pulikointia, marjastusta, sienestystä...

Kuva - ei mitään uimamaistereita noi Lisa ja Ihku, Wilma katsoi viisaimmaksi katella rannalta.
Lähdettiin aamupäivällä mustikkaan eväiden kanssa, koirat sai formuloida metsässä ja uida, Pekka sienesti ja minä sain kerättyä jonkin verran mustikoita... niitä on nyt metsässä runsaasti. Oli muuten myös itikoita ja paarmoja ihan kiitettävästi. Wilma ja Lisa söi mustikoita suoraan varvuista, Ihkulle annoin ensin kädestä, mutta pian oppi itse "marjastamaan". Menetyksenä reissulla Ihkun panta... oli pudonnut johonki eikä kannattanut edes Wilmalla ja Lisalla etityttää, koska liikuimme laajalla alueella.

Olin reipas ja pyöräilin mennen tullen metsään (n. 14km yhteensä), Pekka tuli eväiden ja koirien kanssa autolla. Paluumatkalla sai Wilma juosta pyörän vierellä kotiin.

Mustikat pakasteeseen, sienistä muhennosta ja kastiketta ja olipa pikkasen hyvää. Päivin poppoo kävi paluureissulla näyttelystä - Perra oli PN1, sert ja VSP! Ei turha reissu. Kävin kuvaamassa, kun Päivi reenas Opria ja sen jälkeen päästiin valmiiseen ruokapöytään... ansaitusti :D.

Sunnuntai-ilta jo pitkällä, joten Sleep well.

lauantai-illan auringonlasku Laitakarissa

Ennätettiin lauantai-iltana ihasteleen vielä auringonlaskua Laitakariin, pitkästä pitästä aikaa. Lisa kävi uimassa ja löysi rannalta isoja luita, Ihku haukkui hurisevaa ja siipiään pöyrittävää tuulimyllyä ja Wilma tutustui rannan tuoksuihin. Tuuli oli koleaa ja ei kauaa tarettu olla rannalla.

meinaspa unohtua...

ja tietenkin tänään lauantai-iltaan kuului Rolling Stones YLE Teemalta!!!! ja tietenki Manne... ei ku Romano TV... vaikka vähän meni päällekkäin. Rollareiden konsertti taltioinnit oli h u i k e i t a!!! Samoin Romaanot :D

lauantai-ilta

Viikko mennä hurahti nopeasti. Tänään sain siistittyä hieman Ihkua, ajelin posket, perän, nypin mahanaluskarvan ja vielä pitäisi nyppiä jalkakarvat. Ajattelin nyppiä jalkakarvat koska ne saisivat olla hieman karkeammat, jospa uudet karvat olisi hieman karkeammat.
Ei ole nartuille alkanut vielä juoksu ja edelleen pohdinnassa astutanko Wilman vai ei.

Ihku pääsi tänään lenkille Aino-snakun ja Nappe-seropin kanssa. Aino ja Ihku tulevat hyvin toimeen, haistelujen ja pulikoinnin lomassa formulointia kunnon snakutyyliin.
Wilma ja Lisa hieman murjotti, kun eivät päässeet mukaan.
Ohjelmassa vielä grillausta ja siinäpä onki koiruuksille vahtimista, jospa jotain tippuisi heillekkin.

Huommena tiedossa Päivin-porukan vierailu ja koska on ennustettu aurinkoista säätä eiköhän käydä myös lenkillä koiruuksien kanssa.
Hyvää lauantai-illan jatkoa.

sää kuin lapsen pylly...

ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee.. Eilen aivan huippu lämmin, hieno ilma... tänään on tullut kaatamalla vettä ja välillä paistanut ihanasti aurinko... ja taas välillä rankka vesikuuro.
Eilen ei kyllä ennättänyt paljo nauttia hienosta säästä, vasta iltapäivällä lähdin ystäväni Martan kanssa vierailulle ja herkutteleen. Meitä odotti grilliherkut ja jälkiruuaksi söimme lakkoja niin, että napa paukkui. Ilta kului tosi mukavasti ja saimme kutsun seuraavalle vierailulle, kunhan hirvipaisti on ajankohtainen.

Tämä päivä meni työn merkeissä ja synttäreillä... taas sai herkutella. Hitsi, että joillakin on aivan upea jauhopeukalo - voi loihtia hienoja makuelämyksiä.
Illalla "eksyin" näyttelyharjoituksiin ja nuoren Mara Jämtlanninpystykorvan hihnanpäähä... ja hiki tuli! Mara ei ole vanhennut hihnanpäässä vaan on saanut viettää koko ikänsä vapaana. Arvaahan sen mitä siitä tulee, kun joloppi joutuu hihnaan, ympärillä tuoksuu hyvät nartunhajut... se oli vähän sellaista kuin olisi vetänyt pässiä - jolla on kuono maassa - narussa. Ei auttanut makupalat, ei mitkään. Maran isäntä sai kotiläksyjä ja harjoituksia jatketaan... ja saa olla ahkera että Mara kulkisi hetken näyttelykehässä fiksusti parin viikon kuluttua.

Kun Feisy ei ole nyt tuomassa tyhjiä ruokakuppeja, olen pyytänyt Wilman niitä tuomaan. Ja kyllähän se pyydettäessä ne tuokin. Jos kupit jää lattialle ja minä odotan kuppeja puhumatta mitään, ei Wilma tuo niitä oma-aloitteisesti. Siitä on seurannut, että ruokailun jälkeiset makupalat on jäänyt saamatta.
Tänä iltana Wilmalla petti pokka ja se alkoi kantaa tyhjää kuppia ilman erillistä pyyntöä. Palkkio olikin sitten huippua - ryynimakkaraa - ja kupit tuli alta aikayksikön mulle.

Ihku on sitten piinannut minua koko loppuillan kantamalla vaikka ja mitä vaihtokauppatavarana. Nyt kymmenennen vaihtokaupan jälkeen sanoin että riittää, johon Ihku tyytyi huokaisten.

Nyt Sleep well.

maanantai illassa..

Tänään on ollut erittäin lämmin ilma, tein työjutskia, käytiin lenkillä koiruuksien kanssa - löysin pienen hillapaikan, jonne hillat jäi kypsymään ja työjutskia tehdessä tulee valvottua varmasti myöhäiseen.

Iltasella saatiin yllärivieraita, kun tuttavat tulla tupsahtivat kyseleen trimmaajaa valkoiselle käppänälle. Ihku kuvitteli että sai uuden leikkikaverin käppänästä, mutta pilas mahiksensa liian reippailla leikkiotteilla.

Huommena Rocky:n loma loppuu se haetaan kotiin. Johtuneeko siitä, että koko päivän on ollut Feisyä ikävä, ihan kuin se olisi ollut mukana lenkillä ja pihalla touhuamassa.

TV:stä tuli äsken "Soul Deep - Mustan musiikin tarina", upeaa musiikkia... ja iltani päätän kylmän ringin kera... ja sitten Sleep well!

...nettiyhteys ei toimi

Ja tässä se "ompa kauhian näkönen kötöstys", yksinkertaisesti - nostin oven pois, pyöräytin vihreää aitaverkkoa oven ympärille ja kiinnitin sen rautalangoilla. Olihan siinä näpertämistä, kun aitaverkko oli hieman leveämpää kuin ovi. Nyt ovessa on kolminkertainen "verkosto" ja saa kelvata. Rocky on pysynyt hyvin häkissä, eikä enään yritä murtautua pois sieltä.

Olin vuorokauden nettipimennossa, koska Soneran laajakaistayhteys ei toiminut. Tein kaikki mahdolliset tarkistukset joita osaan ja Tomi neuvoi lisää selvittäkseni missä vika, modeemissa, koneessa jne.. Just kun olin soittamassa Soneran tukeen (olin jonottanut jo yli puolituntia), sammutin sadannen kerran koneen ja yllätysyllätys yhteys toimi.

Sain Tomilta vinkkiä, että Medipect (reseptivapaa yskänlääke) avittaa keuhkoja puhdistumaan, terva nousee kuulemma ylös vaivattomasti. Pitää kokeilla 10 päivän kuuri, jospa keuhot pääsis eroon ylimääräisestä terva- ja limataakasta. Minulla on kyllä olo ollut mitä mainioin, mutta keuhkoissani on takuulla tarvista pienelle siivousavulle.

Kissat on saaneet hieman kyytiä Rockyltä, mutta pienellä järjestelyllä kissa voivat olla sisällä ja uskaltavat käydä syömässä. Tarkkana saa kuitenki olla, ettei pääset tapahtumaan pahempaa.

Mukavaa alkuviikkoa.

ompa kauhian näkönen kötöstys...

sanoi Pekka kun näki kuinka olin "paikkaillut" ensimmäisen koiratarhan ovea... sen jälkeen kun Rocky tuli siitä läpi. Laitan huommena kuvan "kötöstyksestäni".
Pari hoitokoiraa tänä kesänä ja kumpikin tuli verkkojen läpi, hmmm mustapartanartuilla on ehkä jotain osaa asiaan. Laitoin Rockyn eilen iltapäivällä häkkiin vähäksi aikaa levähtään... ja kohta koiruus jolkotteli pihalla irti.
Kuva otettu tänään lenkiltä, Rocky edessä kepin pilkkomisessa Ihku seuraa taustalla.

Rocky on oikein mukava herrasmies, ei hätyyttele mustapartoja. Eilen tais olla vain liikaa, kun se oli häkissä ja mustaparrat pihalla. Rocky on erittäin kookas pojanpössikkä, mutta hyvin kuuntelee ja tottelee ja pysyy pihalla. Nukkui meidän makuuhuoneessa ekan yönsä ja saa nukkua joka yön minkä on hoidossa.

Tänään käytiin tosiaan lenkillä, minä sauvakävelin. Oli mukava ilma, sateen jälkeen kuiva kangasmaasto oli kostea eikä pölissy. Pekka raahas nuotiovärkkejä mukana ja paistoimme makkaraa, koirat pulikoi viereisessä vesiojassa ja löysin ensimmäiset kypsät mustikat.

Nyt sitten selvis viimeinkin, miksi minulla on niin vähän onnistuneita kuvia snakuista. Kun oltiin nuotioimassa, Rocky askarteli löytämänsä kepin kanssa, snakut ei pysähtyneet juuri ollenkaan vaan formuloivat, taistelivat keskenään kepistä ja touhusivat kaikkea mahdollista... ei hetkeäkään paikallaan vaikka kilometrejä oli takana useita.

Tässä kaikessa viimmeaikojen hötäkässä ja muorien muistoissa on varmaan unohtunut mainita, että olen ManneTV fani - vaikka nimi jouduttiin vaihtamaanki - mielestäni vanhoollisten Romaanien painostuksen vuoksi. On tosi ilo katsoa ohjelmaa, jossa esiintyjät nauraa ihan aidosti, sitä niin harvoin nykyisin kuulee - ja ne nauraa itsellen. Siihen ei moni kykene. Valitettavasti Eki Mantere on jo edesmennyt, hänellä olisi ollut paljon annettavaa kuiviin väkisin tuotettuihin viihdeohjelmiin, joita ei viitti kattoa.
Tämä ei nyt liity kyseiseen TV ohjelmaan, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, että jos kerta Romaanit arvostaa vanhuksia yli kaiken - ainakin omiaan... niin taitaa silti olla tosi yleistä, että kaupittelevat kulkijat vievät valkolaisvanhuksilta rahat kieroudella, vääryydellä ja viekkaudella ja nämä on pääsääntöisesti juuri Romaaneja... Kuvastaa hyvin heidän arvomaailmaa, valkolaiset ei todellakaan ole mitään. Mut auta ja varjele, kuinka helposti ollaan syyttämässä valtaväestöä rotusorrosta ja vaikka mistä. Jos arvostaa ja kunnioittaa jotain, niin eikö sitä voi tehdä ihonväriin katsomatta - vanhus kuin vanhus on ansainnut kaikkien kunnioituksen ja koskemattomuuden.

Ja nyt vielä viikon vinkki. Seuraava linkki lemmikkipalstan PP aiheena rotujärjestö ja erottaminen http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/196192.html , keskustelusta löytyy linkki rotujen Papillon ja phalène foorumin keskustelupalstalle jossa käydään kovaa kädenvääntöä, mikä on sallittua ja hyvientapojen mukaista koiran kasvattamista ja vaikkajamistä. Minusta oli tosi järkyttävää että pentujen teettäminen alkaa n. 1v ja voi olla että vielä 10 vuotias narttu astutetaan ja synnyttää..yhdistelmien uusinnat näyttää olevan tosi yleisiä, terveystutkimukset ovat kyseenalaisia (nuorena, ei vanhempana), ei tutkita jälkeläisiä ja mitä kaikkea siellä tuleekaan esille.
Me ihmiset ollaan kyllä tositosi sairaita, kun kyseessä on menestyminen ja eläinten hyväksi käyttö keinolla millä hyvänsä.... ja pentujen hinnat ovat pilvissä ja ihmiset maksaa..

Tiedän, että joissakin roduissa on tosi tunnollisia kasvattajia, kilpailevat itse koiriensa kanssa monipuolisesti, hankkivat tuloksia työtä säästämättä, tutkituttavat koiransa perusteellisesti, hoitavat hyvin koiransa - ne ei ole mitään ottenhäkeissä kasvaneita - laittavat viimeiset rahansa koiran hyvin vointiin... no tälläinen kasvattaja kun teettä pennut ja on aika jolloin pennuista kiinnostuneet ottavat yhteyttä, kyselevät sitä sun tätä, -pitää saada terve, tottelevainen, hyvätapainen, halpa, rauhallinen, lapsiin ja kissoihin tottunut, sisäsiisti, kotiruualla elävä, hyvin näyttelyissä menestyvä tulevaisuuden huippusiitoskoira, lapsille leikkikalu - vaikka ei olla ajateltu käydä näyttelyissä puhumattakaan siitä että aloitettaisiin koiran kanssa jokin harrastus - juu ei kelpaa pentu sellaiselta kasvattajalta joka satsaa yhdistelmään ei ei, - mieluimmin ostetaan pentutehtailijalta tai paperiton pentu joka kas kummaa sisältääkin kaikki pentukyselijän vaatimukset - ilman ruokinta- tai hoito-ohjeita puhumattkanaan mistään kasvattajavastuusta... kun pennun hakijan auton perävalot katoaa mutkan taakse, myyjä hykertelee rahat kourassa ja uutta putkeen.

Että tämmöstä tällä kertaa... mutta huommena kuva kötöstyksestä... ainakin.. Sleep Well

penjantaiaamua...

tämä viikko on mennyt vaihtelevassa säässä, on satanut harva se päivä ja eilen oli ukonilma. Tiistaille luvattu helle ei toteutunut, vaikka sitä kovasti odotinki.

Huusholli on vähän vaisu, mustaparrat hakee paikkaansa muorien jälkeen. Aiemmin nukkuivat ympäri huushollia, nyt pysyttelevät minun lähellä. Sohvalle on tunkua, eilen makoilin siinä kolmen snakun ja yhden kissan kanssa. Kaikkien piti sopia, vaikka tosi ahdasta oli.

Olen huomannut että lenkillä tulee käveltyä taas reipasta vauhtia, muorien kanssa kävelin rauhallisesti että Feisykin pysyi vauhdissa ja ennätti haistella omia tutkimuksiaan.

Tänään vien puoleltapäivin Pekan auton remonttiin. Siitä vuotaa jarrunesteputki ja remppa voi olla hieman ajateltua hankalampi, toivottavasti tänään vielä auto saadaan käyttöön. Pakolliset ajot olen ajanut paljon kässäriä käyttäen ja jarrunestettä saa lisätä aina, kun ajoon lähtee. Ei ole ollut sentään jarruton auto, jarrut toimii kun nestettä on.

Olen välillä miettinyt, otanko koskaan enään sakemannia. Tällä hetkellä Feisyn muisto hallitsee mieltä ja huushollia vielä niin palljon, että uuden sakemannin laittoa ei voisi edes ajatella. Olen myös ajatellut, että minulla on loppuelämäksi noissa snakuissa ihan tarpeeksi koiria.
Tänään tulee Rocky sakemanni hoitoon muutamaksi päiväksi ja vaikka siinä on paljon samaa - ovat hieman sukulaisia - , kuin Feisyssä ei mulle tullu Rocyn käydessä tunnetta että ihanku Feisy. Jokaisessa koirassa on oma persoonansa ja henki.

Jos kaikki menee Ok, menen katsomaan Rollareita elokuun alussa Hesaan. Tomi on ostanut mulle lipun, vielä on epäselvää kuinka matkustan, mutta toivottavasti reissusta tulee tosi.

Viikko on ollu jotenki tyhjä, kuvia en ole ottanut.
Oikein hyvää viikonloppua!

Herättiin aikaisin, kun Pekka lähti töihin. Ukkosta luvattu tälle päivälle ja pitää tehdä hommia koneella, että saa jotain aikaiseksi jos ukkosenilma tosiaan tulee.
Käytiin sitten eilen koko joukolla metsäjäljellä. Onneksi en sitten lähtenyt ensin yksistään Ihkun kanssa, sillä paluumatkalla autosta alko jarrunesteet vuotaan.
Ennen jälkeä koirat pääsi polskuttelemaan Liesojaan ja formuloivat metsässä, (kun etsin sopivia jälkikeppejä jotka hajustin hyvin kädessä ennen jäljen tekoa), pääsivät vähän höyryjä pihalle.
Tein kaikille jäljet, Ihkulle eka makkarajälki keppeineen, n. 50m, Wilmalle ja Lisalle normaali aloluokan jälki.
Siinä oli koirille häiriötä tarpeeksi, kun yksi työskenteli ja muut kiljui autossa.
Ihku ajoi tosi hyvin ekan jälkensä... selvästi taipumusta jälkikoiraksi. Wilma ja Lisa nosti kaikki kepit, vauhtia piti välillä hillitä kun olivat niin innoissaan. Kaikki palkittiin hyvästä työstä leikkimällä jäljen jälkeen heittelemällä jäljellä olleita jälkikeppejä, se ei ollut uutta edes Ihkulle sillä olen leikkinyt sen kanssa kepin ja tavaroiden tuomista.
Jäi ihan hyvä mieli reeneistä.
Illalla tuli vierailulle Eija, Eroksen (valtava musta Doggi) ja Rocky-Sakemannin kanssa. Meidän partanaamat ovat nähneet koiruudet aikaisemminkin, mutta Eros oli viimme näkemältä kasvanut ponin kokoiseksi ja pikkusen oli mustaparrat ihmeissään. Eros olisi tosi mielellään tehnyt läheisempää tuttavuutta tyttöjen kanssa, mutta eihän ne siihen ihan noin vain suostuneet. Kävimme koko poppoo lenkillä takametsässä ja siellä meni kaikki hienosti, Eroskin unohti lähentelyt oudossa lenkkimaastossa.

Tänään pitäisi saada toi auto remppaan, muuten loppuu ajot. Otan tytöt mukaan ja jos auto jää remppaan, kävellään kotiin. Siinä on vähän lengintynkää tälle päivälle.
Nyt alko niin väsyttään - haukotuttaan - (herätty ennen viittä), kello on nyt 6.20 koirat nukkuu ruokalevolla... taidan lähtä kahveelle ja jatkan sitten hommia... leuvat menee sijoiltaan...

....elämä jatkuu, mutta...

...kyllä on ollut vaikeaa ja huushollissa kahden sakemannin tyhjät aukot, ei niitä yhteisiä vuosia noin vain pyyhkäistä pois.
Wilma ei ole syönyt muutamaan päivään ja on vetäytynyt kuoreensa, josta se on tempaistava mukavaan tekemiseen. Minun on pakko itsekki piristyä ja ajattelinkin ensin käydä Ihkun kanssa jäljellä. Nyt on hyvä aika aloittaa senki jälkireenit, on satanut ja maasto on sopivan kosteaa. Nyt kun minulla on Pekan auto käytössä, käyn ensin Ihkun kanssa yksin ja myöhemmin haen Wilman ja Lisan ja teen niillekki jäljet.
Ihkun pitää saada keskittyä rauhassa ensimmäiseen metsäjälkireeniin.

Ajattelin laittaa vielä myöhemmin Feisyn ja Indin muistoissa-sivulle omat yksilö lempparikuvat koirista... niissä onki valitsemista. Muistoissa-sivulla kolme ylimmäistä kuvaa on otettu "saattohoito" päivinä ja alemmat parikuvat on otettu edellisinä vuosina.

SM-toko kisat on ohi tältä vuodelta ja järjestelyt meni kuulemma aika miinuksen puolelle mm. tulospalvelun epäonnistumsen myötä. Siellä oli ollut kovasti sekaannuksia.
Olen saanut seuraavaa infoa snakujen osalta;
Snatuserikerhon joukkue sijoittui 13:nneksi yli 60 yhdistyksenskabassa.
Mihan Syysriite "Rita" ja Leena Inkilä sijoittuivat 5:nneksi 100koirakon ALO-luokassa pisteitä oli jotain 190.
Lara sai EVL:ssä 222,5pistettä.
Joukkueeseen kuului siis Marianne Sarimo Rene (of Lejliden Eirene), Marianne Koivisto ja Pimu (Wanhan Purolan Elektra), Leena Inkilä ja Rita (Mihan Syysriite) sekä Tuulikki Kianti ja Lara (Merdico Dinaella).

Feisyn ja Indin "saattohoito".... vanhuus ei tule vaivatta

Ensinnäkin Kaunis Kiitos kaikille osanotosta surussamme Feisyn ja Indin poismenen johdosta.

Nyt ensimmäisenä päivänä ilman Muoreja jatkan oman surutyöni tekemistä, kirjoittamalla blogia.

Vaikka olen tiennyt jo kauan, että meillä on ero edessä ja luopumispäätös pitää tehdä ei voi sanoin kuvata kuinka suuri järkytys päätöken teko oli.
Teimme Päivin kanssa yhteisen päätöksen ja soittelin maanantai aamuna Akuuttiin. Numero oli jatkuvasti varattu ja vasta n. tunnin päästä pääsin läpi. Siinä jutellessa puhelimeen vastanneen avustajan kanssa sain uskomattoman älyväläyksen. Sanoin että saisinko Muoreille vielä särkylääkettä, haluaisin viettää niiden viimeiset päivät meidän kaikkien kannalta mielekkäämmin ja lopetus olisi sitten torstaina. Avustaja sanoi heti, että se sopii ja resepti määrätään Iin apteekkiin - ei tarvinnu lähteä käymään Oulussa Muorien kanssa.

Tein heti päätöksen, että Muorit saavat heille mieluista tekemistä kuntonsa mukaan ja päätin myös, että itse olen normaali. En näytä niille että tilanne on mulle vaikea.

Maanantain muorit saivat ensimmäiset särkylääkkeet ja nukkuivat paljon. Illalla Päivin käynti viimeisellä tervehdyksellä piristi Feisyä ja Indiä.

Tiistaina muorit nukkui puolille päivää aamuruuan jälkeen. Laitoin muut koirat ulkohäkkiin ja tein makkarakuutioita pussiin. Silloin Feisykin heräsi, että hei nyt pääsee jäljelle. Lähdin Muorien kanssa läheiseen metsään, tein makkararuudun ja päästin Muorit työskentelemään. Sen jälkeen kävelimme läheiselle lammelle, Muorit pulikoi hetken ja oli aika palata takaisin kotiin. Siinä olikin Muoreille ohjelma siltä päivältä, Feisy sippas mutta Indille särkylääke vaikutti niin, että se seuras taas minua entiseen tapaan herkeämättä.

Keskiviikko oli erittäin lämmin, helteinen päivä. Pekalla oli vapaapäivä joten lähdimme Feisyn ja Indin kanssa Palojärvelle, jossa olemme käyttäneet koiria uimassa. Se on niille erittäin mieluinen paikka. Otimme paljon evästä mukaan, Muoreille oli omat lenkkimakkarat. Muorit jodlas koko menomatkan innoissaan ja perille päästyämmen Feisy livahti minun kanssa samalla ovenavauksella ulos autosta, ei malttanut odottaa että takaovi aukaistaan.

Voi sitä riemua ja iloa, Feisy juoksi edestakaisin ja ennätti paljon meitä ennen rantaan ja veteen. Indi kulki minun edellä, kuten normaalistikkin ja muisti joka välissä katsoa tulenko perässä.
Etin molemmille koirille hyvät kepit ja menin niiden kanssa veteen Pekan jäädessä nuotionrakennus puuhiin. Heitin koiruuksille keppiä ja molemmat piti tarkasti huolta omista kepeistään, eivät hakeneet toisen keppiä vain omaansa. Kävelin samalla rantavedessä tutun lenkin keppiä heitellen. Turhaa mainita, että muorit oli suunnattoman innoissaan.

Koska Muorien kunto piti ottaa huomioon, palasimme rantaan makkaran syöntiin. Muorit saivat pienissä erissä omat makkaransa, kävin pienellä kävelyllä rannassa, Indi kulki uskollisesti minun edellä ja pysähtyi toistuvasti odottamaan minua koska kävelin avojaloin. Kun aloitimme paluumatkalle nuotiopaikalle Feisy aloitti risteilyn - Pekan luo ja taas minun ja Indin luo pomppien iloisesti ja näki että se nautti.
Lisää makkaran syöntiä, muutama kepinheitto - Feisy palasi joka välissä veteen seisomaan ja odottamaan lisää kepinheittoja, vaikka väsymys painoi jo jäseniä... oli aika palata kotiin.

Loppupäivän Feisy nukkui ulkona tai Edin omistajan pakettiautossa jossa ovi oli koko ajan auki ja olin laittanut sinne Feisylle pehmeän alusen. Sinne Feisy halusi jäädä nukkumaan myös yöksi ja sai jäädä. Indi seuras erittäin lämpimässä säässä minua koko loppuillan aina sinne minne menin.

Torstai aamuna heräsimme ennen viittä. Feisy nukkui ulkosängyssä ikkunan alla. Annoin Muoreille ruuan ja lähdimme viemään Pekan töihin. Paluumatkalla pysähdyimme Haukiputaan soramontuille ja kävelin hevosten uittoaltaan ympri rauhallisesti ja hitaasti. Indi ja Feisy kahlasivat rantavedessä, aurinko paistoi ja vedenpinnalla säteili auringonsädesilta jossa Muorit käveli. Oli tosi kaunista. Feisy ei jaksanut kauaa kahlata vedessä vaan aloitti sille niin tyypilliseen tapaan tutkimaan mielenkiintoisia hajuja rannalla.
Kun palasimme kotiin lähdin heti Muorien kanssa käveleen ns. lyhyen rannanlenkin. Muorit oli irti ja Feisy pääsi niin mieluisaan hajujen tutkintaan, vaikka oli selvästi jo väsynyt. Väsymyksestä huolimatta Feisy olisi silti halunnut poiketa vielä metsätielle, mutta oli aika palata kotiin.
Kotona Muorit suoraan autoon odottamaan, kun ulkoilutin muut koirat jotka tervehtivät Muoreja avoimesta ikkunasta.

Sitten oli aika lähteä viimeiselle matkalle. Pidin itseni rauhallisena, kuten olin päättänyt...jostain syystä hyräilin tai lauloin Muoreille koko matkan "Aja hiljaa isi nyt vain"... siinä on niin tilanteeseen rauhoittava sävel... mistä lie päähän pälkähtänyt. Muorit nukkui koko matkan väsyneinä ja rauhallisina. Olin hyvissä ajoin Akuutin edessä, Muorit makasi rauhallisesti autossa, eiväkä reagoineet edes ohi meneviä koiria. Kun menein ensin yksin akuutin vastaanottoon, siinä vaiheessa kuulin, että Muorit haukkui ohimenevää koiraa.

Olin ottanut Muoreille omat makuutäkit mukaan, levitin ne lattialle, istuin itse niiden keskelle ja pyysin muorit molemmille puolilleni alustoille makaamaan. Muorit kävi viereeni maate, laittoivat päänsä syliini, saivat esilääkityksen ja nukahtivat. Juttelin niille koko ajan rauhallisesti ja sain pidettyä itseni rauhallisena enkä itkenyt kuten olin päättänyt. El.lääkäri sanoi, että koirilla säilyy kuulo vaikka ovatkin esilääkityksen uneen vaipuneet.

El.lääkäri sanoi että Feisy ja Indi ovat vaivoista ja iästä huolimatta hyvässä kunnossa, joskus kuulemma lopetukseen tuotava vanha koira voi olla tosi huonossa kunnossa, melkein karvaton, lihaksiton ja niin kuivunut että esilääkityken laittamisessa on ongelmia... suonet ovat niin hauraat tai kuivuneet. Minä en vois antaa koiran mennä niin huonoon kuntoon ennen viimeistä palvelusta.

Kun Muorit oli nukahtaneet ikiuneen, tulimme takaisin kotiin, jätin auton varjoisaan paikkaan ikkunat raollaan. Oli pakko ulkoiluttaa ja ruokkia muut koirat ennen hautaamista.
Koirat juoksi välittömästi auton luo ja alussa selvästi olettaen, että siellä on Feisy ja Indi kuten aamulla. Koirien käytös muuttui melkein välittömästi, kun saivatkin nenäänsä yllättäviä aistumuksia auton ikkunasta. Alkoi kimeä vinkuminen ja Ihkudaa oli hieman hädissään, joten laitoin koiruudet häkkiin.

Pekka oli kaivanut Feisyn ja Indin haudan poikkeuksellisesti omalle pihalle, koirien häkin läheisyyteen. Koska tiesimme, että joudun yksin hautaamaan Muorit, Pekan ollessa töissä en olisi saanut yksi Muoreja paikkaan jossa aiemmat haudat on.
Kun olin laskenut Feisyn ja Indin täkkeihinsä käärittynä hautaan, peittelin ne hiekkakerroksella toisten koirien "kiljuessa" häkissä. Katsoin parhaaksi siinä vaiheessa päästää koirat häkeistä ja ne saivat rauhassa selvitellä itselleen outoa tilannetta. Kun olivat haistelleet haudan ja auton lukemattomia kertoja, laskeutui pihallemme luonnoton hiljaisuus, kaikki koirat rauhoittui täysin ja olivat vieressä seisomassa kun loin haudan umpeen.
Meni monta tuntia, ennenkuin Ihku ja Edi aloittavat normaalin jytyämisen.

Nyt ensimmäisenä aamuna jolloin Feisy ja Indi on pois, olen huomannut Ihkun olevan toistuvasti haudan luona vain seisomassa.

Nyt lopuksi kerron miksi minusta oli vielä näin jälkeenkin päin hyvä idea Muorien "saattohoito".
Kun Muorit saivat viimmeisinä päivinä pientä helpotusta vaivoihinsa, minä saatoin samalla tehdä omaa surutyötä. Öisin suunnittelin Muistoissa sivua, otin paljon valokuvia, kävin kaikki valokuvat läpi joita minulla on todella paljon, muistelin, itkin silloin kun Muorit ei ollu lähellä sitä näkemässä. Teimme vielä viimeisen kerran Feisylle ja Indille mieluisia asioita ihan keskenämme ja huono omatunto siitä, että ne väsyy ja rasittuu oli helpompi kestää, kun tiesi että pääsevät kohta lepoon. Muorit saivat satoja halauksia,silityksiä ja kerroin niille kuinka upeita ja hienoja koiria ne ovat puhumattakaan herkkupaloista.. Muoreilla oli ehtymätön ruokahalu ja ruokailusta olikin muodostunut niille päivän tärkein ohjelmanumero... auta ja varjele jos sapuska annettiin joskus myöhemmin kuin normaalisti.

Muorien oloa oli toki aiemminkin helpotettu jo pidemmän aikaa ensin ikääntyvien koirien lisäravinteilla ja kun niiden vaikutus lakkasi niin saivat kuureittan kipulääkettä.

Noiden muutamien päivien aikana kävi myös Muorien hyvinä hetkinä mielessä, jospa lopetusta vieläkin siirtäisi, mutta kyllä minä eilen olin varma, että päätös ja ajankohta oli vähintäänkin oikea. Se oli myös se kantava voima jolla sain pidettyä itseni rauhallisena. Minulla oli niin voimakas tahto, että en halua Muorien vaistoavan mitään hysteriaa ja ne voivat laskeutua luottavaisin ja levollisin mielin viereeni viimeiseen uneen.

Minä olen sellainen, että haluan puhua, purkautua ja kirjoittaa surusta, kun joutuu lemmikistä luopumaan, minun pitää käsitellä asiaa joka kantilta ja minä pystyn itkemään.

Kodissa on nyt autiota, kaipaus on ihan sanoin kuvaamaton, itkettää, katselen toistuvasti Feisyn ja Indin Muistoissa sivua ja niiden omia sivuja. Näen nyt mielessäni Feisyn ja Indin kirmaavan Binny-emän kanssa.

On kuitenkin pakko pikkuhiljaa huomioida myös mustapartojen, ne ovat olleet ymmällään ja kärsivällisiä, arki jatkuu ja muistot säilyy.. vielä kauan katseeni hakee Feisyä ja Indiä ja niitä tulee kutsuttua, milloin sisälle tai ulos, Feinyn ja Indin panta roikkuu toimettomana, isot pehmeät makuualuset voi perätä pois ja pestä, ruokakuppeja on nyt kaksi pysyvästi tyhjää, karvoja löytyy meiltä vielä varmasti vuodenkin kuluttua (niitä on kulkeutunut meillä kävijöiden sukanpohjissa ties minne asti) ja paljon muuta pientä yksityiskohtaa arjessa on jäänyt tyhjäksi.

Päiville myös voimia Feisyn ja Indin poismenon johdosta. Päivin ja Indin yhteistyö oli todella hedelmällistä. Päivin kanssa Indin lahjat tuli esille ja Indi sai näyttää mihin kaikkeen siitä on. Hieno koirakko ja upeat tulokset!

Suosittelen ja jos mahdollista tulen tarvittaessa järjestämään poislähteville koirilleni vastaisuudessakin saattohoitopäivät, kaikessa surullisuudessaan ne ovat kauniita ja mukavia päiviä niin koirille kuin itsellekkin.

...Edi päiväkirja

Edin silmät loistaa... kuvastaa sen elämänintoa narttujen keskellä!
Vai että rauhottui eilen illalla ihan kiltisti häkkiin, tämä Edi-poika... mitä sitä höpöjä. Kun viimeisen kerran kävin yllä 12 aikaan ulkona, Edi makas katoksen alla rauhallisena. Feisy jäi omasta tahdostaan nukkumaan pihasänkyyn ja minä kömmin omaani Ihkun ja Wilman kanssa. Hetken kuluttua Feisy haukkui kiukkuisesti ja pomppasin kattomaan mikä on hätänä.
Näin ikkunasta, että Edi jolkotteli pihalla ihan pokkana. Ei muuta, kuin lähteä tutkimaan miten Edi oli murtautunut häkistä ulos. Meillähän on kolme erillistä häkkiä peräkkäin, Edi oli viimeisessä - sen ja toisen häkin ovi oli kiinni ja ensimmäisen jätin auki. Edi oli repinyt reijän oman häkkinsä katoksen alle, sekä toisen ja ekan häkin väliseen verkkoon. Verkoissa oli hyvinki sakemannin mentävät reijät.
Pikkusen otti pattiin, ei muuta kuin ettimään keskellä yötä vasaraa, nauloja ja jotain millä saa Edin häkin kulkuaukon tukittua niin ettei se pysty kulemaan luukusta ulos.
Naulasin luukulle esteet niin ulko kuin sisäpuolellekki, ja sitten Edi koirahuoneen ovan kautta takaisin sisälle. Kuuntelin ulkon jonkin aikaa, pysyykö sisällä - kovasti yritti vapata ulospääsyä mutta rauhouttui kun kielsin. Olin kuitenki niin epävarma omista naulauksista, että en uskaltanut käydä nukkumaan kuin vasta puoli kolmelta.
Kellon laitoin herättään kuudelta ja yöunet jäi pikkasen lyhyeksi.

Edi on muuten aivan mahtava persoona, pysyy pihalla, tottelee, on iloinen ja positiivinen alle vuoden ikäinen koiruus... mutta noi tyttäret saa sen aivan sekaisin, käy ylikierroksilla narttujen kanssa. Merkkas jopa aamulla sisälle, yritin että rauhoittuisi hetkeksi ruokailun jälkeen ja omat koirat oli ulkona.

Nyt pikkuhiljaa osaa leikkiä jo Ihkun kanssa aika fiksusti, mutta ei voi jättää niitä vielä kahdestaan. Edi jyrää innostuessaan omalla massalla Ihkun mennen tullen. Muut nartut murahtaa vastarakkautta ja Edi kunnioittaa jättäen rauhaan ne.

Raskaspäivä on ollut ja toivon vaan ettei olisi enään tälläisiä öitä ja päiviä, jos uskaltaisi toivoa Edille himpun rauhallisuutta noiden narttujen suhteen.. .ei olis varmaan liikaa toivottu.
Uroskoirissa "inhoan" just sitä, että ne saattaa olla oikeita hormoonihyrriä ja minun pitää mennä täysin sekaisin, jos joskus otan uroskoiran... vaikka niitä on tietty mukaviakin ja ihan normaalilla hormoonimäärällä varustettuja.

Vettä on satanut melkein koko päivän, ei ole yhtään pahitteeksi luonnolle... mut nyt nukkumaan ja toivotaan että Edi pysyy koirahuoneessa koko yön.

Seep well!

"kärpäsen herra"...

Kärpäsen herra pääsee nyt blogin päivän kuvaksi, mikäs se on köllötellä Tuoksuvatukan lehdellä.

Tänään olen kastunut kaksi kertaa ja tosi perusteellisesti. Eka kerralla olin pyörällä Haminan reissulla Wilman kanssa. Paluumatkalla meidät yllätti pien pufuuri tuulineen ja rankkasateineen, ei kyllä haitannut meidän menoa ollenkaan. Kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin... en kyllä jäänyt sitä odottamaan vaan heti kotiin päästyämme vaihdoin kuivat vaatteet. Hienohelma Wilma ei yllätysyllätys ollut moksiskaan kastumisesta, pysähtyi vain välillä puistelemaan enimmät vedet korvista ja juoksi sata lasissa tienlaidalla virtaavassa purossa.

Iltapäivällä tuli hoitoon tosi enrginen ja tyttöjen perään innokas Edi sakemannin joloppi. Tyypillinen koltiainen energinen ja yli-innostunut meidän mustaparroista, mutta tosi hyvin riittää korvia meikäläisellekkin... muistaa pari sekunttia ja taas mentiin.
Kävin sauvakävelyllä kaverin kanssa, mukaan pääsi Edi, Ihku ja Lisa. Snakut hyyty Edin vauhdissa täysin, tai miten sen nyt ottaa. Edi jyräs omalla koollaan ja massallaan snakujen niskassa, tytöt hoksas hyvän konstin päästä eroon Edistä juoksemalla metsään.. sinne ei Edi viittinyt lähteä perään. Tiellä kyllä juoksenteli täysillä mennen tullen. Edi varmaan huomas ettei se pärjää snakujen vauhdissa vaativassa maastossa ja tyytyi kyttäämään tiellä. Kuvittelin, että kunnon lenkillä saan Edin niin rauhalliseksi, että iltaruuan jälkeen rauhoittuu sisälle nukkumaan... turha toivo. Ihanaakin ihanemmat partatytöt pitivät Edin niin viriilinä, että katsoin parhaimmaksi viedä sen häkkiin rauhoittumaan. Opetin kulkemaan luukusta koirahuoneeseen ja pitää nyt seurata että älyää mennä itikoita pakoon sisälle nukkumaan.

Niin se toinen kastuminen tapahtui lenkillä.

Pikkasen olen harmitellut Lisan ja Wilman karvan koneella ajoa. Tais mennä jokin "pieleen". Ajoin koirien talvikarvan 3mm terällä myötäkarvaan (minulla ei ole muuta terää). No, nyt on lattia tulvillaan lyhyitä mustia karvan pätkiä ja pohjavillan jämät lähtee karvaa pöllyttämällä tai nyppimällä *huokaus*. Tais olla viimeinen koneella-ajo. No ompahan tämäkin nyt sitten kokeiltu.

Olen tuskaillut uuden kamerani kanssa, kun kaikki kuvat ei onnistu... todella pieni osa siitä mitä kuvaan. Makrokuvat jotenki onnistuu, mutta laajemmat kuvanäkymät jäävät epäselviksi. Edellisen kameran kanssa onnistui automaatti-säädöllä ja varmaan sen helppouden vuoksi kuvasinkin pääasiassa sillä. Nyt ei tyydytä automaatilla otettujen kuvien laatu ja on "pakko" aloittaa perehtyminen kameran säätöjen saloihin... eihän sitä tiedä vaikka joskus olisi vara laittaa ns. "kunnon järjestelmäkamera". Joten "kotiläksyjä" on tiedossa.
Kameran ohjeiden luku on maikäläiselle aika tuskaista, kun ei ymmärrä kaikkea slangia. Nyt on Lemmikkipalstan PP:ssä ollut hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu kameroista ja kuvaamisesta ja siellä on tosi kärsivälliset kuvaamisesta jotain tietävät yrittäneet neuvoa, opastaa, antaa vinkkejä ja vääntää rautalangasta meille tietämättömille miten päästäisiin paremaan kuvalaatuun ja tulokseen. Keskustelu kyllä lähti alkujaan kahden kameran vertailusta, mutta onneksi keskustelu rönsyilee ja kysymyksiin vastataan.

Surullisena olen seurannut muorien köpöttelyä, viimeinen palvelus olisi pakko tehdä kun näkee ettei koiran elämä ole enään elämisen arvoista ja ilman kipulääkkeitä ei selvitä välttämättömistä päivän liikkumisista, liikkumisen ilo on mennyt. Mielestäni kipulääkkeet on paikallaan, kun on kyse tilapäisestä kivusta. Jos kivut ovat jokapäiväisiä ja vaikeasta liikkumisesta tulee muitakin lieveilmiöitä, ei ole mukava katsoa kun koiran elämänilo katoaa. Feisyllä oli tiistaina ja eilen vaikeaa, tänään vähän helpompaa mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että jotain olisi kohta tehtävä. Ei koirat saa kärsiä siitä, että omistaja ajattelee vain itseään.
On vaikea luopua ja tehdä päätöstä, milloin lemmikkien elämänlaatu on sellaista ettei se ole enään elämisenarvoista. Jokainen lemmikki on ansainnut inhimillisen ja hyvän loppuelämän, eikä viimeinen palvelus saisi olla näin vaikeaa..

elämää Juhannuksen jälkeen...

Pienet orvokit löytyi keskeltä peltoa, kuvattu 23.6.07.

Pikkusen on outo palautua normaalin päivärytmiin vilkkaan Juhannuksen jälkeen. Aattona lähdimme Pekan, Tomin ja Ihkun kanssa illan viettoon kavereiden luo. Ilta meni Mölkyn pelaamisessa, syödessä ja Ihku leikki, paini ja formuloi vähän nuoremman seropi Pimun kanssa. Lähempänä keskiyötä siirryimme koko porukka seuraavaan kyläpaikkaan ja siellä yö jatkui samoissa merkeissä, nyt Ihkulla oli vain kaverina musta Piki käppänä. Kotiin kävelimme aika koleassa yössä, Ihku sai olla irti koko paluumatkan... ei ollut pyörätiellä vastaantulijoita.
Enimmäisen kerran näin Ihkun väsyneenä vielä seuraavanakin aamuna... saihan se rillutella 6-7h ihan yhtäjakoisesti.

Ensimmäisenä Juhannus sunnuntaina tuli Päivi porukoineen ja valtavien ruokakassien kanssa, kävimme koulutuskentällä - minä kuvasin ja Päivi koulutti koiria. Pekka ja Markku grillas ja me päästiin valmiiseen ruokapöytään Päivin ja Aleksin kanssa.
Eilen pyrähti useampi kaveri kylässä koiruuksien kanssa. Ihkulle näyttää käyvän kaikki muut koirakaverit, mutta riiseninarttu on jotain aika pelottavaa, varsinki kun se on erittäin kiinnostunut Ihkusta. Wilma ja Lisa hoiti omalla auktoriteetillään vierailevat koiruudet ilman tappelua. Oli tosi mukava nähdä Reimakin pitkästä aikaa, Reima oli samaa mieltä eikä olisi millään malttanut lähteä pois.

Sää oli ihan mukiinmenevä ei kuitenkaan päästy uittamaan koiria, tuuli sen verran viileästi joka päivä ettei ollut mitään järkeä viluttamaan muoreja. Pohjoistuuli on tehokas, vaikka mittari näyttäisi tosi lämpimiä lukemia.

Juhannuksen muistoksi saamani tekstari:
"Sovitaanko että tänä Juhannuksena ei ryypätä. Jos kuitenkin vähän ryypätään, ei lauleta. Jos lauletaan, ei tapella, jos kuitenki tapellaan ja tullaan piestyksi, kaadutaan grilliin ja sammutaan hyttystensyötiksi alasti naapurin pihalle, niin ensi Juhannuksena ei sitten ryypätä!"
Siinä tavoitetta kerrakseen. Surullinen oli kuolleiden saldo tänäkin Juhannuksena.

Wilma täytti toukokuussa 7v ja olen miettinyt, joska vielä sen astuttaisin viimeisen kerran syksyllä. Tiedossa olisi mielenkiintoinen nuori uros. En ole vielä kysellyt urosta tai muutenkaan tehnyt lopullista astutus päätöstä. Suunnitelmat voi vielä monta kertaa muuttua, mut katotaan sit kun asia on ajankohtainen mitä tapahtuu.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Juhannuksen aatonaattoaamu...

Tänään jatkuu Juhannus siivous, toivottavasti saan tehtyä sen loppuun. Sitten olisi tarkoitus fillaroida Wilman kanssa Haminalle. Huommena tulee Tomi ja eiköhän sitä sitten rauhotuta ja grillailla ja lenkkeillä.. hyvää säätä on luvattu.

Tiistaina kävelin Ihkun kanssa Haminalle ja kävin verenluovutuksessa pitkästä aikaa. Kun poltin tupakkaa mun hemoglobiini oli jotain yli 150, nyt vaikka en ole ollut kauaa polttamatta hemoglobiini oli 139. Nyt tupakattomana veriarvot palautuu varmaan normaaliksi joskus... I hope.
Poltin sen verran paljon, että menee varmaan kauan ennekuin keuhkoissa tapahtuu puhdistumista ja voi olla ettei juuri enään puhdistu, kun tuota ikääkin on jo.

Eilen oli sitten Lisan vuoro päästä Haminan reissulle mukaan. Kävin sopimassa alustavasti, että kun sairaslomani päättyy jatkan työntekoa, mutta nyt etätyönä kotona koneella. Mikäs sen mukavampaa... sitähän olen aina halunnutkin tehdä :D!

Meiltä kaikiltahan lähtee henki jossain vaiheessa, mutta.. nyt kun olen tehnyt noita lenkkejä pyörä- ja maanteillä on ollut järkyttävää havaita kuinka yleiseksi on tullut autojen ylinopeudet. Esim. Iin Asema- ja Virkkulantiellä on nopeusrajoitus 60km. Sitä rajoitusta ei noudata juuri kukaan, aivan yleisesti kuskin iästä tai sukupuolesta riippumatta vauhtia on rajoituksesta jopa tuplaten! Eikä meidän vieressä olevaa Kantolantietä autoilevat tee sen kummempaa poikkeusta. Meidän kohdalla on rajoitus 50 km ja ihan yleisesti autot menee niin lujalla vauhdilla ohi, että hyvä kun auton värin ennättää nähdä.
Miksi ihmisillä on niin kiire hautaan ja ei siinä mitään jos haluavat itteltään hengen pois, paskamaista kun voivat viedä myös sivullisia mukana.
Tänä vuonna on liikenteessä, tulipaloissa ja hukkuen menehtynyt ennätysmäärä ihmisiä ja hurja meno taitaa jatkua myös tulevana Juhannuksena jos sää on lämmin.
Noudattakaa nopeusrajoituksia, pitäkää pelastusliivejä vesillä, älkää aukasko sepalusta veneessä ja ei humalassa ruoriin tai rattiin ja jos vielä pysyttäisiin humalassa tulentekovehkeistä kaukana... jospa silloin Juhannuksen jälkeen vois jatkaa elämää entiseen tapaan.

Kuinkahan moni lemmikki viettää juhannuksen yksin kotiin jätettynä... tuli vaan mieleen, kun Lemmikkipalstalla etsittiin pikaisesti koiralle hoitopaikkaa Juhannuksen päiviksi, niin tai lemmikit pyörii humalassa örveltävien jaloissa.. pitäähän sitä Juhannusta juhlia viinan voimalla.. vai pitääkö?
No onneksi on myös keskikesän juhlistamista, josta säilytään hengissä ja lemmikit hoidetaan ja niistä huolehditaan.

Oikein aurinkoista keskikesän juhlaa toivottaa parilla siiderillä juhlaa juhlistava autoton ja veneetön tl ja hela lauma

maanantai-ilta...

Keltaiset kukat on kuvattu lauantaina Iijoen rannalta vedenrajasta, kun olimme Wilman kanssa ns. aseman lenkillä, joka on n. 12-13 km pitkä. Vihdoin kunto on niin kohentunut, että uskalsin lähteä kävelemään pitkälle lenkille. Wilma oli ihan ihmeissään, mutta tosi tyytyväinen, sillä poikkesimme parissa kyläpaikassa matkan varrella ja Wimpula sai herkkuja. Lenkin jälkeen Wilma on ollut sitä mieltä, että se on etuoikeutettu lähtemään sinne minne minäkin menen.

Alimmassa kuvassa formuloi Ihku 4.6.07, sen jälkeen kun olin pessyt sen. Ja tuon formulakuvan laitan ihan sen kunniaksi, kun Ihku formuloi tänä iltana "järkeä vailla" ympäri pihaa ja pensaita. Tänään meillä oli lepopäivä lenkkeilystä ja Ihku ei sitä ihan noin vain sulata.

Olemme tehneet metsälenkkejä kangasmaastossa ja siellä on tiet niin hiekkaisia ja pölyisiä, koska on niiiin kuivaa. Vähäisellä vesisateella ei ollut mitään merkitystä, koska tuuli on kuivannut kaiken kosteuden.

Kävin tänään naapurissa katsastamassa sakemanninpentuja, jotka on 5 viikon ikäisiä. Ja täytyy sanoa, etten ihan vasta ole nähnyt niin reippaita sakemannin alkuja. Olivat aivan ihania pakkauksia ja toistan itseäni - T O S I reippaita. Eivät hätkähtäneet mitään ja seurasivat minuakin vierasta kuin hai laivaa, purivat varpaista, kiipesivät syliin ja vaikka ja mitä. Niillä pennuilla on hyvä alku, kun omaavat noin reippaan ja tasapainoisen luonteen ja jos olisin pentua hankkimassa olisi tosi mahtava päästä valitsemaan tuollaisesta laumasta pentua itselle.

On kyllä tosi mukava tunne, kun oma kunto kohenee ja keuhkot pelittää normaalisti. Jaksaa tehdäkkin jotain ilman happivajetta ja läähätystä. Tänään aloitin.. sanotaanko vaikka Juhannus siivouksen. Pesin muutaman ikkunan ja siivosin makuuhuoneen. Nyt sinne on toistaiseksi lemmikeiltä pääsy kielletty. Jospa saisin siivoiltua Juhannukseen mennessä koko huushollin, jos en niin en ota siitä mitään ressiä. Tulee se Juhannus vaikka huusholli ei olisikaan tiptop.

Feisy ja Indi ovat edellen jäykässä kunnossa ja Feisy on mennyt jotenki "käppyräksi" lyhyessä ajassa. Saavat nauttia vapaana pihalla olosta, koska tänään ei Feisy edes halunnut mennä häkkiin. Meillä on pihalla koirille "oma" sänky, jossa tykkäävät nukkua vaikka itikat kiusaa. Feisy nukkuu sikeästi siinä tälläkin hetkellä. Odotan hellepäiviä että pääsis uittaan koiria syrjäiselle "korpijärvelle", jossa on ihana hiekka pohja. Sinne on vain niin pitkä matka ja huono metsäautotie ettei sinne viitti viileillä ilmoilla lähteä tärisemään. Ei se ole mukavaa koirillekkaan. Se paikka on Feisylle ja muillekin koirille tosi mieleinen.
Ajattelin tänään valvoa ja katsoa pitkästä aikaa Kylmä rinki-sarjan. Harmittavasti on jäänyt muutama jakso näkemättä. Juhannusta odotellessa...

pallosalaman jälkikö..

Oltiin eilen Pekan ja snakujen kanssa lenkillä ja löysimme maassa olevia hassuja palojälkiä. Ensimmäisen jälki oli puunrungon pituinen, ajattelimme että siinä on poltettu runko (en ottanut edes kuvaa siitä). Seuraava jälki olikin sitten j-mallinen ja n. reilu 20m pitkä. "Jokin" oli kyntänyt niin, ettei jäljellä ollut kuin multaa, muuten oli maata, tuhkaa ja hiillosta. Tulimme siihen tulokseen, että pallosalama on jäljet tehny... mut varmojahan emme voi olla.
Harmittaa muuten valtavasti, kun näyttäisi siltä että ihana lenkkeily- ja jälkireenimetsä ollaan laittamassa sileäksi :(.

Nyt loppu paikallislehdessä koiranpaska ja muut koiriin liittyvät keskustelut. Eilen saimme iloksemme lukea lehdestä ja kuulla alueuutisissa, että Ii on yhtenä vaihtoehtona seuraavan ydinvoimalan sijoituspaikaksi. Ei ole epäselvää mikä aihe on nyt täällä kuumin, moni on sitä mieltä että sijoituspaikka olisi vuodenvaihteessa Iihin liitetty Kuivaniemi. On se helkkarin kiva, että meillä on noin aktiivinen Kunnanjohtaja. Ois vaan kele laitettu yhdistetyn kunnan nimeksi Iik, sen verran kauhua on ilmassa.
Muorit ovat olleet vähän jäykässä kunnossa, joten niillä on nyt muutaman päivän lepojakso. Toivottavasti voinnit kohenee. "Trimmaus" paljasti Wilman ja Lisan hieman tukevaksi, joten naisille niin tyypillinen laihdutuskuuri on ajankohtainen - ihan ruokaa vähentämällä ja liikuntaa lisäämällä. Eikös se ole niin että omistaja tuppaa muistuttamaan koiriaan... tai päinvastoin.
Sitten päivän kevennykseksi, seuraava ilmoitus oli paikallislehdessä:
"HUOMIO! Suur-Iin ympäristökuntien rosvot ja huumehörhöt! Veikon veneessä on jälleen Honda (jo viides)"

Sitä vaan ihmettelen tuossa ilmoituksessa, että eikö muka Suur-Iin kunnassa ole rosvoja ja huumehörhöjä?

Sunnuntai aamua...

Kuvat otettu eilen. Kävimme Ihkun kanssa päiväkävelyllä Iin siltojen luona ja Ihku pääsi uimaan Iijokeen. Ihku on innokas uimari, ei tarvitse heittää keppiä - uimaan mennään ihan omatoimisesti. Meillä ei ole sää vielä päässyt tosi helteiseksi, tuuli on pitänyt huolen siitä.
Tällä viikolla ilmesty sitten itikat ja mäkäräiset suurella joukolla. Metsässä ei tarvitse kuin hetkeksi pysähtyä niin valtava itikkaparvi pörisee ympärillä. Koirien mukana sisälle tulleet mäkäräiset lentävät ikkunaan ja kerään ne kaloille herkkuateriaksi - kaikki hyötykäyttöön :D.
Wilman koneella-ajo onnistui vihdoinkin, vielä pitää siistiä korvat saksilla. Siistin Lisan hännän eka kerran koneella ja heti huomasin, että tein virheen. Vaikka en ajanut häntää ns. "ruotoa myöten" häntä näyttää tosi rumalta. Olen aina inhonnut sitä, että koirien häntä ajetaan ruotoa myöten... minusta se on ruman näkönen ja järkyttävää nähdä sellaisia karvattomia häntiä talvella - karvoja ei ole suojaamassa kylmältä. Wilman hännän siistin perinteisesti nyppimällä ja hännänpää siistin saksilla... ja on pikkusen hyvän näkönen.

Snautsereiden rotumääritelmässä häntä kuvataan - luonnollinen.... hmm onko karvaton häntä luonnollinen?

Oma olo on kohentunut huomattavasti. Ylimääräisen kortisoonin syönti lopetettu ja riittää normaali suihkelääke. Tupakkaa tekee tietenki vielä mieli ja joskus on parit henkoset vedettävä, mut siihen se jää. Ruokahalu on järkyttävän hyvä ja olen aloittanut pitempien matkojen kävelyn, nyt kun keuhkot sen sallii. Saan olla kyllä tosi tarkkana, että saan painon pysymään kurissa. On se kumma, että painoa tulee helposti lisää, mutta sitä ei tässä iässä saa yhtä helposti pois.

Eilisessä Erkkarissa oli Wilman -tyttö Jettyspoof's Hot "Zara" ja sijoutus loistavasti VSP-pentu! Wilma on tyttärestään tosi ylpeä ja Ihku mutisee partaansa, oi jospa olisin saanut olla mukana. Onnittelemme kaikki lämpimästi Zaraa ja kotijoukkoja! \o/.

Olen kirjoitellut tulosjulkaisuun tulevia arvosteluja ja pikkusen ottaa pattiin. Osa arvosteluista on kirjoitettu niin ala-arvoisella käsialalla ettei siitä saa selvää - ei sitten millään. Eilen yritin saada selvää epäselvästä käsialasta, ja olen satavarma, että kirjoittaja ei ollut pysynyt tuomarin sanelun mukana. Kirjaimet epäselvät ja melkein joka helkkarin sana oli lyhennetty mielivaltaisesti... mieti siinä sitten mitä tuomari on tarkoittanut. Lisäksi sanat oli tosi koomisia esim. lause "seista tukevammin takar. takaraajat voimakkaam" tai "jalat voisivat olla viistommat, muuten hyvät kulmaukset" tai "Vielä kehittymätön runko. Melko kapeat ja tehot karva voisi olla hieman k" tai "Voisi edesta parem kulmautunut" ja "kookas vahva uros, johon toiv ripaukse jaloutta, hyvä pää pituu" tai "sinat pyöreät" tai "Erinom. kokoin. kaunislinj. fem jolle toivoi hieman vahv."
Onneksi en tiedä kuka on ollut arvosteluja kirjoittamassa, antaisin palautetta ja se takuulla ei olisi fixua ja onneksi mulla ei ole pyssyä!
Minun skannerin johdot on irti viimmeisen mööpleerauksen jäljiltä. Kunhan saan piuhat kiinni laitan myöhemmin blokiin käsialanäytteen noista arvosteluista.
Kyseiset arvostelut olivat mustien snautsereiden, tuomarina suomalainen paljon arvosteleva erikoistuomari. Uutta oli minulle useissa arvosteluissa maininta "kinner saisi aueta paremmin" ja tuon näyttelyn perusteella mustilla snakuilla on suuret pyöreät silmät, liian korkea otsapenger, kallo pitäisi olla litteämpi tai liian syvä kallo tai pitäisi olla lisää temperamenttia.

Koiruudet ovat odottaneet rauhallisin aamuruokaa, mutta nyt levottomuus lisääntyy joten Hyvää Sunnuntaipäivän jatkoa!

hyvää torstai aamua...

koiruudet herätti jo klo 5 ... olivat sitä mieltä, että on ylösnousun aika.

Heti aamusta Onnittelut Selänteelle Stanley Cap:in voitosta.. tai joukkuetta Anaheim Ducks:a pitäis kait onnitelle. Ei vois vähempää kiinnostaa jääkiekko, mut Selänne on onnittelujen arvoinen kaveri... mun mielestä :D.
Ja nostan vielä hattua ja erikoisterkut kaikille niille jotka ovat mieltä osoittamassa G8 kokouksessa.

Eilinen päivä oli sellainen "otetaan rauhallisesti päivä" tein ensin akvaariohommia. Minulla on toisessa akvassa kotiloiden tuhoamisoperaatio meneillään. Kotilo on vähän lehmänsarven mallinen ja niitä on satoja hiekkaan piiloutuneena. Olen haavinnut hiekkapohjaa jo pari kertaa ja pitää jatkossa säännöllisesti käydä pohjaa läpi, että saa kotilot tuhottua. Kotilot päätyvät konnien ruuaksi ulkoaltaaseen. Onpahan konnilla ajankulua, kun etsivät kotiloita.
Altaan kaloille pohjan tehostetu haaviminen on aika ressaavaa, kun vielä eilen haavin kaikki Plätyt toiseen altaaseen. Toivottavasti ei tule ressin uhreja - kuolleita kaloja.
Ilmeisesti altaassa on liikaruokintaa, koska kotilot voi hyvin.

Ja että miten kävi Wilman trimmaus... aika köpelösti kävi. Olin pessyt Wilman alkuviikosta, joten kampasin sen vaan läpi ja ei ku koneella huristeleen. Pää, niska ja keskiselästä kaikki oikealta puolen meni hyvin. Sitten kone jumitti karvassa olevaan puunpihkalänttiin.. olishan mun pitänyt tajuta ettei sellaista kohtaa saa koneella leikata... karvan pitää olla puhdas!
Siihen loppu leikkaus siltäerää. Wilma on nyt aika söden näköinen, puoli koiraa puli ja toinen puoli turkissa :). Puhdistin terän ja koneen huolellisesti ja testasin Lisaan leikkaako, leikkas joten tänään jatketaan Wilman turparointia. Pesin Wilman uudelleen eilen illalla ja pitää nyt vahtia sitä, ettei se pyöri ulkona missään.. ei markkoja ei markkoja.
Tupakoimattomuudessa on meneillään hankalampi vaihe, ilmeisesti kunto pikkuhiljaa paranee kun tupakka on koko ajan mielessä. Muistelen että aiemminkin kolmas viikko on ollut vaikea, no eiköhän tästä ohi päästä sillä neljäs viikko on alkanut.
Ja vielä viikon "tapaus", koiramaailman taustalla kuhisee.. suora lainaus Kennelliiton sivulta - "Suomen Kennelliiton hallitus on nimittänyt Kennelliiton vt. toimitusjohtajaksi Olli Rahin ja vt. hallintopäälliköksi sekä Show Media Oy:n vt. toimitusjohtajaksi Markku Mähösen. Samalla päivämäärällä Kennelliiton hallitus on irtisanonut entisen toimitusjohtajan."
Mukavaa päivää.. Etelämpänä näyttäis tulevan helteinen päivä, meillä merituuli pitää huolen ettei hikikarpaloita otsalla näy.

Snakujen koneella-ajo aloitettu....

laiskuus huipussaan, eilen aloitin Lisasta koneella-ajon - tänään olisi Wilman vuoro. Lisalle tuli koloja jonkin verran, mutta eiköhän ne tasotu ajan kanssa. Kuvia Lisasta Lisan galleriassa.
Lisalla tosi surkea ilme tuossa viimeisessä kuvassa, odotti jo kovasti makupalapalkintoa ja pääsyä alas pöydältä.

Toissa päivänä oli tosi lämmin ilma ja laiskuus jo huipussaan, joten vedin sisältä vesiletkun ja pesin kaikki koirat pihalla - itse istuen tuolissa. Kävi tosi nopeasti ja helposti, saivat kuivua ihan itsekseen, harjasin sakemanneja muutamaan kertaan vastakarvaan ettei ihoon jää kosteutta.
Helteet parin päivän jälkeen näyttäisi olevan ohi, tuuli kääntynyt pohjoiseen joten ei tarvi helteessä riutua. Itikat mäkäräiset ovat saapuneet ja eilen aamulla metsälenkillä oli kovasti ikävä tupakkaa "itikkakarkoitteena".

Kävin eilen jo pienellä pyöräilylenkillä ilman koiria, pyöräily on aika simppeliä hyvässä säässä.. muistutan kohta lihapullaa jos tämä päätön syöminen jatkuu. Hmmm.. kumpihan on terveydelle haitallisempaa ylipaino vai tupakointi?

uusi lämmin kesäviikko alussa..

viikon hiljaisuuden jälkeen, maanantaiaamun kunniaksi naputtelen kuulumisia. Alkaneelle viikolle on luvattu lämmintä säätä, saa nähdä... eilen helteen "pilas" ainakin reipas tuuli joka meinas viedä tuhkatkin pesästä.
Olin töissä viimme viikon, perjantaina lääkäriin ja spiiralla hengittämään lääkettä. Sain kuukauden sairasloman ja katotaan nyt sitten alkaako olo helpottuun.

Tupakanpoltto on pysynyt kurissa, ja listataanpa nyt mitä "huonoa" on tupakattomuudesta;

• mussutan ruokaa jatkuvasti ja kaikki kelpaa syötäväksi, minkä saan kiinni (olen snautseri)
• keskittymiskyky on iso nolla
• on tunne, että pitää koko ajan tehdä jotain - silti en saa aikaiseksi tehdä mitään
• ärsyttää, ärsyttää - mitättömäkin asiat raivostuttaa - olen entistä ärsyttävämpi
• jopa koirat kattelee pienen välimatkan päästä, vaikka en sanoisi mitään
• on pakko ostaa tuleville marjastusreissuille itikkakarkotteita, aiemmin riitti kun tupakka kärys sormissa

Ei ole käynyt mielessä aloittaa tupakanpolttoa uudelleen, kävi sen verran tiukilla hengittäminen että ei sitä uudestaan halua kokea. Olen ajatellut, että tupakaton elämä on onnistunut minullakin joskus - mikä ettei taas onnistuisi... vai olisko hyvä syy aloittaa tupakointi "mä olen niin veemäinen tupakoimattomana, että piti aloittaa uudelleen polttaan"...
siinä olisi syytä tarpeeksi :D.

Eiköhän se tästä kunhan vointi paranee sen verran, että pääsee kunnon lenkille.
Aloitin eilen sivupohjan muokkauksen ja eiköhän tän päivän aikana ilme vaihdu. Joku ihme tuossa kuvien otossa mättää, tuntuu ettei kerta kaikkiaan saa onnistuneita kuvia koko laumasta. Ihku formuloi sen verran vauhdikkaasti, että siitä jää kuvaan vain musta epämääräinen möykky.. ja muutenki kuvaaminen ei onnistu..

Jos vointi on edes kohtuullinen tällä viikolla, snakujen koneella ajo pitäisi tehdä mahdollisimman pian... Lisa ja Wilma ovat jo aika tursakkeita. Helteisellä säällä voisi pestä kaikki koirat pihalla - lämminvesiletku ulos, itse voi istua jakkaralla ja koirat kuivuis tosi nopeasti... taidanpa kokeilla.

Muistakaa juoda, huolehtikaa lemmikkien veden saannista, älkää pitäkö tai jättäkö koiraa kuumaan autoon ja huolehtikaa ettei lämpö sulata aivoja... nyt on kesä!

Sunnuntaiaamu...

Heräsin viiden aikaan yskiin keuhkoja pihalle, tiputin kupin kahvia keittimellä ja koiruuksien kanssa nautittiin kahvi ulkona auringon paisteessa.
Tänään pitäisi olla lämmin sää ja ajatuksena olisi pestä Ihkun talvella kusemia mattoja painepesurilla.
Eilen oli jo hieman parempi olotila, yskiminen vähentynyt. Tein akvaarioihin viikkovedenvaihdon ja pikkuse töpeksin ekan akvan kanssa... kaikki meni pieleen mutta lopulta sain homman päätökseen, ilman suurempia vahinkoja. On vielä sellainen voimaton olo, mut pitää pikkuhiljaa touhuilla.

Olen miettinyt aikani kuluksi, mitä hyvää seuraa siitä kun tupakanpoltto jää, seuraava lista koottu pilkettä silmäkulmassa;

• iho nuortuu ainakin 10v ja rypyt vähenee, koska muutama kilo tulee lisää koska turpoan,
• ääni kirkastuu takaisin naisimmeisen ääneksi (toivottavasti kiroaminenkin loppuu),
• alan jälleen lenkkeileen koirien kanssa "aseman lenkkiä" (n. 13km) varhain sunnuntaiaamuisin,
• muutun energiseksi työhulluksi ja huusholli on a i n a tiptop,
• verenkierto paranee ja jalat muuttuu lämpimiksi, mutta "kylmät kädet lämmin sydän" vaihtaa paikkaa,
• hajuaisti paranee ja huomaan asuvani haisevan koiralauman kanssa samaa huushollia ja minäki haisen,
• rahaa säästyy aivan älyttömästi, enkä tiedä minne sitä sijoittaisin,
• mielikuvitukseni joutuu tiukille, kun pitää toistuvasti miettiä mitä hyvää saan ostaa itselleni palkioksi siitä etten polta.
• saan hirveästi aikaa vaikka ja mitä koska ei tarvitse pitää tupakkataukoja,
• puhelinlasku pienenee, koksa en osaa puhua puhelimessa ilman tupakkaa...

... tässä näin aluksi. Listaan seuraavaksi niitä "huonoja puolia" .).

Koirarintamalla on tapahtunut sellainen muutos, että Lisan narttupentu Tiffany "Fany" on muuttanut uuteen kotiin lapsen koira-allergian vuoksi. Tervetuloa Johanna mustien snakujen onnellisten omistajien joukkoon :)! Ja Sarille kiitos Fanyn hyvästä hoidosta ja "mukavasta yhteisestä taipaleestamme". Oikein hyvää jatkoa koko perheelle.

Nyt on aika tiputtaa toinen kupillinen kahvia - Pekka nukkuu vielä, sille nousi uudelleen kuume - aurinko paistaa ja toivottavasti tästä tulee hyvä ja lämmin päivä.
Valokuvat on jääny ottamatta, mutta jospa tänään.. lehdet on kasvanu kohinalla puihin ja pensaisiin... eläköön lämpö.

huonossa hapessa...

sanan varsinaisessa merkityksessä... no ei ihan samassa tarkotuksessa mitä toi tarkoittaa nuorten sanomana.
Niinhän siinä kävi, että piti taas turvautua lekuriin, kun heräsin useana yönä siihen että henki ei kulkenut - äkkiä ylös ja yskimällä yrittää saada edes pientä reikää henkitorveen. Terveyskeskuksessa ensin lekurin luo, sain lääkkeet mutta en huolinut sairaslomaa ja sitten spiiralla hengittämään lääkettä.
Lääkettä hengittäessä sitten samalla mitattiin "jotain" sormesta ja huomattiin että hapensaanti on vähissä... tai jotain sinnepäin. Paikalle haettiin välittömästi lekuri ja määrättiin henkilökunnasta yksi henkilö istumaan mun viereen. Lekuri kävi useamman kerran kattomassa tilannetta ja samalla sovittiin, että jospa olisinki tän loppuviikon saikulla.

Siis huonossa hapessa ollaan ja sen on kyllä huomannut jo pitemmän aikaa - pelkkä puhuminen saa hengästymään, tulee ahistava tunne ettei saa happea ja on pakko kiirehtiä ulos ja avata ikkunoita, sitten on vaikea keskittyä, kärsimättömyyttä, pitää olla korkeat tyynyt että pystyy nukkumaan - matalalla tukehtuu yskään.
No miten tähän on tultu.. tietty ekaks on tupakanpoltto, vaatepölyaltistus töissä, työmatkat pakkasella (kävely/pyöräily) ja en minä muutenkaan ole päästänyt itteäni helpolla. Lisäksi lääkäri meinas, että olen allergisoitunut jollekki, mitenhän olis kissat tai koirat.. en halua tietää.

Ongelmana on jälleen, että menin liian myöhään lääkäriin ja keuhkoille on voinut tulla pysyviä vaurioita. Tilanne ei ole lääkkeistä huolimatta parantunut ollenkaan, yskin kipeitä keuhkoja yökaudet pihalle, selvästi hapesta vajetta jne..
Siitä huolimatta en ole mennyt uudestaan hengittämään lääkettä TK:n vaikka sieltä annettiin sellainen ohje, jos tilanne ei parane.

Ja miksikö on mene.. raivostuttavaa ja tyhmää, mutta ei huvita. Ja näin saan vähän lisäaikaa, ettei ainakaan Oys:iin määrätä. Viimmeksi siellä meni 9 vrk ja minut pumpattiin niin täyteen kortisoonia, että tulin siitä paljo kipeämmäksi.

Niin ja voi sanoa, että tupakanpoltto on jäänyt. Olen selvinnyt jopa aiemmin elintärkeästä aamun ekasta tupakanpoltosta - sitä ei ole tarvinnut polttaa. Voin edelleen juoda aamukahvini ulkona, mutta ilman tupakkaa - en olisi ikinä uskonut että onnistun siinä. Jos on oikein pahalta tuntunut, olen vetässy 1-2 kevyet savut ja tumpannu tupakan... ei ole tarvinnu montaa kertaa tehdä. En ole ollenkaan ylpeä, miksi ...keleessä se on pitänyt joskus aloittaa ja jopa toiseen kertaan 13 vuoden tupakattomuuden jälkeen... sitä saa mitä kerjää.
Jotenki haluan tuhlata mahdollisiman vähän yhteiskunnan varoja sairauteen, johon olen itse syypää.

Tänään on pakko lähteä asioille ja sää vaikuttaisi sen verran tuulettomalta, että voisin jaksaa jopa ottaa kuvia puiden ja pensaiden lehtisilmuista - hiirenkorvista. Konnat sai olla parina päivänä ulkoaltaassa ja pääsevät myös tänään, kunhan vähän lämpenee.
Koiruuksien kanssa touhuilu on jäänyt todella vähiin, välttämätön hoito annettu ja pienillä lenkeillä käyty. Eihän minun tarvi vauhtia pitää, kyllä koirat siitä huolen pitää itse. Voin välillä istahtaa kannon nokkaan ja yrittää saada happea yskimisen välissä.
Jospa se siitä.
Oikein hyvää viikonloppua ja pitäkää huoli itsestänne ja lemmikeistänne.

Noh niinh...lentsu sairastettu..

sitä kuulutaankin sitten tavallisiin kuolevaisiin, kun "kerran kymmenessä vuodessa lentsu" on takana :). Ja varmistu sekin, että minä sairastan lentsua nukkumalla.. ihan kevyesti tuli nukuttua kellon ympäri. Onneksi sai rauhassa nukkua, kun Pekka oli kotona pitämässä huushollia pystyssä. Niin ja ns. pitkä töistä vapaa viikonloppu (to-su) meni sairastellessa.. sitä sanotaan että tunnolliset työntekijät sairastaa vapaapäivinään... hehheh!

Ja mitä tulee tähän kevään kauniiseen ja lämpimään säähän täällä Iissä.. vettä tulee kuin aisaa - vedenpaisumusta pukkaa - lämpötila muutaman asteen plussanpuolella ja eilen oli niin karsee tuuli, että auringon lämpö ei päässyt vaikuttamaan. Pisteenä iin päälle illalla alkoi pätkiä sähköt - ensin Iissä aika harvinaisesti heti kerralla sähköt pois yhtä jaksoisesti tunnin verran. Sitten alkoi tutumpi pätkiminen, sähköt pätki useita kertoja jopa minuutissa, puhumattakaan tunnin aikana. Sai olla sydän kurkussa kestääkö akvaarioiden suodattimet, puhumattakaan muista laitteista... kele nyt tekis kirjoittaa painokelvotonta tekstiä... mut antaa olla - illalla kasvoi kyllä sarvet päähän ja pikkusen tuli tupistua.
Muuten kevät etenee todella kitusesti, pikkusen pihan nurmikko vihertää, pihakoivussa ei ole edes hiidenkorvia vielä - se on kyllä vanha koivu liki 100 v. Kuulin viimme viikolla että koivun ikä on n. 60 v. Pihlajissa näyttää olevan jo lehdet hiirenkorvalla. Mutta lämmöstä ei voi vielä todella puhua ollenkaan.
Mun piti saada kuitenki eilen puhdistaa konnalandia ja eka kerran piti olla kunnolla vaatettunut ja kengät jalassa. Konnalandia on niin lämpimässä nurkkauksessa, että normaalisti siellä touhutessa tulee hiki... ei tullu eilen, mutta allas on nyt puhdas ja toivottavasti saan sinne tänään konnat päiväksi - edellyttää että lasken altaaseen lämpimän veden.
Koiruuksilla kävi eilen nuori sakemanni-joloppi Edi kylässä ja se varmaan pelasti kaikkien päivän koska ei käyty lenkillä. Wilma ja Lisa piti kyllä laittaa hetken kuluttua häkkiin olivat niin tiukkapipoja, ihan selvästi näki niiden päässä tiukat nutturat - eivät olisi antaneet kenenkään leikkivän Edin kanssa. Muorit pörräs Edin kimpussa ja Ihkudaa kiljaisi silloin tällöin tosi tyttömäisesti, kun leikkivät Edin kanssa. Ei saanut Edi Ihkua kiinni formulaleikissä.
Ja minun pitäisi löytää itsestä nyt se kadoksissa ollut itsekuri.. vai miksi sitä sanotaan.. olen jo monta päivää polttanut vain 1-4 tupakkaa päivässä... enkä yhtään tupakkaa kerralla kokonaan. Jos löydän itsestäni itsekuria ja -kontrollia tarkoitus olisi lopettaa tupakointi parin viikon sisällä kokonaan. En halua käyttää ollenkaan nikotiinikorvaustuotteita, vaan vähentää tupakointia niin, että se alkaa maistuun suussa paskalta ja jää sen vuoksi pois. Niin lopetin silloin joskus aiemminki ja lakko piti 13 vuotta. Nyt tosiaan riittää kun vetäsen parit savut ja tumppaan. Pitää yrittää olla fiksusti, eilen sovimme Pekan kanssa että kiinnitetään pikkasen huomiota siihen mitä syömme... kasvisruoka kutsuu taas.
Mut tässä on lätisty jo niin paljo, että paranemaan päin ollaan selvästi.
Lämpimämpää päivää mitä Iissä, teitille kaikille.

..nuhda nenä..

Kuvassa "jokukaktus" joka kukkii. Olisko Joulu- tai Pääsiäiskaktus.. kukat on kuitenki keltaiset. Aamu on erittäin kaunis ja auringonpaisteinen, monen sateisen päivän jälkeen.. josko nyt vähä lämpenis.. säätiedotus lupaa kyllä lämpenevää vain Etelä-Suomeen.
Ja minä olen ollut sitten lentsussa, vai miksi sitä nyt sanois. Tiistaina iltapäivällä "iski" armoton kurkkukipu, jonka taltutuin kurlaamalla vahvalla suolavedellä. Keskiviikkona oli vähän nuhaa ja pääkipua, mutta olin töissä. Kotiin tullessa heti nukkumaan ja kuumeisena nukuin sitten torstaihin puolillepäivään. Nyt on nuhaa ja lihassärkyä ja aivot varmaan täys limaa.

Koiruudet "huutaa" lenkille mutta saavat odottaa, että mulla olo paranee. Jos sairastais perusteellisesti heti kerralla, ettei tarvi jatkuvasti sairastaa uusintoja.

Olen unohtanut kommentoida elämää suurempia Euroviisuja! Pääsääntöisesti aivan pilipali kipaleita - voittanut esitys järkky taustakuorobarbeineen ja ällötys koreografeineen, Hannan kipale ei yhtään hävettävä mutta Hanna itse paljon pelottavampi kuin Lord viimme vuonna, Unkarin kipale oli hyvä ja esittäjällä todella hyvä ääni, mut blues ei oikein sovellu näihin skaboihin, Ukrainan pojat näytti mistä mistä Viisuissa on kyse ja hauskaa oli.

Mutta ehdottomasti Suomalaiset oli voittajia Viisujen järjestäjinä, postikortit oli aivan ihanat ja huumori sopivaa juuri viisuihin - pilkettä silmäkulmassa - juontajat veti pisteet kotiin, blondi Krissellä tais mennä vähä överiksi - ois lopettanu vähä aikaisemmin, ettei sitä olis tarvinnu heivata voittajapoppoon keulilta pois - lavaefectit oli tosi upeat ja näyttävät. Olis voinut kyllä seurata skaboja ihan paikan päältä ihan noiden efectejen vuoksi.
Mut nyt pitää lopettaa, joka paikka kolottaa sen verran että ei viitti koneen ääressä istua.
Aurinkoista päivää!

taas pelittää..

Olikin hieman monimutkaisempi toi nettiyhteyden katkeaminen. Piuha oli ensinnäkin ihan seula. Jo aiemmin sitä oli jyrsineet kissat ja koirat ja Ihku viimeisteli työn. Kun sitten sain uusia piuhoja, ei yhteys toiminut - ei sitten millään. Kun Pekka kotiutu lähdimme modeemi kainalossa Oulun Systemaan. Siellä ystävällinen kaveri testas modeemia ja eihän se toiminut oikein. Ei muuta ku uusi modeemi mukaan ja nyt nettiyhteys pelittää.
Viikonloppu ja Äitienpäivä takana. Tomi tuli lauantai aamuna, olemme mässäilleet hyvin koko viikonlopun ja minä olen ollut kokkina - harvinaista - koska Pekka on ollut kuumeessa.
Eilen kävimme Tomin kanssa lenkillä ja koiruudet sai pulikoida vesiojissa. Ihkudaaasta taitaa tulla sukeltaja, taas se hyppäs keskelle suurta vesiojaa ja uppos kuin kivi veden alle. Ei ollu milläskään kun pääsi pintaan, takaisin tulo tapahtui fiksusti uiden.
Kevään tulo on ollut pysähdyksissä jo pitkä aikaa, alhaisten lämpötilojen vuoksi.. ei hiirenkorvia koivuissa saatika muissa lehtipuissa. Kalevan sääennuste lupasi vain +2 asteen lämpötilaa tälle viikolle - tänään pitäisi olla viikon lämpimin päivä.
Pitää vielä odottaa lämpimimpiä säitä, ennenkuin konnat pääsee pulikoimaan ulos. Sitten olen päättänyt, että ajan koneella Wilman ja Lisan. Wilmaa olen jo siistinyt koneella ennenkuin lähdimme lomalle, Lisa on kuin Buvieeri tursake-karvoineen. Mulla on 3mm terä ja ajan Wilman ja Lisan myötäkarvaan koko kauttaaltaan. Lupaan ottaa ennen ja jälkeen kuvia :). Mut pitää odotella niinä kesäisempiä säitä.

Mut nyt pitää valmistautua töihin lähtöön - oikein kaunista Maanantaita ja nauttikaa hienosta ilmasta - jos sellainen osuu kohdalle :).

laajakaista tökkii...

Eilen illalla vierailin Soneran sivulla kyllästyneenä laajakaistan hitauteen - oli varmaan jo sarvet päässä -, luin häiriötiedotteita ja "löysin" ladattavan avustajan. Latasin avustajan ja se tarkasti, että yhteys on Ok. Samainen avustaja kertoi eri vikoja ja niiden syitä. Löysin sieltä aiheen laajakaistan hitaus ja yhtenä syynä oli piuha.
No minä tutkiin piuhoja ja eiköhän yksi piuha, joka on yhdyskappaleen ja seinän välillä ollut ihan seula. Ihme että siitä menee yhtään dataa läpi.
Kävin kaikki varastot ja nurkat läpi, löysin yhtä seuloja piuhoja, josita yksi toimii vähä paremmin.
Nyt pitää vaan löytää piuha, joka on ehjä... tuskin on Iissä myytävänä...
Jaa, ja kuinka piuha on seulaksi muuttunut... kissan- ja koiranpennuilla lienee ollu naskalinsa asialla ja piuhat on todella vanhoja.
Näin jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä että vika ilmeni viikonlopulla - muuten olisin soittanut Soneran asiakaspalveluun ja vähemmän ystävälliseen sävyyn. Lisäksi Soneran sivuilla - jotka kieltämättä on vähän sekavat - löytyy ohjeita ja neuvoja... jos vaan löytää niitä. Ensimmäisenä tulee vaan aina mieleen, että puhelin käteen ja tulikivenkatkuista palautetta - pitää alkaa laskeen kymmeneen ja yrittää löytää apua itsekki... jos vaan netti pelaa.

Mukavaa maanantaita!

laajakaista tökkii...

... mutta ensin kuvatekstiin. Olimme eilen (lauantaina) Anne-Marin, Aunen ja Ihkun kanssa lenkillä altaalla. Ihku sai olla nyt eka kerran "vieraan koiran" kanssa lenkillä ilman laumaa ja hienosti meni. Ihku ja Aino tulivat erinomaisesti juttuun ja formuloivat sata lasissa.
Ihku on vähän "tynnyrissä kasvatettu", on saanut palloilla enimmäkseen oman porukan kanssa, mutta eiköhän sen kanssa vielä ennätä touhuilla ja sivistää ihan henk.kohtaisesti.
Mutta tuohon laajakaistan nopeuteen, perjantaista asti tuleva siirtonopeus on tökkinyt.. .ei edes alkuaikoina ole ollut näin surkea... ei viitti juuri netissä käydä. Olen nyt mittaillut nopeuksia ja pitää ottaa Soneraan yhteys, jos ei palaudu entiselleen...
Lemmikkirintamalla on tapahtunut muutoksia, Killi kattelee pilvenreunalta, on tähtenä taivaalla - helpotus varmaan Killille - ainakin meille.
Haaparannan reissulta tuli mukana toissaviikolla Pusukalan poikanen - sai kodikseen Tomin huoneen akvaarion. Nyt on molemmissa akvoissa touhukas pusukala.
Kaloissa pitää tehdä harvennusta ainakin hurjasti lisääntyvien Plätyjen kanssa -olen jo lopettanut yhden uroksen ja en ole varma muista uroksista... kumpia ovat - naaraat saa jäädä. Sitten Palettikaloista saa urokset lähteä - naaraskanta saa riittää. Olen varmaan tehnyt akvaarioiden kanssa perus-aloittelija-virheen.. pitää olla uroksia ja naaraita joka lajista. No, kantapään kauttahan asioita parhaiten oppii.
Tänä aamuna menimme ulos just sopivaan aikaan.. klo 7.00. Tursake oli saanut jostain kiinni ison harmaan linnun (olisko ollut Kuovi) ja kun koirien kanssa pölähdimme pihalle Tursake päästi linnun irti ja lintu lähti välittömästi lentoon ainoastaan pari pientä höyhentä jäi leijaileen tapahtumapaikalle.
Olen mielessä suunnitellu ja Pekallekkin kertonut, että kissoille pitää tehdä ulkotarha ja se vain vahvistui aamulla. Tursake näyttää olevan linnunpyytäjä, Noitanokinenä ei pyydä mitään koska on läski (vähän laihempi jo nyt) ja tottunut odottamaan valmiita saalita. Molemmat kuitenkin joutuvat häkkiin päivisin, jos sellainen saadaan tehtyä. Huonompi vaihtoehto kissoille olisi joutua kesäksi täysin sisäkissoiksi.
Niin ja toinen pieni rahalahjoitus tehty Oulun Eläinsuojeluyhdistykselle - en ole unohtanut päätöstäni :).
Tänään olisi tiedossa sisähommia, lenkkeilyä, akvasiivousta ja olisi kiva jo hengitys suojaimen kanssa vähän rapata pihaakin, mutta taidan odottaa vesisadetta ensin. Nyt pihalla ei ole kuin havunneulasia ja käpyjä.
On luvattu, että sää lämpenee ja sormet syyhyten odotan milloin pääsen kunnostamaan konnien ulkoaltaan, että pääsevät kesän viettoon... odottavan aika on pitkä..
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!

Vappupäivä..

Tänään lähdimme heti aamupäivästä Saikanväylälle jokisuulle. Vesi oli alhaalla ja pääsimme kävelemään suojaisan saaren kärkeen jäätä tai pohjaheinää pitkin. Sää oli pilvinen ja tuulinen, mutta nuotiopaikalla oli mukavan lämmintä.

Sain kuvattua Joutsenia, kylläkin kaukaa ja zoomilla... pitivät melkoista mekkalaa. Erilaisia lintuja oli paljon jokisuun sulassa vedessä. Koiruudet rilluttelivat ja kerjäsivät makkaraa. Kävelimme pitkin saarien rantoja ja oli tosi helppo kävellä kun oli kuivaa. Koiruudet oli väsyneitä reissun jälkeen ja nukkuvat nyt tyytyväisinä... jopa Ihku.

Killin ryökäle on kärpissä, mouruaa ja kiusaa koiria... helkkarin katti... meinaa hermot mennä sen kanssa.

Huommena olisi taas arki edessä, joten ei ku untenmaille. Sleep well ja toivokasta toukokuuta.