Reima ja Ihkudaa etsii heitettyä keppiä 7.3.2008.
Oi, eilen oli aivan ihana ensimmäinen kunnon kevättalven aurinkoinen ja lämmin (+-0) päivä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja puhdas uusi lumi säkenöi.
Anita ja Reima tuli käymään ohikulkumatkalla ja kävimme pikaisesti Hiastin jäällä - johon oli valitettavasti paikka paikoin noussut hieman vettä.
Iltapäivällä kävimme Annan kanssa ostamassa Pointista Wilman pentulaatikkoon sopivia alustoja, jotka odottaa nyt pestyinä käyttöä. Seuraava kohde oli kirjasto, josta lainasimme 12 kpl akvaario ja koirakirjoja. Yksi kirja jätettiin myös etsintään, jos löytyy saan sen kaukolainauksena. Hieno systeemi tuo kaukolainaus (maksaa 1 euron) ja kirjastossa oli todella hyvä palvelu - vähä henkilökuntaa nauratti meidän kirjamäärä :). On ilmestynyt Suomen suosituimmat koirarodut (114 eri rodusta) -kirjakirjasarja, jossa kerrotaan rotukohtaisesti rodun ominaisuuksista, sairauksista ja vaikka ja mistä. http://www.unelmalemmikit.net/kauppa/product_details.php?p=1685
Kirjasarjassa on ilmestynyt snautsereista riiseni ja kääpiösnautseri kirja - ei snautseri..... odotellaan.

Wilma on nyt päättänyt, ettei huvita lähteä autoilemaan tai mantteli päällä lenkille. Siitä huomaa ihan pihaliikunnassa, että liikkuminen ei enään ole kovin hupaisaa, pitää kulkea jalat hieman levällään ja ilmeisesti painon tunnetta on jo jonkin verran vatsassa. Tunsin aamulla ensimmäisen kerran pennun liikkeet - en kyllä aiemmin ole tunnustellut sillä mielin. Huommena aloitamme Wilman lämpöjen mittauksen.
Tämä aamu valkeni kipakassa pakkasessa, mittari näytti klo 7 aikaan - 20 pakkasta.
Tämän päivän ohjelmaan kuuluu akva-rutiinit vedenvaihtoineen - Plätyurokset siirretään erilleen naaraista tai pääsevät kalojen taivaaseen, leivinuunin lämmitystä, siivousta ja jos pakkanen lauhtuu - kuten on luvattu lähelle nollaa, kampaan Wilman ulkona tiheällä pohjavillakammalla - sitten on tarvittava siistiminen tehty ennen penikointia.

Nyt päivän hommiin, että sais jotain aikaiseksi.

Wilman pentulaatikko kasattiin...

Kuva: Annan tuoma tuliainen - poro, joka laitetaan kattilan ja kannen väliin. Kiitos :)!

...eilen illalla Annan kanssa ja se onnistui meiltä "blondeilta" erittäin hyvin :). Ei tarvi värjätä hiuksia ruskeaksi.

Melkoinen yllätys oli, kun kömmin nukkumaan eikä Wilma tullut sänkyyn perässä. Piti nousta ylös ja tarkistaa missä se viipyy. Wilma köllötteli tyytyväisenä pentulaatikossa, vaikka siellä ei ollut alustoja juuri minkään vertaa.
Aamulla Wilma köllötti vieressäni sängyssä, mutta pentulaatikko on nyt selvästi testattu ja ilmeisesti hyväksi havaittu.

Illalla Ihkudaa pääsi potkukelkan vetoon, kun käytiin saattamassa Annaa ja vauhti oli melkoinen. Me Wilman kanssa lyllerrettiin perässä hiljaisemmalla vauhdilla. Ihkudaa toimi esimerkillisesti, kun matkan varrella pihasta pääsetettiin todella epäsosiaalinen koira (Austraalianpaimenkoira) täydessä vauhdissa olevien Ihkudaan ja Annan perään. Ihkudaa ei ollut vauhtia hidastanut vaan ärähti ja koira oli hypänny Ihkun yli, Annan karjaisu sai irtokoiran palaamaan kotiaan kohti. Sen seuraaava kohde oli Wilma, onneksi ennätin varautua, otin Wilman lyhyelle hihnalle ja potkasin kohti hyökkäävää koira ja karjuin rumasti. Koira paineli kyyryssä edemmäs, mutta teki muutaman kerran hyökkäyksiä Wilmaa kohti. Omistajasta en viitti sanoa edes mitään, oli sen verran omistuista käytöstä, jopa meikäläisen mittapuun mukaan.

Sama koira on muutaman kerran yrittänyt hyökkäystä kiertäen selän taakse, kun olemme kulkeneet talon ohitse, joten tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Toivottavasti viimeinen, ettei tarvi ottaa virkavaltaan yhteyttä. Kyseiselle koiralle en ikinä käännä selkääni, sillä tiedän sen purreen ihmistä.

Mutta, päivän työt odottaa, ensin Ihku ulkotarhaan ja sitten voi päivä alkaa.
Mukavaa Perjantaipäivää ja huommena vietetään sitten Kansainvälistä naistenpäivää.

Torstai toivoa täynnä...

... toivoisin että tämä jäytävä lentsu loppuisi jo.
Pakkasta on ainakin vähemmän kuin eilen, joten lenkkeilyä tiedossa töiden jälkeen. Ihku on jo ulkotarhassa, kun oli niin virtaa täys aamuaikaisesta etten saanut tehdä mitään rauhassa. Reippaasta pakkasesta oli se hyöty, että nyt ovat petivaatteet saaneet olla vuorokauden pakkasessa. Jos pakkanen vielä jatkuu, olisi mattojen tuuletuksen aika.

Nukuin viimme yön sohvalla Tursakkeen kanssa. Koirat nukkui nojatuolissa, Wilma vaihtoi välillä paikkaa lattialle, kun nojatuoli tais käydä hieman pieneksi - ähinästä päätellen.

Seuraava sakemanni on nyt laitettu "tilaukseen". Kaverin kautta olisi ilmeisesti mahdollista saada koiruus taloon joskus sen jälkeen kun Wilma on penikoinut ja pennut on luovutettu. Tiedossa on pari narttua, nuorempi ja vanhempi. Ensisijaisesti olen kiinnostunut vanhemmasta 2001 syntyneestä nartusta. Katotaan nyt miten käy ja entiseen tapaan Pekka saa tietää asiasta sitten lähempänä... juuri ennen kuin koira tulee :). Kultainen ohje "älä turhaan hermostuta, ressaa, riitele asiasta, jos voit sen välttää".

En ole kertonut konnista pitkään aikaan. Ne on eläneet tämän talven ilman akvaa, pesuhuoneessa ja saunassa - ihan vapaan valinnan mukaan. Perinteisen tavan mukaan niillä oli muninta tammikuun aikana, sitä ennen ne oli levottomia ja kulkivat mielellään pitkin huushollia. Kun muninta-aika on ohi, ovat tyytyväisinä köllötelleet lattialämmityksen lämmössä. Ovat vesikaukaloissa yöt ja pari kertaa päivän aikana. Vettä menee paljon tälläisessä järjestelyssä, mutta kovasti odottelen kesää ja konnien ulkoaltaaseen pääsyä. Konnat ovat olleet todella tyytyväisiä, rauhallisia ja ruokahalu on ollut todella hyvä akva aikoihin verrattuna.

Ja entä kissat... Noitanokinenä on ollut paljon ulkona, ainostaan pakkasilla arvostaa huoneen lämpöä. Pientä yhteenottoa toisen kissan kanssa havaittu kerran, pieninä vaurioina korvissa. Kevät saa ilmeisesti aikaan sen, että kiusaa Tursaketta välillä aika rankasti sisällä - ja Tursake INHOAA Noitanokinenää. Kissat osaavat olla välillä todella rantturuokaisia, Happy Cat nappulat kelpaa tasaiseen tahtiin, lihapuolella saa sitten ehdotella vaikka ja mitä.
Tursake on viettänyt talven ihan sisäkissana, ei viihdy ulkona. Liekkö syynä se, että karva pehmenee, pehmenee ja pehmenee. Kohdun poiston jälkeen karvan laatu on todella paljon huonontunut, pehmeää karvaa saa jatkuvasti kammata ja karvaa lähtee vähän koko ajan.

Nyt päivän töihin, Wilman ähinä taustamusiikkina.

Keskiviikkoaamua...

Lentsu jatkuu ja jatkuu... Pekka lähti maanantaina töihin terveyskeskuksen kautta, sai lääkkeitä mukaansa että pystyy oleen töissä.
Minä olen tyytynyt vielä näihin kotilääkityksiin, hunajaa, mustaherukkamehua, yskänlääkettä jne..
Ulkona raikas pakkasää, pakkasta -18 joten ei ilman pakkasia päästy tästäkään talvesta. Wilmalla on lenkillä ollut mantteli ja mietin monesti mitä se muistuttaa lyllertäessään manttelinsa kanssa. Toissailtana hoksasin, että Maija mehiläistäpä hyvinnii vaikka mantteli on perus harmaa väriltään. Jos päivällä paistaa aurinko, pitää Wilma Maija mehiläinen ikuistaa valokuvaan.
Kantavan nartun maha pitäisi "pudota" alas n. viikkoa ennen penikoimista ja innolla odotan kyseistä muutosta. Anna on hiihtolomalla ja ei ole nähnyt kohta viikkoon koiruuksia. Mielenkiinnolla odotan Annan kommentteja, kun hän tulee viimeistään huomenna käymään. Ihku on uskollisesti odottanut Annaa joka ilta.
Wilman (ei Ihkukaan säästynyt siistimiseltä) siistiminen on tehty ja viikonlopulla pitäisi koota pentulaatikko. Se on pakko sijoittaa makuuhuoneeseen, koska on aika mahdoton suojata "Tomin huoneessa" kaikki tietsikan ja akvaarioiden sähköjohdot.
Pitää varmaan lähteä tiputtaan toinen kupillinen kahvia, että piristyisi. Se, että onko siitä apua siihen tunteeseen kuin aivojen tilalla on vain limaa, jää nähtäväksi.

Oikein mukavaa päivän jatkoa.

sunnuntai-ilta...

Kuva: Wilma kuvattu perjantaina.
Perjantai-iltana alkoi lentsu jäytään uudelleen, mutta on pysynyt nuhan ja yskän asteella - ja nukkuminen on maistunut epänormaalin paljon.
Lauantaina tein kaikkiin akvaarioihin viikkorutiinit ja iltapäivällä kävimme lenkillä, Suvi oli Iissä ohikulkumatkalla ja kävimme snakujen kanssa tarpomassa metsäteillä.
Sain joskus aikoinaan Marjalta ylimääräiseksi jääneen Hurtta-manttelin snakuille ja se on nyt todella hyvä Wilmalle, ettei sen masu saa kylmää. Mahan alalinja on jo sen verran alhaalla ja nisät paljaana, että ne on hyvä suojata lumelta ja viimalta.
Pisku soitteli, että olisi aika siistiä Lisa, pitää katsoa ennättääkö sen tehdä ennenkuin Wilma penikoi.
Sunnuntai on mennyt aivan laiskotellessa ja nukkuessa. Pekalla oli lauantaina ensimmäinen kuumeeton päivä ja maanantaiaamuna aikoo lähteä töihin. Se tietää aikaista Oulureissua meille kaikille.
Hain tänään penturuokasäkin ja Wilma siirtyy syömään sitä - samaa saavat myös pennut kun on aika syödä nappularuokaa.
Nyt siirryn hetkeksi sohvalle TV:tä töllöttään ja sitten nukkumaan.
Oikein hyvää alkavaa viikkoa.

... niin se viikko on melkein hurahatanut..

ja pari minuuttia on oltu jo perjantain puolella.... niin ja ollaan helmikuun viimeisessä päivässä - tänä vuonna karkauspäivässä.
Koirat, kissat ja Pekka nukkuu, Pekalla on korkea kuume, on ollut jo pari päivää kuumetta ja työ ei nyt oikein suju. Parempi sairastaa kotona.
Suunnittelin just Wilman pentujen lukumäärä ja sukupuolijakauma arvaus-skabaa. Päivitin ohjeita ajankohtaista-sivulle. Päädyin siihen, että arvaukset ilmoitetaan minulle vain meilitse - alunperin olin ajatellut myös tekstaria ja vieraskirjaa, mutta vieraskirja viestiin pitäisi laittaa myös yhteystiedot ja sitä ei varmaan kaikki osallistujat halua - toki jos haluaa voi myös sinne laittaa arvauksia. Sitte tekstari on siinä mielessä epävarma, koska minulla on todella vikkelät sormet ja näppärästi saan viestit poistettua, niin ettei ajatus ole ennättänyt mukaan.
Wilman siistiminen aloitettu ja ruoka-annokset annetaan nyt päivittäin kolmessa erässä. Ihkudaan karvaa pitäisi myös siistiä, mutta pakkasten vuoksi taidan jättää myöhäsemmäksi, pitäkööt karvansa ettei tule vilu.
Sain kuvia Ihkudaan Zara siskosta ja päivitän niitä sivulle viikonlopun aikana.

Ihkudaalle on ilmeisesti tulossa toinen juoksu, merkeistä päätellen. Kaikki hajut kiinnostaa, merkkailee, ei kuule ei näe kuin sen mikä sitä itseä kiinnostaa, on jos mahdollista vieläkin terävämpi, pömöilee - kiinnittää kohtuuttomasti huomiota sellaisiin asioihin joita ei normaalisti edes huomioi jne.. No, nuoren koiran hormoonitoiminnan muutoksilla on omat vaikutuksensa ja kyllä se siitä taas normalisoituu, kun juoksu on alkanut.

Suru on vienyt minulta unet vähiin, mutta nyt lähden kokeileen josko sais unen päästä kiinni.
Hyvää Yötä.

Hyvää alkavaa viikkoa...

... kellon viisarit ovat lipsahtaneet jo maanantain puolelle.
Raskas ja surullinen reissu takana, matka meni hyvin - kiitos Jukalle matkaseurasta ja kyydistä, niin ja Tomille yöpaikasta. Olin perjantai-iltana kotiin tullessa niin väsynyt, että kävin heti nukkumaan.
Lauantaiaamuna Anna tuli jo varhain sanomaan, että minun puhelin on matkannut Jukan mukana Rovaniemelle - en ollut edes huomannut että se puuttuu - no mistä Anna tiesi tulla kertomaan - Jukka oli laittanut viestiä Pekalle ja Pekka soitti Annan kotiin.
Jukka palautti puhelimen ohikulkumatkallaan sunnuntaina - ja samalla palautu mun rahapussi joka myös oli jäänyt Jukan autoon - rahapussin puuttumista en edes huomannu. Yhdet kengät on vielä jäänyt jonnekki, en vain jaksa vielä miettiä minne.
Hyvin huomaa, että en ole ihan vielä tässä päivässä - en varmaan enään koskaan, ikinä, never palaudu täysin entiselleni.

Kotimiehet oli pärjänneet hyvin - KIITOS - Ihku ei varmaan edes huomannu, että olen pois. Wilma oli tunnollisesti odottanut milloin palaan.
Koska kotihommat ei kiinnosta pätkääkään, sunnuntain värkkäilin snakujen terveystietoja KoiraNetistä - jotain tehdäkseni. En ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomion snakujen lonkkatuloksiin. Keskustelua on käyty lonkkavikaisten koirien käytöstä jalostukseen ja Nean koostama D-lonkkaisten vanhempien jälkeläisten lonkkatuloksista - ei ole hääppösiä tuloksia. Ensinnäki kuvausprosentti on luvattoman matala lonkkavikaisten jälkeläisillä, mutta suunta on aika selvä. P&S snakuilla tilanne on riistäytynyt jo käsistä - on minun mielipide - D- ja E-lonkkaisia snautsereita on jo sen verran, että haloo!!!
Mustilla ei tilanne ole vielä yhtä paha, mutta kyllä se saadaan samalle tasolle kuin pippureissa, jos asiaan ei kiinnitetä huomiota.
Mielestäni on ihan puppua sanoa, ettei snautserin kokoisella koiralla lonkkavika haittaa. Takuulla vaikuttaa koiraan, jos lonkkanivelissä on vaikka luupiikkejä tai nivelrikkoa. Snautseria pienimmilläkin roduilla lonkkavian vuoksi joudutaan syöttämään kipu- ja muita elämää helpottavia lääkkeitä.
Minusta ei ole yhtään liikaa vaadittu, että kasvattaja joka ottaa tietoisen terveysriskin käyttämässään yhdistelmässä velvoitetaan tutkituttamaan kaikki riski-yhdistelmän jälkeläiset - pelkkä suositus tutkimuksiin ei näköjään riitä.
Lemmikkipalstalla snautseri-osiossa käytiin mielenkiintoista mielipiteen vaihtoa viimme viikolla snautserin terveydestä - en itse osallistunut keskusteluun, enkä tiedä minkä vuoksi keskustelu poistettiin.
On keskusteltu myös snautserin käyttöominaisuuksista ja mielipiteitä on monenlaisia - pitäisi saada lisää toimintakykyä, palvelualttiutta, kovuutta ja vaikka mitä ja suojeluakin haluaisi joku snakulla harrastaa.
Sen verran olen suojelureeneissä käyny ja niitä seurannu, että tiedän siihen tarvittavan todella hyvän maalimiehen - ja niitä ei välttämättä edes sadan kilometrin säteeltä löydy, reenejä pari kertaa viikossa, koirassa pitää olla kapasiteettia ja ohjaajassa myös, ei riitä että roikutaan hihnan päässä. Koira pitäisi olla jo ns. "käsissä" kun suojelureeneihin mennään. Jos maalimiehellä ja ohjaajalla ei ole koiran tuntemus hallussa - hukka perii.
Olen nähnyt myös sen verran suojelureeneissä niskarankaan vammautuneita koiria, että ei ihan ensimmäisenä tule mieleen - oli koiran rotu mikä tahansa - alkaa sillä enään reenaan suojelua. Lisäksi olen täysi tumpelo siinä hihnan toisessa päässä - oikea maalimiehen painajainen.
Toivottavasti snautseri säilyttää oman persoonallisen ja aika haastavan luonteensa jatkossakin - vaikka siitä ei olisikaan kisakoiraksi suojeluun - ei se ole sellaiseksi tarkoitettu. Kyllä snakuilla voi monipuolisesti harrastaa, jos omistajalla on siihen innostusta. Toimintaa aina valmis snaku tarvii, eikä omistajan hyvä huumorintaju ole pahitteeksi. Harmaita hiuksia voi tulla, mutta mieli nuortuu mustaparran elämäntoverina.

Kun tuota Wilman mahan kasvua ja ähinää seuraa - sitä tietenki toivoo että kaikki menis penikoinnissa hyvin, tulisi terveitä, reippaan luonteen omaavia ja snautserin näköisiä jälkeläisiä - tuossa järjestyksessä. Koska ihan oikeasti tiedän, että lopputulos ei ole kirkossa kuulutettu - vaikka kuinka toivois, voi ilmetä vaikka mitä ennalta arvaamatonta terveydessä, luonteessa ja ulkomuodossa - täydellistä koiraa ei ole olemassakaan.

Perjantaina otan Wilmasta kuvia ja järjestän "montako pentua ja mitä sukupuolta" - kilpailun. Palkintona ihan oikeaa koiratarviketta - siitä lisää kunhan pääsen naapurin varastolle penkojaisiin. Palkinnot myös toimitetaan mihin päin Suomea vaan - joten kisaan kannattaa osallistua kauempaakin. Palataan asiaan loppuviikosta, jolloin laitan osallistumisohjeen.

Nyt on rikottu muutaman päivän hiljaisuus ihan kunnolla. Wilma on käynyt vähä väliä hakemassa minua nukkumaan, joten täytyy valmistautua yöpuulle - jospa uni nyt tulis.
Hyvää yötä.

Pientä katkosta päivityksissä...

Lähden torstaina hautajaisiin ja ennen sitä on kaikenlaista touhua, joten päivityksissä ja blogissa tulee taukoa.
Tietsikka ei ole vielä ihan balansissa, mutta eiköhän Tomi saa kaikki kuntoon ennen torstaita... jos minun varaan jää - voi tulla ongelmia :).
Lentsu ei ole vielä hellittänyt, mutta eiköhän yskä lähde yskimällä ja nuha niistämällä.

Wilma patviintuu päivä päivältä, syö hyvin ja kaikki näyttäisi siltä osin olevan kunnossa. Tämän hetken suunnitelmien mukaan Sari tulee minun reissun ajaksi kotimieheksi ja Anna käy tarkistamassa akvaarioiden tilanteen. Koirat, konnat, kissat ja kalat ovat siis luotettavissa käsissä.

Oikein aurinkoista viikkoa ja pitäkää huoli itsestänne... ja läheisistänne.

Kaikki on ihan Ok....

... vai onko?
No suru ja kaikenlaiset ajatukset pyörii mielessä Annelin poismenon johdosta - mut sehän on ihan "normaalia". Hautajaisreissu on edessä vajaan viikon kuluttua.
Olen ollu lentsussa jo muutaman päivän; nuhaa, kurkkukipua, "luita särkee". Odottelen just, että särkylääke alkaa vaikuttaan - tämäkin menee ihan normi juttuihin.
Tomi toi entisen tietsikkansa ja sen "ylösnostaminen" on vielä kesken. Toivottavasti en kadottanut mitään "tärkeää" - tässä riittää vielä hommaa pitkäksi aikaa.

Ihku on edelleen maailman positiivisin koira, sen mieltä ei järkytä juuri mikään. Heti aamun ensimmäisellä ulkoilureissulla se pomppii risun tai kävyn kanssa - sen mielestä elämä on elämistä varten ja jokaisesta hetkestä pitää nauttia. Anna on vihdoin parantunut lentsusta ja tuli eilen käymään. Ihku ei meinannut pysyä nahoissaan, pomppi huonekalujen päällä ja formuloi matot kasaan joka huoneesta - vaikka tuli just Wilman ja Pekan kanssa lenkiltä. Ihkun ilo purkaantuu kuin tulivuori.

Wilma kasvattaa masuaan ja on ihan selvästi sitä mieltä, että saa ruokaa liian vähän - kerjäämisestä ja vaihtokaupasta ei meinaa tulla loppua. Pahoinvointijakso on takanapäin, se ei ole ollu Wilmalla koskaan kovin voimakas. Nostan Wilman ruoka-annoksen määrää pikkuhiljaa ja Wilman kuntoa tarkkaillen, ettei pääse ainakaan liian lihavaksi.

Oikein mukavaa lauantaipäivää, nyt luusärky on hieman helpottanut ja voi lähteä lehden hakuun.

Katjalle ja Ramsekselle:
Wilma kiittää ihanasta Ystävänpäiväkortista - Ramses on herrasmies :)!
Saat kohta emailin, Tomi on tulkkina.

Wilma todettiin ultrassa kantavaksi..

Ultrakuvaa pennusta

Anna pääsi mukaan kauan suunnitellulle ultrausreissulle, kylläkin kuumeisena. Wilmakin näyttäisi katsovan mitä näytöllä näkyy :).

.... suruviesti...

Tämä hetki on omistettu Anneli siskolleni. Nyt sinun on hyvä olla.... niin paljon sanomatta jäi...

Omistettu siskolleni Annelille

Miksi itken mä nyt, kun tiedän - sun hyvä on olla.
Siksi itken, kun on ikävä ja olisin halunnut luonasi olla.

Rakkaudella kerään muistot - talletan ne syvälle sydämeen,
siellä ne seuraa minua aina uudelleen ja uudelleen huomiseen.

Jälleen yksi syy olla pelkäämättä matkaa kuolemaan,
tiedän - me vielä kohdataan.

Tuula