Kuva: 21.4 Roosa narttu löytänyt mutusteltavaa.... kun pari pentua metelöi sängyn vieressä. Ja kuinkas ne makkariin pääsi, no jäivät illalla nukkumaan kuin pikku porsaat karhupedille enkä raskinu kantaa niitä pentutilaan. Pientä jännitystä hipsiessäni keittiöön, pystynkö kiertämään pikku lätäköt puhumattakaan muista kasoista - no hyvin onnistuin, olivat soteneet yllättävän vähän.
Oli mukava laittaa pennuille ruokaa, niiden kiljuessa ja hyppiessä paljaita kinttuja vasten - olisi ehkä jälleen ajankohtaista leikata niiltä kynnet.
Pikkupossut himputteli ulkona ruokailun jälkeen ja kohta voi vain sanoa, että katosivat horisonttiin... on reviiri laajentunut. Ihan näköharhalta näytti, kun pennut viipelsi eripaikoissa, ei laumana vaan levisivät kuin "pieru saharaan" ympäri pihaa. Ei ne tarvi kaveria, osaavat yksinki viipeltää.
Anna tuli eilen käymään parin kuumepäivän jälkeen ja pennut oli mennä sekaisin silkasta ilosta. Heti Annan äänen kuultuaan ryntäsivät ovelle vastaan ja piirittivät Annan ovensuuhun - voi sitä jälleennäkemisen riemua.
Myöhemmin saimme pyydystää pentuja, kun livahtivat taka-aidan alta suureen maailmaan Noitanokinenän perässä ja korvia ei ollut olemassakaan. Pennut nauttivat selvästi löytäessään uuden alueen, joka oli märkää pihaa kuivempi ja mukava himputella. Anna sanoi, että pennut ovat kasvaneet kovasti... paino hipoo varmaan kolmea kiloa - jos ei ole jo ylikin. Pennut saavat olla pulleita ennen luovutusta, mutta ei sen jälkeen :).
Illan pimeydessä yksi pennuista jäi touhuamaan isojen petäjien alle, muiden tullessa sisälle. Ihku joka ei juuri pennuista välitä, vartioi vieressä ja paimensi sen sitte sisälle.
Tänään aikataulu on melkoinen, pitää ennättää tehdä vaikka mitä. Tarkoitus on mennä heti kahdeksan aikaan Putaan Pullan myymälään leivän ostoon.
Jos vain ennätän aion valmistaa - erityisesti Katjalle - Rössypotut. Katjahan on kovasti kiinnostunut suomalaisista perinneruuista http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/25690/r%C3%B6ssypotut
Oli mukava laittaa pennuille ruokaa, niiden kiljuessa ja hyppiessä paljaita kinttuja vasten - olisi ehkä jälleen ajankohtaista leikata niiltä kynnet.
Pikkupossut himputteli ulkona ruokailun jälkeen ja kohta voi vain sanoa, että katosivat horisonttiin... on reviiri laajentunut. Ihan näköharhalta näytti, kun pennut viipelsi eripaikoissa, ei laumana vaan levisivät kuin "pieru saharaan" ympäri pihaa. Ei ne tarvi kaveria, osaavat yksinki viipeltää.
Anna tuli eilen käymään parin kuumepäivän jälkeen ja pennut oli mennä sekaisin silkasta ilosta. Heti Annan äänen kuultuaan ryntäsivät ovelle vastaan ja piirittivät Annan ovensuuhun - voi sitä jälleennäkemisen riemua.
Myöhemmin saimme pyydystää pentuja, kun livahtivat taka-aidan alta suureen maailmaan Noitanokinenän perässä ja korvia ei ollut olemassakaan. Pennut nauttivat selvästi löytäessään uuden alueen, joka oli märkää pihaa kuivempi ja mukava himputella. Anna sanoi, että pennut ovat kasvaneet kovasti... paino hipoo varmaan kolmea kiloa - jos ei ole jo ylikin. Pennut saavat olla pulleita ennen luovutusta, mutta ei sen jälkeen :).
Illan pimeydessä yksi pennuista jäi touhuamaan isojen petäjien alle, muiden tullessa sisälle. Ihku joka ei juuri pennuista välitä, vartioi vieressä ja paimensi sen sitte sisälle.
Tänään aikataulu on melkoinen, pitää ennättää tehdä vaikka mitä. Tarkoitus on mennä heti kahdeksan aikaan Putaan Pullan myymälään leivän ostoon.
Jos vain ennätän aion valmistaa - erityisesti Katjalle - Rössypotut. Katjahan on kovasti kiinnostunut suomalaisista perinneruuista http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/25690/r%C3%B6ssypotut
Kun sanoin Nealle eilen puhelimessa, että keitän Rössypotut ja mitä se sisältää - tuli hetken hiljaisuus ja sitten kuului kysymys "eikö meidän ollut takoitus käydä jossain syömässä" :). No, pitää kait minun käydä ostamassa leivän päälle Kuhan kalakaupasta suolattua lohta - jos Pekka olisi kotona, se keittäisi varmaan lohikeiton.
Joo ja armahdan Neaa ja vieraita - eiköhän kunnon ruokapaikka löydy jostain, jos ei Iistä niin Haukiputaalta ainakin.
Olisi pitänyt hoksata valmistaa simaa, jota en ole tehnyt vuosikausiin. Minua ei kerta kaikkiaan kiinnosta ruuanlaitto saatika, että valmistaisin vieraille jonkin hienon aterian... puhumattakaan kotiväestä. Hyviä ruokailutapoja saa minusta kyllä hakea, mieluimmin syön kaiken ruuan syvältä laustaselta ja telkkaria katellen - ja sen alkaa huomata. Pöydän ääressa istuminen on yhtä tuskaa - ainakin kotona.
Pikkusen olen miettinyt, että mitä saksalaiset vieraat tykkää, kun mutustelevat jotain pöydän ääressä ja pennut hipsii ympärillä - silloin tällöin pissaa lirauttaen tai tehden pikku kökköjä, varpaita purren, lahkeessa roikkuen.... hmmm. Siis pitäisikö minun olla vieraskorea ja pitää pentuja pentutilassa, jossa en niitä halua edes vieraiden vuoksi pitää. Koirat ja pennut nyt vain kuuluvat tähän päivään ja tähän mökkiin ja vieraat tulee katsomaan pentuja... miksi ne pitäisi pönkätä yhteen huoneeseen jossa kiljuvat kurkku suorana? Tuleekohan mulle ressi? Voishan sitä keittää sitten kahvit, kun on pentujen nukkumisaika ja ne olisivat silloin pentutilassa. No kai tästä selviää hengissä ja ilman traumoja... vieraiden selviämisestä en ole niinkään varma :).
En missään nimessä halua olla epäkohtelias ja arvostan vieraita, mutta tämä talo elää tavallaan ja vieraat käy ajallaan.... jooo. Mä olen aika mettittyny... tai paremminki mökkiintynyt ja elän omalla tavallani - no tunnen ainaki oman oloni kotoiseksi :)... siis nyt mulla on ressi.
Ei se auta, nyt hommiin - sitä ennen vielä kerran (ainakin kolme kertaa) Engelbert Humperdinck "Humppernikkeli" ja Release Me.
Kait tästäkin päivästä selviää hengissä...
Joo ja armahdan Neaa ja vieraita - eiköhän kunnon ruokapaikka löydy jostain, jos ei Iistä niin Haukiputaalta ainakin.
Olisi pitänyt hoksata valmistaa simaa, jota en ole tehnyt vuosikausiin. Minua ei kerta kaikkiaan kiinnosta ruuanlaitto saatika, että valmistaisin vieraille jonkin hienon aterian... puhumattakaan kotiväestä. Hyviä ruokailutapoja saa minusta kyllä hakea, mieluimmin syön kaiken ruuan syvältä laustaselta ja telkkaria katellen - ja sen alkaa huomata. Pöydän ääressa istuminen on yhtä tuskaa - ainakin kotona.
Pikkusen olen miettinyt, että mitä saksalaiset vieraat tykkää, kun mutustelevat jotain pöydän ääressä ja pennut hipsii ympärillä - silloin tällöin pissaa lirauttaen tai tehden pikku kökköjä, varpaita purren, lahkeessa roikkuen.... hmmm. Siis pitäisikö minun olla vieraskorea ja pitää pentuja pentutilassa, jossa en niitä halua edes vieraiden vuoksi pitää. Koirat ja pennut nyt vain kuuluvat tähän päivään ja tähän mökkiin ja vieraat tulee katsomaan pentuja... miksi ne pitäisi pönkätä yhteen huoneeseen jossa kiljuvat kurkku suorana? Tuleekohan mulle ressi? Voishan sitä keittää sitten kahvit, kun on pentujen nukkumisaika ja ne olisivat silloin pentutilassa. No kai tästä selviää hengissä ja ilman traumoja... vieraiden selviämisestä en ole niinkään varma :).
En missään nimessä halua olla epäkohtelias ja arvostan vieraita, mutta tämä talo elää tavallaan ja vieraat käy ajallaan.... jooo. Mä olen aika mettittyny... tai paremminki mökkiintynyt ja elän omalla tavallani - no tunnen ainaki oman oloni kotoiseksi :)... siis nyt mulla on ressi.
Ei se auta, nyt hommiin - sitä ennen vielä kerran (ainakin kolme kertaa) Engelbert Humperdinck "Humppernikkeli" ja Release Me.
Kait tästäkin päivästä selviää hengissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti