Kuva: Anna ja Ihku Virpiniemen erkkarissa.
Kuva: Anna ja Ihku agitelineillä...Lauantai oli sitten hulina päivä... aamupäivällä lähdettiin Annan ja Ihkun kanssa Virpiniemeen sakemannien erkkariin. Ihku pääsi tutustumaan hulinaan ja näki varmasti päivän aikana sakemanneja monen viikon edestä. Oli siinä Ihkulla ihmettelemistä, kun aika usea sakemanni haukkui ja hyökkäili Ihkua kohti, vaikka Ihku ei tehnyt muuta, kuin oli meidän vieressä tai käveli niiden ohitse.
No, räyhäävien ja hyökkäilevien sakemannien käytös kertoo paljon niiden omistajista.
Tuli taas aika surulliseksi, kun katteli sakemanneja... minusta eilen näyttelyssä esitettyjen sakemannien taso oli surkea - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joidenki näkemien koirien kohdalla pitää hetki miettiä ja arvailla onko ne edes sakemanneja.
Ja joillaki koirilla oli niin huono kunto - lihavia, löysiä tai tosi laihoja - että eivät jaksaneet kunnolla loppuun asti kiertää muutamaa kierrosta kehässä, kunnon pettäessä... säälittävää. Ei tullu sakemannipentukuume... pennuista puheenollen, näyttelypaikan alueelle oli tuotu myös niin nuoria pentuja, ettei niillä ollut ensimmäistäkään rokotusta laitettu....
Annalla oli uskomaton tuuri, se osti 5 arpaa ja voitti kaikilla - ja kaikki arvat ei todellakaan voittaneet :).
Kun lähdimme Annan ja Ihkun kanssa Iitä kohti ajeleen, huomasimme raittiin ilman myrkytysoireita, haukotutti, väsytti ja naamaa kuumotti - täys tyrmäys. Sää oli tuulinen ja puolipilvinen ja kolea. Olimme varustautuneet kunnon vaatekerroksella ja minulla oli jopa untuvatakki päällä... ei ollu yhtään liian paljo vaatetta päällä.
Jos sakemannit ei häikäissyt, häikäisi ja mieltä ilahdutti nähdä useita aktiivisen koiraharrastuksen parissa tutuksi tulleita ihmisiä, joita ei ollut nähnyt vuosikausiin. Oli myös aikaa jutella muutama sana kavereiden kanssa, puhelimella yhteyttä pidetään, mutta ainahan se on mukava nähdä.
Kotiin palattuamme, kinkkukiusaus uuniin kypsymään ja sitte lähdettiin Illinsaareen agitelineille - nyt autolla - ei olis jaksanu pyöräillä... minä ainakaan.
Vauhdikas päivä sai arvoisensa lopun, kun Anna-Maija haki minut ja Tomin illan viettoon... syötiin pitzzaa, muutama siideri tai olut, jääkiekkomatsin kattomista - no... oliskohan se ollut minun tai Annan-Maijan tai lasten valinta... Tomi halus sitä katsoa ja eipä meistä kukaan pistänyt hanttiin... joten katsottiin jääkiekkoa vaikka ei olis voinut vähempää kiinnostaa :)... vaikka olihan se kivaa, kun Suomi voitti. Voitosta huolimatta tunne ja hehkutus oli vähä vaisu, Ruotsi pelas niin surkeaksi, että ei voinut uskoa oikein todeksi.
Turbolla on edelleen terävät hampaat... jos mahdollista vieläki terävemmät kuin aiemmin. Hyvin ovat Turbon kanssa pärjänneet, ei käy Saran ja Juhon aika pitkäksi :).
Nyt kiireesti valmistautumaan tämän päivän touhuihin... pettääköhän mulla kunto - jo toinen päivä raittiissa ulkoilmassa. Tänään on vuorossa Jalostustarkastus ja pentukehät.... joten ei ku valmistautumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti