Tuulessa ja tuiverruksessa

Herätyskello.

Viimeksi koottu palapeli.

Herätyskelloja on monenlaisia; päriseviä, pöriseviä, piipaavia, sulosointuisia, metallisia, muovisia, littanoita, pyöreitä ja kaikkea siltä väliltä. Herätyskellon voi niin halutessaan huitaista nurkkaan, läimäistä hiljaiseksi, vaimentaa laittamalla se tyynyn alle tai siirtää herätysaikaa muutaman minuutin myöhemmäksi ja kääntää kylkeä. Joskus niiden ääneen herää – joskus ei. Yleensä herätyksen laittaja valitsee itse herätysajan, milloin haluaa herätä.
Minun herätyskello on mustavalkoinen, painava, pehmeä ja sillä on terävät kynnet ja kimeä naukumisääni. Jos haluaa vielä kääntää kylkeä, se kiipeää kyljen päälle tai tukahduttaa hengityksen makaamalla rinnanpäällä tai puristaa keuhkoista ilman asettumalla lapaluiden väliin makaamaan. Jos yrität vielä jatkaa uniasi, herätyskello ottaa kovat keinot käyttöön ja tarttuu terävällä kynnellä (vain yhdellä) poskesta kiinni, naukuu vertahyytävästi tai rappaa patjan reunan silpuksi. Ja tämän herätyskellon herätysaikaa ei voi säätää, sillä se on itsepäisesti päättänyt että aamuherätys on klo 5.
Kyseessähän on tietenkin meidän hyvässä talvilihassa/läskissä oleva Noitanokinenä kissa.
Sillä taitaa olla kevättä rinnan alla, vaikka onki leikattu kolli. Olen harkinnut ottavani myös itse kovemmat keinot käyttöön, jos nuo varhaisaamu herätykset eivät lopu. Ensimmäisenä tulee mieleen häätää kissat makkarista ja laittaa ovi kiinni.
Noitanokinenän ansiosta olen nyt muutamana aamuna saanut seurata auringon nousuja ja lintujen heräämisiä ja kokoontumisia ruokintapaikoille. On jäänyt myös aikaa katsoa muutama nauhoitettu telkkariohjelma per aamu.
Lyyti lyytikäisen hiihtoloma meidän laumassa meni erinomaisesti. Lenkkeilimme päivisin pitkiä lenkkejä eri maastoissa. Lyyti on edelleen todella iloinen ja pirtsakka positiivisen elämänasenteen omaava snautseri, joka näytti Ihqua välillä ärsyttävän. Jos Lyyti tuli viereen köllöttelemään, muilla parroilla ei ollut asiaa tulla lähelle.
Säät olivat sellaiset, että jäille ei ollut asiaa, muuten ehkä, mutta kun rankat vesisateet ja tuuli on liipannu jäät peilikirkkaiksi ja merivesi nousi välillä jäiden päälle.
Täällä löytyy vielä paksuudeltaan turvallista jäätä kulkea, mutta koirien ja miksei omaltakin kannalta on turvallisempaa, jos jään pinnalla olisi edes ohut kerros lunta. Kovat etelätuulet ovat nostaneet ajoittain merivettä jään päälle ja välillä rannassa on käynyt melkoinen liplatus. Tuulien käännyttyä, seuraavana päivänä merivedestä ei jään päällä ole ollut jälkeäkään.
Rankoista vesisateista ja myrskytuulesta johtuen, myös pihalla on välillä lainehtinut ja laineet liplattaneet.
Meille tuli Lyytin lisäksi myös kaksijalkainen ”hiihtolomalainen” ja kävimme parina päivänä mökillä paistamassa makkaraa ja istuskelimme tuulelta suojaisassa paikassa nauttimassa auringonlämmöstä ja sidukkapullollisesta. Partojen kanssa kiertelimme myös rannoilla ja ällistelimme horisontissa meren jäällä näkyviä pilkkijöitä, joita näkyi olevan myös moottorikelkalla liikkeellä. Paikalliset näyttää tuntevan jäiden kestävyyden.
Unski sisaruksineen vietti eilen 6-vuotis synttäreitä ja minä jopa muistin niiden synttäripäivän. Unski ei saanut nakkikakkua, juhlistettiin päivää vain pitkällä lenkillä ja muutamalla herkkupalalla.

Tänään aurinkoinen ja tuulinen aamu on vaihtunut pilviseen päivään. Jos tästä leudosta talvesta hakemalla hakee jotain hyvää, niin se on normaalitalvesta huomattavan pienet sähkölaskut. Koko talvena sähkölämmitystä ei ole tarvinnut pitää montaa viikkoa päällä, leivinuunin lämmitys on pitänyt koko mökin lämpimänä. Talvilintujen ruokinnassa on sellainen ylläpito vaihe menossa, koska maa ei ole vielä sula. Ruuan menekki on vain huomattavasti pienempi, kuin pakkasaikana.
”Hiihtolomalaisen” kanssa saimme tarkistettua linnunpöntöt, kun ne jäivät syksyllä puhdistamatta. Muutamassa pöntössä pohjalauta oli turvonnut tiukkaan ja niitä pitää vielä fiksata ennen pesinnän alkua.
Sään on ennustettu kylmenevän, mutta uskoisin, että vaikka olisi yöpakkasia niin aurinko päivällä jo lämmittää. Kainona toivomuksena toivoisin hieman lunta, että pääsisi vielä Saikanväylälle makkaranpaistoon ja nauttimaan kevättalven aurinkoisista päivistä.
Nyt päivän touhuihin ja koirien kanssa lenkille.
Oikein mukavaa päivän jatkoa tuulisesta säästä huolimatta.

Kevättä kohti

Ii: Auringonnousu tänään 7:26. Auringonlasku tänään 17:36. Päivän pituus on 10 h 10 min.

Juhlistimme ensimmäisen kevätkuukauden alkua pitkällä lenkillä altaalla (Raasakan yläaltaalla), harmaassa +1 säässä.

Siitä onkin paljon aikaa vierähtänyt ja vettä virrannut, kun viimeksi kävimme altaalla lenkillä, taisi olla viime kesänä viimeksi. Parroilla oli paljon päivitettäviä hajujälkiä, koska penkkatie on erittäin suosittu koirien lenkkeily paikka. Minä huitelin sauvakävelyä ja kylläpä teki kutaa harteille. Kiersimme koko altaan ympäri n. 9km ja parrat saivat huidella koko matkan irti lukuun ottamatta reilun sadan metrin Virkkulantie pätkää autolle palatessa.

Pikkusen jännitin, mitä Ihqun jalka tykkää noin pitkästä lenkistä ja seurasin sen liikkumista koko illan tarkasti. Ei mitään syytä huoleen, jalka ei näyttänyt olevan moksiskaan. Ihqun illan kruunasi Pekan kanssa saunominen. Tänään tyydymme lähimetsässä kiertelyyn.
Lyyti saapui perjantai-iltana ja partalauma pörrää entiseen malliin, vaikka Lyytin viimeisestä vierailusta on melkein vuosi. Ihqun juoksu on alkanut ja se kiinnostaa kovasti leikattua Lyytiä, Ihqun suureksi harmistukseksi – Ihqun mielestä, vielä ei ole tärppipäivät joten ei tarvis ympärillä pyöriä.

Sain viikolla mieluisan paketin Kreikasta ja todella hyvän mielen. Tämä voisi mennä osioon voi turhamaisuuden turhuus. Osti viime kesän Kyproksen reissulla itselleni tuliaisten joukossa yhden oliivi & hunaja shampoo pullon. Shampoo osoittautui erittäin hyväksi ja kun puteli joulukuussa tyhjeni, säilytin sen ajatuksena googlettaa sen nimi, josko löytäisin siitä jotain infoa. Helmikuussa sain tehtyä nettihaun ja netin ihmeellisestä maailmasta löytyi sivusto http://www.venussecrets.com/.

 Itse on uskaltautunut heikolla englannin kielen taidoilla tekemään tilausta, vaan pyysin Tomilta helppiä. Ei mennyt montaa minuuttia, kun Tomilta tuli viesti, että tilaus on tehty ja se oli vähän laskeskellut paketin painoa sellaiseksi, että ei tarvi maksaa postimaksuja jne. Paketista paljastui 3 shampoo- ja 2 hoitoainepulloa sekä kylkiäisenä iso kasvonaamioputeli. Kaikki tulee takuulla käytettyä, vaikka tuo kasvonaamio ei meikäläisen rusinanaamaa enää paremman näköiseksi tee, tuntuiseksi kylläkin. Sen sain eilen havaita saunan jälkeen ensi kerran kokeiltuna.

Viimeisin tekemäni palapeli.

Partojen ruokiin on tehty pienoinen muutos. Parrat syövät edelleen aamuin Happy Dog nappuloita, mutta iltaruoka on muutettu http://www.vomoghundemat.fi/ tuoreruokiin. Lisäksi Ihqu saa edelleen rustoiseen nuljuluuhun säännöllisesti Nutrolin® Nivel moniteho™ lisäravinnetta http://www.nutrolin.fi/tuotteet/niveltuote/

Olen tätä kirjoittaessa kuunnellut Yle Areenasta Radio Suomen The Rolling Stones –iltaa.
Voi huokaus ja haikeus, mutta tosi mieluisaa ja myös vähän harvinaisempaa kuunneltavaa.

Kirjoittamisen lisäksi olen myös suorittanut kiireisimmät joka aamuiset toimet; kahvi kupillinen tippumaan, päästää Noitanokinenä ulos, sitten Tursakkeelle ruoka ja koirien nappulat likoamaan, aamukahvi partojen kanssa ulkona, ulkolinnuille ruokaa, koirille sapuskan anto ja kun Noitanokinenä tulee aamukierrokseltaan sille sapuskaa.
Nyt kaikki aamutoimet on suoritettu ja sunnuntaiaamu on jo hyvällä alulla.
Partojen on nyt aika herätä ruokalevolta ja lähdemme nuuskuttamaan, onko lähimetsän polkujen reunoille jätetty uusia viestejä partojen luettavaksi.
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja nauttikaa välillä myös pikku turhuuksista hyvällä omallatunnolla ”elämä on nyt”!
Loppuun mielestäni yksi Rollareiden kauneimmista biiseistä She's a Rainbow
http://www.youtube.com/watch?v=zphAHMPtu4g

Helmikuu, kuin huhtikuu

Ii: Auringonnousu tänään 7:41. Auringonlasku tänään 17:23. Päivän pituus on 9 h 42 min.

Kamera ei ole pitkään aikaan juuri kädessä käynyt, jotain on tullut kuitenkin napsittua. Kävin jokin aika sitten kuvaamassa vanhojentanssia, niitä kuvia ei blogissa nähdä... pitäisi kysyä lupa niin monelta kuvassa olijalta. Todella hienoa pukuloistoa ja glamouria sain kameraan tallennettua. Tursakkeen antaumuksellisesta nukkumisesta sain napsittua muutaman kuvan ja eilen kuvasin aurinkoisessa, mutta myrskytuulisessa säässä pihaa... eli jäätä ja vettä.
Aurinko on nyt muutaman kerran näyttäytynyt ja vaikuttaa heti piristävästi.
Partojen kanssa lenkillä poikettiin pitkästä aikaa myös pelloilla, joka paljastuu hurjaa vauhtia vähäisen lumen alta. Lumessa sai kahlata vain varjoisessa pellonreunassa, jossa oli enemmän lunta. Parrat viilettivät ja formuloivat sielunsa kyllyydestä pelloilla, saivat kunnon hepulin. Ihqun kannalta vähäluminen talvi on ollut todellinen siunaus, ristisidevamma haittaa selvästi syvemmässä lumessa kahlailua. Muuten vapaana kirmailu ja metsässä eteneminen ei ole hidastunut. Kipulääkettä ei Ihqulle tarvinnut antaa, joten siinä mielessä hyvin asiat.

Jokin aika sitten saimme vieraan jolta onnistuu täytekakun teko ja jee kerrankin saimme mussutella herkullista kakkua niin paljon kuin maha veti. Olen vähän heikkona täytekakkuihin, minua voisi sanoa juhlapöydän kauhuksi, häpeilemättä leikkaan lautaselle niin suuren kakkupalasen kuin mahdollista ja vähän enemmänkin. En omista kakkupeukaloa, kaikki kakunteko yritykseni ovat päätyneet epäonnistumiseen, vain traumaattiset muistot jääneet kakkuviritelmistäni.

Olympialaiset 2014 on sitte luojalle kiitos ohi, onneksi voi tehdä muutakin kuin niitä tollottaa. Minä joko katselin toisesta telkkarista jotain muuta tai sitten tein palapelejä. En oikein ymmärrä miten voidaan arvostaa jotain urheilukisoja henkeen ja vereen, kun niiden järjestämiseen käytetään miljardeja, häädetään urheilupaikkojen alta paikallista väestöä, jotka pakkosiirretään muualle, urheilupaikkojen rakentajilla orjamaiset olosuhteet ja vaikka ja mitä. Tieto lisää tuskaa, mutta pakko olla myös tietoinen mitä kulisseissa tapahtuu. Ja jos suomalaiset valmentajat eivät örvellä ja konttaa kaatokännissä, niin siitä pitää huolen ministerin pallilla istuva juntti. Suomessa jotenkin hyyssätään ja hyväksytään alkoholin runsasta käyttöä. Edes sivullisia tappaville rattijuopoille ei saada kunnon rangaistuksia.
Ja vielä pitää mainita sivusta pakkokuulleena, että selostajalla pitäisi olla sellainen ääni, ettei tulisi tunnetta selostajalla olevan oksennus kurkussa, vaikka hän olisikin selvin päin. Puhumattakaan kommentaattorista, joka ei ehkä ole ihan selvin päin... riittäähän näitä.

Lyyti on tulossa loppuviikosta meille ”hiihtolomalle”, partalauma saa kaivattu vaihtelua.

Nyt lähden partojen kanssa lenkille ja sitten hyppään pyörän selkään ja hurautan kylän pintaan asioille ja vierailulle Martan luo.
Pilvisessä ja harmaassa säässä toivottelemme oikein mukavaa viikon jatkoa.

Lauhoja talvipäiviä

Kuvatonta tekstiä, kun en ole viitsinyt raahata pilvisinä, pimeinä ja harmaina päivinä kameraa mukana - olisi ollut vain lisäpainona ja mieliharmina.
Lunta on niukalti tullut lisää, olisikohan nyt jotain 5-6cm ja pakkasmittari näyttää muutamaa pakkasastetta.
Olemme partojen kanssa nauttineet lauhasta säästä tehden pitkiä lenkkejä niin metsäteillä kuin Saikanväylän jäällä. Olen suunnitellut lenkit niin, että partojen ei tarvitse olla kytkettynä hihnaan kuin korkeintaan muutaman sadan metrin verran, näin ihan Ihqun vuoksi. Ihqu himputtelee ja formuloi vaivattomasti pari tuntia saadessaan olla vapaana, hihnalenkit eivät Ihqun polvelle selvästikään sovi. Lenkillä Ihqu liikkuu vauhdikkaammin ja tehden laajempia kaaria kuin Unski, joka tyytyy enimmäkseen seurailemaan minkä reitin milloinkin valitsen. Ihqu painattelee uppoutuneena omiin maailmoihinsa (haju-), tiheästä merkkailusta päätellen seuraavaa juoksua valmistellaan. Unskin kanssa olemme käyneet muutaman kerran myös potkuroimassa ja voi sitä vauhdin hurmaa, josta Ihqu on joutunut jäämään osattomaksi.

Siistin parroilta tassukarvat ja Unskilta myös lipan. Unskin tassukarvat muistutti löysiä töppösiä – löppösiä – joihin nuoskainen lumi tarttuu tehden lumipalleroisia. Muutaman kerran olen rasvattua tassut vaseliinilla ja se on selvästi helpottanut niin, ettei lumipalloja muodostu tassukarvoihin.

Minä poden edelleen välilevyn pullistumaa ja siirtynyttä nikamaa. Minun lähete on varmaan kadonnut jonnekin bittiavaruuteen tai vain hukkaan. Odottelen siis edelleen kortisonipiikkejä puristuksessa olevaan hermoon. Lisäravinteina popsin B vitamiineja, magnesiumia ja D vitamiinia ja öisin uinahdan uneen hermosärkylääkkeen turvin – joka onkin aivan uskomattoman tehokas, vaikka parjattu ja heittohuimausta aiheuttava. Huimauksen pitäisi kuulemma loppua, kun elimistö tottuu lääkkeeseen – minulla se tottuminen näköjään kestää ja kestää kuukaudesta toiseen – päästä heittäminen minun kohdalla taitaa olla synnynnäistä.
Pitäisi varmaan ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, mutta sitten vasta kun en pääse liikkeelle.
Kävely sopii edelleen parhaiten selälle ja sitä on tullut harrastettua sen verran, että 20km sujuu jo suht vaivattomasti.
Toivon ettei lunta sataisi ihan älyttömästi, lumessa tarpojaksi minusta ei tällä hetkellä ole.
No, kaikki on suhteellista, Saimaan norpat tarvitsevat lunta pesien tekoon. Poikasille lumipesät ovat niin tärkeitä, että minä voin valita suosiolla vähälumisia polkuja ja olla valittamatta.

Parrat tepastelevat levottomina, odottelevat iltapäiväsapuskaa. Mukavaa viikon jatkoa ja toivotaan ainakin johonkin päin Suomea aurinkoisia ja leppoisia talvisäitä.

Talviunilla ja silence

 Lenkillä Saikanväylällä 24.1.2014

 

 Pari gerbiiliä odottaa jouluaattoa.

 Tursaketta ja Ihqua gerbiilit kiinnosti.

Ruokintapaikan uusi tulokas Harmaapäätikka naaras.

 Ennen joulua saatiin napattua lumikuvia pihalla.

 

 Joulun aikaan otettuja kuvia.

Uudenvuoden aattoilta.

Ii: Auringonnousu tänään 9:25. Auringonlasku tänään 15:38. Päivän pituus on 6 h 13 min.

Vähäluminen sydäntalvi taittaa selkäänsä, joten on varmaan aika herätä talviunilta.
 Lämpimästä joulukuusta jäi muistoksi pimeys, vetisyys, tuulet, jäiset pihat ja kulkuväylät. Lunta saatiin välillä sen verran, että sitä maassa näki, mutta sen myös vesisade vei nopeasti. Lämmintä oli sen verran, että saattoi pestä ikkunat ulkopuolelta useamman kerran.
Kamera ei ole pariin kuukauteen juuri kädessä käynyt, mutta muutaman iltakuvan jäisestä ja vetisestä pihasta sain otettua.
Ennen joulua meille tuli pari gerbiiliä odottamaan jouluaattoa, jolloin ne pääsivät ilahduttamaan naapurin lapsia joulupukin tuomana. Hauskoja ja seurallisia otuksia ja aiheuttivat meidän nelijalkaisessa laumassa suorastaan riemun kiljahduksia. Ihqu oli niin täpinöissään, että piipitti gerbiilien terraarion lasin takana jatkuvasti. Yöt rauhoitin laittamalla Tomin huoneen oven kiinni, ettei Ihqu pääse niiden luo. Tursake tyytyi parin hyökkäyksen ja pöydältä putoamisen jälkeen seuraamaan niitä lasin takaa.
Jos joulukuussa joutui miettimään säiden puolesta mitä vuodenaikaa eletään, niin tammikuu paljasti kyntensä ja lämpötilat keikahti useaksi viikoksi paukkupakkasiin. Talvesta tuli kertaheitolla totisinta totta. Lunta on just sen verran että maa on valkeana, mutta lumessa ei siinä tarvitse kahlailla.
Pakkasjaksoa vietettiin pääosin sisätiloissa leivinuunia lämmittäen. Parrat saivat kuluttaa aikaansa potkaluita kaluten. Lenkillä käytiin lähimetsässä, partojen iki-inhoamat manttelit päällä. Mantteleiden pukeminen on aina tosi vastenmielistä parroille, mutta eivät haittaa lenkillä formulointia. Viime viikolla sää lauhtui ja pääsimme lenkille Saikanväylälle. Parrat kuuntelivat kaukaa kuuluvia moottorikelkan ääniä, mutta eivät päässeet lähituntumaan niiden kanssa.

Ihkun oikean takajalan rustottunut nuljuluu on hieman jäykistänyt jalan liikettä, joulukuun liukkaat ei varmasti helpottanut asiaa. Mene ja tiedä, mutta ehkä Ihqun jatkoaika jalan kanssa taitaa olla loppusuoralla. Vaikka kuinka yrittää asennoitua Ihqun lopetuksen lähestymiseen, ei se vaan oikein onnistu, kun koira säheltää ympärillä vaatien toimintaa. Täysillä mennään loppuun asti.

Ei Ihqu vielä mikään rampa ja kolmella jalalla kulkeva vielä ole. Mitä vielä, se pomppii, formuloi ja hyppii kuten ennekin. Makuulle laskeutuminen ja ylös nouseminen ovat vain hidastuneet. Hihnalenkkeily ei selvästikään sovi Ihqulle ja lenkit on suunniteltu sen mukaan – mahdollisimman paljon lenkkejä joilla parrat himputtelee irti. Parina iltana olen antanut puolikkaan särkylääkkeen ja näin mennään ja niin pitkälle kun mahdollista.

Tänään minulla on Unskin kanssa potkurilenkki tiedossa kylän pintaan, netistä tilaamani hirssintähkät ovat saapuneet postiin ja ne pitää hakea. Kovien pakkasten aikana lintujen ulkoruokinta on aiheuttanut harmaita hiuksia. Kaikkea ja monipuolista olen pyrkinyt pitämään linnuille tarjolla ja kantanut kaupasta lintujen ruokaa kirjaimellisesti selkä vääränä. Varpusten suurta herkkua hirssiä, en ole onnistunut viikkoon saamaan lähialueen Mustista ja Mirristä. Tilaukset on kyllä tehty ja kuulemma varastossa niitä on näyttänyt olevan, mutta ei niitä ole riittänyt Kiimingin ja Haukiputaan liikkeisiin asti. Oulusta en ole lähtenyt kyselemään. Tilanteeseen hermostuneena tilasin torstaina hirssit netistä ja nyt ne olisi postista haettavissa. Taidan vastaisuudessa tilata hirssit netin kautta, ovat ainakin puolta halvempia kuin Mustin ja Mirrin liikkeissä. Toivottavasti laatu on myös yhtä hyvää, no tänäänhän sen näkee.
Ihqu ei pääse potkurilenkille, käyn sen kanssa päivällä lähimetsälenkin. Siellä on nykyisin paljon polkuja joilla käy myös muita lähialueen koirien ulkoiluttajia, joten haisteltavaa riittää.

Unski porskuttaa kuten ennekin ja ainakin vielä karvaltaan siistissä kunnossa. Lauhojen säiden ansiosta sain tehtyä parroille kunnon trimmaukset ennen joulua. Nyt vain odotellaan aurinkoisia kevät talven säitä ja makkaranpaistolenkkejä.
Piksulle ja Sarille kiitokset pakkaspäivien piristyksistä, vierailut ovat tuoneet vaihtelua niin minun hiljaisiin päiviin kuin partojen päivärutiineihin.
Noitanokinenä on terrorisoinut minun koneella oloa koko ajan, mutta kun olen ottanut kameran käteeni ottaakseni kuvan, on hieman pullea peräkamarinpoika hypännyt näytön edestä, palatakseen kohta takaisin rapsuteltavaksi.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Melkein paluuta menneisyyteen.

 9.11. lenkillä.

 17.11. merivesi korkealla, mökin pihalle noussut vesi.

 17.11 oravan päämääränä päästä lintujen ruoka-apajalle.

 20.11. lumi oli ja meni.

 Aloitin blogin tällä kertaa jo nyt vähän vanhentuneilla kuvilla, tuoreimpia ei ole.

Selän ongelmista diagnoosi saatu, jossa sanotaan että luutumaton nikama siirtynyt ja lisäksi välilevyn pullistuma. Minun oli myös taivuttava reseptilääkkeeseen, joka on tarkoitettu hermosärkyyn. Jälleen kerran pitää sanoa, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Hermosärkyyn tarkoitettu lääke on tepsinyt kuin nyrkki silmään, jalan hihonviimeinen tuska on tällä hetkellä muistoissa. Lääkkeellä on vain päätä huippaava vaikutus, on kuin olisi pikku päissään koko ajan. No, jos vähän päässä heittää, se ei ole mitään uutta meikäläisellä. Pääasia, että hermosärky on taltutettu, vaikka jalan turruus ei ole mihinkään kadonnut.
Odottelen aikaa toimenpiteeseen, jossa kortisonia piikitetään puristuksessa olevaan hermoon. Joudun kuulemma käymään piikityksellä useamman kerran. Sain myös lähetteen fysikaaliseen, jossa neuvottiin liikkeitä, minkä pitäisi helpottaa puristuksessa olevaan hermoa. Siinä tuli esiin sellainen ongelma, että liikkeet joiden pitäisi helpottaa hermon pinnettä pahentaa siirtyneen nikaman tilaa. Joten sieltä ei helpotusta löytynyt.
Elämä on soljunut tosi nopeasti vaihtelevissa syyssäissä. Pidimme Sarin kanssa Game of Thrones kolmannen tuotantokauden maratonin, katsomalla kaikki kymmenen jaksoa peräjälkeen. Sateista ja tuulista päivää ei voisi juuri paremmin viettää.

Ihqu riutui rankan valeraskauden riivaamana niin kauan, kunnes olemattomat pennut oli aika vieroittaa. Vaikka pentujen hoito katkaistiin raa’asti lenkkeilyillä ja metsäjäljestyksellä, ei se loiventanut valeraskausoireita mitenkään. Ihqu toimi jäljellä mallikkaasti ja lähti lenkille, kun sitä tomerasti vaadittiin. Kotiin palattiin aina kimeästi vinkuen ja kiireellä. Siellähän ne tyynyjen ja vällyjen seassa olemattomat pennut odotti ja Ihqu saattoi kaivautua tyytyväisenä niitä hoitelemaan.
Nyt Ihqu pomppii ja formuloi omana itsenään ja polvi on ollut oireeton, eikä kipulääkkeitä ole tarvinnut antaa. Unski on saanut formulakaverinsa takaisin ja on siitä ihan selvästi mielissään.

Vaihtelevat syysäät ovat riepotelleet milloin vesisateilla, myrskyillä ja lumisateilla, kaikkea vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Viime sunnuntaina oli syksyn kaunein talvisää, lunta oli satanut yön aikana ja se oli tarttunut puihin ja pensaisiin. Päivällä paistoi täydellä terällä aurinko, joka sai maiseman näyttämään satumaailmalta. Sää oli täydellinen valokuvaus sää, mutta minä en kameraa kädessäni käyttänyt – vaikka Sari oli ajatellut, että minä lenkkeilen kameran kanssa kauniissa luonnossa. Pekka lähti koirien kanssa lähimetsään lenkille ja minä suunnistin kävelylenkille Martan luo. Nyt voi joutua odottelemaan jonkin aikaa aurinkoista satumaisemaa, vaikka lunta on sentään saatu vähän lisää – aurinko on loistanut näkymättömissä.

Lintujen talviruokintapaikoilla käy melkoinen kuhina ja olen lisännyt ruokintapaikat neljään. Ruokintapaikalla vieraili säännöllisesti vielä viime viikkoon asti myös mustarastas koiras, myös naaras oli aiemmin lähistöllä, mutta lähti ehkä etelää kohti koirasta aiemmin. Halavatun harakat ovat tottuneet laittamiini karkotteisiin ja vierailevat suurina parvina ruokintapaikoilla. Harakkaparvessa on mukana raajarikko vanhemmalta vaikuttava lintu, jolla on toinen jalka poikki. Jalka sojottaa taaksepäin, joten lintu ei pysty käyttämään jalkaa ollenkaan. Raajarikolla on aina pari nuorta lintua mukana, näyttävät viime kesän poikasilta – olisikohan kyseessä emo ja poikaset. Ruokintapaikoilla vierailee myös pari naaras fasaania, joista toinen on ilmeisesti viime kesän poikanen. Lintujen lisäksi olemme saaneet seurata oravien touhuja, parhaimmillaan niitä on ollut yhtä aikaa pihapuissa kolme yksilöä. Vaikuttaisi siltä, että meidän piha on liian pieni reviiri usealle oravalle – antavat toisilleen melkoista kyytiä ja vain vahvin persoona jää ruokailemaan.

Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa vesijumpalla käynti Haukiputaalla Vesi-Jatulissa, toivottavasti saan siitä selälle sopivaa liikuntaa vastapainoksi lenkkeilylle.

Nyt toivottelen mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita ja joulukuun alkua ja jos jouluun valmistautuminen ei ole vielä aloitettu... nyt on hyvä aika aloittaa.