maanantaina, elokuuta 19, 2013

Lisa muistoissa

 Lämpimiä uimavesiä uimamaisteri pimpelipompelille!




Kerroin aiemmin näin Lisasta sen omalla sivulla;

"Lisa, Lissu, Lisbet, Limpantiera iloinen huithapeli, joka ei koskaan ole tehnyt mitään "tuhoja" yksin jäätyään... ei edes pentuna. Vauhdikas säpeltäjä, pistää välillä mietintämyssyn päähän ja taas menoksi!
Lisa on kuin kotonaan, oli sitten missä tahansa ja aina yhtä iloisena limpantierana. Kotona seuraa joka paikkaan ja on jäänyt lukemattomia kertoja, milloin varastoon tai liiteriin ja odottaa kiltisti niin kauan, että sitä aletaan etsiä.
Seuraa tarkkaan kaikki keittiössä tapahtuvat hommat, niin että osaisi varmasti tehdä yhtä sun toista pöperöä. Kaikista taikinoista kelpaa maistiaiset, puhumattakaan pullista ja sämpylöistä. Lisalla on "krooninen nälkä" ja lenkillä popsitaan kaikki mikä ei pääse karkuun... lukemattomia kertoja on tultu kotiin minä manaillen (myös Piksu myöhemmin) ja Lisa paskalle haisevana.

Lisa on luonteeltaan avoin tasapainoinen ja omilla jaloillaan seisova snaku. Tulee kainaloon ja nukkuu likellä.

Lisa on motivoitavissa makupalalla, omaa erittäin hyvän tasapainon ja jos makupala saatavissa hyppää melkein mihin tahansa.
Mietintämyssy on edelleen aika-ajoin päässä, mutta tarvittaessa mennään sata lasissa.
Niin ja näkisittepä, kun koirat saavat makupaloja... Lisa ennättää hotkaista omansa ja kaiken mikä vahingossa muilta putoaa... siinä sivussa on meinannut mennä Wilman korva ja paljon muuta. Toiset koirani ovat oppineet varomaan Lisaa ja menevät kauemmaksi herkuttelemaan.

Lisa on muuttanut meiltä Piksun luo muutaman kilometrin päähän. Näemme melkein viikoittain ja teemme yhteisiä lenkkejä.
"

Vielä reilu kuukausi sitten Lisa rillutteli ja ui Ihqun ja Unskin kanssa meren rannassa. Valitettavasti ikävä ja nopeasti puhjennut kasvain pakotti tekemään luopumispäätöksen ja päästämään Lisa viimeiselle matkalle, sen ollessa vielä ”koperassa kunnossa”.

Kävimme pienellä yhteislenkillä Lisan, Piksun, Ihqun ja Unskin kanssa Lisan viimeisenä päivänä. Unski oli edelleen sitä mieltä, että Lisa on sen suuri rakkaus. Parroilla riitti vauhtia rantatiellä ja ennättipä Ihqu ja Lisa pistäytyä myös rantavedessä pulikoimassa. Kaikki oli sallittua viimeisellä lenkillä ja Lisa formuloi minkä kintuistaan pääsi.
Viimeiseen päivään kuului myös herkkuja monen moisia.
Hyvää matkaa rakas Lisa, maallinen majasi lepää Wilman vieressä.

Piksulle kiitokset, halauksia, voimia ja vaikka tämä ei lohduta niin "Älä sure sitä, että yhteinen aika on mennyttä, vaan iloitse siitä, että se on ollut."

2 kommenttia:

Arttu ja Iivari kirjoitti...

Tuula, harvakseltaan nykyisin blogeja luen, ja nyt vasta tämänkin huomasin.... Paljon lämpimiä ajatuksia teille, rakas partanaama jättää suuren aukon lähtiessään, mutta vaalikaa vuosien varrella kertyneitä ihania muistoja!

Uusimpiin tekseihisi: Kateellisena katson ihania ruskakuvia, ei ole meillä kuin vähän koivun oksat keltaisena. Ruskaa odotellessa teitä tervehtii etelän lomailevat parrat kera palvelijansa

Tuula Lalli kirjoitti...

Hei Outi ja poijat!
Kiitos kauniista sanoista Lisan poismenon johdosta. Niinhän se on, että muistot jää - onneksi edes ne.
Täällä on hieno maaruska ja pihlajat hehkuu kaikissa väreissä, marjoja niihin ei tänä vuonna tullut.
Upeissa maisemissa olette tekin aloittaneet lomapäivät, todellisissa "Suomalaisperinnemaisemia" tallustelleet.
Oikein mukavaa loman jatkoa!
--
Toivottelee Tuula ja parrat