maanantaina, heinäkuuta 07, 2014

Sunnuntaista maanantaihin

Kuvat lauantaiselta metsälenkiltä.




Kaivattua sadetta saatiin vihdoin kolmen päivän ajan, aika-ajoin tosi reippaasti.
Eilen lauantaina metsälenkillä ennustetut helteiset säät oli jo aistittavissa, vaikka aurinko viipyili vielä pitkiä aikoja pilvien takana. Metsälenkillä on pidettävä hyvää kävelyvauhtia yllä itikoita paetakseen, ei niistä kokonaan eroon pääse, itikoita riittää ja riittää. Niitä piti viuhtoa aina välillä lehtipuun oksalla pois niin itsestä kuin parroista.
Metsänsiimeksessä parroilla riitti vauhtia, Ihqu intoutui oikein urakalla härnäämään Unskia formulointiin.
Suloinen sunnuntai, oikea kesäpäivä, aurinkoa ja lämpöä tulvillaan on jo puolessapäivässä. Lämpö saa touhuilemaan kaikenlaista pihalla. Sisäpihan nurmikon olen jo leikannut, parrat odottavat pesua ja trimmausta. Ajattelin pestä parrat pihalla, pesuhuoneen hanasta on vedetty jo pitkä vesiletku pihalle. Parrat aavistavat jo ihan selvästi, millaisia suunnitelmia niiden pään menoksi suunnittelen.

Niinhän siinä kävi, että aloitin kirjoittelun sunnuntaiaamuna ja jatkan tätä maanantaiaamuna. Eilinen hellepäivä veti oleskelemaan ja touhuamaan ulkona. Pitäähän sitä nauttia näistä harvoista hellelukemista ulkosalla. Parrat pesin suunnitelmien mukaan pihalla ja Unski menetti trimmauksessa ylikukkineen turkkinsa. Ihqu pääsi vähällä, siistin siltä vain tassut, lipan ja korvanlehtien ylikasvaneet karvat. Ihqulla on niin niukka karva, että en tehnyt sille edes konetrimmiä. Päällyskarvaa olen siltä silloin tällöin nyppinyt pihalla.

Sunnuntai-kuvia. Ihqudaa ottaa aurinkoa.
 Parrat pestyinä.


 Unskin kukkiva look ennen trimmausta.

 Ihqudaa ennen siistimistä.

 Ihqudaa vilkuilee, mitä Unski touhuaa... se etsii käpyä.

 Taiteilija tehnyt työtä, Unski trimmattu. Paraa kynitty vielä enemmän, näiden kuvien jälkeen.

 Ihqu kaunokainen, siistimisen jälkeen.




keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2014

Kuvaterveisiä Raahesta ja kentänreunalla







Sunnuntaina jännitettiin urakalla, kuinka Päivi&Winni ja Sari&Ira PK kisat sujuu. Vaiherikkaiden tapahtumien ja pitkän päivän jälkeen saimme juhlia Päivin ja Winnin JK1 koularilla - tulosta ja harmitella Sarin ja Iran jäämistä nippanappa ilman koulari tulosta. Jos kisaajat jännittävät koesuorituksen aikana, niin varmaan enemmän me katsojat ja kannustajat jännitettiin kentän reunalla ihan loppuun asti. Tulihan se taas huomattua, että koira tai ohjaaja ei ole kone ja siitä johtuen liikesuorituksiin voi tulla omia sovellutuksia. Oli todella hienoa katsoa tehokkaita, eleettömiä ja täsmällisiä suorituksia. Joukkoon mahtui myös vähemmän vauhdikkaita suorituksia, kukin tamplaa tyylillään. Eniten ilahdutti Päivin ja Winnin hienot tottissuoritukset, vaikka parissa liikkeessä sattui kisajännityksen piikkiin tapahtunutta kömmähdystä, joista johtuen piti jännittää loppupisteitä ihan loppuun asti. Ansaitusti Päivi ja Winni sai esim. seuraamisista täydet pisteet... oli se niin hienoa katsottavaa. Tässähän ihan hyvät laatusanat loppuu kesken :), on vieläkin niin hyvä fiilis.
Sitten haluan ehdottomasti mainita kisan tuomarista Sami Isopahkalasta, että hän arvosteli tottissuoritukset todella asiallisesti ja tasapuolisesti. Suoritusten miinuksia kertoessaan, ei arvostelussa ollut havaittavissa minkäänlaista keljuilua, ilkeilyä tai muuta asiaan kuulumatonta. Niinhän tuomarin tulee tehdäkin. Valitettavasti on tullut nähtyä ja kuultua, että joillakin tuomareilla arvostelu menee henkilökohtaisuuksiin, ilkeilyyn tai muuhun asiaan kulumattomaan sanailuun, ihan sen perusteella miten ohjaajan pärstäkertoimeen tuomari suhtautuu ja onko tuomarilla ns. hampaankolossa jotain ohjaajaa kohtaan.
Sunnuntai-illan kruunasi Aleksin grillaamat pihvit ja kroksit jalassa tehty pitkä lenkki pitkin ja poikin peltoja ja metsäteitä. Loppumatkasta saimme kunnon vesisateen niskaamme ja näimme komean sateenkaaren taivaalla. Mielialat kisapäivän jälkeen olivat vielä niin korkealla, että läpimäräksi kastuminen ei haitannut ja mieli oli hyvä melkein öiselle lenkille päässeiden koirien puolesta. 

Kävin tänä aamuna heti herättyäni koirien kanssa metsälenkillä, koska oli ennustettu päiväksi sadetta ja samalla reissulla tuli tehtyä myös kauppareissu. Olin kaupan kassalla vielä niin unisen näköinen, että yritin vakuuttaa tutulle kassalle käyneeni jo aamulenkillä.
Kunnon vesisade on todella tervetullut. Maa on tosi kuivaa, niin että osa aitapensaiden lehdistä kellertää, nurmikosta on jäljellä ruskea korsi ja joka paikka pölisee. Viikonloppu ja alkuviikko oli Iissä aurinkoinen ja lämmin, mutta tänään on ihan eri säärintama vallalla. Pohjoistuuli tuivertaa ja kaivattu vesisade kastelee.
Ihqu sai tulehduskipulääkettä puolikkaalla annoksella viikon ja nyt on takana melkein viikko ilman kipulääkettä. Onhan toi takajalan polvi ihan selvästi jäykkä, mutta vaikka seuraan Ihqun liikkumista tosi tarkalla silmällä, ei ole havaittavissa että sillä olisi kipuja. Pihalla ollessamme Ihqu tuo käpyjä nakattavaksi, hyppii ja pomppii. Lenkillä Ihqu himputtelee innokkaana hajujen perässä, kotona seuraa tarkkana tapahtumia ja tepastelee jääkaapille menijän perässä.
Vesisade kotiutti myös likomärän Noitanokinenän sisätiloihin. Se oli niin märkä, että antoi kuivata itsensä talouspaperilla. Kissat ovat kantaneet ahkerasti pyytämiään myyriä, hiiriä ja päästäisiä näytille. Harakanpoikaset ovat seuranneet kissoja saaliineen herkeämättä, sillä kun kissa laskevat saaliin pihalaatalle, lehahtaa paikalle harakka joka nappaa saaliin, eivät välitä edes ihmisten paikallaolosta.
Olen seurannut tiiviisti lintujen pesinnän etenemistä. Kirjosiepon ja hömötiaisen poikaset ovat jo lähteneet pesistä. Talitiaispariskunta ruokkii vielä ahkerasti kovin äänekästä pesuetta. Toivottavasti tämänpäiväinen kovatuulinen ja sateinen sää ei haittaa poikasten ruokintaa.

Kuulin sunnuntaina niin hienoja ja uusia termejä koirankoulutukseen liittyen, että innostuin googlettamaan asiaan liittyen. Löysin sivuston Kennel Haus Riback, jossa oli vanhoja artikkeleita (ei vielä museoikäisiä) aiheesta. Olisikohan nyt niin, että ihan perusasiat ei juuri ole muuttuneet, niille keksitään vain hienolta kuulostavia uusia termejä. Siinä menee ainakin tällainen yksinkertainen blondi sekaisin, jos pitäisi muistaa ja hallita uutta termistöä. Koiran koulutuksessa on jo ihan riittävästi hallittavaa, jos pitää perusasiat mahdollisimman yksinkertaisena jää enemmän aikaa koiran kanssa touhuamiselle ja kouluttamiseen.

Vaikka tämä sateinen (kunnon syyssää) päivä on mennyt koneella istuen, niin omatunto ei soimaa, kun kävin heti aamusta partojen kanssa lenkillä. Ovat nyt tyytyneet seuraamaan rauhallisesti touhuiluja ja pistäytyvät välillä ulkona vesisateessa.
Sain päivitettyä kotisivuille linkit ja sekalaista -sivut. Lisäsin linkkejä ja poistin tai päivitin jo olemassa olleita.
Oikein mukavaa lämpenevää viikkoa!

tiistaina, kesäkuuta 24, 2014

Vain elämää

 Muutama kuva pihalta 19.06.2014






Allaolevat kuvat lenkiltä 23.06.2014.






”Haikara lentää liihotti
ja nyyttinsä teille tiputti.
Maailmanne on taivaansininen,
mutta nyytti on vaaleanpunainen.”
Onnittelut Piksulle ja Tomille!

Juhannus oli ja meni ilman suurempia juhlimisia, grilliherkkuja syöden. Pekalla oli päällä melkein talvivaatevarustus, kun touhusi grillin äärellä. Hyvä syy kasvattaa kunnon rasvakerrosta vyötärön ympärille talvisten kesäsäiden varalta, sillä Juhannussää oli hyytävän kylmä ja ajoittain vesitihkuinen – kylmin vuosiin (kymmeniin), ainakin täällä. Kunnon vesisadetta saatiin vasta sunnuntaina, on sitä jo odotettu.
Eilen maanantaina kesäsää näytti parhaimman puolensa, oli aurinkoista ja lämmintä – hyvä muistutus kesästä. Tätä se lauha talvi tiesi. No eipäs heitetä vielä kirvestä kaivoon, kesää on vielä jäljellä ja pitkälahkeiset ja – hihaiset vaatteet käsivarrenmitan päässä.
Tänä koleana kesäaamuna on vaikeuksia muistaa, että muutamana päivänä on ollut niin lämmintä, että matot on saanut pestyä ja kuiviksi.
No, asennetta kehiin, paljon vaatetta päälle ja koirien kanssa lenkille, kunhan tämä naputtelu koneen äärellä loppuu.
Varaston raivaus on edelleen vaiheessa, ei ole viittinyt kohmettaa sormia, on ollut mukavampaa istuskella käsityön kanssa sohvan nurkassa ja katsoa Komisario Lewistä, vielä on riittänyt uusia jaksoja katsottavaksi C Morella.
Kyllä tähän laiskuuteen näköjään oppii ja tottuu pikkuhiljaa, mustikoiden kypsymistä odotellessa. Viime vuoden marjasatoa on syöty pakastimesta, tuli uusia marjoja tai ei. En aio säästellä viimevuotisia marjoja siltä varalta, ettei uutta satoa saa säilöttyä.
Partojen ulkoasu on jo siinä vaiheessa, että pitäisi siistiä lipat ja tassut. Pitää odotella hieman lämpimiä säitä, että voisin pestä ne ennen siistimistä. Pyyhekuivauksen jälkeen parroille voi tulla vilu. Ihqu on saanut muutamana päivänä tulehduskipulääkkeen – puolikkaan päiväannoksen ja hyvin näyttää riittävän. Se on touhukas ja pirteä oma itsensä ja päivä kerralla mennään.

Koska elämään kuuluu niin monenlaista tapahtumaa, syntymistä, kuolemista, iloista, surullista ja kaikkea siltä väliltä, omistan ihanan Iken muistolle tämän loppurunon.
”Mikä onkaan tää ihana maa?
Vain metsää, vain rantaa...
Ei hihnaa, ei pantaa...
Mikä onkaan tää ihana maa?”

22 pistepirkko - Hello sunshine

tiistaina, kesäkuuta 17, 2014

Siellä sun täällä

SPL-pääerikoisnäyttely Muurame, 15.06.2014.
IHQ tuomari Frank Goldlust, Saksa.
Harvoinaisuus = tyypikäs ja komea musta sakemanni RASMUS VON NORD TRAUM RKF3459803.
Tässä uroksessa urosleimaa ja pikmenttiä vaikka muille jakaa, FINN VOM BERGMANNSLAND RKF3584891. Tuomarin mielestä sillä olisi myös jalostukselle paljon annettavaa.
 14.06.2014 Rannalla.
Laulujoutsen




Unski






 Ihqudaa




 Hirvenjäljet
Viime viikolla lötkö ja saamaton olo vaihtui kuumeiluksi. Makoilin muutaman päivän ja otin rauhallisesti. Yskää oli sen verran, että sai puhdistettua keuhkot koivun ja männyn siitepölystä.
Lauantaina olin jo koperassa kunnossa osallistumaan talkoolaisena lasten pesäpalloleirin järjestelyihin. Pekka teki talkoopäivän jo torstaina. Minulle oli alustavan suunnitelman mukaan talkootehtävänä kioskin myyntityö, mutta ruokalaan tarvittiin vapaaehtoista lisäapua, joten siirryin sinne. Hei hulinaa, keittiössä oli täys höyry päällä. Vaikka Lukion keittiöllä pyöri porukkaa kuin merenmutaa ei tekemisestä ollut puutetta, olihan ruokailijoita useita satoja. Osallistuin ensin selvittämään aamupalatiskeistä, sitten valmistelutöihin keittiöllä ja lounaan aikana jälleen tiskauspuolella. Astianpesukone sai hurista punaisena ja meillä oli täysi työ pysyä tahdissa. Likaisia astioita piti saada kiireesti pestyä ja saada puhtaita astioita ja ruokailuvälineitä takaisin tarjoilusaarekkeisiin. Viisi tuntia hurahti kuin siivillä.
Pekka ja parrat tulivat hakemaan minut työvuoroni päätyttyä, olimme soineet että käymme mökin rannassa katsomassa rannalta paennutta vettä. Olin jo aamulla varannut lämpimiä vaatteita ja kumisaappaat autoon. Mökille päästyämme, olin niin päivän ahkeroinnista tönkkönä, että piti hakemalla hakea ja koota tuntumaa jalkoihin ja käsiin... olihan ne vielä tallella.
Emme viihtyneet kauaa rannalla, koska sää oli todella kylmä ja kova tuulinen. Parrat ennättivät formuloida hetken hiekalla ja varsinkin Unski tykkäsi pulikoida vedessä. Pysyttelimme kaukana vedessä uivista linnuista.
Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys ja lähdimme siskon kanssa katsomaan Muurameen sakemannien pääerikoisnäyttelyä. Näyttely oli aloitettu jo perjantaina, mutta meille riitti päätöspäivän kehät. Yli 12kk normaalikarvaisten koirien arvostelut alkoivat vasta puolen päivän aikaan, joten ennätimme aivan suunnitellussa aikataulussa näyttelypaikalle. Sää oli aluksi aurinkoinen, tarkeni hyvin teepaidalla. Saksalaiset tuomarit tekivät tehokasta työtä ja siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun saivat kehät pyritettyä järjestykseen. Lähdimme käyttöluokkien urosten kehän valmistuttua kotimatkalle, emme jääneet katsomaan kasvattajaluokkia.
Yleisvaikutelmana esillä olevien koirien tyyppi oli yhtenäistynyt ja yli kulmautuneita koiria näkyi vähemmän kuin aiempina vuosina. Varsinkin alle 24 kk urosluokissa oli todella hyviä uroksia. Saksan tuontikoiria näkyi olevan runsaasti niin suomalais-, virolais- ja venäläisomistuksessa.
Kotiin palattiin väsyneinä loppuillasta, ajomatkat menivät ilman kommelluksia tai haavereita.
Parrat eivät päässeet reissuun, joten minua odotti kotona kahden yli-iloisen koiran vastaanottokomitea... ja hitsi, unohdin tuoda niille tuliasia... oli paha moka minulta. Noitanokinenä ei ollut minun poissa ollessa käynyt sisällä kuin syömässä, mutta kotiuduttuani tuli heti sisälle ja nukkui minun jalkopäässä tyytyväisenä.
Eilinen maanantai meni lorviessa ja palautuessa näyttelykuvia katsellessa. On se hyvä kun aina löytyy hyviä syitä olla tekemättä mitään. No ei nyt ihan lorviessa, kävin toki partojen kanssa metsälenkillä.
Nyt olisi taas lähdettävä päivän lenkille, parrat ovat jo hienovaraisesti asiasta. Sää on TOSI hyytävä, yöllä lämpötila oli käynyt lähellä nollaa. Kova tuuli jäädyttää sielun, vaikka aurinko ajoittain pilkistää paksujen pilvien välistä. Voi lintuparat, toivottavasti tuuli pian kääntyisi lämpimälle kantille, että poikasille löytyisi ruokaa. Ai niin, sitä unohtaa että luonnossa säälille ei ole tilaa.
Näillä mennään juhannusta kohti, onneksi ainakaan täällä Päkkilänkankaalla ei ole satanut räntää. Se olisi kyllä hyvää kosteutta ruskeaksi muuttuvalle nurmikolle.
Leppoisaa viikonjatkoa!