Ei epäilystäkään, etteikö olla kotona reissun jälkeen. Tuntuu, että Ihku ja kissat päättivät palauttaa minut maanpinnalle lomatunnelmista heti kunnolla.
Kun olen tehnyt tietsikalla hommia, Ihku järsi minun kahdet kengät, ei tietenkään kokonaan, mutta sen verran ennätti tulla vaurioita ennenkuin huomasin, että kaatopaikka kuormaan menevät. Nyt olen kantanut Otten-häkin sisälle ja jos teen sellaisia hommia, että en halua keskeytyksiä ja häiriöitä Ihku saa häkkikomennuksen. Muuten saa olla niinkuin ennenkin ja nukkuu kainalossa.
Eikä kyse ole siitä, etteikö Irkku ole saanut aktiviteettia - kyllä on - mutta tuntuu ettei sen vauhtia rauhoita mikään. Formulat ovat nyt päivän sana ja Ihkusta oikein paistaa liikkumisen riemu. Olihan se pitkä jakso ilman formuloita ja siinä kyllä nuoren snakun päätä alkaa pakottaan.
Wilmalla ja Lisalla juoksut, Lisalla menossa jo onneksi ohi. Menee vielä hetki ennenkuin palaavat ajatuksen kanssa maanpinnalle. Muorit ovat vuosien tuomalla viisaudella entisensä, niitä ei pienet muutokset hetkauta.
Kissat ovat luku sinäänsä. Tursake makas varmaan viikon mun sylissä aina kun mahdollista, Killi samaten. Niillä oli ihan selvästi ollut ikävä. Noitanokinenä on löytänyt itsensä näköisen kissakaverin - (onneksi Noitanokinenältä on sukukalleudet poistettu) ja viihtyy piharakennuksen alla tai pyydystää pieniä perhosia pihalla.
Ihkun kanssa on aloitettu totuttelu pyöräilyyn ja tosi hyvin meni heti eka reissulla. Nyt on niin harvinainen kevät, että lunta on vielä metsässä, mutta vettä on satanut. Lumeton metsä on puhdistunut ja jälkimaastoa löytyy jo, toivottavasti Vapun aikaan pääsee ensimmäiselle jälkireenille Ihkun kanssa.
Helkkarin Wilma on herättänyt minut joka aamu viimeistään kuuden aikaan, en tajua mistä se on tuon herätysajan hoksannut. Pikkusen ottaa pattiin, varsinki viikonloppuisin mutta minkäs teet :).. jospa juoksun jälkeen pikkusen rauhoittuisi.
Mutta päivän työ kutsuu, arkea eletään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti