Kiirastiistaista hengissä selvitty....

Olo on jälleen kuin rekan alle jääneellä... aivan rusina. Nyt ei ole kuvaa Blogiin, kun kamera roikkuu repussa auton niskatuesta... enkä jaksa lähteä sitä hakemaan. Pyrin aina pitämään kameraa mukana, eilen olis hieno tilaisuus ollut saada kuva, kun poliisit ajaa yhen auton takana vilkut päällä.... tulivat minua vastaan kun olin juuri pysähtynyt väärälle puolen tietä postilaatikoille. No, poliisit sai auton pysäytettyä ja hetkeä myöhemmin auto oli edelleen siinä mihin se oli pysäytetty.
Olin kotona eilen illalla kaheksan aikaan, Wilma oli sisällä - armon rouva ei halunnut lähteä aamulla häkkiin Ihkun ja Kikan kaveriksi. Anna kävi iltapäivällä ulkoiluttamassa Wilman.
Lehteä jakaessa ennätän ihailla kaikenlaisia jouluvaloja talojen pihoilla, ne ovat tosi kauniita ja pimeydessä ihanaa katsottavaa. Lisäksi huomasin eilen, että minulla on eri tunteita postilaatikkoja kohtaan *naurua*. Ensin inhokit; postilaatikot, joissa on postin laittoaukko aivan välikannen takareunassa ja yleensä niissä on vaikeasti avattava välikansi, pienet vanhanmalliset laatikot... jos niihin on laitettu jo esim. Kaleva... ei sinne suosiolla muuta mahdu. Ja inhokki laatikonmallista riippuen on jos laatikko on kiinnitetty niin, että se on taaksepäin kallellaan ojassa keikkuen ja jotku laatikot on niin matalalla, että jopa minulla henkilöautosta on vaikea laittaa niihin lehteä... varmasti myös postin jakajalla on ongelmia. Postin suositus tai ohje on että laatikot olisivat 110 cm korkeudella. Käsivarsi jää myös lyhyeksi jos laatikon molemmin puolin on laitettu kärrynpyörät... ei voi ajaa laatikon viereen.
Ja sitten ilahduttavat; tilavat laatikot, joissa ei ole välikantta tai postin laittoaukko on välikannen keskiosassa ja aukko on suht tilava... kuten uusissa laatikoissa näyttäisi olevan. Minun jakoalueella on muutama metallinen ihana laatikko, niistä muutama taitaa olla itsetehty, kumisine kannen reunoilleen... tekisi mieli laittaa niihin laatikkoihin kiitoslappu. Lisäksi hyvää mieltä antaa, kauniit/persoonalliset nimikyltit, yhdeksikön renkaaseen piirretty hymynaama, laatikkotelineiden kukkaset, maalaukset, lämpömittarit ja teipattu iso kiitos, kun avaa kannen. Persoonallisin laatikko on vanha metallinen leipälaatikko joka toimii vallan mainiosti postilaatikkona.
Tein ensimmäisen isojaon paljain käsin ja sormet oli verillä, kun uusien muovilaatikoiden reunat on terävät ja tietty sormet oli painomusteesta aivan mustat... kun menin jaon jälkeen kaupaan, ei kassa meinannut iletä ottaa mun kädestä rahaa. Seuraaville jaoille hankin käsineet. Vaikka eilen oli vain 2-3 astetta pakkasta kylmetty minun sormet niin että jopa sormus putosi sormikaaseen, jouduin kesken jaon ottaan sormuksen pois.
Eilen kotiin tultuani ruokin koirat ja kellahin sohvalle kattomaan telkkaria, heräsin siitä kello kahen aikaan yöllä ja aamulla heräsin vasta kahdeksan aikaan, joten on ainaki nukuttu kellon ympäri.... vanhuus ei tule yksin... näin on vaikka Nintendon Wii:n viimeinen testi väittää että olen 28 vuotias.
Aamulla ilahdutti verhoja avatessa naapurin siniset jouluvalot ulkokuusessa... tosi kaunista.
Tälle päivälle on luvattu sankkaa lumisadetta, joten lumityötä tiedossa. Koiruuksien kanssa pitää touhuta jotain ja tehdä rästissä olevia tietsikkahommia, käydä toimituksessa ja viedä vielä muutama lehti.
Suunnitelmiin tuli äkillinen muutos, kun oven taakse ilmestyi kaveri joka kysyi onko minulla kaikki koirat kotona... olihan ne. Kemppaisen mutkassa sakemanni on kuulemma irti ja pelottelee kouluun meneviä lapsia.
Lähdin katsomaan millainen koira siellä on, erään talon pihalla seisoi korkea hontelo ja erittäin laiha harmaa sakemanniuros. Pysäytin auton ja yritin saada sen kyytiin kutsumalla. Koira oli selvästi paniikissa ja lähti luikkimaan pakoon. Ajoin naapuriin ja yhdessä yritimme miettiä kenen koira se on, soittelimme sinne ja tänne. Naapurin Annika oli kävelly oman koiran kanssa Seolle ja koiruus oli pömöillyt jo nelostiellä, omistaja oli paikalla yrittäen saada koiraa autoon, mutta se oli vain paniikissa luikkunut pakoon kohti Haminaa.
Koiruus oli omistajan kera muuttanut vasta vähän aikaa sitten tänne... muistan nähneeni viikko sitten jaon yhteydessä sakemannin istuvan sellaisen talon portailla, jossa en tiennyt aiemmin sakemannia olevan... en vain saa millään päähäni missä se talo on. Hassua, että tuollaisiin asioihin kiinnittää huomion.
No toivottavasti tapahtumalla on onnellinen loppu ja toivon kyllä, että koira saa enemmän tai parempilaatuista ruokaa ... oli se sen verran aliravitun näkönen ettei kauaa henki pihise.
Nyt takaisin päiväjärjestykseen. Mukavaa keskiviikkopäivää.

Piiiiitkästä aikaa...

Kuva: Koiruudet kaltereiden välissä.
Kuva: Lisa jäi ulkopuolelle.

Kuva: Ihku ja Kikka punkassa. Kuva Anna.

Kuva: Tässä on TV:stä tutun perä... yksi BB-talon pihalla vieraillut poro, jonka kyydissä olen.

Jälleen on todettava, että aika kuluu todella nopeasti tiistaista tiistaihin... niin ainakin minusta tuntuu.

Ainakin vielä "loisto" on säilynyt ehjänä jaosta, ens tiistaina on jälleen isojako ja peukutuksia, että pellit on vielä sen jälkeen ehjänä.

Autoon on kalterit asennettu ja koirilla oli aluksi vähän ihmettelemistä, nyt ovat täysin tottuneet tilaan, josta ei pääse hyppimään penkille.
Jaa, että miten aika on mennyt... No lenkkeilemällä, töitä tekemällä ja iltaisin olen kutonut ja virkannut. Minä olen joskus ollut intohimoinen virkkaaja ja on tullut hankittua lankoja tuhottomia määriä jotain suurempaa projektia varten. Pengoin langat puojista esille ja olen kutonut nyt niistä kaulahuiveja, sekaan olen laittanut pörrölankaa. Osa langoista menee virkkauksiin.

Tietsikalla olo on vähentynyt 70%... vain pakolliset on tullu tehtyä. No, eilen jo tuntui, ettei jaksa enään töllöttää telkkaria kovin kauaa... kutoessa ja virkatessa kun tulee töllötettyä kaikkea mahdollista töllöstä... ja nyt tarjonta alkaa tympiä. Uutiset on olleet viimme aikoina samaa paskaa, taantumaa, lamaa, pörssikursseja, pelastettavia pankkeja... ei niitä jaksa kattoa ja kuunnella ollenkaan. Ei ...kele ole kauaa kun toitetettiin, että kohta islantilaiset sijoittajat omistavat koko suomen... mitä vielä... nyt ne vinkuu konkurssissa apuja - minulle uutiset on boikotissa.
Joo ja vielä yks huomio... joka helkkarin kerta ennen Joulua toitotetaan, että kauppiaat odottavat huimaa joulumyyntiä, sitte uutisoidaan että joulukauppa on tehnyt todella hyvin kauppansa... sitte vinkuu kauppiaat että voi voi ei päästy tavoitteisiin.... eikö niille mikään riitä....???!!!

Oli sitten jokin yritys tai kauppa... miksi ihmeessä tulostavoitteet pitää laittaa niin ylös ettei niihin ole mitään mahdollisuutta päästä... tai vaikka päästäisiinki niin ei mikään kelpaa.

Joo ja kun vauhtiin päästiin, niin minä en edelleenkään vietä kaupallista joulua... minun ostoilla kauppiaat lopettas toimintansa.... vaikka uusia ostosparatiiseja nousee kuin sieniä sateella oli taloustilanne mikä tahansa... ihmisiä houkutellaan... ja meille annetaan aina vain paremmat mahdollisuudet päästä eroon rahoistaan, saadaan lisäämään luotonottoa, pikavippejä ja hermothan siinä menee.
Joo ja kohta pukit kantaa selkä vääränä lahjoina kaikenlaista rääsää lapsille, jotka menettävät lahjapaljouden keskellä mielenkiintonsa saamiinsa lahjoihin saman tien, kun paketit saa avattua... ja kuinka monen lahjan tai joulukoristerääsän onkaan näperrellyt pieni lapsonen, joka on suljettu lukkojen taa ja tekee kellon ympäri räpellyksiä nukkuen säkin päällä lattialla työnsä vieressä.

Sain yhtenä iltana nypittyä Wilman, Ihku odottelee vuoroaan ja sitten on tarkoitus tehdä koneajo parta-tytöille ja pestä kaikki koirat. Olemme muutaman kerran käyneet Lisan ja Piksun kanssa lenkillä. Nyt on Turbo-poika viikonloppuhoidossa. Ensimmäinen ilta meni Turbolla narttujen takamusta haistellessa ja eilen aamulla lattioilla oli merkkauslirien jälkiä. Ei auttanut kuin sadatellen siivota. Koko huusholli hais uroksen kuselle. Sadattelin, että en ikinä laita urosta... en ikinä.
Turbo on itseasiassa mitä mainioin tapaus ja minun hyvä kamu. Makaa nytkin minun tuolin vieressä. Meillä ei ole ollut mitää ongelmia tottelevaisuudessa, se suorastaan palvoo maata minun jalkojen alla. Tein heti Turbon tullessa muutaman lihapulla-tuoksetulon ja hyvin Turbolla näyttää korvia riittävän minun sanomisille. Annan tarvittaessa tiukkaa moitetta, mutta heti kunnon kehut ja yhteispeli toimii. Turbo ei juuri Pekkaa noteeraa, vaan jallittaa mennentullen. Oli sentään käyttäytynyt tosi hienosti Pekan kanssa lenkillä, mutta täällä kotona ei tule edes sisälle jos Pekka käskee.

Kyllä uros on uros rakenteeltaan... Turbon on tosi vankka ja vahva pötikkä. Omat nartut ei näytä miltään sen rinnalla. Tänä aamuna ei lirejä löytynyt, joten Turbo on saanut eiliset lirit anteeksi minulta ja minä raisun partaisen lipaisun.
Olin eilen Kuivaniemen Joulunavajaisissa ja otin paljon kuvia. Illalla sitten purin kamerasta kuvia, Turo hääräs ympärillä ja vaati huomiota pudottaen häslätessään kameran pöydältä. Kamera putos karmeasti kolahtaen lattialle, mutta kuvien puku jatkui. En ole vielä kokeillut toimiiko kamera muuten.... toivottavasti toimii.

Aamu on valjennut aika kirkkaana. Annoin koirille aamuruuan ja on tarkoitus lähteä pikku lenkille aamupäivällä, kunhan ruokailusta kuluu hetki.

Vähän etelämmäs on luvattu kovaa myrksyä ja lumipyryä... toivotaan että mitään pahempaa ei tapahdu. Varjelusta ja kaikkea hyvää sunnuntaipäivän kunniaksi.

Merenrannalla ja sukan kutomista...

Kuvat: lauantaiaamuna lenkillä Isoniemessä, merenrannelle.

Kuva: Unikaverit. Kuva Anna.
Varhain lauantaiaamuna lähdimme Pekan ja koirien kanssa Haukiputaalle lenkille. Kävelimme mutkin Isoniemen Leirikeskuksen rannassa.
Olen ollut pari päivää pois koneelta - innostuin kutomaan ittelleni töppösiä "jäämälangoista". Seuraavaksi ajattelin kutoa kaulahuivin ja siihen minun pitää ostaa jotain pörrölankaa.
Ulkona on melkeinpä myrsky ja sade. Kävimme koirien kanssa metsä- ja tielenkin... ja olimme kotiin päästyämme kaikki kuin uitettuja koiria.
Iltapäivällä, jos palaverin jälkeen ennättää lähdemme Annan kanssa käymään Haukiputaan Mustissa ja Mirrissä - tilipäivän kunniaksi. Huomenna on jakopäivä ja keskiviikkona lähden hakemaan autoon koirakaltereita Pattijoelta.

Kun aamulla aukaisin tietsikan ja outlookin yllätys oli melkoinen. Minulle oli tullut 78 roskapostia - eikä mitään muuta. Roskapostit tuli sellaisesta osoitteesta, kuin silloin kun lähdtetty meili ei mene perille. Koskaan aiemmin ei minulle ole tullut tuohon outlookkiin noin valtavaa määrää roskapostia. Harmittaa vietävästi, jos siitä tulee jokapäiväistä.

Luukku emailosoitteeni olen jo unohtanut - en käy seillä ollenkaan katsomassa meilejä. Viimmeksi poistin monta sataa roskapostia.

Alan valmistautumaan Haminan reissuun, koirat on ulkotarhassa... tai paremminki kattelevat koirahuoneen ikkunasta ulkona riehuvaa myrksyä.

Kunahan tulemme keskiviikkona koirakalterien hakureissulta, päivittelen kuulumisia.

Tytöt duunas Wilmaa

Kuvat: Wilma duunattuna kaunis "mummuhuivi" harteilla.

Yhtenä iltana Anna ja Johanna laittoi Wilmalle hartiahuivin, josta Wilma oli erittäin ylpeä. Wilmasta olisi tullut oiva mannekiini tai muuten vaan esiintyjä. Se on täysillä mukana jos vaikka halutaan tavaroiden pitämistä valokuvausta varten, tai muuta vastaavaa. Toivottavasti Ihkusta saadaan vielä samanlainen.

Tiistaina jakopäivä valkeni todella liukkaana, lumen ja jään päälle satoi alijäähtynyttä vettä joka jäätyi tienpintaan mustaksi jääksi.
Sai olla tosi skarppina, että pysyi tiellä eikä törmäillyt postilaatikoihin.
Jako meni hyvin, vaikka normaalia hitaammalla vauhdilla. Jaon loputtua oli migreeni ja tajuton väsymys. Nuokuin koko illan ja nukuin pitkän yön. Eilen aamulla sain hälärin, että pitäisi mennä toimistolle päivystään - vapaapäivä siirtyi täksi päiväksi.

Ulkona on reilu viisi astetta pakkasta, laitoin heti herättyäni tulen leivinuuniin, sillä en ole laittanut vielä sähkölämmityksiä päälle ja kämppä oli melkoisen vilpoinen.
Tänään olisi tarkoitus tehdä pari kyläreissua - toiselle pääsee koirat mukaan, tehdä pienempään akvaan viikkorutiini ja huushollin siivous sekä tiskaus. Koirien kanssa tietty käydään lenkillä jossain vaiheessa... joten touhua olisi ja minä istun vielä koneella.
Ihku tuli viereen tuijottamaan ja häntää heiluttamaan, sillä taitaa olla jotain asiaa... pitäiskö päästä ulos vai onko vailla aktiviteettia... saa nyt odottaa hetken.
Lumesta on vain paikoin jäinen muisto... tahtoo lisää lunta...

Lunta, lenkkeilyä ja kaverit

Kuva: Torstaina iltapäivällä käytiin poimimassa karpaloita.
Kuva: Metsäpolulle muodostuneen lammen heijastus.
Kuva: Kikka ja Tursake untenmailla.

Kuva: Kaverit.

Perjantai-illan lumisadetta valokeilassa.
Kuva: Lauantaiaamun riemua lumessa - Lisa, Ihku ja Kikka.
Kuva: Ihku, Lisa, Wilma ja Kikka.
Kuva: Lauantaipäivän auringonpaistetta.
Torstaina iltapäivällä kävimme lenkillä ja samalla keräsin hieman karpaloita. Suo ja metsä oli erittäin märkä ja koiruudet pomppi mättäältä mättäälle ja jouduimme useasti kiertämään metsäpolulle kertyneen vesilammikon. Kylmä vesi ei houkutellut koira kastelemaan tassujaan ja minulla oli vanhat vaelluskengät jotka ei enään ole kovin vesitiiviit.

Perjai-iltana alkoi lumipyry. Kävimme iltapäivällä Tanjan ja Edin kanssa koirapuistossa, jossa ei ollut meidän lisäksi ketään muita. Olimme puistossa melkein tunnin, vaikka sää oli todella kylmä - myrskyisä tuuli ja lumipyry.
Viimeisen juoksun jälkeen nartut ovat menneet jotenki huumorintajuttomammaksi. Edin kanssa ei kauaa formuloitu sovussa, sen lähentelyt kuitattiin tylysti.
Lauantaiaamu aloitettiin varhaisella lenkillä Haukiputaalla Piksun ja Lisan kanssa. Lenkistä tuli todellinen hikilenkki, kävimme Runtelin laavulla mutkin ja koirat kirmas sielunsa kyllyydellä vastasataneessa lumessa. Me rämmittiin Piksun kanssa hikipäässä ja kuitattiin hikipisarat Piksun tarjoamalla pullakahveella Haukiputaan Seo:lla.

Eilen lauantaina oli Mystillä ja Suvilla ensiesiintyminen Kajaanin pentunäyttelyssä ja tuliaisina sieltä KP ja ROP-pentu, tuomarina Tuula Pratt. Mystin arvostelu: Hyvät mittasuhteet, hyvä pään muoto mutta saa vielä vahvistua. Hieman kevyet korvat. Hyvä kaula. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä tiivis runko. Hyvät terveet ja loistavat (?) liikkeet. Hyvälaatuinen turkki.
Mysti oli käyttäytynyt tosi reippaasti, pallohallin kuhina ei ollut häkellyttänyt reipasta Mystiä. Lämpimät Onnittelut ja rapsutukset Mystille meiltä koko porukalta!!!

Kikan suhtautuminen kissoihin on hyvä esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista. Kikka... vannoutunut kissanjahtaaja hyväksyy nyt kissat. Tursake on sen verran röyhkeä ja omanarvonsa tunteva, että kävelee Kikan yli, nukkuu vieressä. Noitanokinenä tyytyy seurailemaan tilannetta pienen välimatkan päästä ja nukkuu mieluimmin mun vieressä makkarissa tai pesuhuoneessa konnien seurana. Noitanokinenä on aina ollut "arempi" kuin Tursake.

Täällä on ihan potkurikeli. Anna ja Johanna kävivät eilen illalla vierailulla ja olivat potkurilla liikkeellä. Pitää varmaan nostaa oma potkuri esille, Ihku odottaa jo malttamattomana potkurireissuja. Haisteli eilen hartaasti potkurin jälkiä, kun tytöt lähti.
Annoin aamulla koirille matolääkkeet, konnilla myös matokuuri meneillään ja kissat saavat myös matolääkkeensä. Koirat saivat Lopatol-tabletit... saa nähdä tulevatko pahoinvoiviksi, muut Axiluria.

Tänään olisi vuorossa akvaario-rutiinit ja vähän tietsikkahommia. Sää on pilvinen ja tuulinen. Jos koirat ei tule pahoinvoiviksi pääsevät lenkille iltapäivällä.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Kuvat: Laitakarista jonne on tehty "aallonmurtaja" jonka päähän tulee uusi tuulivoimarupeli.
Eilinen päivä meni "pelastusarmeijalle". Aamulla siistin Lisan, sit käytiin työkaverin kanssa syömässä, sit iltapäiväunet jonka jälkeen lähdin koiruuksien kanssa Laitakariin.
Käveltiin aallonmurtajaa, joka on tehty tänä kesänä. Sää oli muuten kaunis, mutta helkkarin kylmä ja kova tuuli, josta ei ollut mitään havaintoa kotipihalla. Onneksi mulla oli paksu takki, mutta pää paljaana ja korvat meinas paleltua... samoin näpit. Kuvaamisesta ei tullut mitään, kun sormet oli ihan kohmeessa.
Jätin auton takaluukun auki ja ei tarvinnu koirille sanoa, että "autoon"... ilmeisesti tuuli ei tuntunut niistäkään mukavalle.
Olisin mielelläni keskittynyt aaltojen kuvaamiseen, jos olisi ollut lämpimämpi sää.
Nyt päivän hommiin... toivotaan tuuletonta ja sateetonta päivää

Isojako takana ihan onnellisesti...

Kuva: Kikka kuorsas omassa sängyssä muutama minuutti sitten.

Wilma oli sitä mieltä että minun ja Ihkun on aika herätä ja vinkui kamarin oven takana klo 6.00. Olen viimme aikoina ottanut vain yhden koiran vuorollaan nukkumaan kamariin. On vähän enemmän ittelle tilaa. Kuinka monta kertaa olenkaan herännyt poikittain tai muuten pieneen tilaan ahdettuna sängystä. Koirat ovat aika itsekkäitä .).

Olo on kuin rusinalla eilisen isojaon jälkeen. Noin 2200 lehteä tuli jätettyä postilaatikoihin Iin keskustan ja lähiympäristön alueella.

Eilinen aamu valkeni kauhean jännityksen puitteissa, piti melkein oksentaa. Sanoin itselleni ihan ääneen, että rauhotu .... kele, joo mä olen kauhea noitumaan myös ittelle.
Menin Postin jakelukeskukseen klo 7 aikaan - hyvissä ajoin, että ennätän vähän rauhoittua. Kaikki keikahti nurin, kun lehdet oli jo odottamassa minua katoksen alla. Se oli oikeastaan hyvä, sillä oli alettava hommiin pikku vibrasta huolimatta. Päivä meni ihan hyvin, auto sammui muutaman kerran, koska en osaa vielä käyttää kaasua ja kytkintä oikeassa balanssissa - itse puhun välikaasusta - kun lähtee liikkeelle tai peruuttaa ja siitä pitäisi liikkua johonki päin.

Aamupäivällä kävin Seolla viinerikahvilla ja kaipailen Tuulaa, joka on sairaslomalla. Päivällä kävin ostamassa Kreikkalaisen salaatin (joka sisältää myös ison lämpimän leivän ja maksaa 6 euroa) Pitseriasta ja menin vanhan ystäväni luo syömään. Salaattia oli tosi iso annos - leivästä puhumattakaan ja niin söimme ystävän kanssa yhdessä osan annoksesta - loput söin illalla kun tulin kotiin. Jälkiruuaksi kahvia ja vasta leivottuja muffinseja ja taas jakoon.
Pimeä tulee nyt tosi aikaisin - aurinko laskee jo klo 16 jälkeen ja ilmassa oli pientä tihkua... siis tosi pimeä keli. Päätin käydä kahvilla entisen työkaverin luona, kun huomasin että hän on kotossalla. Oli pakko saada pikku tauko jakoon, koska keli oli mitä oli ja edessä pimeä katuvaloton alue.
Kyllä pimeys vaikutti siihen, että loppujaossa vauhti oli aika onnetonta päivänvalojakoon verrattuna ja niinpä olin kotona vasta vähän ennen yhdeksää ja olin ihan turra.
Koirilla oli pitkä päivä häkissä - Anna tais käydä illalla ihkun kanssa näyttelyharkoissa - ja ne oli ihan hepakassa, kun tulin kotiin. Viimme aikoina Kikassa on huomannut, että se on onnesta sekaisin kun tulen kotiin, eikä vastaanottorituaalista meinaa tulla loppua. On ilmeisesti kotiutunut meille ja tajuaa, että täällä sitä nyt jatkossa elellään.
Kun sain ruokittua koirat ja kissat, nuokuin hetken sohvalla, josta siirryin hyvissä ajoin makkariin.

Nyt pitäisi saada itsensä sen verran notkeaksi, että sais koneajella Lisan. Sillä tursottaa pää ja perä sen verran runsaasti, että on pakko siistiä.
Auringonnous näyttää olevan kaunis, sadekuuroja lupailevat. Tänään on pakko päästä kunnon lenkille, että nämä natisevat jäsenet ja nivelet sais kunnon vireeseen.

Pekka oli Venäjällä, kun yritin soittaa eilen kotiin tultuani - siellä se jännittää onko loisto rusinana... ei ole kuin helkkarin kurainen eilisen ajon jälkeen. Puhelut Venäjän linjassa ovat niin kalliita, että sen puhelin ei ollut päällä - toivottavasti on saanut nukuttua miettimiseltä :).
Nyt valmistautumaan Lisan ja Piksun tuloon - pyysin Piksua tuomaan isot viinerit tullessa... kyllä tämä tästä taas lähtee.
Mukavaa päivän jatkoa!

Aaltoja...

Kuvat: Sunnuntaina Praavannokalla pientä aallokkoa.
Hyvää vaalipäivän jälkeistä elämää. Sen verran tutkaillut Iissä läpimenneitä ehdokkaita, että uusia naamoja pääsi läpi ihan mukavasti. Oma ehdokkaani tuli myös valituksi. Nyt sitten odotellaan muuttuuko mikään ja mihin suuntaan. En kyllä hirveästi usko muutoksiin, mutta toivossa on hyvä elää.
Äänestyksen lisäksi käytiin Pekan ja koiruuksien kanssa kattomassa Praavannokalla aaltoja. Iltasella keilattiin Annan kanssa ja ei meikäläinen oikein pärjää noille nuoremmille. Anna ylitti komeasti minun aiemman ennätyksen.

Unohdin eilen kertoa, että Suvi ja Mysti kävi keskiviikkona ohikulkumatkalla. Mysti muistuttaa kovasti Wilmaa, on sellainen vahva typykkä. Suvi on ilmoittanut Mystin pentunäyttelyyn Kajaaniin. Mysti oli loukannut aiemmin tassun, yhdestä anturasta oli pala pois. Onneksi tassu on jo paranemaan päin, mutta eipä Mystiä hidastanut tai haitannut yhtään kauluri päässä jota sillä vielä pidetään mm. automatkan aikana.
Mukavaa alkavaa viikkoa.

Talviaika, äänestyspäivä, vedenpaisumus ja tunnustuksia..

Kuva: Pisaroita havunneulasissa Annalankankaalla.

Kuva: Sammalia Annalankankaalla.

Kuva: Vesipisara hennossa oksassa Pitkässäkarissa.

Kuva: Ihku ja Kikka nauttii pihalammikosta Pitkässäkarissa.

Kuva: Kepinheittoa Pitkässäkarissa.

Kuva: Kikka ja Ihku ihmettelee, kun ei pääse rannalle. Merivesi korkealla.

Kellot pitää siirtää tunti taaksepäin, viimme yönä siirryttiin talviaikaan.
Sunnuntai on valjennut tuulisena ja sateisena, tietää sisäpäivää.
Eilen aamu valkeni täsmälleen samanlaisessa säässä ja just kun oli puhuttu, että taitaa sataa koko päivän, sää kirkastui ja aurinko pilkisti useaan otteeseen päivän aikana.
Tänään on Kunnallisvaalien äänestyspäivä. En muista milloin olen edellisen kerran käyny äänestämässä. Tänään aion käydä äänestämässä. Ehkä tämän hetkisen työn vuoksi olen seurannut kunnan poliittista elämää tarkemmin. En käynyt ennakkoäänestämässä, koska ehdokas ei ollut vielä päätetty.

On mielenkiintoista seurata tapahtuuko mitään muutosta Iissä, tyytymättömyys on ollut aika pinnalla kunnan päättäviin elimiin viimmeaikoina. En jaksa uskoa suuriin muutoksiin, vaikka sitä toivoisinki. Koska sää on nyt mitä on, se varmasti vähentää äänestysinnokkuutta... jotku on paperista.

En aio illalla kuitenkaan seurata vaalituloslaskentaa vaan Idolsia, Pikku-Britanniaa ja Big Brothersia.

No niin ja sitte tunnustuksiin... Pekka osti uuden auton Oulun Wetteristä pari viikkoa sitten. Auto on 07 vuoden Renault Megane - esittelyauto ja sillä oli ajettu n. 50 km. Auto on kuin karamelli, kauniin sininen ja ajomukavuudeltaan hyvä. "Ihan" uuden auton hankinta Pekalta on tosi poikkeuksellinen ja ihan eka kerran tapahtuva. Pekka yksinkertaisesti hermostu Wolkkarin ns. pikkuvikoihin. No ne tais alkaa oleen kohtuu hallinnassa, mutta Pekka oli tullin jonossa istuessaan katellu ohihuristelevia uusia hienoja autoja ja ajatellu, että jo on kumma jos hän ei saa irti kunnon autoa.
No niin, uus loisto ilmesty pihalle ja siitä haettiin ajotuntumaa pikku pyrähdyksillä. Mulla oli kaksijakoinen suhtautuminen autoon. En kannata kuluttamista, vaikka auto on ihan oikeasti tarpeellinen. Inhoan ajatusta, että uutta autoa pitää kohdella silkkihansikkain ja sen saamat kolhut kirpasee enemmän kuin vanhan auton rutut varsinki kun se ei ole oma. Minusta auto on käyttöä varten ja vanhempiki kelpaa, jos se on suht käyttövarma.
Koska auto on Pekan ajattelin suojata sen parhaalla mahdollisella tavalla, joten kävi tilaamassa paikallisesta varaosaliikkeestä - ei merkkikohtaisen takatilan muovisuojan... oli muuten tarjouksessa ja kustansi 48 euroa. Sitten minun piti tehdä valinta - käynkö kampaajalla ja ostan muutaman uuden vaatekappaleen vai tilaanko autoon tavaraverkon ja oviaukon koiraveräjän koirien turvaksi.
Päädyin tilaamaan noi jälkimmäiset T:Mi KULKUKOIRA http://www.kotinet.com/teemu.pehkonen/ firmalta.

Olin kuullut kehuttavan tuon firman tuotteita laadukkaiksi ja kestäviksi.
No niin ja nyt on päästy uudella autolla ensimmäiseen jakopäivään, pientä kihelmöintiä niskavilloissa. Ja huonostihan siinä kävi... jako oli jo loppusuoralla kun peruutin roskakatoksen kulmaan ja osu sen verran "hyvin" autoon, että jälki oli aika kauheaa katsottavaa, siinä pukkas hien pintaan sekunnin sadasosassa. Armoton sadattelu ja loppujaosta en muista juuri mitään.

Sovin autokaupat tehneen myyjän kanssa, että vien auton arvioitavaksi Ouluun, Tomi lupautu maksamaan korjauksen omavastuun.
Hyvä tuuri, että sain jättää heti auton korjaamolle ja sain käyttööni tutun Wolkkarin, joka oli jätetty vuorokautta aikaisemmin Wetterin pihalle. Harmistus... suomeksi vitutus oli niin rankka, että en ole vieläkään siitä selvinny täysin. Kyllä pikkasen hävetti täyttää vahinkoilmoitusta, se on tosi häpeällinen kokemus... kele...

No, Pekka oli lähteny edellisenä päivänä töihin ja päätin etten kerro sille mitään ennenkuin loisto on pihalla korjattuna. Pekan työympäristö ei ole aina niitä helpoimpia ja päätin säästää ylimääräiseltä harmistukselta.
Arvatkaa vaan oliko mulla kauheat paineet, että mitä jos ruttaan Wolkkarin ennenkuin saan loiston takaisin. Mulla keikahti autoilun mukavuus ja luonteva sompailu ainaki kaksi metriä mullan alle. Sorateiden virtuoosista oli vain tärisevä muisto. Ihan kuin en olis koskaan rattia pyöritelly ja vielä isojakopäivä.
Keskiviikkona kävin hakemassa loiston korjattuna, samalla reissulla kävin vaihattaan Pekan tilaamat talvirenkaat alle ja yritin luontevasti sompailla Iihin. Kynnys oli kyllä korkea ja tilanne todella vastenmielinen... epävarmuus aivan epänormaalia.

Toivon totisesti, että palaudun edes jonkin verran ens tiistaihin mennessä, sillä silloin odottaa taas isojakopäivä ja autoa pitäisi sompailla kellon ympäri.
Jos autoilu ei ala palautuun normaaliksi revin ajokortin silpuksi.. mitä hittoa sitä itteään ressaamaan sekopäiseksi asti. Onhan tuota tullu ajettua niin paljon, että ei haittaa vaikka ei enään ajeliskaan.
Pekka tuli torstai-iltana kotiin ja kerroin hälle auton kovan kohtalon... mutta eipä toi siihen juuri mitään virkannu... ei saanu ainakaan raivokohtausta, ei korottanu ääntään... vaan oli tasanen rauhallinen Pekka joka ei turhia hötkyile. Se ei kyllä helpottanu mua yhtään.
Tomi oli reilun viikon lomalla ja jätti pelivehkeensä ja kaukoputkensa tänne. Annan ja Johannan kanssa ollaan keilailtu ja tennistelty... tytöt on tutustunu enemmänki eri peleihin. Kaukoputki odottaa kirkkaita öitä, että pääsis tutkailemaan tähtiä, kuuta ja muita taivaankappaleita.

Koiruuksien kanssa ollaan lenkkeilty eri paikoissa, metsästäjiä vältellen. Lenkkikaverina on ollut Lisaa ja Nallea - joka onki kasvanu kovasti. Eija käväs yhtenä iltana ison Ernoksen kanssa (tanskandoggi), snakut ei luottaneet ollenkaan jättikokoiseen mustaan koiraan pimeällä pihalla ja Kikka joutui Ernoksen ihailunkohteeksi. Pelastin Kikan sisälle, kun sen selkä alkoi olla Eronkselta valuvan kuolan peitossa :). Ernos ei oikein ymmärtäny, kun tyttäret ei ollu siitä ollenkaan ihastuksissaan.

Nyt päivän touhuihin ja äänioikeutta käyttämään. Mukavaa päivää tuulesta ja sateesta huolimatta.

Pitkästä aikaa ja lisää ruskakuvia

Kuva: Kaunis ruskapensas Eelisken ja Eevan pihalla.... en tiedä pensaan nimeä.

Kuva: Koristearonia väriloistossa.

Kuva: Kunnantalon pihalta otettu kuva.

Kuva: Kunnantalon pihalta otettu kuva.

Kuva: kauppilan rannasta kuvattu Illinsaaren rantaa.

Kuva: Kikka laitumella heinän syönnisssä.

Kuva: Wilma käyskentelee laitumella.

Niin se aika menee... Olen ottanut paljon kuvia ruskan väriloistosta ja sen kunniaksi siitä vielä kuvia. Nyt tämän syksyn ruskasta on vain muistot jäljellä.

Meillä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään ihmeempää ja toisaalta on... niistä myöhemmin lisää kunhan luonto antaa periksi niistä kirjoittaa :). Pikkusen ottaa jotkin asiat pattiin... mutta tekevälle sattuu... ei kyllä lohduta yhtään.
Päällimmäisenä tällä hetkellä ihan konkreettisesti osittain myllätty piha, maanantaina meidät liitettiin kunnalliseen viemäriverkkoon. Syreenipuskat siirrettiin naapurin ystävällisellä avustuksella kaivuun alta pois pihan keskelle. Siinä hötäkässä katkes maahan kaivettu sähköpiuha josta saatiin koirahuoneeseen sähköä. Tomi on syyslomalla ja sen tehtävä on kaivaa sähköpiuhan päät esille, että päästäisiin korjaamaan piuhaa.
Osittain myllätty piha tietää mullan ja hiekan kulkeutumista koiran tassuissa sisälle ja sehän tietää sateisena päivänä kuraisia tassunjälkiä joka paikassa, hiekka sohvalla ja lattialla. Ei auta kuin laittaa hermot naulaan. Odotan kovasti lunta... sais heti sataa muutaman sentti.
Sain vihdoinki vaihdettua sivuilta värimaailmaa syksyyn sopivaksi ja lisättyä muutama huono ei niin vanha kuva koiruuksista. Olen kuvaamisessa keskittynyt viimme aikoina enemmän luontoon kuin koiriin. Lisan sivut odottaa edelleen päivittämistä - jospa viikonlopun aikana saisin ne tehtyä.
Kikka ja tursake ovat lähentyneet ja tulevat toimeen erinomaisesti. Noitanokinenä on sitä mieltä, ettei Kikkaan ole vielä luottamista.
Olemme käyneet muutaman kerran lenkillä Haukiputaalla. Annalankankaalta kävelty Runtelin laavulle ja takaisin. Aivan ihanaa lenkkimaastoa ja ei tarvi varoa metsästäjiä.
Mutta nyt päivän hommiin... pitää herättää Tomi unikeko.
Aurinkoista syyspäivää!

Ruskakuvia....

Eilen kuvasin ensin lenkillä kasteista metsää ja lenkin jälkeen lähdimme Annan kanssa kuvaamaan ruskaista luontoa. Käytiin Illinsaaressa, hautuumaan rannalla, Raasakan voimalaitokella - niin ylhäällä kuin alhaalla.

KulttuuriKauppilassa oleva aivan ihana hevonen-taideteos.
Ensimmäisenä valvontayönä oli hieno auringonlasku. Kuvattu Kunnantalon rannasta jossa on Uittomiesten patsas.
Viikko sitten viikonloppuna oltiin perjantain ja lauantain välinen yö valvomassa markkinapaikkaa kirkon ja Wanhan Haminan lähistölläTanjan ja Edin sekä Ihkun kanssa. Yöllä oli aika kova kosteus, mutta muuten hyvä sää. Tanja oli lentsuinen ja sen yö ei varmasti ollut mitenkään hääppönen - muuten yö oli rauhallinen.
Seuraava yö oli pituudeltaan klo 18-9.30 ja sen valvoin Ihkun ja Wilman kanssa - valvomisten välillä vain viiden tunnin päiväuni. Sää oli hyvä ja yö kului simppelisti - mitä nyt mopopojat kiusas poliiseja ja valvottivat varmasti useampaa rälläämällä isolla porukalla ja soittamalla äänimerkkiä tauottomasti. Kieltämättä pojilla on paskamainen tapa, joka aiheuttaa ongelmia keskustassa asuville. Sunnuntaipäivä kuluikin sitten nukkuessa ja elpyessä.
Koirien juoksut ovat vaiheessa, Kikan juoksu on ohi, Wilman menossa ohi ja Ihkulla tärppipäivät. Luojalle kiitos kohta olotilat palautuu onneksi normaaliksi, sen verran levotonta koiralaumassa on ollut.
Eilen metsälenkillä seuraamme liittyi kuolaava ajokoirauros, jota en meinannut saada häädettyä pois koirien peräpeileistä. Onneksi koirilla on sen verran hyvä tottelevaisuus, että tulivat luo kutsusta vaikka menivät urosta vastaan pienen matkan päähän. Sain kytkettyä koirat ja sitten alkoikin uroksen häätäminen, ei auttanut kuin mennä autolle ja vaihtaa lenkkeilypaikkaa, Ihkun vinkuessa harmista.
Viimme viikko oli aika rankka, lentsua vähän taustalla koko ajan ja tiistain lehden isojako - johon kului aikaa melkein kaksitoista tuntia. Keskiviikkona olotila oli kuin jyrän alle jäänyt - joka helkkarin paikkaa kolotti.
Lentsun olen saanut pysymään kurissa syömällä tehostetusti hedelmiä, juomalla kuumaa hunajavettä ja popsimalla monivitamiineja ja suklaata. On se kumma, että lentsun uhatessa muuttuu elämäntavat ja ruokatottumukset terveellisemmäksi kuin normaalisti.
Viimme viikolla kävin myös siistimässä Lisan "pikkunartun", joka lähti omaan kotiin perjantaina. Kunhan ennätän - luultavasti keskiviikkona, päivitän Lisan pentujen kuvat ja tiedot Lisan sivuston "alle".
Lisa ja Piksu käväs eilen ja Lisa oli oikealla durasel-tuulella, hyppi ja pomppi ja vauhtia oli vaikka muille jakaa.
Olenkohan maininnut aikaisemmin, että nyt voi netistä kuunnella myös maakuntaradioita (Yle Areena)... minulla on tietty koko ajan päällä Ouluradio ja tänäkin aamuna on kuullut paikallistuutisissa Iin asioista... pysyy kärryillä vaikka hommia tietsikalla tekee.
Eilen paistoi aurinko muutamaan viikkoon ja voi että mieli aivan piristyi... luonto oli tosi kaunis ja ei meinannut edes sisällä ollessa malttaa pitää silmiä irti ikkunoista, joista näkyi kaunis auringonpaiste. Ikkunoiden tuijottaminen muistutti myös ikävästi niiden pesusta ennenkuin pakkaset alkaa.
Aurinkoista säätä on luvattu myös täksi päiväksi ja toivottavasti siitä ennättää vähän nauttia.
Oikein aurinkoista viikkoa kaikille!