Oikein hyvää Aprillipäivää!!!

Kuva: Pennun nassun kuvasi Anna.

Pentulaatikossa pientä vipinää...

Kuvat: Urospentu ja Anna.
Pentulaatikossa pentujen kehitys menee eteenpäin niin ettei meinaa perässä pysyä. Urospentu esitti eilen pravuurinumeron toisten nukkuessa, kävi kiusaamassa nukkuvia sisaruksiaan jokaista erikseen, kävellä tepasteli tomerasti etsien akviteettia ja lopuksi löysi pentulaatikon kulkuaukon ja Annan. Puri Annaa sormeen hampaattomilla ikenillä ja oli sitä mieltä, että laatikosta voisi jo lähteä suureen maailmaan. Pääsi tutustumaan myös Ihkuun ihan hajukontaktilla laatikon reunan yli. Wilma oli keittiössä syömässä, joten Ihku uskalsi seurata pentulaatikon elämää reunan yli. Ihku on toki saanut käydä varovasti kaula pitkällä haistelemassa pentulaatikon hajuja, Wilman tiukan katseen valvoessa. Ihku selvästi kunnioittaa Wilman katsetta ja peruuttaa kauemmas.
Tuon urospennun liikkuminen ja kävely on kyllä pentueen ylivoimaisin hieno esitys, ettei voi kuin ihmetellä pennun tomeraa liikkumista paikasta toiseen. Sisaruksilla kävely on selvästi huterampaa... urospentu on hyvin varustautunut pitämään puoliaan sisarparvea vastaan :).
Juttelen pennuille paljon ja ne tulee äänen kuultuaan heti seurustelemaan, elleivät satu olemaan untenmailla.
Pennut pissaavat ja kakkaavat jo omatoimisesti vaikka Wilma yrittää kovasti huolehtia. Tähän asti minulla on ollut pentulaatikon pohjalla, alimmaisena kosteantilan mattoa ja päällimmäisenä kirpputorilta ostettuja lasten pussilakanoita ja/tai peitteitä. Eilen laitoin alimmaiseksi sanomalehteä, sitten kosteantilan mattoa ja päällimmäiseksi lakanan. Lätäköitä tulee nyt sen verran, että lisäkuivikkeena käytän froteepyyhettä, jotta voi itse istuskella kuivin takamuksin pentulaatikossa.... nyt saa pyykkiä pyörittää.
Minun on varmaan siirryttävä nukkumaan eri huoneeseen. Pentulaatikko on makuuhuoneessa ja tuntuu ettei minun paraneminen juuri edisty. Aamuisin on tosi tukkoinen olo, eikä posken paine ja päänsärky ole juuri helpottanut.
Ens viikolla pitää myös vaihtaa antibiootti, jos olo ei helpotu.
Juttelin aamulla koiransa kanssa lenkillä ollutta naapuria ja hänellä on lentsu ollut jo seitsemän viikkoa ja kehittynyt keuhkoputken tulehdukseksi. Kaveri on harrastanut aina paljon liikuntaa ja nyt on kunto niin romahtanut, että hyvä kun jaksaa edes jonkin verran kävellä.
Nyt päivän askareisiin, tarkoitus olisi vaihtaa vettä parista akvasta ja sitten lähdemme nuotioimaan jonnekki tuulelta suojaisaan paikkaan. Vaikka ei jaksa pitkästi kävellä, on hyvä päästä nauttimaan auringosta ja ulkoilmasta.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa!

Kyllä se tästä...

Kuva: Urospentu on sitä mieltä, että Annan housua voi haukata, 27.3.2008.
Pennut ovat jo aktivoituneen, selvästi kuulo alkaa aueta, silmät ovat kaikilla auki ja huojuvin jaloin liikutaan pentulaatikossa. Ja on se vaan jännä juttu, että hampaattomilla leuoilla yritetään heti ottaa kiinni mistä saadaan.
Anna punnitsi eilen pennut; uros-sininen 950g, narttu-valkoinen 980g, narttu-vihreä 940g, narttu-punainen 920g ja narttu-roosa 900g.
Menin eilen aamulla jonottamaan jo ennen klo 8.30 Terveyskeskukseen ja pääsin heti kahdeksan jälkeen lääkäriin. Oikeassa poskessa näkyi heijastumaa/kaikuja ja sain antibioottikuurin, lisäksi lääkäri suositteli Buranan ottamista.
Eilinen meni vielä sairastellessa ja nukkuessa. Otin ennen nukkumaanmenoa Buranan, toissayönä valvoin pää- ja poskikivun vuoksi. Viimmeyön sain nukuttua kunnolla, aamulla ennen kuutta heräsin pentujen luttuutusääneen - olivat juuri aamuaterialla.
Nyt suihkuun ja töihin. Aurinkoista perjantaipäivää!

Vai että lentsu voiton puolella...

Kuva: Anna ja "punainen" narttupentu 26.3.2008.
Ei lentsu niin vain hellitä, eilen illalla alkoi taas kurkkukipu ja tämä aamu oli todella ankea. Terveyskeskukseen en saanut tänään aikaa, joten nakkasin naamaan lääkekaapista löytyneen Kefalex 750mg tabletin. Päivän makasin kuumeessa zombina olohuoneen sohvalla. Päivällä tunsin, että toinen poski on tykyttävä ja kipeä, oikeastaan koko toinen puoli naamasta on kuin eri planeetalta, pääsärky paheni ja olo tärisevä.
No, huomen aamulla pitää lähteä aikaisin jonottaan lääkärille aikaa Terveyskeskukseen, ilmeisesti minulla on elämäni ensimmäinen poskiontelotulehdus.
Iltapäivällä otin päänsärkyyn 600mg Buranan, auttoi päänsärkyyn mutta ei olo ole juuri kohentunut. Toivottavasti saan huommena lekurilta sellaiset tropit, että minua pesäpaikkanaan pitävä pöpö saa lähdöt, ei jaksais enään haahuilla puolikuntosena.

Haamuilee täältä lumipyryn keskeltä....

Pyhien jälkeen...

Eiköhän tämä olo tästä pikkuhiljaa kohene. Nuhaa on vielä, mutta kun pääsee kunnolla ulkoilemaan niin varmasti yleiskunto paranee.
Pennuilla alkaa jo silmät aukeamaan ja ensimmäinen kynsien leikkaus suoritettu. Malttamattomana odotan, että pennut lähtee tepastelemaan, malttia, malttia.
Wilma viihtyy pentulaatikossa ja pennut vaikuttavat tyytyväisiltä. Wilman jälkivuoto on jo melkein olematonta, eikä sotke enään alusia juuri minkään vertaa.
Tomi on vielä lomalla ja minun koneella olo on todella pikaista, eilen illalla tein rästihommia ja nyt aamulla päivitin vähän tuoreempia kuvia pennuista.
Pitemmittä puheita päivän töihin, jospa tänään saisi jotain aikaiseksi... aurinko paistaa, mutta tuulee aika reippaasti.
Mukavaa tiistaipäivää.

Amazing Race:n jälkeen...

Kuva: Lapsilla ja Ihkulla hauskaa Saikanväylällä 21.3.2008

Kuva: Punainen narttu joutunut tyynyksi, kuvattu 22.3.2008.
Nyt on sunnuntain teeveen katselukiintiö täytetty.
Blogissa on ollut muutaman päivän tauko tukkoisen olon vuoksi, on tullu tehtyä vain välttämättömät ja huonosti nekin. Anna kävi kaverina akvaariorutiineissa - oisko ollu torstaina, torstai-iltana tuli Pekka ja Tomi perjantai-iltana. Päivistä on muistona vain suunnaton väsymys ja huono olo, kova nuha, kurkkukipu ja päänsärky. Olen muistuttanut zompieta raahustaessani haamuna huushollissa ja ääni on ollut kuin maan alta... sopii tunnelmaan. Pääsiäiseen en ole mitenkään valmistautunut, ja tulihan se ilman hössötystäkin. Perinteisesti Pääsiäinen on vietetty ulkoillen, ulkoillen ja ulkoillen... nyt näin tällä kertaa.

Perjantaina uskaltauduin lähteen nuotiointi reissulle, oikein hävettää kun ajoimme autolla mahdollisimman lähelle nuotiopaikkaa Saikanväylälle lähelle merenlahtea. Ei olis jaksanut yhtään enempää kävellä. Ihku sai formuloida lasten kanssa ja innolla näyttää Ihku lähtevän lasten puuhiin mukaan. Lauantain pysyttelin sisällä ja vasta illalla kävin saattamassa Annan Ihkun kanssa.

Tänään olen pysytellyt sisällä, en lähtenyt edes nuotioimaan Tomin, Pekan ja Ihkun kanssa. Paleli koko päivän ja pää oli kipeänä. On tullu napsittua Buranaa ja se helpottaa hetkeksi oloa.

Wilma huolehtii pennuista tunnollisesti, käy ulkona tarvittaessa ja tulee muistuttamaan jos ruoka-annos on vähääkään myöhässä. Pentujen painot ovat nousseet hyvin, tänään vain pienin narttu oli 690g, muut lähelle 800g. Painoissa voi olla vähän heittoa riippuen siitä, onko pentu ollut aterialla ennen punnitusta vai ei.

Olen tänään pikkuhiljaa tehnyt Jettyspoof's Schwarz-pennuille oman sivun ja kuvasivun. Pitäisi muutenki muokkailla sivujen sisältöä, mutta saa jäädä myöhemmäksi.

Jos ette katso Sydämen asialla TV-sarjaa (Heartbeat), tai katsotte, mutta ette pidä roolihahmosta Claude Jeremiah Greengrass (Bill Maynard) - älkää klikatko seuraavaa linkkiä, sillä siellä laulaa kyseinen henkilö - http://www.youtube.com/watch?v=tquf2k2cVyg ja laulaakin hyvin :), ainoa auringonpilkahdus tässä zompie-elämässä.

Hyvää Yötä, vielä on yksi Pääsiäispyhä jäljellä.

Nudanedä...

Kuva: Sain napattua ensimmäisen haukotus-kuvan.
Aamupäivästä asioilla ja loppupäivä menikin nukkuessa. Olo todella tukkoinen, kuumeinen ja taas piti ottaa särkylääke luiden kolotukseen sekä päänsärkyyn. Kurkkukipu pysyy jotenkuten loitolla kurkkupastilleja syödessä.

Wilma hoitaa takuuvarmasti pentuja, jotka ainakin pyöristyvät ihan silmissä. En punninnut niitä tänään, vaihdoin vain aluset - oma olo oli niin huono ettei viittinyt pentulaatikossa juuri hämmentää.
Ihku oli osan päivästä häkissä ja sitten nukuttiinkin yhdessä sohvalla muutama tunti. Ihkun juoksu on rauhoittanut koiruuden just sopivasti, voi hyvällä omallatunnolla sairastaa.
Nea soitti illalla, että Ritan penikoiminen on käynnistynyt. Yksi pentu tuli vähän ennen yhtä ja nyt lähden nukkumaan, ei jaksa enään päivystää.
Nealla ja Helillä on tiedossa pitkä yö, oli Ritan maha sen verran muheva.
Tänään on muuten kevätpäiväntasaus.
Onnea penikointiin Ritalle, Nealle sekä Helille ja hyvää yötä!

Voi ei... taas lentsua pukkaa..

Kuva: narttupentuja nokosilla 18.3.08.

... joka paikkaa särkee - luut on kipeenä, nuha, kurkku kipeä ja pää on kuin "Haminan kaupunki". Aamu alkoi hunajaveden juonnilla... jokohan vois juoda kahvia kupillisen. Lohduttaa hieman, että tiedän etten ole ainoa lentsuinen tässä maassa.

Punnitsin aamulla pennut ja pienin narttu (vaalean punainen nauha) on 480g, kaksi narttua 500g, punanauhainen narttu 520g ja uros 520g - joten ei mitään hämminkiä painon kehityksessä.
Kaikkien pentuarvaukseen vastanneiden kesken arvonta suoritetaan tänä iltana. Ilmoitan voittaneille henkilökohtaisesti.
Wilma järjesti minulle ylimääräistä hommaa.. tilannehan on se, että en vie Wilmaa väkisin ulos, vaan se pääsee tarpeilleen kun pyytää. Eilen minun piti lähteä käymään kaupassa ja kysyin siltä lähteekö käymään ulkona, Wilma ei korvaa lotkauttanut.
Kun tulin kotiin en huomannut mitään ihmeellistä, Wilma köllötti pentujen kanssa kuten lähtiessäni. Meillä on kamarin oviaukossa metallieste, ettei muut lemmikit pääse häiritsemään pentulaatikon elämää. Kun illalla kömmin sänkyyn, huomasin että Wilma on käynyt pissalla siihen. Tupisin ittekseni muutaman ärräpään, mutta Wilma ei noteerannut sitä mitenkään... makoili tyytyväisenä pentulaatikossa, kun roudasin petivaatteita pesuhuoneeseen. Nyt mietin kuumeisesti kuinka saan paksun petarin pestyä ja kuivatettua. Peitteen ja lakanoiden kanssa ei ole ongelmia, ne pyörii pyykkikoneessa.
Ärsyttää tuossa pentujen valokuvaamisessa salamavalo. En ole vielä löytänyt sellaista säätöä kamerastani, jolla saisi kuvia makkarin nurkassa olevasta pentulaatikon sisällöstä kuvia ilman salamavaloa. Pentulaatikkoa valaisee yksi spottivalo ja se ei riitä valokuvaamiseen valoksi. Huoneessa on kyllä ikkuna, mutta se näyttää itään ja ikkunan takana varjostaa isot petäjät, joten valoa ei tule tarpeeksi ikkunasta.
No, ei mene kauaa kun pennut viipeltää muissaki huoneissa ja ulkona, joten kuvia vielä saadaan.

Lentsutonta päivän jatkoa!

Lyhyestä virsi kaunis...

Kuva: Wilma ja pennut 16.3.08
Pentulaatikossa kaikki hyvin. Pentujen painot nousee kohinalla ja Wilma on tyytyväinen. Laitoin urokselle sinissävyisen nauhan kaulaan, pari tyttöä sai myös punaisen erisäynauhat.
Nyt on lyhyt blogimerkintä, minulla on taas kurkku kipee ja kömmin nukkumaan hyvissä ajoin. Jospa huomenna olisi parempi olo.
Hyvää yötä!

Edelleen haukotus...

Kuvat: Anna ja Ihku makkaranpaistoreissulla ja liukkaalla jäällä.
Tänään otettiin pientä happihyppelyä Annan ja Ihkun kanssa makkaranpaistoreissun merkeissä. Makkaranpaiston lomassa kävimme kävelyllä joen sivu-uoman maisemissa ja Ihkulle tehtiin muutama hakureeni. Ihku oli aivan onnessaan saadessaan formuloida, syödä jäniksen papanoita ja makkaraa. Liikkeellä oli muitaki koiria ja niiden jälkien tutkiminen oli tarkkaa hommaa.
Ihkun vilkkaus ja energisyys rasittaa ja ottaa välillä päähän. Nyt kun se on Wilman penikoimisen ja ilmeisesti myös juoksun alkamisen jälkeen ollut hiljainen, miettiväinen ja täysin eri Ihku... nyt sitä miettii ja pähkäilee mikä sillä on kun se on niin rauhallinen. Päätettiin antaa Ihkulle vähän vaihtelua ja muuta ajateltavaa ja iloitsimme, kun entinen Ihku tuli esille formuloiden ja leikkimisen myötä.

Wilma ja pennut voivat hyvin. Kaikilta pennuilta irtosi tämän päivän aikana kuivuneet napanuoran pätkät. Meidän ei tarvi huolehtia että alustat ovat puhtaat pentulaatikossa, ruokkia Wilma ja käyttää ulkona kun se pyytää päästä tarpeilleen. Antaa Wilman palautua rauhassa ja keskittyä pentujen hoitamiseen... kyllä pentuja tulee vielä lääpittyä ja käsiteltyä ihan tarpeeksi. Nyt on Wilman aika hoitaa niitä, vaikka kyllä Wilma on ihan selvästi mielissään ja ylpeä pennuista kun Annan kanssa kehumme niitä ja samalla se itse saa silityksiä ja kehuja.
Annalla on löytänyt itselleen jo "oman" lempparipennun :).
Punnitsin tänään pennut ja kaikilla pennuilla oli painot nousseet. Urospentu painoi jo 400g, joten ei niillä ole sapuskasta puutetta. Wilma on kyllä mainio emä, jos joku pennuista on vähän kauempana ja alkaa ökiseen, Wilma vastaa ja tökkii kuonolla pennun lähemmäs itseään. Ei pennut vielä mitään kuule, mutta Wilman pitää saada vastata jokaiseen ääntelyyn... Tietääköhän emä että pennut ovat vielä kuuroja???... siinäpä pohdintaa :).
Noitanokinenä ei käy sisällä kuin syömässä ja näyttää majailevan koirahuoneessa... siellä on mukava makoilla lämpimässä makuulavallla ja katsella ikkunasta ulos. Tursake ei ole pyrkinyt kamariin sen jälkeen kun Wilma antoi sille lähdöt. Tursakeen jalat kosketti lattiaa vasta eteisessä, Wilma teki kerralla selväksi että sitä ei kaivata pentulaatikon lähistöllä.
Minua väsyttää edelleen älyttömästi ja koko ilta on mennyt sohvalla makoillen ja telkkaria katsellen.
Joten on viisainta suunnista nukkumaan. Hyvää Yötä!

Helpotuksen huokaus... se on nyt ohi!

Kuva: Ihku seuraa Wilman penikointia kaltererin takana.
Muuten... jo kolmas kupillinen kahvia tippumassa, ei meinaa millään piristyä.
Vaikka kaikki Wilman aiemmat penikoimiset ovat menneet hyvin, sitä pitää kuitenki aina jännittää ja pelätä pahinta.... ja nyt on niiiin väsynyt ja tokkurainen olo.
Vein Annan yöllä kotiin nukkumaan ennenkuin Wilma teki viimeisen pennun ja kun pentu oli syntynyt, valvoin vielä tokkuraisena jonkin aikaa varmiistakseni että kaikki on hyvin.
Nukahin kyllä heti kuin nuijalla olisi päähän lyöty, viimeisenä muistikuvana Wilman jutustelua pennuille. Aamulla heräsin siihen kun Ihku vinkui kalterin takana, en Wilman tai pentujen ääneen. On siinä kunnon emäntä, joka nukkuu sikeitä vaikka pentulaatikossa olisi voinut tapahtua vaikka ja mitä... no Wilmaan luottaen.
Pentulaatikossa on ollut hiljaista ja Wilma nukkuu ja hoitaa tyytyväisenä pentuja. Ei kuulu kuin välillä vähän pennun ökinää, kun hakeutuvat tissille.
Vaihdoin yöllä puhtaat ja kuivat aluset pentulaatikkoon ja annoin Wilmalle paistijauhelihasta keitettyä lihalientä, jossa oli vähän suolaa ja hunajaa.
Aamulla Wilma sai lihalientä jossa oli vispikermaa ja kananmunankeltuainen. Varsinaista ruokaa Wilma ei halunnu, eikä se ole lähtenyt vielä käymään ulkona.
Ihkudaa on ollut aivan ihmeissään pennuista, joita saa katsella vain kalterin takaa. Ihmettelemistä on niin paljon, että ei ollut aamulla pimpelipompeli Ihkua, vaan syvämietteinen ihmettelijä. Tursake livahti aamulla kamariin, mutta sai Wilmalta äkkilähdöt.
Nyt pitää aloittaa työhommat, Pekka pitää hakea iltapäivällä Oulusta ja olen erittäin helpottunut kun Ihku saa lenkkikaverin Pekasta. Itsellä on vähän huono omatunto, kun Ihku on jäänyt nyt vähemmälle huomiolle.

Ja ei ku nokka kohti työhommiin...

No nyt se H-hetki lähestyy...

Wilman lämpö oli aamulla laskenut ja yöllä se kävi kerran kakalla ja pissalla. Aamulla klo 6.20 heräsin siihen, kun Wilmä ähisi mun korvaan ja sillä oli ulos kiire.
Uskoisin, että Wilma aloittaa penikoimisen illalla / yöllä. Toivottavasti penikoiminen menee yöksi, ettei pentujen syntymäpäiväksi tule 13.3 - ei mitenkään taikauskoinen :)!
Ihkun juoksu alkoi eilen ja niinhän oli odotettavissakin paksukorvaisuudesta ja hajumaailmaan keskittymisestä päätellen. Ihkulle on varattu pakasteeseen tuore naudan potkaluu, jonka se saa ulkotarhaan järsittäväksi. Saa nähdä miten Ihku reagoi, kun Wilman penikoimisen aikana ja sen jälkeen sitä ei päästetä kamariin... saa haistella vain sieltä tulevia tuoksuja ja kuunnella ääniä.
Sää on kostea ja pilvinen, piha on erittäin jäinen ja märkä. Linnuille on tullut jo kevät, laulavat niin kauniisti ja moniäänisesti - ilmainen konserttielämys kun vain viittii istuskella ulkona.
Nyt vain toivotaan että kaikki menee hyvin ja että Anna pääsee kätilöksi.
Päivään kuuluu Wilman seurailun lisäksi työhommia ja kaupassa on pakko käydä jossain vaiheessa - pitäähän Wilmalle hakea hyla vispikermaa ja -raejuustoa, paistijauhelihaa, hedelmäsokeria, kananmunia... ja kaikkea muuta yötä varten. Kätilö(t) tarvitsevat myös kunnon eväät, että jaksavat valvoa :).

Mukavaa päivän jatkoa!

Sähellystä...

... joo, ei pitäisi hyvin syöneenä ja väsyneenä tehdä kotisivuille uudistuksia. Metsään menee, olen anivarhain aloittanut mokien korjauksen, toivottavasti pahimmat on nyt korjattu.
Wilman lämpö oli aamulla 37.5, söi hyvin aamulla ja on nyt nukkunut sikeästi. Jospa se siitä.
Nyt Ihku ulkotarhaan ja töiden kimppuun, palaan myöhemmin tutkailemaan paremmalla ajalla löytyykö mokia edelleen.

Mukavaa päivän jatkoa!

Vettä sataa kaatamalla...

Kuva: Annan ottama hieno kuva Partamonninaaraasta kuuvalon loisteessa.
Niin, maanantai ilta ja vettä sataa kaatamalla - ei voi kuin huokaista.
Wilma on ollut tänään hieman rauhaton, vaihtaa paikkaa ja ähisee, ruoka ei maistu entiseen tapaan. Mittasin lämmön ja se jököttää edelleen 37.8 paikkeilla, joten ei tapahdu vielä mitään varmaan muutamaan päivään.
Alkuillasta innostuin ottamaan autosta koirahäkin pois, jotta saisin potkurin autoon. Päätimme lähteä Annan ja Ihkudaan kanssa potkurointireissulle metsätielle. Lähtöä valmistellessa Wilma oli sitä mieltä, että haluaa mukaan. Vähän siinä arvoin ja lopulta Wimpula pääsi mukaan.
Ensin kävelimme pikkumatkan Wimpulan kanssa ja sitten jatkoimme matkaa autolla Annan jäädessä Ihkudaan kanssa potkuroimaan. Ihku ei tajunnut ensin ollenkaan mikä on tarkoitus, koska se ei nähnyt meitä mäennyppylän takaa. Loppumatkan auton luo Ihkudaa tulikin sitten sellaisella vauhdilla, että pysähdys oli äkkinäinen ja Anna lensi nurin potkurin kanssa. Annan kovanonnen polvi sai taas tällin, mutta onneksi ei käynyt pahemmin.
Muutaman kerran siirsin autoa ja Ihkudaa sai vetää kyllikseen potkuria ja Annaa hyväluistoisella tiellä.
Wilma oli koko loppuajan autossa ja vaikutti tosi tyytyväiseltä saadessaan olla mukana menossa - vaikkakin autosta tilannetta seuraten.
Katson nykyisin telkkaria aika vähän, koska minulla ei ole enään sitä tietsikan vieressä. On pakko siirtyä olkkarin puolelle jos meinaa telkkaria katsella. Oli pakko karsia sähkölaitteita, koska kaikki tökkelit ei mahdu enään useampaankaan jakorasiaan. Tänään oli Täydellisten naisten ilta - jonka normaalisti katson, nyt se jäi hopealle kun Teemalta tuli Rocin seitsemän elämää. Telkku.com kertoo sarjasta "Uusi 7-osainen dokumenttisarja rock-musiikin historiasta Osa 1/7: The Birth of Rock. Blues-pohjainen rock 1963-1970. The Rolling Stones, The Who, Bob Dylan, Cream...Tuotanto: BBC".
Ohjelmaa katsoessa vahvistu tunne, että vaikka pidän vähän kaikenlaisesta musiikista - en pidä Folkista. Nyt odottelen sarjan seuraavia jaksoja ja Täydelliset naiset jää kattomatta *valintoja*.
Tietsikalla ollessa kuuntelen Ylen Areenan suoria radiolähetyksiä tai kiinnostavia ohjelmia... esim. Knalli ja Sateenvarjo kuunelmista tulee hyvälle tuulelle :). Parast aikaa soi maanantai-iltainen Bluesministeri ja sehän sopii minun korville paremmin kuin hyvin.
Uskomatonta mutta totta, Ihkudaa on ollut illan rauhallinen - taisi saada likka kerranki tarpeeksi liikuntaa.

Tiistaina työhommien jälkeen saamme "vieraita" - Päivi tulee Masin kanssa vierailulle. Ihku saa nyt yksin omia Masin, Wilman kattoessa korkeintaan ikkunasta pihalle toisten touhuja.
Joten nyt pää tyynyyn, koirat herättää kuitenki heti kuuden jälkeen. Hyvää Yötä!

Haukotus... sunnuntai vaihtumassa maanantaihin.

Kuva: Anna handleeraa Ihkudaa ja Wilma haluaa myös herkkuja.

Niin on yksi viikonloppu jälleen takanapäin. On tehty Annan kanssa akva-rutiineja, aktivoitu koiria, luettu lainattuja kirjoja ja vaikka ja mitä.
Ajan saa kulumaan rattoisasti ja nopeasti vaikka ei tekisikään mitään "oikeita" huushollihommia. Lauantaina pyydystimme Pläty urokset erilleen naaraista, meillä on poikasia vaikka muille jakaa. Löysimme lainakirjoista uusia mielenkiintoisia kalalajeja, joita voisi ajatella seuraavaksi hankinnaksi. Anna oli löytänyt myös hyviä vinkkejä, joita kokeilemme tupsulevän taltuttamiseen. Minä olin tehnyt ilmeisesti aivan vääriä päätelmiä ja kokeiluja, jotka saattoivat vain edistää levän kasvua - neuvoja kun on niin monia.

Vähän mietin lauantaina kuinka Ihku käyttäytyy pienten lasten vieraillessa, se kun ei ole ollut lasten kanssa meillä juuri ollenkaan tekemisissä, mutta ei tarvinnut hävetä. Kun Ihku malttoi olla hyppimättä vasten, hyvin meni. Kovasti haisteli ja nuuskutteli ja varmasti lapsista tuntui hassulta kun parta kutitteli. On aina mukava huomata, että lapset suhtautuvat erilaisiin eläimiin tosi luonnollisesti ja kiinnostuneesti.

Tänään olemme pähkäilleet Annan kanssa, kuinka monta pentua Wilma saa - siinä on miettimistä :). Nyt olisi mahdollisuus käyttää Wilma röntgenissä, mutta en ole ollenkaan kiinnostunut siitä mahdollisuudesta. Miksi säteillyttää emää kun ei ole ihan oikeaa tarvetta. Mieluimmin odottaa H-hetkeä ihan rauhassa (!) ja kyllä lukumäärä selviää aikanaan, toivottavasti ihan luonnollisin menetelmin. On vain mukava miettiä ja pähkäillä, kun sitä ei tarvitse yksin tehdä. Koiran penikointi on kuitenki aina "jännittävä" tapahtuma ja sitä odotellessa on mukava höpötellä ja valmistautua. Mittasin tänään eka kerran Wilman lämmön, joka oli 37.8 - ihan normaali. Laitan sivulle myös lämmönseurannan, kunhan päästään siinä vauhtiin.

Ihku on jälleen yllättänyt positiivisesti, Anna toimi handlerina ja napsimme Ihkusta lukemattomia seisontakuvia pöydällä. Ihku piti touhusta niin paljon, että kun välillä purimme kuvia se joko odotti pöydällä ja komensi meitä takaisin tai hyppäsi oma-aloitteisesti takaisin pöydälle odottamaan meitä. Päivitin Nean ja Ihkudaan sivulle uudet kuvat Ihkudaasta. Nyt kun alkuun päästiin, niin eiköhän jatketa Annan ja Ihkudaan kanssa kuvaus sessioita - se kun on kaikille niin hauska :)!

Sen verran innostuin Annan tekemistä koiran "aktivointivälineistä", että päätin hankkia "Kongon", survoa sen täyteen jotain herkkua ja kattoa kuinka kauan Ihku touhuaa sen kanssa - miksei myös Wilma kunhan pentuloma loppuu.

Tulostin netistä myös koirien älykkyystestin, mutta sitä ei ennätetty vielä tehdä. Koiria rauhottaa kummasti, kun saavat käyttää korvienvälissä olevaa kapasiteettia.
Iltapäivällä tuli Piksu ja Lisa vierailulle, sopivasti lettukesteihin. Wilma ja Lisa oli sitä mieltä jälleen, että matsin vois ottaa, Wilmaa ei hidastanut edes iso maha. Lisa löysi ulkoa Ihkudaan piilottaman luun ja sen jälkeen oli rauhallista - Lisa järsi luuta ja lähti myös luu suussa pois :). Koirille jaettiin kaksi isoa lettua, pitäähän niidenki saada herkutella.

Ilta päätettiin jälleen Annan saattamisella, Ihkudaa pääsi potkurin vetoon ja Wilma suvaitsi lähteä tällä kertaa myös kävelylle. Ihkudaa on niin innoissaan potkurin vedosta, että se ohittaa meidät täydellä vauhdilla Annaa vetäen. Pitäisi saada Ihkulle kunnon vetovälineet.

Toivottavasti tämä sään lauhtuminen ei sulata ja vesitä jäitä - vielä olisi Pääsiäiseen vajaa pari viikkoa - silloin olisi pakko päästä retkeilemään Saikan väylälle.... joo o... luonto voi vielä näyttää sitä "pakkoa" säiden suhteen, joten odotellaan.

Nyt nukkumaan, että heräisi pirteänä uuteen päivään - myös maanantai voi olla hyvä päivä... sitä toivoen toivotan hyvää yötä... niin ja vielä n. 4 päivää Wilman H-hetkeen :)!

Hyvää naistenpäivää

Annan ottama kuva: Reima ja Ihkudaa etsii heitettyä keppiä 7.3.2008.
Oi, eilen oli aivan ihana ensimmäinen kunnon kevättalven aurinkoinen ja lämmin (+-0) päivä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja puhdas uusi lumi säkenöi.
Anita ja Reima tuli käymään ohikulkumatkalla ja kävimme pikaisesti Hiastin jäällä - johon oli valitettavasti paikka paikoin noussut hieman vettä.
Iltapäivällä kävimme Annan kanssa ostamassa Pointista Wilman pentulaatikkoon sopivia alustoja, jotka odottaa nyt pestyinä käyttöä. Seuraava kohde oli kirjasto, josta lainasimme 12 kpl akvaario ja koirakirjoja. Yksi kirja jätettiin myös etsintään, jos löytyy saan sen kaukolainauksena. Hieno systeemi tuo kaukolainaus (maksaa 1 euron) ja kirjastossa oli todella hyvä palvelu - vähä henkilökuntaa nauratti meidän kirjamäärä :). On ilmestynyt Suomen suosituimmat koirarodut (114 eri rodusta) -kirjakirjasarja, jossa kerrotaan rotukohtaisesti rodun ominaisuuksista, sairauksista ja vaikka ja mistä. http://www.unelmalemmikit.net/kauppa/product_details.php?p=1685
Kirjasarjassa on ilmestynyt snautsereista riiseni ja kääpiösnautseri kirja - ei snautseri..... odotellaan.

Wilma on nyt päättänyt, ettei huvita lähteä autoilemaan tai mantteli päällä lenkille. Siitä huomaa ihan pihaliikunnassa, että liikkuminen ei enään ole kovin hupaisaa, pitää kulkea jalat hieman levällään ja ilmeisesti painon tunnetta on jo jonkin verran vatsassa. Tunsin aamulla ensimmäisen kerran pennun liikkeet - en kyllä aiemmin ole tunnustellut sillä mielin. Huommena aloitamme Wilman lämpöjen mittauksen.
Tämä aamu valkeni kipakassa pakkasessa, mittari näytti klo 7 aikaan - 20 pakkasta.
Tämän päivän ohjelmaan kuuluu akva-rutiinit vedenvaihtoineen - Plätyurokset siirretään erilleen naaraista tai pääsevät kalojen taivaaseen, leivinuunin lämmitystä, siivousta ja jos pakkanen lauhtuu - kuten on luvattu lähelle nollaa, kampaan Wilman ulkona tiheällä pohjavillakammalla - sitten on tarvittava siistiminen tehty ennen penikointia.

Nyt päivän hommiin, että sais jotain aikaiseksi.

Wilman pentulaatikko kasattiin...

Kuva: Annan tuoma tuliainen - poro, joka laitetaan kattilan ja kannen väliin. Kiitos :)!

...eilen illalla Annan kanssa ja se onnistui meiltä "blondeilta" erittäin hyvin :). Ei tarvi värjätä hiuksia ruskeaksi.

Melkoinen yllätys oli, kun kömmin nukkumaan eikä Wilma tullut sänkyyn perässä. Piti nousta ylös ja tarkistaa missä se viipyy. Wilma köllötteli tyytyväisenä pentulaatikossa, vaikka siellä ei ollut alustoja juuri minkään vertaa.
Aamulla Wilma köllötti vieressäni sängyssä, mutta pentulaatikko on nyt selvästi testattu ja ilmeisesti hyväksi havaittu.

Illalla Ihkudaa pääsi potkukelkan vetoon, kun käytiin saattamassa Annaa ja vauhti oli melkoinen. Me Wilman kanssa lyllerrettiin perässä hiljaisemmalla vauhdilla. Ihkudaa toimi esimerkillisesti, kun matkan varrella pihasta pääsetettiin todella epäsosiaalinen koira (Austraalianpaimenkoira) täydessä vauhdissa olevien Ihkudaan ja Annan perään. Ihkudaa ei ollut vauhtia hidastanut vaan ärähti ja koira oli hypänny Ihkun yli, Annan karjaisu sai irtokoiran palaamaan kotiaan kohti. Sen seuraaava kohde oli Wilma, onneksi ennätin varautua, otin Wilman lyhyelle hihnalle ja potkasin kohti hyökkäävää koira ja karjuin rumasti. Koira paineli kyyryssä edemmäs, mutta teki muutaman kerran hyökkäyksiä Wilmaa kohti. Omistajasta en viitti sanoa edes mitään, oli sen verran omistuista käytöstä, jopa meikäläisen mittapuun mukaan.

Sama koira on muutaman kerran yrittänyt hyökkäystä kiertäen selän taakse, kun olemme kulkeneet talon ohitse, joten tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Toivottavasti viimeinen, ettei tarvi ottaa virkavaltaan yhteyttä. Kyseiselle koiralle en ikinä käännä selkääni, sillä tiedän sen purreen ihmistä.

Mutta, päivän työt odottaa, ensin Ihku ulkotarhaan ja sitten voi päivä alkaa.
Mukavaa Perjantaipäivää ja huommena vietetään sitten Kansainvälistä naistenpäivää.

Torstai toivoa täynnä...

... toivoisin että tämä jäytävä lentsu loppuisi jo.
Pakkasta on ainakin vähemmän kuin eilen, joten lenkkeilyä tiedossa töiden jälkeen. Ihku on jo ulkotarhassa, kun oli niin virtaa täys aamuaikaisesta etten saanut tehdä mitään rauhassa. Reippaasta pakkasesta oli se hyöty, että nyt ovat petivaatteet saaneet olla vuorokauden pakkasessa. Jos pakkanen vielä jatkuu, olisi mattojen tuuletuksen aika.

Nukuin viimme yön sohvalla Tursakkeen kanssa. Koirat nukkui nojatuolissa, Wilma vaihtoi välillä paikkaa lattialle, kun nojatuoli tais käydä hieman pieneksi - ähinästä päätellen.

Seuraava sakemanni on nyt laitettu "tilaukseen". Kaverin kautta olisi ilmeisesti mahdollista saada koiruus taloon joskus sen jälkeen kun Wilma on penikoinut ja pennut on luovutettu. Tiedossa on pari narttua, nuorempi ja vanhempi. Ensisijaisesti olen kiinnostunut vanhemmasta 2001 syntyneestä nartusta. Katotaan nyt miten käy ja entiseen tapaan Pekka saa tietää asiasta sitten lähempänä... juuri ennen kuin koira tulee :). Kultainen ohje "älä turhaan hermostuta, ressaa, riitele asiasta, jos voit sen välttää".

En ole kertonut konnista pitkään aikaan. Ne on eläneet tämän talven ilman akvaa, pesuhuoneessa ja saunassa - ihan vapaan valinnan mukaan. Perinteisen tavan mukaan niillä oli muninta tammikuun aikana, sitä ennen ne oli levottomia ja kulkivat mielellään pitkin huushollia. Kun muninta-aika on ohi, ovat tyytyväisinä köllötelleet lattialämmityksen lämmössä. Ovat vesikaukaloissa yöt ja pari kertaa päivän aikana. Vettä menee paljon tälläisessä järjestelyssä, mutta kovasti odottelen kesää ja konnien ulkoaltaaseen pääsyä. Konnat ovat olleet todella tyytyväisiä, rauhallisia ja ruokahalu on ollut todella hyvä akva aikoihin verrattuna.

Ja entä kissat... Noitanokinenä on ollut paljon ulkona, ainostaan pakkasilla arvostaa huoneen lämpöä. Pientä yhteenottoa toisen kissan kanssa havaittu kerran, pieninä vaurioina korvissa. Kevät saa ilmeisesti aikaan sen, että kiusaa Tursaketta välillä aika rankasti sisällä - ja Tursake INHOAA Noitanokinenää. Kissat osaavat olla välillä todella rantturuokaisia, Happy Cat nappulat kelpaa tasaiseen tahtiin, lihapuolella saa sitten ehdotella vaikka ja mitä.
Tursake on viettänyt talven ihan sisäkissana, ei viihdy ulkona. Liekkö syynä se, että karva pehmenee, pehmenee ja pehmenee. Kohdun poiston jälkeen karvan laatu on todella paljon huonontunut, pehmeää karvaa saa jatkuvasti kammata ja karvaa lähtee vähän koko ajan.

Nyt päivän töihin, Wilman ähinä taustamusiikkina.

Keskiviikkoaamua...

Lentsu jatkuu ja jatkuu... Pekka lähti maanantaina töihin terveyskeskuksen kautta, sai lääkkeitä mukaansa että pystyy oleen töissä.
Minä olen tyytynyt vielä näihin kotilääkityksiin, hunajaa, mustaherukkamehua, yskänlääkettä jne..
Ulkona raikas pakkasää, pakkasta -18 joten ei ilman pakkasia päästy tästäkään talvesta. Wilmalla on lenkillä ollut mantteli ja mietin monesti mitä se muistuttaa lyllertäessään manttelinsa kanssa. Toissailtana hoksasin, että Maija mehiläistäpä hyvinnii vaikka mantteli on perus harmaa väriltään. Jos päivällä paistaa aurinko, pitää Wilma Maija mehiläinen ikuistaa valokuvaan.
Kantavan nartun maha pitäisi "pudota" alas n. viikkoa ennen penikoimista ja innolla odotan kyseistä muutosta. Anna on hiihtolomalla ja ei ole nähnyt kohta viikkoon koiruuksia. Mielenkiinnolla odotan Annan kommentteja, kun hän tulee viimeistään huomenna käymään. Ihku on uskollisesti odottanut Annaa joka ilta.
Wilman (ei Ihkukaan säästynyt siistimiseltä) siistiminen on tehty ja viikonlopulla pitäisi koota pentulaatikko. Se on pakko sijoittaa makuuhuoneeseen, koska on aika mahdoton suojata "Tomin huoneessa" kaikki tietsikan ja akvaarioiden sähköjohdot.
Pitää varmaan lähteä tiputtaan toinen kupillinen kahvia, että piristyisi. Se, että onko siitä apua siihen tunteeseen kuin aivojen tilalla on vain limaa, jää nähtäväksi.

Oikein mukavaa päivän jatkoa.

sunnuntai-ilta...

Kuva: Wilma kuvattu perjantaina.
Perjantai-iltana alkoi lentsu jäytään uudelleen, mutta on pysynyt nuhan ja yskän asteella - ja nukkuminen on maistunut epänormaalin paljon.
Lauantaina tein kaikkiin akvaarioihin viikkorutiinit ja iltapäivällä kävimme lenkillä, Suvi oli Iissä ohikulkumatkalla ja kävimme snakujen kanssa tarpomassa metsäteillä.
Sain joskus aikoinaan Marjalta ylimääräiseksi jääneen Hurtta-manttelin snakuille ja se on nyt todella hyvä Wilmalle, ettei sen masu saa kylmää. Mahan alalinja on jo sen verran alhaalla ja nisät paljaana, että ne on hyvä suojata lumelta ja viimalta.
Pisku soitteli, että olisi aika siistiä Lisa, pitää katsoa ennättääkö sen tehdä ennenkuin Wilma penikoi.
Sunnuntai on mennyt aivan laiskotellessa ja nukkuessa. Pekalla oli lauantaina ensimmäinen kuumeeton päivä ja maanantaiaamuna aikoo lähteä töihin. Se tietää aikaista Oulureissua meille kaikille.
Hain tänään penturuokasäkin ja Wilma siirtyy syömään sitä - samaa saavat myös pennut kun on aika syödä nappularuokaa.
Nyt siirryn hetkeksi sohvalle TV:tä töllöttään ja sitten nukkumaan.
Oikein hyvää alkavaa viikkoa.

... niin se viikko on melkein hurahatanut..

ja pari minuuttia on oltu jo perjantain puolella.... niin ja ollaan helmikuun viimeisessä päivässä - tänä vuonna karkauspäivässä.
Koirat, kissat ja Pekka nukkuu, Pekalla on korkea kuume, on ollut jo pari päivää kuumetta ja työ ei nyt oikein suju. Parempi sairastaa kotona.
Suunnittelin just Wilman pentujen lukumäärä ja sukupuolijakauma arvaus-skabaa. Päivitin ohjeita ajankohtaista-sivulle. Päädyin siihen, että arvaukset ilmoitetaan minulle vain meilitse - alunperin olin ajatellut myös tekstaria ja vieraskirjaa, mutta vieraskirja viestiin pitäisi laittaa myös yhteystiedot ja sitä ei varmaan kaikki osallistujat halua - toki jos haluaa voi myös sinne laittaa arvauksia. Sitte tekstari on siinä mielessä epävarma, koska minulla on todella vikkelät sormet ja näppärästi saan viestit poistettua, niin ettei ajatus ole ennättänyt mukaan.
Wilman siistiminen aloitettu ja ruoka-annokset annetaan nyt päivittäin kolmessa erässä. Ihkudaan karvaa pitäisi myös siistiä, mutta pakkasten vuoksi taidan jättää myöhäsemmäksi, pitäkööt karvansa ettei tule vilu.
Sain kuvia Ihkudaan Zara siskosta ja päivitän niitä sivulle viikonlopun aikana.

Ihkudaalle on ilmeisesti tulossa toinen juoksu, merkeistä päätellen. Kaikki hajut kiinnostaa, merkkailee, ei kuule ei näe kuin sen mikä sitä itseä kiinnostaa, on jos mahdollista vieläkin terävämpi, pömöilee - kiinnittää kohtuuttomasti huomiota sellaisiin asioihin joita ei normaalisti edes huomioi jne.. No, nuoren koiran hormoonitoiminnan muutoksilla on omat vaikutuksensa ja kyllä se siitä taas normalisoituu, kun juoksu on alkanut.

Suru on vienyt minulta unet vähiin, mutta nyt lähden kokeileen josko sais unen päästä kiinni.
Hyvää Yötä.

Hyvää alkavaa viikkoa...

... kellon viisarit ovat lipsahtaneet jo maanantain puolelle.
Raskas ja surullinen reissu takana, matka meni hyvin - kiitos Jukalle matkaseurasta ja kyydistä, niin ja Tomille yöpaikasta. Olin perjantai-iltana kotiin tullessa niin väsynyt, että kävin heti nukkumaan.
Lauantaiaamuna Anna tuli jo varhain sanomaan, että minun puhelin on matkannut Jukan mukana Rovaniemelle - en ollut edes huomannut että se puuttuu - no mistä Anna tiesi tulla kertomaan - Jukka oli laittanut viestiä Pekalle ja Pekka soitti Annan kotiin.
Jukka palautti puhelimen ohikulkumatkallaan sunnuntaina - ja samalla palautu mun rahapussi joka myös oli jäänyt Jukan autoon - rahapussin puuttumista en edes huomannu. Yhdet kengät on vielä jäänyt jonnekki, en vain jaksa vielä miettiä minne.
Hyvin huomaa, että en ole ihan vielä tässä päivässä - en varmaan enään koskaan, ikinä, never palaudu täysin entiselleni.

Kotimiehet oli pärjänneet hyvin - KIITOS - Ihku ei varmaan edes huomannu, että olen pois. Wilma oli tunnollisesti odottanut milloin palaan.
Koska kotihommat ei kiinnosta pätkääkään, sunnuntain värkkäilin snakujen terveystietoja KoiraNetistä - jotain tehdäkseni. En ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomion snakujen lonkkatuloksiin. Keskustelua on käyty lonkkavikaisten koirien käytöstä jalostukseen ja Nean koostama D-lonkkaisten vanhempien jälkeläisten lonkkatuloksista - ei ole hääppösiä tuloksia. Ensinnäki kuvausprosentti on luvattoman matala lonkkavikaisten jälkeläisillä, mutta suunta on aika selvä. P&S snakuilla tilanne on riistäytynyt jo käsistä - on minun mielipide - D- ja E-lonkkaisia snautsereita on jo sen verran, että haloo!!!
Mustilla ei tilanne ole vielä yhtä paha, mutta kyllä se saadaan samalle tasolle kuin pippureissa, jos asiaan ei kiinnitetä huomiota.
Mielestäni on ihan puppua sanoa, ettei snautserin kokoisella koiralla lonkkavika haittaa. Takuulla vaikuttaa koiraan, jos lonkkanivelissä on vaikka luupiikkejä tai nivelrikkoa. Snautseria pienimmilläkin roduilla lonkkavian vuoksi joudutaan syöttämään kipu- ja muita elämää helpottavia lääkkeitä.
Minusta ei ole yhtään liikaa vaadittu, että kasvattaja joka ottaa tietoisen terveysriskin käyttämässään yhdistelmässä velvoitetaan tutkituttamaan kaikki riski-yhdistelmän jälkeläiset - pelkkä suositus tutkimuksiin ei näköjään riitä.
Lemmikkipalstalla snautseri-osiossa käytiin mielenkiintoista mielipiteen vaihtoa viimme viikolla snautserin terveydestä - en itse osallistunut keskusteluun, enkä tiedä minkä vuoksi keskustelu poistettiin.
On keskusteltu myös snautserin käyttöominaisuuksista ja mielipiteitä on monenlaisia - pitäisi saada lisää toimintakykyä, palvelualttiutta, kovuutta ja vaikka mitä ja suojeluakin haluaisi joku snakulla harrastaa.
Sen verran olen suojelureeneissä käyny ja niitä seurannu, että tiedän siihen tarvittavan todella hyvän maalimiehen - ja niitä ei välttämättä edes sadan kilometrin säteeltä löydy, reenejä pari kertaa viikossa, koirassa pitää olla kapasiteettia ja ohjaajassa myös, ei riitä että roikutaan hihnan päässä. Koira pitäisi olla jo ns. "käsissä" kun suojelureeneihin mennään. Jos maalimiehellä ja ohjaajalla ei ole koiran tuntemus hallussa - hukka perii.
Olen nähnyt myös sen verran suojelureeneissä niskarankaan vammautuneita koiria, että ei ihan ensimmäisenä tule mieleen - oli koiran rotu mikä tahansa - alkaa sillä enään reenaan suojelua. Lisäksi olen täysi tumpelo siinä hihnan toisessa päässä - oikea maalimiehen painajainen.
Toivottavasti snautseri säilyttää oman persoonallisen ja aika haastavan luonteensa jatkossakin - vaikka siitä ei olisikaan kisakoiraksi suojeluun - ei se ole sellaiseksi tarkoitettu. Kyllä snakuilla voi monipuolisesti harrastaa, jos omistajalla on siihen innostusta. Toimintaa aina valmis snaku tarvii, eikä omistajan hyvä huumorintaju ole pahitteeksi. Harmaita hiuksia voi tulla, mutta mieli nuortuu mustaparran elämäntoverina.

Kun tuota Wilman mahan kasvua ja ähinää seuraa - sitä tietenki toivoo että kaikki menis penikoinnissa hyvin, tulisi terveitä, reippaan luonteen omaavia ja snautserin näköisiä jälkeläisiä - tuossa järjestyksessä. Koska ihan oikeasti tiedän, että lopputulos ei ole kirkossa kuulutettu - vaikka kuinka toivois, voi ilmetä vaikka mitä ennalta arvaamatonta terveydessä, luonteessa ja ulkomuodossa - täydellistä koiraa ei ole olemassakaan.

Perjantaina otan Wilmasta kuvia ja järjestän "montako pentua ja mitä sukupuolta" - kilpailun. Palkintona ihan oikeaa koiratarviketta - siitä lisää kunhan pääsen naapurin varastolle penkojaisiin. Palkinnot myös toimitetaan mihin päin Suomea vaan - joten kisaan kannattaa osallistua kauempaakin. Palataan asiaan loppuviikosta, jolloin laitan osallistumisohjeen.

Nyt on rikottu muutaman päivän hiljaisuus ihan kunnolla. Wilma on käynyt vähä väliä hakemassa minua nukkumaan, joten täytyy valmistautua yöpuulle - jospa uni nyt tulis.
Hyvää yötä.

Pientä katkosta päivityksissä...

Lähden torstaina hautajaisiin ja ennen sitä on kaikenlaista touhua, joten päivityksissä ja blogissa tulee taukoa.
Tietsikka ei ole vielä ihan balansissa, mutta eiköhän Tomi saa kaikki kuntoon ennen torstaita... jos minun varaan jää - voi tulla ongelmia :).
Lentsu ei ole vielä hellittänyt, mutta eiköhän yskä lähde yskimällä ja nuha niistämällä.

Wilma patviintuu päivä päivältä, syö hyvin ja kaikki näyttäisi siltä osin olevan kunnossa. Tämän hetken suunnitelmien mukaan Sari tulee minun reissun ajaksi kotimieheksi ja Anna käy tarkistamassa akvaarioiden tilanteen. Koirat, konnat, kissat ja kalat ovat siis luotettavissa käsissä.

Oikein aurinkoista viikkoa ja pitäkää huoli itsestänne... ja läheisistänne.

Kaikki on ihan Ok....

... vai onko?
No suru ja kaikenlaiset ajatukset pyörii mielessä Annelin poismenon johdosta - mut sehän on ihan "normaalia". Hautajaisreissu on edessä vajaan viikon kuluttua.
Olen ollu lentsussa jo muutaman päivän; nuhaa, kurkkukipua, "luita särkee". Odottelen just, että särkylääke alkaa vaikuttaan - tämäkin menee ihan normi juttuihin.
Tomi toi entisen tietsikkansa ja sen "ylösnostaminen" on vielä kesken. Toivottavasti en kadottanut mitään "tärkeää" - tässä riittää vielä hommaa pitkäksi aikaa.

Ihku on edelleen maailman positiivisin koira, sen mieltä ei järkytä juuri mikään. Heti aamun ensimmäisellä ulkoilureissulla se pomppii risun tai kävyn kanssa - sen mielestä elämä on elämistä varten ja jokaisesta hetkestä pitää nauttia. Anna on vihdoin parantunut lentsusta ja tuli eilen käymään. Ihku ei meinannut pysyä nahoissaan, pomppi huonekalujen päällä ja formuloi matot kasaan joka huoneesta - vaikka tuli just Wilman ja Pekan kanssa lenkiltä. Ihkun ilo purkaantuu kuin tulivuori.

Wilma kasvattaa masuaan ja on ihan selvästi sitä mieltä, että saa ruokaa liian vähän - kerjäämisestä ja vaihtokaupasta ei meinaa tulla loppua. Pahoinvointijakso on takanapäin, se ei ole ollu Wilmalla koskaan kovin voimakas. Nostan Wilman ruoka-annoksen määrää pikkuhiljaa ja Wilman kuntoa tarkkaillen, ettei pääse ainakaan liian lihavaksi.

Oikein mukavaa lauantaipäivää, nyt luusärky on hieman helpottanut ja voi lähteä lehden hakuun.

Katjalle ja Ramsekselle:
Wilma kiittää ihanasta Ystävänpäiväkortista - Ramses on herrasmies :)!
Saat kohta emailin, Tomi on tulkkina.

Wilma todettiin ultrassa kantavaksi..

Ultrakuvaa pennusta

Anna pääsi mukaan kauan suunnitellulle ultrausreissulle, kylläkin kuumeisena. Wilmakin näyttäisi katsovan mitä näytöllä näkyy :).

.... suruviesti...

Tämä hetki on omistettu Anneli siskolleni. Nyt sinun on hyvä olla.... niin paljon sanomatta jäi...

Omistettu siskolleni Annelille

Miksi itken mä nyt, kun tiedän - sun hyvä on olla.
Siksi itken, kun on ikävä ja olisin halunnut luonasi olla.

Rakkaudella kerään muistot - talletan ne syvälle sydämeen,
siellä ne seuraa minua aina uudelleen ja uudelleen huomiseen.

Jälleen yksi syy olla pelkäämättä matkaa kuolemaan,
tiedän - me vielä kohdataan.

Tuula

Makkaranpaistoreissulla.....

Ylemmässä kuvassa nuotion loimussa Anna, Ihku ja Wilma. Alakuvassa pötiköitynyt Wilma.

vuorokausi vaihtuu juuri lauantaista sunnuntaihin...

... ja väsyttää ihan turkasesti. Meidän huushollissa leijuu vähän erikoinen "tuoksu"... jälleen kerran. Laitoin kaloille kiehumaan tuorekurkun siivuja ja aloin tekemään päivityksiä. Telkkarista tuli Laulava salapoliisi elokuva ja kuinkas ollakkaan havahduin keittiöstä tulevaan tuoksuun, vasta sitten kun kurkut oli palanu pohjaan.
Nyt on uudet kurkut keitetty, ilman pohjaanpolttamista ja odottavat jäähtymistä. Keitetty kurkku painuu paremmin pohjaan, siksi keittäminen.

Väsyttää ja Wilma on käynyt jo useita kertoja supattamassa, että olis nukkaanmenon aika... kohta kohta.
Päivällä käytiin Annan ja koiruuksien kanssa pieni kävelylenkki, sitten parrat ulkotarhaan ja me tehtiin pieni vierailu vanhan ystävän luona... päiväkahveen merkeissä. Sit olikin vuorossa akva rutiineita, ei yllätyksiä tällä kertaa.
Innostuimme tutkimaan myös missä kehitysvaiheessa Wilman pennut ovat - täältä http://home.aland.net/m04564/lehti1_02.htm löysimme seuraavaa:
"21 vrk sikiön sydän alkaa kehittyä,
23 vrk eturaajojen nystyt, maksa, ala- ja yläleuka, korva ja silmä alkavat kehittyä,
25 vrk korva, silmän, raajojen kehitys jatkuu, selkänikamat alkavat rustottua
28 vrk luuston luutuminen alkaa pään alueella"
- tänään on ehkä toi pään luutumisen alkaminen ajankohtaista :).

Meille on tullut jo rutiiniksi saatella Anna illalla kotiin, Anna ja Ihku huristelevat potkurilla, minä ja Wilma lyllerretään perässä - tänä iltana oikein tunsin sen... oman lyllertämisen. Wilma saa kasvatella mahaansa ihan ymmärrettävistä syistä, mutta kuinka ihmeessä minullakin on vyötärönseutu laajentunut???... siinäpä ihmettelemistä. On jälleen pakko tarttua härkää sarvista ja miettiä vähän mitä suuhunsa pistää.
Tässä omat ohjeeni, kuinka kasvattaa vyötäröään;
- laita paksusti voita voileivälle ja syö niitä ainakin 10 päivässä - voi on todella hyvää,
- syö pullaa ja herkkuja aina kun siihen on mahdollisuus - kahvi ilman purtavaa ja sokeria ei ole mitään,
- jos lähdet lenkille yhdistä siihen nuotiolla istuminen ja makkaran paisto - ja kävele mahdollisimman vähän,
- liiku aina autolla, kun on mahdollisuus,
- älä hengästy saatika hikoile lenkillä, -ei sen tarvi olla niin totista touhua, kyllä ne koirat juoksee sinunki edestä,
- ja muista, että syöt ennen lenkille lähtöä, lenkin aikana ja jälkeen, -eihän sitä muuten jaksa lenkillä käydä,
- syö mahdollisimman vähän kasviksia -niitä voi polttaa pohjaan tai antaa kaloille,
- ja älä tee mitään syömiseen liittyviä päätöksiä tänään, huommena, sillä niitä ennättää tehdä ylihuomennakin..
Tuo viimeinen kolahti, ostimme Annan kanssa jo makkarapaketit nuotiointireissua varten :). Annalle kärkkäriä ja minulle ryynimakkaroita... ovat muuten mitä herkuinta nuotiomakkarana.

Mutta joo, jotain pitää tehdä että vaatteet sopii jälleen paremmin päälle - antaa Wilman vain kasvattaa masuaan - ei siihen minun "osanottoa" tarvita.
Olen käyttänyt kansalaisoikeuttani ja annoin sapenkitkerää, mutta asiallista palautetta YLE:lle perjantaina. Katon aina kun mahdollista Perjantaisin YLE 1 aamuteeveen Jälkiviisaat ja ihailen paljon Ritva Santavuorta - vaikka en sen kanssa kaikesta olekkaan samaa mieltä. No, Ritvalle oli annettu potkut hänen aiemman kommentinsa vuoksi erään henkilön ulkonäöstä - itse en sitä sattunut näkemään. Mutta mokiahan sattuu jokaiselle ja näytetään telkkarissa pahempaaki, joka on ihan oikeesti suunniteltu ja tarkoituksella ilkeäksi tehtyä.
Ritva on niin uskomaton "luonnonlapsi", tietää paljon ja on varmasti nähnyt tän maan paskasemman puolen syyttäjänä ollessaan, joten "mitä pienistä". Sain tänään vastauksen, että palautteeni toimitetaan aamuteeveen toimituksesta vastaaville tai jotain sinnepäin... En kato enään koko tekopyhää tyhjäntärkeää aamuteeveetä, säästyypähän sähkö, kun tv on suljettuna - niin alas en ole vielä "vajonnu", että kolmosen karseeta aamuohjelmaa ja mainoksia kattosin :).
Nyt on pakko kömpiä koiruuksien vieraan - Wilma kyllästyi odottamaan ja poistui kamariin, Ihku nukkuu karhupedillä eteisessä.
Oikein kauniita unia ja mukavaa sunnuntaipäivää!

torstai-ilta...

Kuva: Anna ja poikasallas, altaassa ainakin 60 poikasta :).
Meillä on Annan kanssa ollut vähän miinusta ja plussaa tuon poikasaltaan kanssa. Yhtenä iltana Anna otti altaan suodattimen puhdistaakseen sen. Onneksi laittoi lavuaarin tulpan paikoilleen, sillä suodattimeen oli uinut poikasia, osa oli hengissä, osa kuolleita. Elävät Anna haavi lavuaarista takaisin altaaseen. Vähän aikaa mietittiin, mitä nyt tehdään ja viimein keksimme laittaa suodatin tiheäsilmäisen verkon sisään (altaan reunalle kiinnitettävästä poikasaltaasta).
Tänään haavimme jälleen yli 20 poikasta isosta altaasta poikasaltaaseen, Plätyt ovat olleet ahkerina.

Tänään netti toimi aamuaikaisella, mutta seuraavan kerran sain sen toimimaan vasta alkuillasta. Anna kertoi, että heillä oli myös nettiyhteys poikki. Nyt vielä illan aikana nettiyhteys on temppuillut muutaman kerran - Soneralla taitaa olla jokin projekti meneillään.
Meillä on viimme päivinä ollut aika vakiintunut päiväohjelma. Aamuaikaisella tietsikkahommia, seuraavaksi koirille ruoka ja sitten saavat mennä häkkiin, kun minä aloitan töiden teon. Päivän hämärtyessä, just ennen pimeän tuloa on ulkoilun vuoro. Eilen kahlattiin "takametsässä" ja tänään käytiin potkuttelulenkki lintutornilla.
Ihku ja Anna päästeli kunnon vauhdilla, me tultiin Wilman kanssa perässä rauhallisemmin. Käytiin lintutornissa, myös koirat kiipes rappusia ylös asti. Tornin vieressä on laavu ja jos viikonlopun aikana sää sallii, käydään paistamassa siellä makkaraa nuotiolla.
Illalla saateltiin Anna kotiin ja taas Ihku pääsi vetohommiin. Ihku on saanut viimmepäivinä kunnon vetoliikuntaa sen verran, että tänään annettiin lusikallinen voita nappuloiden kyytipojaksi - muuta rasvaa ei sattunut olemaan kaapissa. Pitää käydä Haukiputaan Mustista&Mirristä ostamassa jauhettua rasvaa.
Ihku on muutenki ihan pinserimäisen hoikka, joten lisärasva ei ole pahitteeksi.
Wilma jätti aamulla ruuan syömättä, mutta illalla oli sitten jo niin nälkä että murisi Ihkulle riisipuuron jämästä ja nappulasapuska meni hyvällä ruokahalulla.
Vielä muutama päivä Wilman ultraukseen... kas kummaa kun muistin koko asiaa :)!!
Nyt nukkumaan, minusta on tullut illantorkku. Hyvää yötä!

maanantai-iltana...

Kuvat: eilen oltiin Kotakankaalla pienellä lenkillä ja tietty paistettiin makkaraa.

Tänään on vauhti ollut paljon vaisumpaa, aikaisin aamusta alkoi pahoinvointi - jokin oksennustauti varmaan. Nyt vasta klo 22 jälkeen pystyin syömään jotain eka kerran tänä päivänä. Vieläkin on hutera olo ja palelee - olen nostanut joka huoneessa lämpöjä ja lämmitin illalla leivinuunia. Jo on kumma jos ei ala tarkeneen :).
Kyllä nyt näyttää siltä, että Wilma on kantavana. Se on vetäytynyt omaan itseensä, välillä käy supattamassa minulle tärkeitä asioita ja pusuja, tänä aamuna ei maistunut ruoka ja kyljet sekä mahalinja on laajentunut.

Ruokaa Wilma ei ole saanut yhtään sen enempää kuin normaalisti - mahdollinen raskaanaolo ei edellytä vielä ruokamäärän lisäämistä normaalista. Eiköhän viimeistään sitten, kun pennut alkaa kunnolla kasvamaan Wilman ruokahalu herää entiseksi ahneeksi. Wilma on sen verran lyhytrunkoinen, että siinä näkyy helposti kaikki pienetkin muutokset, joten en nyt höpötä ihan omiani :). Wilma saa myös entiseen malliin liikuntaa, ei vain enään oikein viihdy pihalla - lähtee usein vasta puolenpäivän jälkeen käymään ulkona, jos ei ole kyse lenkille lähdöstä.

No, viikon kuluttua olemme varmaan vähän viisaampiä siitä mikä on tilanne.

Kunhan varmistuu, että Wilma on kantava teen sivuille koosteen koiran kantoajasta ja pennun kehityksestä.
Takautumaa:

Päivi, Aleksi, Masi ja Perra käväsi perjantaina iltapäivästä. Perra oli todettu erittäin vahvasti kantavaksi Akuutissa. Masilla on jäänä tosi myönteinen suhtautuminen meidän partanaamoihin, sillä ihan ilme muuttuu kun se tapaa ne. Ihku on menettänyt sydämmensä Masille ja ne innoistui jopa formuloimaan pihalla. Masi, joka yleensä on joka voi jallittaa toisia koiria antautuu täysin Ihkun vietäväksi ja sietää Wilman tiukkaa komentoa - nyt ei ole asiaa Wilman lähelle mennä. Vielä kauan kun Päivin porukka oli lähteny, Ihku kävi kaikki Masin jättämät jäljet pihalla kerta toisensa jälkeen haistelemassa.

Lauantaina värkkäiltiin Annan kanssa kalanpoikasille pieni poikasallas - siitä kuvaa myöhemmin. Anna kalusti altaan, laittoi hiekan pohjalle ja sinne pistettiin pieni suodatin porisemaan. Se on nyt Annan oma allas :). Kalanpoikaset pääsi pois pienistä altaanreunalla pidettävistä verkkoaltaista.

Sunnuntaina käytiin vähän kävelemässä porukalla, parrat sai formuloida Pimu-koiran kanssa. Tai itseasiassa Ihku ja Pimu formuloi ja Wilma kulki johtotähtenä. Olin oikein yllättynyt äsken, kun kuvia katsellessa huomasin myös Wilman olevan Ihkun ja Pimun mukana vauhdissa. Lopuksi paistettiin makkaraa nuotiolla, juotiin limskaa ja kahvia... sitten kipinkapin kotia. Ulkoillessa vierähti muutama tunti. Laitoimme vielä Annan kanssa ison altaan sisustusta uusiksi, vaihdoimme vettä jne..
Nyt on viisainta lähteä nukkumaan ja toivotaan, että olo olisi parempi. Haluaisin huommena ehdottomasti käydä Pointtissa syömässä laskiaispullaa - on nimittäin Laskiastiistai :).... pitäsköhän ostaa samalla reissulla hernekeittoa purkillinen...

Tässä vähän laskiaisperinteestä.

"Laskiaisesta:

Vanhankansan mukaan laskiaiseen mennessä oli kehruutöiden oltava valmiit, jotta pellava, hamppu ja villa menestyisivät. Rukki ja värttinä piilotettiin täkkien alle, ettei tulisi huono sato. Nuoret laskivat mäkeä ja huusivat "pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä".Laskiaissaunassa ei saanut puhua, muuten hyttyset ja paarmat ahdistaisivat kesällä. Saunan jälkeen naiset pukeutuivat valkoisiin. Hiukset harjattiin moneen kertaan, jotta pellavan kuiduista tulisi valkeita ja pehmeitä. Iltaruoka on rasvaista, koska "laskeuduttiin" neljänkymmenen päivän paastoon. Mieluiten syötiin siansorkista ja herneistä tai pavuista tehtyä hernerokkaa. Perunaa ei saanut laittaa. (Kansanperinteen aarrearkku)"

Kopioitu http://www.tampere.fi/ytoteto/ymtikeskus/luontopolku/talviperinne.htm