Kuvat: 17.4.08 Pennut ulkona.
Alotetaampa aikaisesta aamusta... klo viiden aikaan Wilma kävi ilmeisesti pentutilassa ja poislähtiessään aiheutti sydäntä raastavan konsertin. Aikani kuuntelin sitä ja päättelin, että on pakko nousta ylös ennenkuin pennuille tulee äänenmurros.... joten se siitä, että pitäisi itse herätä hetki ennen pentuja.
Aikaisten aamutoimien jälkeen nukahdin hetkeksi sohvalle ja näin painajaisunia, lyhyesti - ensin oli sairaalassa päänsäryn vuoksi ja halvaannuin siellä, sitten siirsin sohvaa jolloin urospennun korvanlehti jäi sohvanjalan alle ja pentu itki kuin ihmislapsi kyyneleiden valuessa silmistä, sitten huomasin että talon katto on tulessa - oli talvi ja puissa oli paksu kuura. En taida uskaltaa vähään aikaan laittaa tulta uuniin.
Aamulla pennuista punainen, valkoinen ja roosa käväisivät ulkona, toisten seisoessa kynnyksellä. Oli pari astetta pakkasta ja tuuli koleasti.
Iltapäivällä auringon paisteiselle pihalle tuli kaikki pennut tutkailemaan uutta ihmeellistä maailmaa. Uros ja roosa kakkasivat pihalle. Laitoin ulkoportaan eteen kivetykselle pari mattoa ja Anna istuskeli pentujen seurana, minä yritin ottaa kuvia vasten aurinkoa.
Nyt on pyöräilykausi sitten aloitettu. Kävimme Annan ja Ihkun kanssa pyöräilemässä Illinsaaressa katsomassa onko kentällä, johon on tarkoitus pystyttää agilitytelineet vielä paljon lunta. Ei ollut, joten odottelemme telineiden pystytystä innolla. Ihkudaa oli erittäin innostunut päästessään vauhdinhurmaan pyörän rinnalla, eroon haisevista pennuista :).
Illalla yrittelimme pennuista seisontakuvia, mutta ne oli niin vauhdikkaalla päällä, että luovutimme suosiolla. Kun minä paistoin muutaman letun, Anna harjoitteli Wilman kanssa näyttelyreenejä, Wilma oli yllättävän hyvän näköinen vaikka sen tissit roikkuu alhaalla.
Koska yksittäiskuvat ei ottanut onnistuakseen, kasasimme pennut pöydälle yhteiskuvaan Annan vartioidessa etteivät putoa.
Loppuillasta näin sitten pentujen ensimmäiset kunnon iltaformulat. Pääsivät ulos ja voi sitä riemua - jalkoja mahanaluset täys pennut sinkoilivat aika päättömän näköisinä sinne tänne. Matalia porrasaskelmia edestakaisin, välillä pinkaisu pimeälle pihalle, maistellaan ruohonkorsia ja pensaan varsia ja taas sinkoillaan portaille... oijoi kyllä pentuaika näyttää olevan lupauksia, iloa ja uteliasuutta täynnä ja elämä on niiiin ihmeellistä *huokaus*.

Vielä hetki sitten olin silmät ristissä ja ajattelin selviytyä mahdollisimman nopeasti nukkumaan... mutta kun aloin kirjoittamaan tätä, alkoi klo 23.03 Radio Suomesta Sadan vuoden syke. Pallosalama - Tom Jonesin tie Walesista Vegasiin. Toimittajana Juhani Kansi. Voivoi... sinne kaikkos unet ja väsymys. Vaikka en ole mikään Tom Jones fani niin on sen musiikki vaan niin mukavaa kuunneltavaa.
Linkitän vaikka huomenillalla oman suosikkilaulajan musiikkia noilta hmmm "Tompan ajoilta" - lue nuoruusajoilta.
No niin, nyt kuuntelen vielä ihanan Bill Maynard:n iloisen rallatuksen - eihän päivää voi päättää surullisin ajatuksiin, ja lähden varpaisillani hiippailemaan makkaria kohti ettei vaan pienet riiviöt herää... astuin tänään muuten eka kerran pennun kakkaan. Sleep well!