maanantaina, toukokuuta 25, 2009

Wilman päivät








Kuvat: Sunnantain Wilma-päiviltä.
Sunnantaina pilveili, satoi ja paistoi. Pekka lähti töihin ja me Annan kanssa odoteltiin Wilman kahvittelijoita torkkumalla sohvalla. Johannan tultua koiruudet sai äksöniä ja lisää vipinää tuli, kun Wilman tervehtijät saapui herkku- ja lahjapaketeineen. Wilma tiesi tasan tarkkaan, että kaikki paketit on sille tarkoitettuja ja osasi pitää puolensa herkkujen suhteen.
Olin paistanut koirille pannaria ilman suolaa ja sokeria, mutta ryynimakkaraa siitä löytyi. Se teki kauppansa ja kun pannarin palasia heiteltiin pihalle koiralaumalle tuli kiire etsiä niitä. Meillä olikin Iin snakujen kokoontumisajot, kun Turbo ja Lisa saapuivat yhtäaikaa paikalle. Turbo oli aivan ekstaasissa ja sekaisin narttulaumassa. Sen kieli roikkui puoli metriä suusta ulkona, kun kaikkien narttujen peräpeilit piti ennättää haistella moneen kertaan.


Kaksijalkaisille vieraille maistui Annan leipomat mokkaruudut ja minäkin oli saanut leivottua vanilijapullia, oli sipsiä ja karkkia kyytipoikana mehua ja kahvia. Koirille oli leivottu myös omat pullat, joten iltaruokaa ei niille tarvinnu antaa kaikkien nahkaluiden, mahalaukkupalojen, pannarin ja pullien jälkeen. Olivat ylen tyytyväisiä pullottavien mahojensa kanssa koko illan... miten lie Lisa-ahmatin kanssa - odottiko sinnikkäästi iltaruokaa?
Turbilla oli karva kasvanut vähän yli, joten sovimme että se tulee koneajoon joku ilta tälläviikolla.
Lauantaina vieraili pikaisesti Anu ja Lisan poika Noki. Noki oli komearaaminen nuorukainen, kunhan saa vähän massaa siitä tulee komea kaveri. Täydellistä koiruutta ei tietenkään ole, Nokilla on vähän "kevyet" pienhköt korvat. Nuori snaku tarvii aikaa rungonkehitykseen ja massan saamiseksi, ei kannata kiirehtiä näyttelyihin pahasti kesken kehityksen olevien kakaroiden kanssa, varsinkaan jos lihakset on olemattomat.
Ainoa nuori koiruus jonka olen nähynyt tosi hyvässä lihaskunnossa on Wilman Mysti-tytär. Se saa varmasti kunnolla monipuolista liikuntaa, sillä sen lihakset oli tosi hyvin kehittyneet nuoreksi koiraksi. Muistissa on tosi hyvin rimpulawilma, jonka runko kehittyi valmiiksi vasta noin kolmen vuoden ikäisenä. Vaikka Wilma sai säännöllisesti ja paljon liikuntaa ja löytyi lihaksia, ei runko kuitenkaan kehittynyt sen nopeammin valmiiksi.
Sanoin eilen että en varmaan enään koskaan saa niin ihanan mallista snakua, kuin Wilma on. Se on täydellinen paketti. Samassa yhteydessä kaikki ihasteli Ihkun luonnetta, se on unelma... ei voi kieltää... unohtamatta upeaa päätä.
Kikalla on KARMEA karvanlähtö - tällähetkellä oikea "kuppaiita". Kunhan päivä tästä lämpenee ja aurinko näyttytyy Kikalla on edessä kunnollinen ja perusteellinen pesu. Pitäis pestä myös snakut, niiden pesusta onkin vierähtänyt aikaa.

Tänään on ohjelmassa puiden taimien istutusta. Pekka on pois, joten saan sooloilla ihan oman pään mukaan - kissa on pois niin hiiret hyppii pöydälle... näinhän se menee. Ärsyttävää vain, kun joudun lähtemään ihmistenilmoille mullan ostoon ja pitää käydä myös kaupassa. Minulle on aina yhtä vaikeaa kaupassakäynnit, pitää vaihtaa kotirösyvaatteet vähän siistimpiin kuteisiin ja yrittää olla
edes vähän ihmisen näkönen. On se niin vaikeaa :).
Kiitos kaikille Wilmaa muistaneille! Wilma on päivänsä ansainnut.

Ei kommentteja: