perjantaina, maaliskuuta 14, 2014

Tuulessa ja tuiverruksessa

Herätyskello.
Viimeksi koottu palapeli.








Herätyskelloja on monenlaisia; päriseviä, pöriseviä, piipaavia, sulosointuisia, metallisia, muovisia, littanoita, pyöreitä ja kaikkea siltä väliltä. Herätyskellon voi niin halutessaan huitaista nurkkaan, läimäistä hiljaiseksi, vaimentaa laittamalla se tyynyn alle tai siirtää herätysaikaa muutaman minuutin myöhemmäksi ja kääntää kylkeä. Joskus niiden ääneen herää – joskus ei. Yleensä herätyksen laittaja valitsee itse herätysajan, milloin haluaa herätä.
Minun herätyskello on mustavalkoinen, painava, pehmeä ja sillä on terävät kynnet ja kimeä naukumisääni. Jos haluaa vielä kääntää kylkeä, se kiipeää kyljen päälle tai tukahduttaa hengityksen makaamalla rinnanpäällä tai puristaa keuhkoista ilman asettumalla lapaluiden väliin makaamaan. Jos yrität vielä jatkaa uniasi, herätyskello ottaa kovat keinot käyttöön ja tarttuu terävällä kynnellä (vain yhdellä) poskesta kiinni, naukuu vertahyytävästi tai rappaa patjan reunan silpuksi. Ja tämän herätyskellon herätysaikaa ei voi säätää, sillä se on itsepäisesti päättänyt että aamuherätys on klo 5.
Kyseessähän on tietenkin meidän hyvässä talvilihassa/läskissä oleva Noitanokinenä kissa.
Sillä taitaa olla kevättä rinnan alla, vaikka onki leikattu kolli. Olen harkinnut ottavani myös itse kovemmat keinot käyttöön, jos nuo varhaisaamu herätykset eivät lopu. Ensimmäisenä tulee mieleen häätää kissat makkarista ja laittaa ovi kiinni.
Noitanokinenän ansiosta olen nyt muutamana aamuna saanut seurata auringon nousuja ja lintujen heräämisiä ja kokoontumisia ruokintapaikoille. On jäänyt myös aikaa katsoa muutama nauhoitettu telkkariohjelma per aamu.
Lyyti lyytikäisen hiihtoloma meidän laumassa meni erinomaisesti. Lenkkeilimme päivisin pitkiä lenkkejä eri maastoissa. Lyyti on edelleen todella iloinen ja pirtsakka positiivisen elämänasenteen omaava snautseri, joka näytti Ihqua välillä ärsyttävän. Jos Lyyti tuli viereen köllöttelemään, muilla parroilla ei ollut asiaa tulla lähelle.
Säät olivat sellaiset, että jäille ei ollut asiaa, muuten ehkä, mutta kun rankat vesisateet ja tuuli on liipannu jäät peilikirkkaiksi ja merivesi nousi välillä jäiden päälle.
Täällä löytyy vielä paksuudeltaan turvallista jäätä kulkea, mutta koirien ja miksei omaltakin kannalta on turvallisempaa, jos jään pinnalla olisi edes ohut kerros lunta. Kovat etelätuulet ovat nostaneet ajoittain merivettä jään päälle ja välillä rannassa on käynyt melkoinen liplatus. Tuulien käännyttyä, seuraavana päivänä merivedestä ei jään päällä ole ollut jälkeäkään.
Rankoista vesisateista ja myrskytuulesta johtuen, myös pihalla on välillä lainehtinut ja laineet liplattaneet.
Meille tuli Lyytin lisäksi myös kaksijalkainen ”hiihtolomalainen” ja kävimme parina päivänä mökillä paistamassa makkaraa ja istuskelimme tuulelta suojaisassa paikassa nauttimassa auringonlämmöstä ja sidukkapullollisesta. Partojen kanssa kiertelimme myös rannoilla ja ällistelimme horisontissa meren jäällä näkyviä pilkkijöitä, joita näkyi olevan myös moottorikelkalla liikkeellä. Paikalliset näyttää tuntevan jäiden kestävyyden.
Unski sisaruksineen vietti eilen 6-vuotis synttäreitä ja minä jopa muistin niiden synttäripäivän. Unski ei saanut nakkikakkua, juhlistettiin päivää vain pitkällä lenkillä ja muutamalla herkkupalalla.

Tänään aurinkoinen ja tuulinen aamu on vaihtunut pilviseen päivään. Jos tästä leudosta talvesta hakemalla hakee jotain hyvää, niin se on normaalitalvesta huomattavan pienet sähkölaskut. Koko talvena sähkölämmitystä ei ole tarvinnut pitää montaa viikkoa päällä, leivinuunin lämmitys on pitänyt koko mökin lämpimänä. Talvilintujen ruokinnassa on sellainen ylläpito vaihe menossa, koska maa ei ole vielä sula. Ruuan menekki on vain huomattavasti pienempi, kuin pakkasaikana.
”Hiihtolomalaisen” kanssa saimme tarkistettua linnunpöntöt, kun ne jäivät syksyllä puhdistamatta. Muutamassa pöntössä pohjalauta oli turvonnut tiukkaan ja niitä pitää vielä fiksata ennen pesinnän alkua.
Sään on ennustettu kylmenevän, mutta uskoisin, että vaikka olisi yöpakkasia niin aurinko päivällä jo lämmittää. Kainona toivomuksena toivoisin hieman lunta, että pääsisi vielä Saikanväylälle makkaranpaistoon ja nauttimaan kevättalven aurinkoisista päivistä.
Nyt päivän touhuihin ja koirien kanssa lenkille.
Oikein mukavaa päivän jatkoa tuulisesta säästä huolimatta.

Ei kommentteja: