sunnuntaina, elokuuta 04, 2013

Aurinkoisella aamulenkillä














Eilen aamulla lähdimme aikaisin poimimaan kesän viimeiset vadelmat ja mustikat. Iltapäivällä lähdimme koko porukalla Raaheen synttärirääppiäisille, merisumun harmaannuttamassa säässä.
Aika hyytävä luonnonilmiö toi merisumu. Aurinkoinen ja lämmin sää muuttui merisumun myötä hyiseksi, harmaaksi ja kosteaksi. Lämpötila putosi monta astetta ja kosteus näkyi auton tuulilasissa pieninä pisaroina.
Vahvan sumun saattelemana saavuimme yöllä kotiin, välillä näkyvyys oli tuskin neljääkymmentä metriä.

Sunnuntaiaamu lähdettiin partojen kanssa aamulenkille jo puoli seitsemän aikaan. Otin myös kameran mukaan, toiveissa saada seittikuvia pellonreunalta. Aamuaurinko oli ennättänyt kuivattaa aamukasteen aurinkoisilta paikoilta, mutta onnistuin kuvaamaan muutaman komean seitin. Toivottavasti aurinkoisia aamukasteisia elokuun aamuja riittää, että voisi kameran läpi sihtailla aamukastekohteita.

Maltan vielä istuskella koneella, vaikka korvienvälissä raksuttaa monenmoiset suunnitelmat tämän sunnuntaipäivän tekemisistä. Parrat nukkuvat tyytyväisinä aamulenkin ja –ruuan jälkeen. Minun pitäisi lähteä ostamaan leivontatarvikkeita mustikkapiirakkaa varten. Löysin vielä eilen hakkuun reunalta hyviä mustikoita ja eihän niitä raskinut sinne jättää.
Kauppareissun jälkeen valmistaudumme lähtemään rippijuhliin ja tällä kertaa en mene istumaan kirkkoon ja kuuntelemaan synnin palkka on kuolema –saarnoja.

Marjastuksessa on nyt pieni tauko ja odottelemme puolukoiden kypsymistä. Olemme tavanneet mukavia ja raatikkaita marjastajia hakkuilla. Jos aiemmin ihmiset sekosi loistavasta hillasadosta, nyt päivän sana Iissä on ollut vadelmat. Niitä on saavuttu poimimaan suht’ pitkien matkojen takaa, yksin, kaksin tai koko perheen voimin kera isovanhempien tai metsätiellä vaunuissa nukkuvan pienimmän lapsen kanssa, jota vanhemmat lapset vartioivat. Marjametsään lähtemistä ei ole estänyt edes lonksuvat lonkat tai keinonivelet polvissa, vain hieman hidastanut etenemistä.
Metsäautotien varrelle pysäköityjen autojen lukumäärästä päätellen vadelmasato on ollut ehtymätön. On ollut mukava kuunnella lintujen laulun lomassa iloisia lasten ääniä, kertaakaan ei kuultu kätinää ja protestointia itikoista, paarmoista tai pistävistä vadelmapensaan piikeistä. Jutellessamme heidän kanssa kaikki ovat olleet iloisia ja kiitollisia kesän runsaasta marjasadosta.

Nyt olisi tarkoitus keskittyä muutaman päivän ajan sienestykseen ja sitten pitää ”teroittaa” poimurin piikit puolukoiden poimimiseen. Olemme Piksun kanssa päivittäneet alustavasti suunnitelmia ja aloitusajankohtaa. Hyytelöpuolukat olisi jo joissakin paikoissa poimittavissa, mutta teen itselle hyytelöä vasta sen jälkeen kun yölämpötilat ovat olleet alhaisemmat.

Noitanokinenä ja Tursake ovat myös olleet kiireisinä. Alkuyöstä minun jo nukkuessa ovat ahertaneet ja kantaneet kotiin kunnon hiiri ja myyrä saaliita ja pitäneet Pekan hereillä ja valmiina viemään saaliit likakaivoon - kissojen pettymykseksi. Just äsken pihalla käydessäni Noitanokinenä juoksi naukuen ohi kuollut hiiri suussa. Saalistusta ei näköjään hidasta edes leikatut kynnet tai tiukupanta kaulassa.

Eläinlääkäri määräsi Ihqulle Rimadyl lääkkeen ja ohjeen mukaan pitäisi antaa viikon ajan määrätty lääkeannos päivittäin ja puolittaa sen jälkeen ylläpitoannokseksi. Järkevää tai ei, mutta päätin antaa Ihqulle heti vain ylläpitoannoksen mukaan, koska se mielestäni riittää Ihqulle tällä hetkellä hyvin. Jos polvi kipeytyy niin, että pitäisi antaa koko annos päivittäin, parempi silloin siirtää Ihqu muistoihin. Kaukaiselta tuntuva ajatus, kun Ihqu hyppii parasta aikaa sen unesta herättäneen kärpäsen perässä ympäri huushollia. Täysillä ja täyttä elämää loppuun asti, mennään näillä eväillä niin kauan kuin eväät riittää. Mitä sitä varjelemaan ja komentelemaan olemaan rauhallisesti, vaikka ajatuksissa kuitenkin toivon Ihqulle monta pientä suojelusenkeliä.
Ihqun jälkeen jää aikanaan suuri aukko. En ikinä usko että Unski kantaisi tyhjää ruokakuppia, ilmoittaisi että Tursake menossa ulos ja sille pitää laittaa tiukupanta kaulaan, lähtisi Pekan kaveriksi saunomaan, kantaisi postin ja miljoona muuta asiaa joista Ihqu pitää huolen ja on mukana. *Iso huokaus*

Nyt pari hernettä korvien välissä käskee poistumaan koneelta ja aloittamaan päivän touhut.
Oikein aurinkoista sunnuntaipäivää ja koko seuraavaa viikkoa, kesää on vielä jäljellä!

Ei kommentteja: