Edin silmät loistaa... kuvastaa sen elämänintoa narttujen keskellä!Vai että rauhottui eilen illalla ihan kiltisti häkkiin, tämä Edi-poika... mitä sitä höpöjä. Kun viimeisen kerran kävin yllä 12 aikaan ulkona, Edi makas katoksen alla rauhallisena. Feisy jäi omasta tahdostaan nukkumaan pihasänkyyn ja minä kömmin omaani Ihkun ja Wilman kanssa. Hetken kuluttua Feisy haukkui kiukkuisesti ja pomppasin kattomaan mikä on hätänä.
Näin ikkunasta, että Edi jolkotteli pihalla ihan pokkana. Ei muuta, kuin lähteä tutkimaan miten Edi oli murtautunut häkistä ulos. Meillähän on kolme erillistä häkkiä peräkkäin, Edi oli viimeisessä - sen ja toisen häkin ovi oli kiinni ja ensimmäisen jätin auki. Edi oli repinyt reijän oman häkkinsä katoksen alle, sekä toisen ja ekan häkin väliseen verkkoon. Verkoissa oli hyvinki sakemannin mentävät reijät.
Pikkusen otti pattiin, ei muuta kuin ettimään keskellä yötä vasaraa, nauloja ja jotain millä saa Edin häkin kulkuaukon tukittua niin ettei se pysty kulemaan luukusta ulos.
Naulasin luukulle esteet niin ulko kuin sisäpuolellekki, ja sitten Edi koirahuoneen ovan kautta takaisin sisälle. Kuuntelin ulkon jonkin aikaa, pysyykö sisällä - kovasti yritti vapata ulospääsyä mutta rauhouttui kun kielsin. Olin kuitenki niin epävarma omista naulauksista, että en uskaltanut käydä nukkumaan kuin vasta puoli kolmelta.
Kellon laitoin herättään kuudelta ja yöunet jäi pikkasen lyhyeksi.
Edi on muuten aivan mahtava persoona, pysyy pihalla, tottelee, on iloinen ja positiivinen alle vuoden ikäinen koiruus... mutta noi tyttäret saa sen aivan sekaisin, käy ylikierroksilla narttujen kanssa. Merkkas jopa aamulla sisälle, yritin että rauhoittuisi hetkeksi ruokailun jälkeen ja omat koirat oli ulkona.
Nyt pikkuhiljaa osaa leikkiä jo Ihkun kanssa aika fiksusti, mutta ei voi jättää niitä vielä kahdestaan. Edi jyrää innostuessaan omalla massalla Ihkun mennen tullen. Muut nartut murahtaa vastarakkautta ja Edi kunnioittaa jättäen rauhaan ne.
Raskaspäivä on ollut ja toivon vaan ettei olisi enään tälläisiä öitä ja päiviä, jos uskaltaisi toivoa Edille himpun rauhallisuutta noiden narttujen suhteen.. .ei olis varmaan liikaa toivottu.
Uroskoirissa "inhoan" just sitä, että ne saattaa olla oikeita hormoonihyrriä ja minun pitää mennä täysin sekaisin, jos joskus otan uroskoiran... vaikka niitä on tietty mukaviakin ja ihan normaalilla hormoonimäärällä varustettuja.
Vettä on satanut melkein koko päivän, ei ole yhtään pahitteeksi luonnolle... mut nyt nukkumaan ja toivotaan että Edi pysyy koirahuoneessa koko yön.
Seep well!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti