ulkoilua, ulkoilua

Kuvat: Ihku Pointin edessä kiinni.
Tänään on ulkoiltu kauniissa aurinkoisessa säässä, melkein koko päivä. Aamulenkki käytiin mutkitellen eri paikoissa - hihnalenkkinä. Johtotähtenä tälle päivälle oli Ihkun opettaminen uusille asioille - odottamaan kytkettynä oudoissa paikoissa, kun minä olen liikkeissä sisällä. Aamulenkillä kytkin kaikki koirat Seon pihaan ja pystyin hyvin seuraamaan ikkunasta kuinka Ihku käyttäytyy. Lisa ja Wilma oli esimerkkinä uudessa tilanteessa ja hyvin meni, Ihku oli esimerkillisesti koko ajan.
Palattuamme kotiin laitoin koirille Stronhold-myrkyn - erotin koirat etteivät pääse toisiaan tutkimaan myrkyn laiton jälkeen. Odottelin tunnin ja sitten lähdin Ihkun kanssa pyöräilemään Haminalle. Ensimmäinen kilometri mentiin "sata lasissa" sitten hiljensin vauhtia, että Ihku pysyy ravilla. Ensimmäiseksi poikkesin Pointissa ja Ihku ränniin kiinni oven viereen niin, ettei Ihku yltänyt ulko-ovella asti. Pientä vikinää kuului sisälle, mutta muuten kaikki meni hyvin.

Sitten jatkettiin matkaa Martan luo ja siellä myös Ihkun kytkeminen jatkui ulko-oven pielessä. Kävimme myös Martan kanssa kävelyllä Ihkulle uudessa ympäristössä, ennekuin palasimme Pointin kautta kotiin.
Vähä pelkäsin reissuun lähtiessä, että Ihku-nahkahihnan syöjä puree välittömästi hihnan poikki jäädessään yksin. Onneksi ei tapahtunut mitään sellaista ja toivottavasti Ihku jättää toistenki kiinni ollessa hihan rauhaan.
Ja näin Ihku on saanut jälleen uusia "opetuksia" ja kokemuksia muutaman kilometrin lenkkeilyn ja n. 9km pyöräilyn yhteydessä.
Kuvittelin reissun jälkeen, että Ihku olisi edes vähän väsynyt päivän tapahtumista.... turha toivo... heti pihalle päästyämme nappas kepin suuhun ja vaati sen heittämistä ja koko illan on touhunnut, kuin ei olisi koko päivänä päässyt lenkille tai saanut aktiviteettia.

Nyt odottaisi metsissä löytäjää Matsutake-sieni, jolla saisi hyvät ansiot. Kasvaa jäkäläkankailla ja kuulemma Iistäkin sitä on löydetty. Ei vain ole meidän eteen sattunut, vaikka jäkäläkankailla on kuljettu. En laittaisi ollenkaan vastaan, jos pääsis kunnon apajalle.... elää toivossa.

P.S
mun nenä on edelleen kipee, ei ollenkaan tunnu "omalta" ja vasemmasta sieraimesta tulee vieläkin silloin tällöin verta. Ihku nukkui kainalossani viimme yönä, joten kaikki Ok :).
sama