lauantai ilta ja menetyksiä...

Aloitetaanpas taas takautumilla.
Eilen oli tosi rankka päivä, työkaverin muuttoapuna meni n. 7h. Olin aivan "rättipoikki" ja kävin koirille hakemassa tuoreet luut kotimatkalla. Koiruudet joutui olemaan koko päivän ulkotarhassa ja laskin aivan oikein, että voin heittäytyä rauhallisin mielin sohvalle, kun koirat järsii luita... ja niinhän siinä kävi. Ennen sohvalle rojahtamista hoidin kalat, kissat ja konnat.

Tämä aamu oli tosi ankea, joka paikkaa kivisti ja pakotti. Piti useaan otteeseen venytellä, venytellä ja taas venytellä, että pääsi jotenki kävelemään. Olotilaa pahensi varmasti myös, että nukahdin sohvalle... ja nukuin siinä koko yön, Ihku jalkopäässä. Pelkässä tavaroiden muutossa on jo tarpeeksi hommaa, oman ylimääräisen työn aiheutti, ettei edellinen asukas ollu siivonnu jälkiään. Kaikki piti pestä ja puunata, ennenkuin esim. kaappeihin saattoi laittaa mitään.

Ja sitte tän päivän menetyksiin... viimme yönä oli sipannu suodatin, löysimme Annan kanssa kadonneen keltarihmakalan luurangon, kun vaihdoimme vesiä olkkarin akvaan - loppui spekulaatiot lattialle hypänneestä kalasta, jonka kissat tai koirat on syöny...Pleko oli hoitanu jätteen... ei ollut kuin pääkallo ja nahka jäljellä. Ja pisteenä iin päälle, kun ulkosuodatinta pestessä kaadoin vessanpönttöön suodattimen säiliön sisällön, mukana meni myös pari Piikkisilmää.
Kun pesen ulkosuodatinta sellaisesta akvaariosta jossa on kalan poikasia, tyhjennän AINA säilön haavin läpi... nyt ei pitänyt olla mitään ötököitä suodattimen säiliössä...Ei siinä auttanut kuin yrittää haavia pöntöstä piikkisilmiä, jotka kävivät silloin tällöin näyttäytymässä. Sain haavittua toisen, mutta toinen pääsi katoamaan vaikka sain muutaman kerran yrittää haavia myös sitä. Oli aikamoinen järkytys, ja meidän huushollissa ei varmaan olla koskaan tuijotettu pönttöä niin hartaasti ja toiveikkaana. Anna huomasi heti kaiken hötäkän keskellä, että suodattimen säiliöön jääneen veden ja moskan seassa uiskenteli vielä kolmas Piikkisilmä ja sai sen pelastettua sieltä akvaan.
Pöntöön kadonneen Piikisilmän pyydystämiseksi tehtiin kyllä kaikkemme, minä pidin jopa haavia likakaivoon tulevan putken päässä ja Anna laski vettä pönttöön... ei tullut saalis haaviin.

Ulkosuodattimen sisäänmenoputken päässä on "ritilä, jossa on muutaman millin raot, en olisi ikinä uskonut että Piikkisilmä menee siitä läpi, vaikka kaikenlaisia kertomuksia olen kuullut. Harmittaa otuksen puolesta aivan hirveästi ja nyt laitettiin sitten suodattimen putken päähän yhden haavin verkko. Ja arvatkaa vaan, laskenko tästä lähtien kaikkien ulkosuodattimien vedet haavin läpi... takuulla.

Wilma on nyt nypitty, pesua ja koneajoa odottelee, Ihku on nyt aivan muotopuoli, sen kolmen jalan tehostekarvat nypitty - yhden ei... se pitää huommena nyppiä. Jospa saisin huommena noi koirat pestyä, toivotaan ettei tule mitään mitään ylimääräisiä yllätyksiä - kahteen akvaan pitää tehdä viikkorutiinit... hmm ja yksi ulkosuodatin pitää pestä... jos uskaltaa.

Koiruuksilla olisi ollut tänään aika tylsä päivä, jos Anna ei olisi tullut touhuamaan niiden kanssa. Wilma odotti myös Pekkaa tänään kotiin tulevaksi - istui sohvan selkänojan päällä ikkunoista ulos tuijottaen... turhaan. Wilmalla on taas yksi rupi enemmän, Lisa oli kuin olikin saanut jätettyä yhden hampaan jäljen Wilman nahkaan toissa iltana.

Nyt töllötän hetken teeveetä ja kömmin sitten koiruuksien kanssa nukkumaan. Ulkona on kova puuskittainen tuuli, toivottavasti ei tarvi kerätä huomen aamulla romppeita ympäri kylää.
Ens yönä saamme keväällä viedyn tunnin takaisin - ihanaa ja toivotaan että sunnuntaityöllä on siunausta - varsinki kun puhutaan akvaariorutiineista.
Hyvää Yötä!

perjantaiyö klo 2.00...

Kuva: Anna, Ihku ja Wilma Illissä.
Päivä on ollut taas vaihteeksi pitkä. Aamulla seitsemän jälkeen työhommia, Pekan töihin vieminen aamupäivällä, työhommia, vierailu ystävän luona ja vihdoin iltapäivällä kotiin takaisin.
Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin, mutta tuulinen ja vähän aurinkokin pilkisti. Lähdimme Annan ja koirien kanssa reippaalle lenkille katsomaan Illiin, olisko siellä vielä agi-telineet. Ei ollu telineitä, mutta koska mukaan oli varattu pussillinen makkaran ja juuston palasia Anna koulutti koiria. Koirat tykkäs ja olivat täysillä mukana hommassa. Paluumatkalla kiersimme jokirannan kautta takaisin kotiin.
Piksu ja Lisa tuli vierailulle ja koirilla meinas olla täys rähäkkä päällä. Wilma ja Lisa pullistelivat toisilleen ja olivat välillä selvästi sitä mieltä, että toinen on liikaa.... ja LIsa olisi kaksintaistelun voittanut.. .ei epäilystäkään.
Ihku oli taas sitä mieltä, että Lisan nisiä pitää imeä - mistä ihmeestä se on saanu sen päähänsä??? Ihmeellistä.

Sitä saan ihmetellä myös omalla kohdalla, katson nimittäin Big Brother:ia... jota en ole aiemmin sietänyt katsoa.
Keskiviikko-iltana ohjelmaa katsoessani ajattelin, että kyllä olis talvisota hävitty (taidettiin hävitä muutenki, mutta taisteltiin urheasti ja sotakorvaukset toimitettiin) ja maan puolustajia ei olisi aikoinaan ollut mistä ottaa, katsoessani loputonta valitusta viikkotehtävästä - suorastaan ällötti. No olihan hiihtovarusteet sellaiset, joihin nykynuoret ei ole tottuneet... vaikka olisivatki hiihtoa joskus harrastaneet, mutta kuitenki masensi porukan lepsuilu, velttoilu, "ei voi hiihtää ku tulee hiki" tai "ei voi hiihtää ku ei ole hyvän näköinen" asenteet.
No, suurin osa porukasta jatkoi laiskottelua ja samaa vali..valitusta myös torstai-iltana, mutta luojalle kiitos, yks kaveri sai viimme hetkellä mukaansa pari kaveria ja porukalla tempasivat tuhat kierrosta pihan ympäri yhteen putkeen. Jos tätä ei olis tapahtunu, olis BB menettänyt yhden vanhan kalkkiksen teeveen ääreltä. Löytyihän pojista sitä "talvisota-henkeä" - ohjelman pelastus. Se saiko porukka 150 hiihdettyä kilometriä täyteen, selviää tänä iltana... mutta hattua täytyy nostaa.
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka tuollainen tv-ohjelma liikuttelee ajatuksia ja tunteita... onneksi myös positiivisia sellaisia.

Koiruuksien nyppimis-aikataulu koki kolauksen tänään, mutta jatketaan tänään jos meikäläisen kunto on kohdillaan. Olen lupautunut muuttoavuksi kaverille ja sehän ei tunnetusti ole sitä kevyintä hommaa.... hmmm tarvitaan sitä "periksi ei anneta asennetta".

Nyt on viisainta lähteä nukkumaan, jos meinaa olla avuksi... muutama tunti unta ei ole pahitteeksi.
Sleep well!

takautumia, takautumia...

Ennätän muutaman sanan naputella, ennenkuin lähdemme hakemaan Pekkaa töistä...kello lähestyy jo puoltayötä.
Aika on mennyt nopeasti, olemme lenkkeilleet ahkerasti. Wilma ja Ihku pääsi Aunen kanssa lenkille viikonlopulla, muutoin olemme käyneet Annan kanssa reippaita sadesäälenkkejä. Tänään kävelimme ensin metsässä ja paluumatka tultiin asvalttitietä pitkin.... tuntuu jaloissa. Olemme seuranneet Annan kanssa akvaarioelämää ja onneksi huomsimme, että oli unohtunut laitta suurimman akvan lämmitin päälle viimmeisen viikkorutiinin jälkeen. Veden lämpötila oli laskenut +20 ja kaloilla oli varmaan jo vilu.
Wilman ja Ihkun nyppiminen aloitettu, huommena pitäisi Wilma olla pesukunnossa ja sen jälkeen voi tehdä koneajon. Päätin nyt sitten nyppiä Ihkulta ne jalkojen tehostekarvat pois, mitähän Nea tuumii kun näkee Ihkun... :)?
Ihkuhan pääsee mukaan Wilman astutusreissulle.
Anna on opettanut Ihkulle uusia temppuja ja Ihku on tietysti elementeissään. Koiruudet odottavat joka päivä Annaa, saavat mukavaa vaihtelua elämäänsä.

Nyt tuli häläri Pekalta, ei ku koirat autoon ja auton nokka kohti Oulua. Hyvää yötä!

takaumia perjantaiyönä klo 2.33...

Ensinnäkin, aurinko paistoi piiiitkästä aikaa, kun ajelimme Ouluun keskiviikkona iltapäivällä hakemaan kevereilta telkkaria. Pekalla rauha maassa, kun on TV mitä töllöttää :).
Torstaiaamusta heti hommia koneella, puolen päivän aikaan lähdimme lenkille pienten ämpäreiden kera ja poimimme vähän mehukkaita puolukoita koirien kirmaillessa.
Loppupäivä menikin sitten hyvässä seurassa pullakahvia (meillä saa pullakahvit - oikeaa pannukahvia, jos tuo pullat tullessaan) juodessa ja isoimman akvaarion viikkorutiineissa. Akvarutiini sujui jouhevasti, kun oli pari innostunutta kaveria apuna.
Illalla pääsi Wilma ja varsinki Ihku näyttämään temppujaan ja sitä riehakkaampaa minäänsä. Olemme muuten Pekan kanssa saaneet aika reikäpään tuosta Ihkusta - pitäskö olla huolissaan :)? Taitaa olla niin, että kun ittellä liikkuminen jäykistyy ja jalka ei nouse enään niin koreasti, laitetaan koira asialle.... mene ja tiedä.
Annan kanssa suunniteltiin, että koska ens viikolla on koululaisten syysloma lähdetään jäljen ajoon koiruuksien kanssa. Toivotaan edes hieman aurinkoisempia ja kuivempia kelejä.

Pekka kävi hakeen iltapäivällä minulle matkatv:n Oulusta - vanha ja huollettu ja takuukin oli annettu... Kun Pekka lähti töihin, en voinut vastustaa vaan viritin tv:n heti tuohon näytön viereen. Liekkö johtunut digiboxista (blondi), näyttö otti sellaisen häiriön, että siirsin tv:n toiselle tasolle ja heti auttoi.
Nyt olen vain nauttinut töitä tehdessä, parast aikaa teeveestä tulee (kuuluu) yöradio ja tulee hyvää musiikkia.
Tänään selvis joidenki käytöstä poistettujen telkkareiden kohtalo, vielä löytyy käsistään käteviä telkkarin korjaajia joiden jäljiltä vanhat kojeet pääsee "uusiokäyttöön" täysin toimivina.
Ja mitä tapahtui meidän entiselle telkkarille??? No, se pääsi paloharjoituksen harjoituskappaleeksi Iin Palolaitokselle - kunniakas loppu... toivottavasti. Vielä pitäisi hankkia yksi digiboxi, ettei meille tule riitaa kumman telkkarissa toi ainokainen on.
Koiruudet ovat nukkuneen autuaana vauhdikkaan illan jälkeen ja nyt pistän minäkin pillit pussiin... kohta pitäisi herätä pirteänä perjantaipäivään.
Hyvää huomenta!

Iin SPR:n Pointti täyttää tänään 2 vuotta...

... ja täytekakkukahvia tarjotaan koko päivän. Tervetuloa!
Siinäpä onki minun tämän päivän ohjelma.
Tämä menee nyt takautumaan; Eilen tein aamusta iltapäivään töitä koneella, sain myös näkyvää jälkeä aikaiseksi.Kun Annan tuli, vaihdettiin ensin vettä yhteen akvaarioon ja alkuillasta käytiin n. parin tunnin yhteislenkillä aivan uudella metsäreitillä Annan, Piksun ja Lisan, Wilman ja Ihkun kanssa. Snakuilla oli vauhti päällä ja olivat tosi innoissaan, kun pääsivät haisteleen uudessa maastossa.
Loppuilta meni taas töiden parissa, piti valvoa kun Pekka soitti että se pitää hakea yöllä Kempeleestä. Olimme takaisin kotona vasta klo 1.30.
Nyt pitää olla vikkelä ja valmistautua Pointtiin - varmaa on ainakin, että saa päivän aikana juoda täytekakku kahvit :)!
Mukavaa päivän jatkoa!

maanantai ilta..

Kuva: Wilma nukkuu tyytyväisenä lenkin ja iltaruuan jälkeen karhun kainalossa, vieressä iso potkaluu jonka Hulda antoi :).

...ja nyt ollaan kokonaan ilman televisiota. Talon ainoa TV sippas sitte eilen illalla ja aiheutti Pekassa rankkoja vierotusoireita :).

Telkkari raahattiin tänään korjaajalle, mutta saatin puhelu iltapäivällä, ettei sitä kannata enään korjata. Käytiin katteleen jo Haukiputaalta uusia, mutta jätettiin mietintään... tai Pekka miettii :). Sille on paljon kovempi pala olla ilman TV:tä kuin mulle.
Saamme torstaina hätäapu TV:n kaverilta, voidaan sitte miettiä mitä tehdään. Hakusessa on myös minulle matkatv jossa on skart... se töllö tulis tuohon mun näytön viereen pitämään mua ajantasalla. Minnehän muuten joutuu ne kaikki vanhat TV, jotka vaihtuvat uusiin taulu tv vastaanottimiin? Meille kerrottiin tänään liikkeessä, että uusia tv vastaanottimia ostetaan hurjalla vauhdilla.

Eilen tuli sitten uusi tuttavuus Anna katsomaan tätä meidän helasakkia, Annalle näytettiin kaikki mahdolliset temput Wilman ja Ihkun kanssa. Anna oli myös kaverina, kun vaihdoin vettä yhteen akvaarioon. Mukava saada eläimistä tykkäävä ja kiinnostunut "vieras" käymään ja olihan siinä Annalla varmasti ihmettelemistä meidän lauman keskellä.
Toivottavasti Anna tulee toistekki käymään ja päästäisiin lenkille tai kokeileen agitelineitä Ihkun kanssa.

Minun tavoitteet eiliselle päivälle täyttyi muilta osin, mutta sakset on edelleen "hukassa". Huommena jatkuu saksien metsästys, tehtävä parin akvaarion viikkorutiinit ja iltapäivällä lähdemme taas Piksun ja Lisan kanssa yhteislenkille.

Kun olen kirjoittanut tätä blogia, Tursake kävi terrorisoimassa ja paineli näppäimistöä tassulla sekä yritti kynnellä irroittaa näppäimiä, olen soittanut pari puhelua ja yhteen vastannut - ystävä soitti surullisia uutisia, perheen yksi koirista on tänään muuttanut Sateenkaarisillalle.

Koska ei ole töllötintä, käyn koiruuksien kanssa nyt nukkumaan (poikkeuksellisen aikaisin), jospa huommena saisi jotain mainittavaa aikaiseksi - Akun sukutaulu on myös työnalla ja huommena pitäisi olla valmis.

Sleep well!

eilen oli hyvä päivä..

Hulda ja Ihku - aikamoiset sisarukset. Molemmat erittäin vahavaluonteisia, mikä on minun se ei ole sinun, mustasukkaisia - tuo on minun ihminen ei sinun. Pari kertaa rähinä meni niin kovaksi, että saimme mennä erotuomariksi. Ekaa kertaa en muista, olisko tullut kepistä tai patukasta riitaa, toisella kerralla Ihku oli Annemarin kanssa sisällä ja me Ollin kanssa yritettiin ottaa Huldasta seisontakuvaa ulkona terassilla. Kun sisarukset pääsi taas yhteen ne oli heti toistensa kurkussa.
Enimmäkseen olivat ihan sovussa ja formuloivat leikkimökkiä ja pihaa ympäri. Ihku ei saanut Huldaa kiinni, mutta aikansa perässä juostuaan kääntyi nurkalta vastaa ja se oli Huldalle tosi ylläri.
Siistin vähän Huldan pitkäksi venähtäneitä korvakarvoja ja sovimme, että kun sopiva aika tulee teen Huldalle konesiistimisen.
Hulda oli käynyt Ollin kanssa muutaman kerran agilityreeneissä, ennen Huldan juoksua ja se kyllä näkyi. Huldalla oli moni tottisliike paljon paremmin hallussa, kuin Ihkulla.
Oikein paljon kiitoksia koko Huldan perheelle kestityksestä ja siitä että sisarukset saattoivat tavat, vaikka häntätötteröllä ottivat mittaa toisistaan. Ihku muuten nukkui koko paluumatkan ja se on ihme jo sinäänsä :).
Ja kuten arvelinki, sain melkoista sapiskaa Wilmalta kun palasimme kotiin. Pekka kertoi Wilman maanneen ensin liiterin edessä tielle tuijottaen, oli sitten siirtynyt petäjän juurelle passiin, sisällä makas etutassut sohvan selkänojan päällä ikkunoista tielle tuijottaen.
Torniosta haettu akvaariovalaisin löysi paikkansa ja on tosi hyvä.
Ja ihanaa, Päivi sai Oprin kanssa VPG1 tuloksen. Minulla petti jo pokka, kun ajelin Kemistä kotiin ja soitin naapurille jonka tiesin olevan kisapaikalla... ja just oli tulokset selvillä ja tulos varmistunut.
Upea tulos, kun tietää miten paljon Päivi satsaa harjoitteluun eikä anna vastoinkäymisten lannistaa. Tulos on juhlimisen arvoinen asia, ehdottomasti.

Ja Akun lonkissa ja kyynärpäissä ei ainakaan kuvaava el.lääkäri todennut mitään huomautettavaa.

Sunnuntai päivä on kostea ja vain muutama aste lämmintä. Olen asettanut muutaman tavoitteen tälle päivälle. On löydettävä yhdet töppöset, kahdet isot Fiskarsin sakset (kaikki minun jäljiltä hukassa) ja yhden akvaarion vettä pitäisi vaihtaa. Alkuillasta koirien lenkitys ja erittäin hyvää plussaa jos saan tehtyä vielä tietsikkahommia.
Joten ei ku hommiin.

aurinkoinen, mutta kylmätuulinen perjantai...

... ja pitäisi lähteä koirien kanssa Haminareissulle - ihan päiväkävelylle. Pekka meni autolla töihin, en viitsinyt herätä aamuyöllä kolmen jälkeen viemää sitä.
Huommena me startataan Ihkun kanssa vierailulle Huldan perheen luo. Ensin käymme ottamassa Torniosta vauhtia, haen sieltä yhteen akvaarioon kunnon valaisimen. Sitten pitäisi kaikissa akvaarioissa olla asianmukaiset vermeet.

"Reiman" Anita laittoi minulle ja Nealle meiliä "rapakontakaa" ja siinä oli asiaa myös Reiman kynsistä, päivitin ajankohtaista sivulle kynsiasiaan liittyvän osion.
Akun silmät oli peilattu eilen ja todettu terveeksi, huommena on vuorossa sitten lonkat ja kyynärpäät.
Viikonlopusta tulee kaikinpuolin mielenkiintoinen, kun kavereita on menossa kisaamaan ja jännittää aivan mielettömästi kuinka siellä käy.
Juttelimme eilen kavereiden kanssa, että kyllä narttukoira voi olla tosi vaikea kisakoira - siis jos haluaa kisata koiran kanssa esim. koko kesäkauden. Nartuilla on juoksut, mahdolliset valeraskaudet, puhumattakaan jos tulee kohtutulehdus jne...
Ollaan montaa eri mieltä siitä, että vaikuttaako juoksu nartun luonteeseen, saahan esim. suojelussa kisata juoksuisen nartun kanssa. Riippuu tietysti yksilöstä, joihinki narttuihin juoksuaika vaikuttaa joihinki ei, valeraskaus vaikuttaa ehkä enemmän ja kohtutulehdus takuulla.
Kun joskus muinoin käytin yhdelle sakemanninartulleni valeraskauslääkettä - lääkkeen sivuvaikutukset oli mielestäni pahemmat kuin itse valeraskauden. Koira oksenteli, ei syönyt ja oli kaikin puolin tosi huonovointinen. Lääkkeet on varmasti siitä ajasta kehittyneet, mutta sen jälkeen olen käyttänyt tarvittaessakuin ihan kotikonsteja - ruoka minimiin, lelut pois ja haipakkaa. Useinmiten valeraskausoireet on menny ihan ilman mitään toimenpiteitä ohi.
Ja eiköhän tänä päivänä ole kilpaileminen kiellettyä, jos koiralla on valeraskauslääkitys päällä.

Wilmalla on taipumusta juoksuun, joka alkaa ns. normaalisti, mutta tiputus loppuu 4-5 päivän jälkeen. Varsinainen juoksu alkaa sitten jonkin ajan kuluttua ja on ihan normaali. Olen joskus kysynyt el.lääkäriltä asiasta ja hän sanoi, ettei syytä huoleen ja kun juoksu sitten alkaa kunnolla se on normaali, eikä estä koiran astuttamista ja narttu tulee kantavaksi... no sehän on nähty jo muutaman kerran Wilman kohdalla. kohdalla. Pitkittynyt juoksu ymmärretään yleensä sellaisena, jossa narttu vuotaa useamman viikon. Niinhän ei Wilman kohdalla ole. Minulla on joskus aiemminki ollut sakemanni narttu, jolla oli samanlaisia juoksuja kuin Wilmalla. Niihin ei juuri kiinnitä huomiota, jos ei aio astuttaa koiraa.
Pitää tarkistaa seuraavalla el.lääkäri käynnillä onko kyseiselle juoksulle oikeaa termiä.
Suurimman pettymyksen tuollainen juoksu on aiheuttanut silloin, kun olin ilmoittautunut Wilman kanssa SM-toko joukkueeseen. Reenasimme ihan tosissaan, kävin jopa kisapaikkakunnalla tutustumassa ennakkoon ja reenamassa Wilman kanssa (kiitos Tuulikki vieraanvaraisuudesta) ja eiköhän Wilmalla alkanut juoksu just ennen kisaa ja peruin osallistumisen. Muutaman päivän kuluttua tiputtelu loppui ja varsinainen juoksu alkoi myöhemmin. Wilmalla oli kuitenki koko ajan siinä välissä voimakkaat tuoksut, vaikka vuotoa ei ollut, ja urokset kävi siihen kuumana. Kun olin sitten seuraamassa kyseistä kisaa, yritti eräs uros aivan ohimennen minun housulahjetta nuuskattuaan astua jalkaani.
Nyt tuollainen juoksu tuli kerranki sopivasti, kun Akun terveystuloksia odotellaan.

Sain eilen siivottua ainakin osittain. Olen yrittänyt epätoivoisesti tehdä rästityöhommia ja vielä niissä on tekemistä.
Toissayönä otin takaisin univelkaa, heräsin eilen aamulla klo 9.30 ja koko päivä oli "pilalla", päivä ei lähtenyt sitten millään käyntiin ja tein kuin täi tervassa hommia.

Nyt loppu jaarittelut ja lähden koiruuksien kanssa Haminalle.
Lauantaille, täältä tullaan Hulda ja perhe, kaikille kisaajille onnea (varpaatki on ristissä ja pystyssä) ja Akulle ja Nealle myös peukutuksia kuvauksiin.
Mukavaa ja aurinkoista Viikonloppua!

raskaan päivän ilta...

... väsyttää armottomasti, kello on 1.53 tulimme just kotiin. -kävin koiruuksien kanssa hakemassa Pekkan kotiin työreissulta.
Viimme yönä nukuin 4h, aamusta koulutukseen, oli muuten pikkusen jäiset tiet ja kuulemma on sattunut paljon onnettomuuksia. Koulutuksen vetäjä oli ajanut aamulla 20 km matkaa yli tunnin. Koulutuksen jälkeen kävin pizzalla ja sitten palaveriin. Palaverin jälkeen käytin vanhaa ystävääni asioilla ja pidin seuraa.
Kotona odotti pirteät koiruudet häkissä (ulkotarhassa) ja ei ku puhelu Piksulle, että lähtiskö Lisan kanssa lenkille.
Ennen lenkkiä ennätin tehdä vähän aikaa hommia koneella. Teimme parin tunnin lenkin, tosi reipasta kävelyä pitkin metsäteitä. Ilta ennätti pimetä, koirilla ei ollut edes vilkkupantoja kun pimeässä palasimme autolle. Koiruuksilla oli hauskaa, rilluttelivat ja tutkivat mielenkiintoisia tuoksuja ja kirmailivat sulassa sovussa jälleenäkemisen ilosta. Niiden sopu oli paljon parempaa nyt, kun asuvat eri katon alla - yhtään kertaa ei Wilma tai Lisa pullistellut kuka on pomo.

Olimme kotona vasta puoli yhdeksän aikaan, annoin koirille ruuan ja itse korvasin lenkillä kuluttamani kalorit kahvikupposella ja parilla munkilla. Koirien ollessa tyytyväisenä ruokalevolla yritin torkkua teeveetä katsoen, ei tullut uni joten tein pari päivitystä ja sitten Tursake tulikin "terrorisoimaan" siihen asti, kunnes lähdimme Pekan hakuun.

Nea soitteli, että Akun lonkka- ja kyynärpääkuvaukset ovat lauantaina ja ennen sitä olisi silmäpeilaus.
Nyt on pakko kömpiä sänkyyn, huommena tiedossa työhommia ja siivousta - huusholli on taas kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
Hyvää Yötä!

kotisivujen ulkoasun värit vaihdettu....

...nyt on kello jo niin paljon, etten kehtaa sanoa. Innostuin muokkaamaan sivuston värimaailmaa uuden yläkuvan mukaan. Kuva ei ole mitenkään hääppönen, pitkästä aikaa otin eilen kuvia ja säädöt oli mitä oli - päin mäntyä.

Vaikka pitäisi olla jo untenmailla, laitoin vielä yhden kupillisen kahvia tippaseen. Pitää käydä noita sivuja läpi, että kaikki on Ok. Toi värinvaihto ei ole ongelma käy simpplisti, sukutauluihin pitää muuttaa yksitellen värit.
Kun vaihdan yläkuvan, otan siitä kuvankäsittelyohjelman väripipetillä värinäytteitä ja niistä muodostuu sivuston kulloinenki värimaailma.
Linkki-sivun linkit tarkastettu, Reiman sivut eivät näkyneet, olisivatko muokkauksessa? Piritta Pärssisen linkki toimii jälleen - käykää tutustumassa, siellä on paljon mielenkiintoisia linkkejä. Lisäsin muutaman linkin -nartun valeraskaudesta, -uroksen eturauhasvaivoista ja -SLO-kynsisairaudesta - Suomeksi ja Englanniksi. Googlettamalla löytää aiheesta kuin aiheesta hyviä linkkejä - suosittelen.

Tänään käytiin partojen kanssa hihnalenkillä "kylänpinnassa", hyvää vaihtelua parroille päästä tutkailemaan uusia hajuja. Kun kaveri kävi kyässä, Ihku esitti melkein kaikki osaamansa temput.

Minun koneella työskentely on joskus tosi takkusta. Juuri kun olen aloittanut naputtelun, Tursake hyppää näytön eteen tai kävelee näppäimistöllä. Minä luovutan ja silittelen sitä aikani, otan syliin ja kehun kovasti. Jos vahingossakaan katson näyttöä, Tursake ojentaa etutassun ja tarttuu yhdellä kynnellä minua poskesta kiinni, no silittely jatkuu. Jonkin ajan kuluttua ehdotan Tursakkeelle ulos menoa ja käyn aukaiseen ovet - ei lähde ulos. Yritän "karkottaa" kissaa seuraavaksi kampaamalla sitä ja selvittämällä sen takkuja - ei tehoa läheskään aina. Seuraavaksi käyn tarkistamassa, että kissojen ruokakupeissa on ruokaa ja laitan lisäksi jotain herkkua, kutsuen Tursaketta syömään. Jos saan kissan houkuteltua syömään, juoksen äkkiä koneelle ja toivon että saan jatkaa työskentelyä. Ei mene kuin hetki, kun Tursake raapii ovea pyytäen ulos, taas pitää nousta työn äärestä.
No ei auta - kissa pitää päästää ulos ja ajattelen että nyt tuli työrauha. En varmasti ennätä kuin istahtaa, kun ovelta kuuluu jälleen raapimista - sieltä on sisään pyrkimässä Noitanokinenä. Jälleen ruokakuppien täyttäminen ja äkkiä koneelle. Jos Ihku ei tule tuijottamaan viereen jokin lelu suussa, niin ovelta kuuluu taas raapimista - pomppaa ylös ja päästä Tursake sisälle... siinä vaiheessa pikkasen jo harmittaa. Sanon Ihkulle jossain välissä, että ei nyt ja huokaisen - jospa nyt sais keskittyä työskentelyyn... turha toivo.. Noitanokinenä pyrkii ulos syötyään vatsan täyteen - katti ulos ja jupisen itsekseni. Nyt on jo raskaat askeleet, kun palaan koneen äärelle ja toivon ettei Tursake tule taas näytön eteen.... tämä juttu on tosi ja melkein jokailtainen... viimmeksi tänä iltana.

Nyt nukkumaan, tänään on koulutusta joten pitää olla skarppina. Hyvää Yötä.

nyt on pakko purkautua...

...ja yritän tehdä sen ketään loukkaamatta ja hyvin tapojen mukaan...ja nämä mietteet ei liity pelkästään snautseriin.

Minun valintani ei tarkoita sitä etteikö "hylkäämilläni" uroksilla ole mitään annettavaa snautserin jalostuksessa - ei todellakaan. Eikä se, että omistamilleni nartuille ei käytetä joidenki kasvattajien uroksia tarkoita sitä, että se olisi snautserijalostuksen pelastus...tai tuho, mitä sitä hulluja!
Eikä se tarkoita sitä, että vaikka kuinka nyt yrittäisin kierrellä ja välttää jotakin terveysongelmaa, sitä ei esiinny yhdistelmässä johon päädyn, valitettavasti. Minä en ole se jumalan valitsema kasvattaja, jonka koirien jälkeläisillä ei tule koskaan olemaan mitään terveysongelmia.

On vielä niin, että jalostukseen käytettyjen koirien todellinen jalostusjälki eri yhdistelmistä näkyy vuosien kuluttua. Jos kasvattaja voisikin tietää miten tehdyt jalostuspäätökset näkyy rodussa kymmenen vuoden kuluttua - vai näkyykö ollenkaan.
Jos olisin pitäytynyt alkuperäisessä suunnitelmassa huolimatta saamastani tiedosta, kaikki olisi näyttänyt olevan ulospäin ok, mutta mutta - olisinko voinut hyvällä omallatunnolla salata samani tiedon. Ei vaan, minun olisi pitänyt kertoa pentujen ostajille, että on tätä ja tätä riskiä - muiden riskien lisäksi.
Jos olisin laittanut sivulle vain ilmon, että urosvalinta on muuttunut - eikö kenelläkään olisi herännyt uteliaisuus miksi näin on käynyt?
Olen sen verran tietoinen perityvyyden satunnaisuudesta, että tiedän terveitä jälkeläisiä joissakin yhdistelmissä tuntemissani roduissa, vaikka jompi kumpi vanhemmista on periyttänyt jotakin sairautta. Ja tietenki on myös päinvastaisia tapauksia, terveet vanhemmat ei takaa pelkästään terveitä jälkeläisiä - sehän on selvä.

Tiedämme loppujen lopuksi tosi vähän koiran perimästä, vaikka olisimme kuinka viisaita. Ja kasvattajaa lopputuloksesta syytetään - tai sitten ei.
Siihen en ikinä usko, että väitetään omien kasvattien olevan täysin terveitä, vaikka koirien sukutaulussa esiintyy toistuvasti samat koirat kuin niissä yhdistelmissä, joissa sairauksia esiintyy. Kyllä ne vähemmän toivotut perimät putkahtaa aikaa myöten ja jossakin muodossa esiin, halusipa tai ei. Sitä aina vaan itse toivoo, että ne putkahdukset olisivat mahdollisimman lieviä.

Vaikka tämä pohdinta liittyy rooliin, joka minulla on pentueen suunnittelussa, olen myös ollut "vastapuolella" - eli pennun ostajana - kahdessa eri rodussa.
Tänä päivänä pennunostajat toivoo saavansa ainakin terveen, monipuolisen harrastuskoiran - niin sakemanneissa kuin snautserissakin ja silti näissä kuin monessa muussa rodussa koiran omistajien lääkärilaskut kasvaa ja koira ei välttämättä voi elää normaalia aktiivista koiran elämää.
Mielipiteeni on, että kaikki koirissa esiintyvät ongelmat eivät ole pelkästään koiran perimästä johtuvia. Liian yleistä on tänä päivänä, että koira joutuu viettämään virikkeetöntä, vähemmän koiramaista elämää ja ruokinta on päin prinkkalaa - kuka sitä kestää stressaantumatta ja jatkuva stressi ei tunnetusti ole hyväksi.

Mielestäni ongelmana kasvattajalla on varsinki mustissa snautsereissa kapea jalostusmateriaali ja kasvattajan on pakko tehdä joskus kompromisseja rodun säilymiseksi. Vai onko, kaikkea voi ehdollistaa? Jos jokin rotu on saatu sellaiseen tilaan, että sukutaulut vilisee samoja koiria, ei voi ottaa huomioon rodunomaista terveyttä- tai luonnetta - onko pakko tehdä tietoisesti riskiyhdistelmiä rakkaudesta rotuun? Pakko ei ole kuin kuolla, mutta kyllä mielestäni musta snautseri on sellainen rotu, jonka toivoisi säilyvän.

Minä protestoin Suomen Kennelliiton kantaa, että mustien ja p&s snakujen sekoittaminen on tehty luvanvaraiseksi ja ilmeisen vaikeaksi... tai ainakin päätöstä voi joutua odottamaan. Tiedän että p&s puolella on myös omat "ongelmansa", mutta se olisi ehkä rotuna lähin mustaa snakua yhdistettynä laajentamaan jalostusmateriaalia. Pinsereistä en tässä yhteydessä puhu mitään, koska en niitä tunne riittävästi rotuna... vaikka snakujen takaa niitäkin pitäisi löytyä.
Toisaalta ihminen itse, on kaventanut rodun perimää käyttämällä jalostukseen kerraten, kerraten ja taas kerraten esim. näyttelyvoittajia. Joidenki siitosurosten pentuemäärät olisivat saaneet jäädä pienimmiksi, kun varmasti vaihtoehdoiksi olisi löytynyt terveitä vähemmän kauniita uroksia.
Nartuilla on aikojen saatossa ollut usein jalostuksessa pienemmät vaatimukset - eli astutetaan rakenteellisesti tai luonteeltaan vaatimaton narttu huippumenestyjä uroksella - harvemmin päinvastoin.
Hyvä se on näin jälkeen päin arvostella historiaa (vai onko se välttämättä historiaa tänä päivänä), mutta jos ei tunne historiaa - ei tiedä tästäpäivästä... vai miten se nyt menikään...
Yhteenvetona tälle sekavalle pohdinnalle täytyy sanoa, että mikään ei ole niin varma kuin epävarma - myös koiran jalostuksessa. Näyttelymenestyjä yhdistelmistä ei tule ainoastaan multivalioita - kaikista käyttöpuolen komeetoista ei tule kisakenttien kunkkuja.

Tähän lopuksi minulle unohtumaton muisto menneisyydestä, joka hyvin kertoo kauhun tasapainosta, jossa kasvattajat voi joutua tasapainoilemaan.
- Kommentoin hyvän kasvattajaystäväni tekemää yhdistelmää hieman arvostelevasti, sillä uros oli jättänyt lonkkavikaisia jälkeläisiä. Siihen ystävä vastasi, että kuule Tuula - täydellistä ja virheetöntä koiraa ei ole olemassakaan - jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolet. Kyse on aivan siitä, mitä ominaisuutta koirasta hakee tai toivoo saavansa, jollekki ominaisuudelle, myös huonolle on laitettava painoarvo. Välillä painoarvo on luonteessa, välillä terveydessä, mutta ulkomuodosta en tingi -.

Kasvattaja joutuu tekemään aina valintoja, mutta tietääkö pennun ostaja niistä... uskoisinpa että yleensä ei.

Jaa, ja mitä meidän maanataipäivään muuten kuului. Aamusta työhommia kotona ja työpaikalla käynti. Sitten lähdimme Pekan ja koirien kanssa Karpaloita poimimaan. Koirat rillutteli mättäisellä pienellä suonlämpäreellä ja söivät karpaloita. Ei edes märkyys ja sade haitannut niitä. Otin muutaman valokuvan, jospa niistä saisi vähän syksyisemmän kuvan sivupohjaan.
Iltapäivällä otin koirat mukaan, kun vein Pekan töihin ja paluumatkalla kävimme tervehtimässä lentsuista ystävää.
Ihkusta tulee selvästi temppukoira, nyt sen saa tulemaan reppuselkään, hyppii omaksi ilokseen varaston hyllyillä, keikkuu kuin vanha varis sohvan selkänojan päällä. Juoksu on sillä nyt selvästi ohi, ja on herännyt myös kaksijalkaisten olemassaoloon, hakee toistuvasti kontaktia tiukalla silmiin tuijotuksella - eikös alettaisi jollekki.
Ihanaa, kun Ihku on taas oma iloinen itsensä. Wilman kielenkannat ovat myös käytössä. Taas tänään se kertoi minulle jotain tärkeää asiaa, ja täytyy tunnustaa etten ymmärtänyt, sen huomasi Wilmakin ja luovutti.

Ja nyt luovutan minä ja lähden untemaille - iltatirsat sohvalla verotti yöunista... pääasia että joskus nukkuu.
Hyvää Yötä!

taas ennätti vuorokausi vaihtua...

Mööppleeraus ja huushollin raivus jäi sen verran veriin, että olemme Pekan kanssa koko päivän raivanneet turhia tavaroita pois nurkista... ei nyt kaikkea ihan kaatopaikkakuormaan - eihän sitä koskaan tiedä milloin jotakin nyt tarpeetonta tarvitsee, mutta kuitenki.
Minä, joka en pidä verhoista koska ne estää valon sisälle tulon, vaihdoin jopa keittiön ikkunaan uudet verhot... löysin kaapista sievää kangasta ja ompelin käsin kaikki reunat, koska ei ole ompelukonetta.
Sopivaa puuhdetta ja ajankulua sateisena päivänä ja aika meni tosi nopeasti. Sain pestyä myös sen ison maton, Pekalla meinas mennä hermot kun raahasimme sitä ensin valumaan - sisälle tuominen oli sitten jo helpompaa kun enin vesi oli valunut pois. Toivotaan, että saan sen joskus kuivaksi. Ei varmaan auta kuin lämmittää kiuasta ahkeraan, matto roikkuu nyt saunassa.

Martina oli jättänyt viestin vieraskirjaan - liittyen Wilman urosvalinnan muuttumiseen, johon vastaaminen oli tosi työlästä - ei sen vuoksi että en olisi rehellinen ja en katso peiliin - ei vaan sen vuoksi, että kun olin kirjoittanut vastineen ja klikkasin "lähetä" tuli herja että sinun pitää olla kirjautunut vieraskirjaan... omasta mielestäni olin kirjautunut. No ei auttanut kuin ottaa uusiksi ja nyt klo on jo niin paljon, etten taida enään tehdä päivityksiä vaan kömmin nukkumaan.

Päätöksenteot koiran kasvatus- ja jalostusasioissa kuuluvat kasvattajalle, minä nyt päätin etten ota tietoisesti riskiä - vaikka lopputulos ei ole kirkossa kuulutettu, eli terveysperimä mahdollisilla pennuilla olisi voinut olla erinomaisen terve. Kuten Martina sanoi minulle puhelimessa, tieto lisää tuskaa.
Tässä koiramaailmassa, oli kyseessä rotu kuin rotu asia on takuulla niin. Koira on terve kunnes toisin todetaan ja mitä ei tiedä koirien taustasta, siellä olevia asioita ei voi aavistaa tai ottaa huomioon - oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia asioita koiran jalostuskäyttöä ajatellen. Ja kaikkien sairauksien periytyvyyttä ei tiedetä - joihinki tarvitaan molemmilta puolilta tuleva perimä, joihinki riittää kun toinen vanhemmista periyttää.
Lisäksi harvassa maassa varmasti tutkitaan koiria niin paljon kuin Suomessa ja tutkimustuloksiin voi pääsääntöisesti luottaa. Niin ei voi läheskään aina tehdä, kun kyseessä on ulkomainen koira.

Summarum tätä vois pohtia loputtomasti, eikä silti tulis hullua hurskaammaksi, joten nyt nukkumaan.
Hyvää Yötä!

haukotus ja paljon asiaa...

Piti töllöttää TV 2 elokuva, joten myöhäiseen meni tämä naputtelu ja vuorokausi on vaihtunut sunnuntaiksi.
Muutama päivä taaksepäin... torstaina juteltiin Martinan kanssa puhelimessa ja sain kuulla että W P eräissä koirissa, (jotka ovat sukua E-uroksille) on todettu joitakin sairauksia. Päätimme Nean kanssa, että on liian suuri riski käyttää jompaa kumpaa E-urosta Wilmalle, vaikka kyseiset urokset olisivat terveitä.
Sopivia urosvaihtoehtoja ei liiemmilti juuri löydy. Ei auta kuin terveystutkituttaa nuori saksantuonti Aron vom Grauen-Papagay "Aku", ja jos se on terve niin käyttää sitä.

Ihkun tärppipäivät pitäisi olla jo aika turvallisesti ohi, mutta lenkillä sille jäi kimeä vinkuminen aina niiden talojen kohdalla jossa on uroskoira. Minulla alkoi moinen kiikaaminen ottaan tosissaan korvaan ja päätin tehdä siitä lopun. Kun Ihku aloitti ensimmäisen talon kohdalla vinkumisen, sanoin ei ja nyppäsin pikkusen hihnasta - ei minkäänlaista vaikutusta- jolloin tartuin poskiparrasta kiinni tiukalla otteella, tuijotin silmiin ja sanoin tiukasti ei. Päästin otteen Ihkun ollessa hiljaa, kehuin ja jatkoimme matkaa. Seuraavan talon kohdalla taas vinkumista, jolloin nappasin heti tiukan otteen parrasta, tuijotin silmiin ja tiukasti ei, päästin irti kehuin ja jatkoimme matkaa. Seuraavan koiratalon kohdalla Ihku ei reagoinut koiraan mitenkään.
Toistin saman lenkin muutamana päivänä peräkkäin ja Ihkun reaktio oli, että lähestyessämme ensimmäistä koirataloa se tuli sivulleni kävelemään ja otti minuun kunnon katsekontaktin jonka palkitsin reippaalla kehulla ja juoksupyrähdyksellä talon ohi Y E S!!!. Seuraavien koiratalojen kohdalla ei vinkumista vaan kontakti minuun ja pitää vielä lisätä ettei Ihkun häntä laskenut missään vaiheessa.
Minun tapoihin ei kuulu lenkkeillä samaa reittiä perättäisinä päivinä, lenkkireitit ovat vaihtuvia aina sen mukaan mitä toivon koirien saavan lenkin aikana (irti, hihnassa, toisten koirien hajuja, vaihteleva maasto jne). Nyt toistin tuon reitin ihan sen vuoksi, että näen kuinka oppi meni perille ja hyvin näytti menevän. En vain jaksa jatkuvasti samasta asiasta kieltää, joten parempi tehdä heti selväksi koiralle miten sen haluaa toimivan... ja miten ei.

Hyvin on näyttänyt menevän Ihkulle perille myös taiteilu sohvan selkänojan reunalla. Just kun olimme Pekan kanssa kantamassa väliaikaista sohvaa ulos, Ihku hyppäsi yllättäen sohvaan ja siitä selkänojan reunalle keikkumaan kuin kana orrelle... ei voinut kuin nauraa, vaikka hankalasti kannettavassa sohvassa paino lisäänty huomattavasti. Jatkoimme sohvan kantamista, jolloin Wilma hyppäs myös sohvalle... se oli jo hieman liikaa ja jouduimme hätistämään otukset alas. Sirkuskoiria, sirkuskoiria..

Olin tänään Marjan kaverina Kemin 2-ryhmän näyttelyssä, jossa Anne-Marin Aune-snautseri (P&S) sai viimeisen sertin ja tuli FIN MVA:ksi!!! Hieno saavutus! Ajateltiin Marjan kanssa eri rotuisia koiria katsellessa, että kyllä meilläkin pitää vielä olla sellainen koira, jota voi kantaa sylissä... näkis vaan ja kuulis kolinan :).
Iltapäivällä saimme yllätysvieraita Etelä-Suomesta, kävimme synttäreillä ja loppuilta töllötettiin puolinukuksissa telkkaria.
Iltapäivällä oli hyytävä tilanne, kun olin päästämässä Wilmaa tarhasta Ihkun ollessa jo vapaana tuli naapurin sekarotuinen isohko uros morjestaan partoja. En ole juossut vuosikausiin niin lujaa ja yhtä paljon kuin silloin. Wilma totteli välittömästi ja meni sisälle, Ihkua kiinnosti uros aivan luvattoman paljon ja sekunnissa välähti mielessä, jos uros ja Ihku pysähtyvät hetkeksikkään tapahtuu varmasti astuminen. Joten minä kutsuin Ihkua- ei vaikutusta, juoksin niiden perässä ympäri ja pitkin piha-aluetta, huusin Pekkaa avuksi ja koko kylä varmaan kuuli kun yritin hädissäni hätistää urosta pois pihalta... juoksivat ryökäleet aina sen verran vaihtaen paikkaa että minulla oli tosi työ pysyä perässä.
Pekka tuli jossain vaiheessa hätiin katuharjan kanssa hätistellen urosta, uros nosti karvat pystyyn ja näytti siltä että se käy päälle. Pekka pääsi sen verran Ihkun ja uroksen väliin että minä sain kutsutta Ihkun sisälle ja Pekka hätisti uroksen pois. Ei mennyt kuin hetki, kun uros palasi pihaan, jolloin minä nappasin ensimmäisen kengän joka käteen sattui ja nakkasin sillä urosta. Kenkä sattui olemaan Pekan raskas turvakenkä ja osui kovasti kolisten puuritilään, jonka takana uros juuri haisteli maata, ... sen jälkeen vilahti vain uroksen hännänpää ja sitä ei näynyt enään koko iltana.

Nyt saa olla jonkin aikaa tarkkana, ettei uros pääse toista kertaa yllättäen pihalle.... ärsyttää, kyllä omalla pihalla pitäisi saada olla rauhassa helkkarin irtokoirista.

Pesin viikon aikana useita mattoja painepesurilla, välillä koleassa sadesäässä, välillä vain koleassa säässä... no niiden kuivaksi saaminen on teettänyt vähän töitä. Ne on pitänyt roudata yksitellen saunaan kuivumaan, sauna hetkeksi päälle ja yön yli kuivatusta ja taas seuraavana päivänä uusi matto kuivatukseen. Nyt ei olisi enään kuin kolmen maton kuivatus... ja huommena pitäisi pestä vielä viimeisin ja suurin matto, kun Pekka on kaverina sen liikuttelussa.

Mutta nyt, Hyvää Yötä!

jotenki on vaan edelleen kiirettä ilmassa...

Perjantai-iltana tuli Päivi, Aleksi ja perheen narttusakemannit yökylään, ohikulkumatkalla Kemissä järjestettävälle koulutusleirille. Käytiin illalla pizzalla ja lätistiin, Pekka tuli kotiin vasta myöhään perjantai-iltana.

Huusholli on täysin kaaoksessa, saatiin talon tyhjennyksessä sohvakalusto ja "hätävara" sohva on edelleen myös olohuoneessa. Sille on kyllä uusi koti tiedossa odottaa siirtoa, laatikoita on ympäri lattioita, matot odottaa ulkona muovin päällä vesisateessa painepesuri pesua.
Vaikka joka ikistä paikkaa kolotti viikonlopun jälkeen ja selkä ei ole todellakaan hyvässä kunnossa, innostuin eilen pestessäni Pointtiin meneviä "talotyhjennys" astioita ja tavaroita järjestelemään myös omia kaappeja ja lisäsin entisestään huushollin kaaosta. Lisäksi kesävaatteiden vaihtaminen talvivaatteisiin on kesken... no jospa se tästä pikkuhiljaa.

Ihkulla ei ole ollut tähän asti mitään pömökausia kehistysvaiheessa, mutta nyt viikonlopulla on ollut. Liekkö osasyyllisenä eka juoksu ja tärppipäivät että se kuuhistelee, kuulee olemattomia, näkee olemattomia ja hännän alla tapahtuu selvästi jotain uutta ja outoa. Lisäksi ennätin lauantai aamuna tehdä Ihkulle konesiistimisen, ei varmaan sänkinen karva helpota yhtään oloa.
Tuota kuuhistelu - kehistysvaihdetta olen odotellutkin tulevaksi ekan juoksun lähestyessä - pidän sitä täysin normaalina kehitysvaiheena, no Ihkulla se kohdistuu tärppipäiviin ja menee ohi kun siihen ei kiinnitä mitään huomiota. Murkkuikä se on koirillakin.
Lisa lähti sitten perjantaina Piksun perheen koiraksi. Kuten aiemmin kerroin Lisa oli Piksun luona, kun sairastelin keväällä. Sen jälkeen Lisa sai toistuvasti tervehdyskäyntejä, kun heille jäi ikävä Lisaa. Pitkään pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että Lisa voisi muuttaa heidän koiraksi.
Yritin epätoivoisesti potea huonoa omaatuntoa asian johdosta mutta ei vaan onnistunut ja miksiköhän ei sillä ei ole tapoihini kuuluvaa luopua omasta koirasta noin vain.
No, asiaan vaikuttaa; Lisa asuu nykyisin n. 5 km päässä, olemme tunteneet Piksun kanssa jo melkein pari vuosikymmentä - Piksulla on ollut minun kasvatti-sakemanni, olemme useasti tekemisissä, käymme yhteislenkillä, Piksu on hoitanut Lisaa ja konnia lomamme aikana jne... tiedän varmasti, että Lisalla on ruhtinaalliset oltavat Piksun perheessä, kaikki tykkää siitä - jopa perheen kissa. Lisa saa monipuolisesti liikuntaa, pääsee mukaan perheen elämään täysivaltaisena perheenjäsenenä. Ja Lisasta ei ollut mitenkään tarve päästä eroon, en ollut etsimässä sille uutta kotia, puhumattakaan että olisin lopetuttanut sen - hyi hitto pelkkää ajatustakin.

Asiaan vaikuttaa myös se, että Lisa on luonteeltaan ns. "kansainvälinen koira", se ei ikävöi ja on joka paikassa kuin kotonaan kunhan ruokaa saa ja lenkille pääsee.
Lisan tulevaisuuteen kuuluu, että ennen seuraavaa juoksua sen kohtu poistetaan. Minulla oli sellainen toivomus Piksulle, että emme tapaisi nyt aluksi pariin viikkoon, että Lisa saisi kotiutua rauhassa. Puhelimitse olemme jutelleet Lisan lähdön jälkeen Piksun kanssa ja eilen tapasimme kylällä ihan naamakkain. Yhteislenkille snakut pääsee tulevaisuudessa takuuvarmasti. Pitää vielä sopia Piksun kanssa jätetäänkö Lisan tiedot meidän kotisivulle - voihan sinne päivittää esim. vain muuttuneet omistajatiedot. Lisa kuuluu elämäämme edelleenki.
Ennättäis vaan noita päivityksiä tehdä.

Meillä elelee nyt kaaoksen keskellä tärppipäiväinen Ihku - on bongannut että naapurissa asustelee ihana ajokoirauros ja juoksunsa aloittanut Wilma joka on sitä mieltä, että Ihkun pitää leikkiä sen kanssa.
Sunnuntaina koiruudet pääsi kävelylenkille, kun menin talontyhjennykseen kävellen. Ihkudaa piipitti joka ikisen talon kohdalla, jossa oli koira pihalla... yritti tietenki viestittää että sulhasta etsitään tositarkoituksella. Pekka toi sitten autolla ne kotiin häkkiin odottamaan. Eilen eivät päässeet lenkille, olivat häkissä kun kävin asioilla. Tänään suunnitelmissa työhommien jälkeen kunnon metsälenkki. Ihkua en taida uskaltaa päästää irti, ettei vaan joku hurmaava metsäkoirauros vie Ihkua mennessään.
Nyt pitäisi tehdä hetki työhommia, ennenkuin lähden Haminalle asioille.
Mukavaa päivän jatkoa huushollista, jonka kylkeen voisi liimata postimerkkejä ja laittaa ameriikkaan.

raskas viikonloppu lopuillaan...

Nyt tulee lyhyet merkinnät;
Wilman juoksu alkoi eilen.
Lisa muutti Piksun luo perjantaina- lisää asiasta seuraavalla kerralla.
Perjantaista asti tähän myöhäiseen iltaan olimme auttamassa erään talon tyhjennyksessä. Talossa oltiin asuttu yli 40v ja sen rakensi perheen isä ja se oli huolella hoidettu ja vaalittu. Oli haikeaa olla osallisena purkamassa erään perheen elämänhistoriaa. Talo jatkaa elämää uuden omistajan ohjaksissa.

Nyt nukkumaan, huomenaamulla pitää viedä Pekka aikaisin töihin, se lähtee Norjan reissulle... jonnekki Oslon seudulle.... joo ja ihana Toyota Camry on vaihtunut jäyhään volkkari farmariin.
Hyvää yötä!

piiiitkästä aikaa....

Kuva: Ihku heinäpellolla 25.10.07.
Päivät menee niin, ettei perässä meinaa pysyä. Sunnuntaina ulkoiltiin 4 tuntia, kävimme kolmessa eri paikassa ja koiruudet pääsi tutustumaan uusiin metsäalueisiin, poron hajutkin tuli tutuksi. Lisan juoksu alkoi maanantaina, Wilman juoksua odotellaan - siinä se on hollilla.

Olen täydentänyt kalaparvia. Tiikeribarbeja on nyt 13 kpl ja nyt niitä on riittävästi. Hain kalaparvi täydennystä harrastajilta, kun liikkeissä ei ollut niitä. Sain täydennystä myös Neontetroihin, nyt niitä on 26 kpl, Inkkareita on nyt 11 kpl, Piikkisilmiä 5 kpl... luulin että olen kurkkua myöten täynnä akvaariohommia, kun sain väsyneenä akvaprojektin tehtyä... mitä vielä... innostus vain kasvoi ja oli mukava vierailla harrastajien luona ja nähdä erilaisia akvoja ja kaloja.

Eilen oli mitä ihanin syys sää ja lorvimme muutaman tunnin koiruuksien kanssa metsässä ja pelloilla. Tänään Wilma pääsee formuloimaan pyöräilyreissulle Haminalle. Ihku ja Lisa saa jäädä punapyllyisenä häkkiin, niitä ei viitti ottaa mukaan koska joutuisivat olemaan kytkettynä kaupan edessä... siinä voisi ohikulkevat uroskoirat saada hepulin.
Jostain syystä oli taas kova ikävä Feisya ja Indiä liikkuessamme syksyisessä luonnossa ja näin silmissäni niiden kirmailua kauniissa heinäpellossa. Pelto oli niiden yksi lempparipaikoista.
Snakujen pörhistelyt toisilleen vähenty kuin seinään, kun Ihku aloitti juoksun. Nyt formuloidaan ja jytytään sulassa sovussa ja Wilmakin on käyttäytynyt kuin nuori pentu - haastaa Ihkua toistuvasti leikkimään.
Nyt pitää aloittaa valmistelut Haminan reissulle, pääsee nauttimaan kauniista ja vuoden aikaan nähden lämpimästä säästä.

lauantaiaamun mietteitä...

nyt tuntuu olo pikkuhiljaa "normaalilta", kynnet on kasvaneen kuluneen reilun viikon aikana niin minulla kuin koirillakin - ihan eri syistä kylläkin.
Koirat pääsi lenkille toissa aamuna ja vois sitä iloa ja riemua, kun pääsivät metsään rilluttelemaan. Tämän päivän "pyhitän" rästitöiden tekoon koneella - on luvattu sadetta koko päiväksi. Huomista odotamme kuin "kokkomikko joulua", sillä aurinko pitäisi paistaa ja sehän tietää metsäretkeily päivää koko porukalle.

Minulla kävi uskomaton onni, kun vaihtoallasta tultiin hakemaan mukaan pääsi ylimääräiset Plätyt ja Palettikalat. Ei tarvinnu lopettaa kuin ulkosuodattimesta löytyneet Paletinpoikaset. Kävin hakemassa Kuivaniemestä Albiinomonnisia (6kpl) 190l pohjalle ja mukaan sain Mustaneontetroja 3 kpl, ne pääsi omien 4 kpl parven jatkoksi. Osa akvaariokasveista kärsi selvästi vesiastioissa olon projektin aikana. Laitoin akvaarioihin kaikki mahdolliset oksat ja pistokkaat - akvaariot ovat aika sekavan näköisiä tällä hetkellä. Kun näen mitkä kasvit lähti kasvamaan ja mitkä ei voin karsia kasveja myöhemmin.
Nyt on vielä tulossa ainakin 5 kpl Tiikeribarbia ja Keltarihmaurokselle pitäisi löytää uusi koti - sen jälkeen kalastoni on kohdillaan.
Kuvittelin projektin aikana, etten varmaan katso viikkoon akvaarioihin - mitä vielä. En saanut tarpeeksi niistä onneksi, on tosi mukava seurata kuinka kalat ovat selvinneet projektista ja toi 190l Tetra- Kirsikkabarbiallas on tosi nautittavaa katsottavaa. Kaloilla oli eilen herkkupäivä, saivat tuoretta Maivan mätiä.
Muutama vastoinkäyminen koettiin projektin aikana. Ylimääräistä työtä aiheutti yksi ulkosuodatin, joka oli jossain vaiheessa sammunut ja sisältö oli silkkaa lietettä ja eilen meinas kuolla Albiinomonniset, kun lisäsin akvojen veteen Easy-Life Easycarboa. Niille pikkuisille muuttu ilmeisesti vesiarvot liian nopeasti. Sain monniset haavittua vesiämpäriin ja kaikki pääsi hengissä tänä aamuna takaisin akvaarioon. Lisäksi Plätyt ennättivät tehdä jälkikasvua maailmaan väliaikaisessa altaassa - poikaset kasvavat 190l pintakasvien seassa ja pääsevät myöhemmin johonki eläintarvike liikkeeseen.
Ja sen kunniaksi, että tänään on Kansainvälinen autoton päivä muutama sana Pekan autoprojektista. Pekalla on ollut autonvaihtoviikko. Nyt meidän pihaa valaise oikea "loisto" -Toyota Camry farmari. Onpa ollut mukava ajella autolla jossa on näköä, kokoa ja ajomukavuutta. Penkit ovat tosi mukavat, autossa on maavaraa, takana on tilaa koirien häkille - tosi mukavaa ja jouhevaa matkantekoa... mutta ei tässä vielä mitään.
Tämä on ollut vain välivaihe - ens viikolla meidän pihaa pitäisi koristaa eri "loisto". Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan Camry vaihtuu Volkswagen farmariin. Kävin sillä eilen koeajolla ja täytyy sanoa, että Toyotan kaikenkaikkinen ajopehmeys ja mukavuus vaihtuu Saksalaiseen pelkistettyyn jämäkkyyteen. Kyseessä on tietenki vanhat halvat autot ja minä ajan sillä, minkä Pekka hankkii koska minulla ei ole vara laittaa itselleni autoa. Olen miettinyt, että ajomukavuus menisi minulla edelle, jos pitäisi valita taloudellisuuden tai muutaman vuoden uudemman auton välillä - blondi mikä blondi.
Noissa vanhemmissa autoissa on ainakin yksi hyvä puoli - jos niitä joutuu remppaamaan (joutuu kuitenki), niin tavallinen kylän autokorjaamo pystyy tekemään niihin remonttia - on vähemmän tietokoneita auton järjestelmää ylläpitämässä.
Normaaliin päiväjärjestykseen palaaminen edessä - Wilma pitää pestä ja tehdä konesiisitiminen, samaa odottaa Lisa ja Ihku.
Parast aikaa saataa kaatamalla vettä. Päivi tulossa iltapäivällä reenaamaan, toivottavasti päästään kentälle kuivin jaloin ilman ja ilman uimaliivejä.
Mukavaa viikonloppua!

unohtui aamulla...

kertoa, että Ihku aloitti juoksunsa eilen... siitä se lähtee. Eiköhän juoksunarttuseuraa tule lisää tällä viikolla.

allasprojekti melkein tehty....

Ihan mieletön projekti takana, on mennyt päiviä etten ole muistanut edes syödä - kaloja, hiekka ja kasveja altaasta toiseen. Sunnuntaina otin loppurutistuksen 14h ja sain ison altaan niin tyhjäksi, ettei sinne jäänyt kuin vaihdossa tulevan altaan hiekka ja Tähtimonni viettämään viimeistä yötä siinä.
Maanantai aamuyöllä klo 4.00 vein Pekan töihin, palasin kotiin torkuille, lähdin Ouluun klo 8 aikaan. Oulusta kotiuduttiin aamupäivällä ja sen jälkeen tyhjensin ison altaan, huuhtelin ja pesin sen suodattimet. En ennättänyt edes pestä allasta, kun sen hakijat tuli. Minä sain 190l altaan + vermeet kaupassa ja sen sijoituspaikka oli vielä auki koska minulla oli vielä väliaikainen allas käytössä. Saimme kannettua kunnialla ison altaan autoon vermeineen ja lattia vapautui raskaasta taakasta.
Minun piti heti jatkaa uuden altaan kanssa, hiekat ja vesi altaaseen, kasvit ja suodattimet. Annoin altaan veden selkiintyä ja sitten tetrojen ja kirsikkabarbien sekaan laittaminen - olin tehnyt niille väliaikaisen altaan sellaiseen astiaan, että minun ei tarvinnut kuin kipata koko sisältö sievästi uuteen asumukseen. Sain ison altaan uudelta omistajalta parven eri-ikäisiä Kirsikkatetranaaraita.
Valokuvia en voi vielä ottaa, kun kamera jäi lauantaina Pointtiin.
Vielä olisi väliaikaisessa altaassa Plätyt ja Palettikalat - olen kallistumassa sille kannalle, että säästän niiden hengen ja pääsevät altaaseen, palettikaloille valitettavasti koittaa lähtö paremmille kalavesille, jollen saa soitettua huolisko niitä jokin akvaliike. Ulkosuodattimia siivotessa löysin sinne menneitä tosi pieniä Palettikalanpoikasia jotka pitäisi myös poistaa inhimillisesti.
Minä olen ihan sippi, Ihku on päässy lenkille viimmeksi Pekan kanssa - muuten ovat saaneet olla häkissä... olihan ne minun mukana eilen aamulla Oulussa ja pääsivät käymään yhdessä koirapuistossa haistelemassa hajuja.
Hulda, Ihkun sisko olisi tullut morjestamaan meitä sunnuntaina, mutta minun piti valitettavasti sanoa, että saatte tulla mutta minun on pakko jatkaa altaiden kanssa työskentelyä. Tosi harmi, olisi koirillekki ollut mukavaa päästä formuloimaan. No sovimme, että toisella kertaa paremmalla ajalla ja mekin voimme käydä Kemissä Huldan luona, siellä on kuulemma aidattu piha missä on hyvä formuloida vapaasti.
Vielä on paljon tekemistä ja jälkien siivoamista, joten on pakko piristyä vaikka tuntuu, että voisi nukkua vuorokauden. Jospa toi myrskykin laantuisi ja pääsis koirien kanssa pyrähtään metsään.
Terv. tosi tiltti tl

hyvästi vanha rakas sohva...

Kuva: Erittäin hyvin ja pitkään palvellut sohva, pihalle nostettuna.
Olin tänään työpaikalla iltapäivän ja keleen katit tai jompikumpi oli sillä aikaa kussut sohvalle. No pitäs vaan kelettää ittelle, kun olin laittanut WC:n oven kiinni lähtiessä, eikä kissat päässy käyttämään omaa veeseetään.
Rakas sohva oli kissankynsien jälkiä täys, siinä oli opetettu snakuille tasapainoilutemput, se palveli snakujen tähystyspaikkana, siinä sai makoisat torkut niin me kuin koiratkin ja se oli Lisan ehdoton yöunien paikka. Ostin sohvan melkein uutena Nokian omalta "nettikirpputorilta" ja se oli ihan suomalaista hyvää laatua... vaikka joutui meillä kovaan ja jälkiä jättävään käyttöön. Koiruudet tykkäs vallata sen joskus täysin itselleen... sohva oli täydellinen ja 100% käytössä. Jään kaipaamaan!

Akvaariotouhut ovat täyttäneet työhommien lisäksi päiväni. Raksutus on korvien välistä kuulunut, kun olen miettinyt miten tekisin järkevimmin allasprojektin. Piirsin tänään ihan kaavion asian tiimoilta ja esittelin sen ylpeänä Pekalle, joka mitään ymmärtämättömänä vain nyökytteli. Piirroksessa oli kolme akvaarioa ja Pekka tuumas laskien tän hetkiset altaat ja tulevan altaan, että sittenhän sinulla on kaikkiaan 4 akvaa (saatoin kuulla paniikkia äänessä).
Kuten kaavioon olin piirtänyt, akvoja tulee olemaan vain kolme - toi 400l (joka on Tomin huoneessa) olkkariin jää 240l ja Tomin huoneeseen tulee vielä kaupan yhteydessä tuleva 190l allas. Pekan laskut sai sekaisin väliaikainen 300l allas, joka kannettiin eilen Piksun kanssa varastosta ihan vain tämän allasprojektin vuoksi Tomin huoneeseen, kalojen siirtoon välivaihealtaaksi ja se ei tule jäämään käyttöön, koska se ei ole "tehdasvalmisteinen".

Tänään sain siirrettyä Plätyt 240l altaasta väliaikaiseen altaaseen, siirsin isosta pois lähtevästä altaasta osan pohjahiekasta 240l altaaseen, joka saa nyt selkiintyä pari päivää. Sunnuntaina olisi tarkoitus aloittaa kalojen siirto isosta altaasta siihen ja projekti jatkuu muidenki altaiden asukkien uudelleen järjestelyllä, niin että iso allas pitäisi olla poislähtökunnossa (tyhjennettynä) alkuviikosta.

Inhoan yhtä paljon kalojen pyydystämistä kuin nekin, ressiähän ne siinä repii ja toivottavasti kestävät hengissä tämän projektivaihteen. Kaupassa tuleva 190l allas saa asukeikseen tetrat ja kirsikkabarbit ja pohjalle ainakin Tähtimonnin.
Ainoastaan Plätyjen ja Palettikalojen kohtalo on edelleen epäselvä vielä.

En ole ennättänyt koiruuksien kanssa tänään lenkille, Pekka kävi Ihkun kanssa iltalenkillä. Ihkulla oli hienot heijastinvaljaat eka kerran päällä. Löysin valjaat Pointin kirpparilta ja olivat uuden veroiset ja halvat, melkein ilmaiset. Kyllä kirpputorit ovat hienoja paikkoja, sieltä voi tehdä tosilöytöjä kukkaroon sopivin hinnoin.

Nyt nukkumaan, huommena on Pointissa "Ruskarieha" ja avoimet ovet ja pitää olla pirteänä palvelemassa käviöitä. Huomiselle on luvattu sadetta - toivottavasti ei toteudu!
Nyt illan on muuten soinut soittimessa Roy Orbison.
Hyvää ja levollista yötä! Eiköhän minultakin laskeudu otalta yön aikana noi sarvet ja osaan antaa arvoa, ettei kissat pissannu makuuhuoneen sänkyyn - jotain positiivista asiassa.... kait...

Aikainen aamu....

No niin. Kello on 5.30 ja olen ollut jo jonkin aikaa hereillä. Pekka lähti töihin ja minulla olisi tarkoitus tehdä Tulosjulkaisua jonkin aikaa, ennenkuin lähden viemään naapurin lentoasemalle.

Isosta akvaariosta on sitten kaupat sovittu, pääsee hyvään kotiin eikä kuntarajakaan ylity. Uudessa kodissa suuri Pleko saa tilavan kodin itselleen... ja minä saan 190 litrasen johon aion laittaa tetrat. Alkaa armoton akvaarion tyhjennys ja kalojen uudelleen järjestäminen. Muutama Rihmakala saa myös uuden kodin lajitovereiden seurassa ja nuori Partamonniuros pääsee myös uuteen kotiin. Palettikalojen kohtaloa pitää vielä miettiä, josko veis johonkin akvaarioliikkeeseen tai jotain.

Eilen oli armottoman vesisateen jälkeen tosi kaunis ja lämmin ilma, mittari näytti hetken +16 ja me tietysti sienestettiin iltapäivällä ja hämärän tuloon asti Laitakarissa ja Pitkässäkarissa. Saalis pääasiassa Karvarouskuja.
Koirat oli mukana Laitakarissa, mutta ei Pitkässäkarissa.
Jokainen koiruus on yksilö, vaikka laumassa elävätkin.
Lisa on ehdottoman iltauninen ja sitä saa tiukasti komentaa illalla käymään ulkona tarpeillaan. Wilma on aamu-uninen jaIhku ei ole uninen ollenkaan :). Kun istun ulkona aamukahveella, Ihku pomppii löytämänsä kävyn kanssa tai kiusaa, ärsyttää ja haastaa Lisaa leikkiin - ei uskalla Wilmaa haastaa, sieltä voi saada vastarakkautta.
Kun telkkarista tuli viimme lauantaina Kurki-luontodokumentti ja siinä Kurkiuros pomppi, leyhyytteli siipiä ja nakkeli nokassaan maasta ottamaansa materiaalia naaraan edessä, Pekka tuumas että ihan kuin Ihku.
Mutta nyt nokka kohti Oulua ja päivä käyntiin, pitää joka välissä suunnitella akvaarioremppaa - hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

no voi surkeuden surkeus...

Kuva: raskaasta taakasta....
Olen pitänyt vähän vitsinä, enkä tosiaankaan ole suhtautunut asiaan kuuluvalla vakavuudella kuvassa olevan akvaarion painoon ja lattian notkahtamiseen. Meillä ei ole valettu lattia vaan ihan puurakenteiden varassa - lattiarakenteelle on olemassa jokin ammattinimitys, mutta en muista sitä tässä järkytyksessä.
Eilen juuri ennen nukkumaanmenoa kyykin akvaarion alta kissan leikkipalloa ja järkytys oli melkoinen, kun huomasin lattian entisestään antaneen periksi ja rako listaan oli huomattava varsinki akvaarion toisen pään alla.
Siinä meni yöunet ja mietin epätoivoisia raktaisuja, mitä tehdä... Raskain mielin laitoin aamulla myynti-ilmoituksen akvasta... onhan noita pienempiä purkkeja, mutta harmittaa aivan vietävästi.

Maanantai ilta...

Kuva: 9.9 - syksy tulee toivottavasti komean ruskan merkeissä.

Sunnuntaina suunnistetiin puolukkametsään ja eiköhän innostuttu lopuksi vielä sienestämään.... oli aivan ihana aurinkoinen ja lämmin ilma. Otin koiruuksien kanssa marjastuksen rennosti, välillä kuvasin ihania sammalia, syötiin marjoja ja heittelin keppiä - aika harvinaista herkkua koirille. En halua koirista ns. "keppihulluja", mutta silloin tällöin pidän yllä niiden huomion keskittämisen itseeni kepin kanssa.
Tänä aamuna käytiin aamulenkillä ja iltapäivällä saivat naudan potkaluita kaluttavaksi - tein yllärilöydön pakastimesta, oli tullut joskus ostettua useampi luupussi pakkaseen. Nyt koirat nukkuu, saivat myöhään iltaruuan kun Päivi ja Aleksi kävivät vierailulla koiruuksien kanssa.... Masikin pääsi taas pyörähtään meidän pihalla.
Pitää hattua nostaa Päiville, kun jaksaa lähteä työpäivän jälkeen reenaamaan koiria tänne asti. Vain lyhenevä päivä asettaa rajoituksia iltareeneille.

Hyvähän mun oli sanoa ennen Digiaikaan siirtymistä, että voisin luopua koko töllöstä... nyt riudun tosi kovien vieroitusoireiden tuskissa, kun näytön vieressä ei kökötä televisio auki. Tulee oltua tosi vähä koneella, vaikka hommia olisi mitä tehdä. Jospa se tästä lähtee menemään, eihän minulla aina ole ollut töllöä tuossa vieressä joten pitää vaan sinnitellä.

Ja taas on ajankohtaista etsiä pitkiä aluskalsareita sekä muita talvivaatteita esille, ettei tule vilu. Pihlajanmarjoja ei muuten ole ainakaan meidän pihlajiin tullut, tuleekohan runsasluminen talvi..

Huolestuneena olen kuunnellut yhtä akvaarion ulkosuodatinta, se hörsii jostain ilmaa. Toivottavasti kestää seuraavaan viikkovedenvaihtoon.
Blogissa näyttäisi alkavan huoltokatkos, joten pitää lopetella ennen sitä. Koiruudet pääsee mun viereen nukkumaan ens yöksi, kun Pekka on töissä.
Hyvää yötä!

Aurinkoinen Sunnuntaiaamu...

Kuva 8.9.07 Masi ja tytöt.
Eilen Suvi ja Hessu kävi kattomassa härdellisnakuja ja partatytöt saivat herkkuja tuliaisiksi.... vielä on muutama kaula jäljellä :).
Päivi tuli reenien jälkeen ja mukan oli kuin olikin IHKU-Masi, hitsi että siinä on komea ja mukava otus. Masi oli ehdottomasti sitä mieltä, että Lisa ja Ihku tuoksuu mielenkiintoiselle. Masi oli niin sankan ihailijajoukon piirittämänä, että se ei ennättänyt kuin häntääheiluttaen kulkea pihalla partojen seuratessa. Koska Tursake oli saunassa päiväunilla, Masi pääsi myös sisälle kahvittelun ajaksi. Taidan ryöstää ton Masin Päiviltä ja napsauttaa siltä pallit pois ja pidän sen sit ittelläni... ei häiritse partojen juoksut... Ei vaiteskaan se olisi kohtuuton teko Masille, antaa pitää pallinsa ja olla oikea uros!
Päivin kanssa ennätettiin ottaa Oprista ja Wannista muutama seisontakuva ja huonompia seisontakuvia on nähty, joten voimme olla tyytyväisiä kunnes parempia saadaan napsittua.

Sunnuntai valkeni koleana, mutta aurinkoisena. Koiruudet ovat ruokalevolla ja eiköhän me suunnisteta päivän aikana puolukkaan. Pitäisi myös käydä katsastamaan, mikä karpaloiden sato on tänä vuonna. Karpalo-puolukkahyytelö on niin hyvää, että vie kielen mennessään.

Koirien nyppimis-siistimisprojekti on edennyt. Perjantain siistin Lisan korvat loppuun, nypin hieman Wilmaa - korvat on vielä siistimättä ja Ihkun korvista on siistimättä vain reunat. Lisalla ja Wilmalla on kesäisen (vai oliko se kevättä - ei muista) koneella ajon jälkeen runkokarva epätasaisen pituista. En enään ikunakuunpäivänä aja itse koiralta runkokarvaa 3mm terällä ja myötäkarvaan. Saan varmaan kunnolla siistittyä niiden karvan vasta keväällä, kun kaikki karva on kunnolla kasvanut nyppimispituuteen.... joutuvat olemaan siihen asti kuoppaisessa ja mäkisessä karvapeitteessä.

Nyt pitäisi saada työhommia tehtyä, ennenkuin lähdetään raikkaaseen ulkoilmaan.
Mukavaa Sunnuntaipäivää ja rentoilkaa sekä ulkoilkaa!

sienestystä ja temppuja

Kuva: surkea kuva Lisasta, Ihkusta ja Wilmasta syömässä metsässä heinää.
Vielä eilisiltaan, oli muuten erittäin komeaa "ilotulitusta" taivaalla myöhäisillassa, salamat valaisi koko eteläisen taivaan yli tunnin ajan monta kertaa. Ukkosen jyrinää ei kuulunut, kerran olin kuulevani kaukaista, kaukaista kuminaa.

Tänään koiruuksilla oli taas häkkielämää muutaman tunnin päivällä ja kun Pekka tuli kotiin lähdimme tietty vielä katselemaan sieniä. Ajoimme ensin Kotakankaalle, josta ei löydetty kuin muutama hapero. Vaihdoimme paikkaa ja ajoimme Laitakariin. Siellä lähdimme Pekan kanssa eri suuntiin, minä hortoilin koirien kanssa aivan rannan tuntumaan - sienisaalis olematon. Pekka oli löytänyt muutaman herkullisen tatin ja karvarouskun.

Yritin ottaa aikani kuluksi muutaman kuvan koirista, mutta eihän ne malttanut pysähtyä kuvattaviksi. Heinänsyönti hetki jossa kuvakulma aivan onneton, mutta jotain jäi muistoksi aurinkoisesta illasta.

Ja tuohon otsakkeeseen viitaten. Ihkulle on opetettu - oikeammin sanottuna teetetty, perso kun on - erilaisia temppuja. Tänä iltana se on saatu hyppään Pekan selän päälle, kuljettamaan metalliesinettä ja hyppäämään suorilta jaloilta ylöspäin ihan noin vain - kannustimena uunissa paistettu lohi. Wilma ja Lisa yrittävät olla kovasti mukana tempuissa - Lisa ihan seuraneidin ominaisuudessa, Wilma kantaa myös metalliesinettä, mutta nyt onkin ollut pointti saada Ihku kantamaan, sillä aiemmin ei ole vielä tärpännyt. Kaikki saa kuitenkin aina palkinnon keittiössä ja tempun suorittanut aina ensin.
Tästä on nyt hyvä jatkaa ja takaan että temput onnistuu seuraavalla kerralla, vaikka palkintona olisi vain ruisleivän kannikka.
Pekka teki uunilohelle sienikastikekuorrutuksen ja vaikka en ole mikään kalan ystävä - herkullista oli.

Huommena odottelemme Kajaanin vieraita kattomaan snakuja livenä - tähän hävityksen kauhistukseen. On mukava kuulla, mitä mieltä he ovat näistä vauhtiparroista.
Päivi on tulossa myös reenaamaan ja toivottavasti ottaa Masin mukaan, on ollut sakemanni-ikävä taas viimme päivät ja olisi ihana nähdä Masipoikaa pitkästä aikaa. Päivillä on ollut aiemmin mukana Opri, mutta vaikka se onkin Feisyn tytär ei siitä tule niin elävästi mieleen Feisy niin kuin Masista.
Nyt voi sitten köllähtää vatsa täys untenmaille, että jaksaa taas huommena keksiä mukavia aktiviteettejä snakuille, jos vaikka lähtis Päivin kanssa käymään tuolla koulutuskentällä, jonku snakuparran kanssa.
Oikein Hyvää Yötä!

akvaariopäivä....

Kuvat: ylhäällä palettikalauros, alempi partamonniukonköriläs kuvattu 2.9.07.

Aamupäivällä katoin sarjauusintoja ja nypin samalla Lisan ja Ihkun korvakarvoja. Ihkulla on noi tehostekarvat pehmeämmät, kuin Lisalla tai Wilmalla, mutta ihan nypittävissä. Ei mene hukkaan TV:n kattomisaika, kun tekee samaan aikaan nyppimistä. Ja jos ei saa yhdellä istumalla nypittyä koko korvaa, jatkaa seuraavana päivänä - pitäähän sitä TV:kin välillä vilkasta :).

Tämä päivä oli koirilla "vapaapäivä", viettivät päivän häkissä. Minä tein kaikkiin kolmeen akvaan viikkosiivouksen, vaihdoin vesiä ja raivasin kasveja. Puhdistin myös yhden ulkosuodattimen, ja sinne oli pesiytynyt melkonen kotiloyhdyskunta. Puhdistan melkein viikko yhden suodattimen (niitä on kaikkiaan 8 kpl), niin ei tarvitse ottaa kaikkia suodattimia yhdellä kertaa puhdistettavaksi. Kasveja raivasin ämpärillisen ja päätyivät "pihanperälle".
Olen alitajunnassa valmistautunut Palettikalakannan karsimiseen jälleen kerran. Nyt pitää olla vain kylmäpäinen ja surutta poistaa paremmille uimavesille kaikki vähänki urokselta näyttävät tuolta olohuoneen akvaariosta. Kamarin akvassa on 5 urosta, eikä yhtään naarasta ja tulevat yllättävän hyvin toimeen keskenään, eivätkä kiusaa toisaan tai muita kaloja. Niiden kohtaloa pitää vielä miettiä, eihän noista harmiakaan ole.
Toivottavasti saan Pekan kaveriksi Palettikalaoperaatioon, siitä ei oikein yksin tule mitään, kun on isosta altaasta kyse. Harmittaa aivan vietävästi, mut oma moka.

Minun pitäisi vielä täydentää Hunajarihmakantaa muutamalla naaraalla, samoin Helmirihmoja pitäisi hankkia muutama naaras, Tiikeribarbeja haluaisin lisää, uudet kasvilajit ei olis pahitteksi... aina jotain pitää suunnitella, pysyy mielenkiinto yllä.

Koiruudet rauhoittui yllättävän hyvin iltaruuan jälkeen, vaikka tänään ei ole niiden kanssa mitään tehtykkään. Illalla olisi ollut mitä hienoin valokuvaussää Laitakarissa, mutta en päässyt sinne kun auto ei ole kotona. Ihme sadekuuroja on liikkeellä ja tosi paikallisia. Kun kävin äsken koirien kanssa pihalla, ihmettelimme kaikki mikä ropina kuuluu naapurista, meni hetki ennenkuin tajusin, että naapurin peltikattoon sataa rakeita ja meidän pihalla ei satanut mitään. Siinä oli koirillekkin ihmettelemistä.
Wilma ja Ihku nukkuu sopuisasti naulakon alla samalla pedillä ja Lisa Karhupedillä, Noitanokinenä lähti ulos, Tursake nukkuu ylimmällä seinäpedillä - taitaa tulla kylmä yö kun kissakin haluaa nukkua katonrajassa.
Hyvää yötä ja virkeänä perjantaiaamuun.

sieniä, sieniä, voitateja...

Kuva: ei ainakaan voitatteja, mutta olivat niin kauniita, että piti ottaa kuva.
Tämä päivä on ollut yhtä haipakkaa. Heti aamusta koiruuksien kanssa auton tankkaus- ja kauppareissu, paluumatkalla poikettiin tunnin metsälenkille ja bongasin sieltä paljon hyviä voitatteja... ei ollut astiaa mukana joten jäi keräämättä. Lenkin jälkeen koirille ruoka ja minä sain tehdä rauhassa jonkin aikaa työhommia koneella. Puolenpäivän jälkeen lähdin pyöräileen Haminaan ja Wilma pääsi mukaan, Lisan ja Ihkun jäädessä häkkiin.
Kotiin tultuamme vaihdoimme Wimpulan kanssa ajokin autoon, haimme Pekan töistä ja kun kerroin voitateista eihän siinä muu auttanut kun lähteä ne porukalla keräämään.
Sienireissulle pääsi kaikki koiruudet mukaan ja pari tuntia keräsimme sieniä koirien formuloidessa ja syödessä marjoja.
Voitatit ovat työläitä puhdistaa ja teimme Pekan kanssa urakalla hommia tunnin verran, ennenkuin saimme sienisaaliin puhdistettua.
Nyt on sitten olo väsynyt mutta onnellinen ja taas on väärä luulo, että koiruudet olisivat koivet oikosenaan untenmailla - mitä sitä hulluja, ei edes Wilma 9 km pyörälenkin ja metsäformuloinnin jälkeen... ovat virtaa täys ja Ihkun piti ottaa pihalla formularinkiä... kun ei liikuntaa näköjään muuten saa - näyttää tuumivan.

Wilmahan on puhetta vaille ja "lellari" ja omanarvonsa tunteva. Kun olemme liikkeellä Pekan nykyisellä autolla, koiruudet ovat yleensä vapaana, farmarista on takapenkit kaadettu ja niiden pitäisi siis tyytyä olemaan takaosassa. Mitä tekee Wilma.. se aloittaa heti alkumatkasta neuvottelut tuhinalla, huokailuilla ja korvaan supattamalla "saanko tulla etupenkille". Jos olen yksin liikenteessä, annan yleensä luvan ja Wilma hyppää välittömästi kartanlukijan penkille. Jos Pekka on mukana, sanon Wilmalle että kysy Pekalta lupa ja niin Wimpula supattaa Pekan korvaan asiansa. Jos Pekka antaa luvan tulla, Wilma hyppää Pekan syliin, minun ajaessa - Wimpula tuijottaa todella hankalassa asennossa Pekan sylistä minua koko ajan - ihan kuin sanoen, että käske toi Pekka takatilaan, mulla on hankala olla tässä.
Tänään paluumatkalla Wilma ei saanut lupaa ja se piti omaa tuhinaansa koko matkan tuijottaen minua niskaan ja pitäen päätään minun selkänojan reunalla... jos katse olisi voinut porata olisi minun niskassa pari terävää reikää.

Joo ja tiedän, tiedän... koirien olisi turvallisinta matkustaa joko häkissä tai valjaista turvavöihin kytkettynä. Onneksi poliisit eivät ole vielä pysäyttäneet meidän retkuetta... ei päätä silitettäs. Ottenhäkki siirrettiin autoon, mutta kun takapenkit piti jossain vaiheessa ottaa käyttöön häkki nostettiin autosta pois ja koirat hilluu jälleen autossa vapaana.
Hyi minua, hyi.

Koiruudet on saanu viimme aikoina sen verran liikettä, että Ihku on nuorena koirana hoikistunut vähän liikaa. Sillä ei ole grammaakaan ylimääräistä rasvaa ropassa. Nyt on lisättävä sen ruokintakerrat kolmeen kertaan päivässä. Lihaksia löytyy kyllä kaikilta koirilta, mutta Ihku on ainoa, jolla vyötärö kapenee... muistuttaa melkein vinttikoiraa.
Vanhana sakemanni-ihmisenä Ihku on just "oikeassa lihassa", mut snaku saa olla kyllä edes vähän tuhtimpi.

Vauhdikkaan ja ulkoilma-rikkaan päivän kruunaa uni... eiköhän noi snakut kans rauhotu pikkuhiljaa... joten Hyvää Yötä.

vähän ennen nukkumaan menoa...

Kuvat: Laitakarista tänä iltana (tiistai).
Väsyttää totaalisesti, olen heränny jo klo 5 aikaan tekemään koneella hommia. Eilinen päivä meni myös töitä tehdessä - koko päivä, illalla kävin Lisan kanssa muutaman kilometrin reippaan kävelylenkin, muuten istuin aamusta iltaan koneella.
Tänään pyöräilin työpaikalla mutkin, sit vietiin koiruuksien kanssa Pekka töihin ja palatessa poikkesimme metsälenkille. Kun olin antanu koiruuksille ruuan ja valmistauduin jatkaan työskentelyä, koirat pörräs ja touhus jatkuvasti jotain joten luovutin, vein koirat häkkiin ja otin vapaaillan.
Ajoin yksin Laitakariin kattomaan auringonlaskua, vaikka ei ollut mitään viitteitä, että siitä tulisi jonkin näköinen. Oli vain pakko päästä yksin ja rauhalliseen paikkaan ihan itekseen. Ei edes hermostuttanut, että autosta voi loppua polttoaine, kun merkkivalo paloi... eikä onneksi loppunutkaan.

Pari tuntia käppäilin rantsulla, kävelin aallonmurtajalla, istuskelin ja tietty kuvasin. Olisi pitänyt ottaa kahvia termokseen niin ilta olisi ollut enemmän kuin täydellinen. Ei ristinsielua lähistöllä, ei tarvinnut kytätä mitä koirat tonkii, sai vain olla.
Vaikuttaisi, että Ihku aloittaa juoksua ja kaikki koirat ovat kuin sähköiskun saaneita. Sinkoilevat sinnetänne... sähköä on nyt ilmassa ihan selvästi ja se on moninkertaistanut snakujen refleksit.
Nyt koiruudet nukkuu ilmeisen tyytyväisinä ja minä teen niille seuraa. Hyvää Yötä!

maanantai aamuna...

Kuva: sunnuntain puolukkareissulta - Ihku formuloi taustalla.
Digiaikaan siirrytty ja olkkarin TV pelitti minulle suurena yllätyksenä, koska antenni on parikymmentä vuotta vanha ja heiluu tuulessa.
Itsellä suuria vierotusoireita (ei olisi uskonut :)), kun matkatelevisio pimeenä. Piti kattoa olkkarissa seuraamani sarjat :(. Ehkä sittenkin tulee hankittua toinen digiboxi... joskus.
Lauantain satoi melkein koko päivän ja välillä ihan kaatamalla. Päivi tuli Aleksin ja koiruuksien kanssa reenaan.

Sunnuntaina kävimme Laitakarissa puolukassa ja koirat oli taas vaihteeksi kuin seinästä reväistyt. Armottomat formuloinnit meidän ympärillä ja Wilma vinkui, kun ei aina pysy pitkäkoipisten Lisan ja Ihkun perässä.
Poimimme Pekan kanssa käsin ämpärillisen puolukoita pieneltä alueelta hakkuualueen reunasta. Kun koiruudet malttoivat formuloinnilta, popsivat posket pullollaan paleltuneita mustikoita ja pitihän niiden tulla meidän puolukkamättäillekki mussuttaan. Sai olla nopeena, että saa itse poimittua ämpäriin - oli pieni kisa, kuka saa marjat ämpäriin tai popsittua poskeen.
Puolukat oli vielä paikkapaikoin raakoja ja juuri sopivia hyytelömarjoiksi. Löysimme myös muutaman hyvän tatin ja karvarosukun.

Kotiin tulimme sopivasti katsomaan keihään finaalia, minä olisin kyllä voinut jäädä vielä metsään. Oli hieno ilma, pakkasyön jälkeen. Toivottavasti syksystä tulee kaunis, mikä sen mukavampaa kuin olla puolukassa eväiden kanssa auringon paistaessa.
Loppupäivä meni sitten marjoja laitellessa ja nyt on monta purkillista puolukkahyytelöä talven varalle.
Päivin porukka tuli jälleen reenaan sunnuntaina iltapäivällä, itse en ennättäny kentälle kun kokkailin marjoja.
Piksu kävi taas morjestaan Lissua, Lisahan oli Piksulla lenkkikaverina kevättalvella kun itse olin huonossa hapessa. Lisa teki Piksun porukkaan lähtemättömän vaikutuksen ja nyt kuulemma kaikki kaipailee sitä. On ollut vähän puhetta, että jos Lisa vaihtaisi kotia ja menisi Piksun perheen jäsenenksi.
Olemme kuitenki Piksun kanssa paljon tekemisissä ja ei olisi montaa kilometriä meidän välillä.

Konnat otettiin viimme viikolla sisälle, lämmittelevät pesuhuoneen lattialämmössä ja pääsevät uskentelemaan välillä muovisaaveihin. Niiden altaassa on vielä muutama Pläty, jotka pitäisi lopettaa kannan kasvaessa liian suureksi. Taitaa käydä niin, että Plätyty pääsevät jompaankumpaan isoon altaaseen ja niiden elämä jatkuu.

Suurimmassa altaassa, johon Hannan kanssa teimme pari kuukautta sitten Palettikala harvennuksen ja jätimme vanhalle naaraalle omasta mielestä lajikavereiksi vain muutaman palettinaaraan. Pieni järkytys oli havaita eilen, että joku "naaraista" onkin uros, kun pariskunta vartioi valtavaa palettikalapesuetta!!!!!!!!!!!!!!!! Tiedossa on taas kannan harvennus ja pikkusen harmittaa. Ei ole mitenkään helppo tehtävä, vaikka keksin siihen oivan apukeinon - pleksin palasen - jolla saimme erilleen kalat, jotka oli tarkoitus poistaa. Vaikka kuinka yrittää toimia rauhallisesti altaan toimenpiteissä, on vaarana että osa kaloista ressaantuu ja tulevat sen seurauksena sairaiksi.
Olin toissa iltana laittanut altaiden plekoille ja monnisille keitettyjä kurkunsiivuja. Eilen sain sitten haavia kurkunjämistä sarvikotiloita, niitä on mielestäni liikaa vaikka ne "ilmastavat" pohjahiekkaa, joka suurimmassa altaassa on kokonaan hienompaa raekokoa. Kotilota annan konnille, saavat "luontaista" ravintoa. Kun olen listinyt kotiloita sillointällöin altaan lasia vasten, kalat tulevat melkein kädestä syömään niitä. Olen jostain lukenut, että kotiloita voisi pakastaa ja sen jälkeen murskata. Murskeen voi käyttää sitten kalojen ruokana... sitä en ole vielä kokeillut ja pitää ensin varmistaa, että niin voisi tosiaan tehdä.
Kotilot on tullu jonku kasvin mukana ja ilmeisesti ruokaa on reilusti, koska lisääntyvät aivan julmetusti. Nyt olen päättänyt syöttää jonkin aikaa monnit ja plekot pelkästään niille tarkoitetuilla pohjatableteilla.

Ei ole vielä likkojen juoksut alkaneet, mutta eiköhän tämän kuun aikana ala tapahtuun.
Tässä vielä soittolistaa, jota soittelen, kun ei ole TV:tä vieressä paasaamassa ja kun kyllästyttää kuunnella YLE-areenasta radiokanavia.... ja tänä aamuna en saanut niitä kuulumaan ollenkaan.

*Ben E King - Stand By Me
*Eagles - Hotel California
*Eric Clapton - Layla (acoustic)
*Rolling_Stones - I Can't Get No Satisfaction
*Jimmy Nail - Crocodile Shoes
*Lou Bega - Mambo No. 5
*Rolling Stones - Mother`s Little Helper
*Queen - Bohemian Rhapsody
*Rolling Stones - Come On
*Rolling Stones - Cry To Me
*Rolling Stones - Get Off of My Cloud
*Rolling Stones - Paint it Black
*Rolling Stones - Time is on my side
*Rolling Stones - RubyTuesday
*Santana - Black Magic Woman
*USA For Africa - We Are The World
*Rolling Stones - You Can't Always Get What You Want
*Rolling Stones - Start Me Up
*Beatles - All you need is Love
*Beatles - Hey Jude

Rollareilta minulla löytyy useampi CD, mut kuunnellaan nyt näitä kunnes kyllästyy.
Hyvää alkanutta Syyskuuta.

nukkuvia koiria...

Wilma unessa

Lisa unessa

Ihku unessa
Vuorokausi ennätti vaihtua jo lauantain puolelle ja muutaman tunnin kuluttua digi-aika valtaa maan. Koiruudet ei sitä sure, vaan nukkuu autuaana...ainakin meillä. On se jännä, miten meitä vedätetään oikein olan takaa tässäkin asiassa. Hankkia nyt helkkarin digi-boxi jos meinaat katella niitä jatkuvasti haukuttuja tv:stä tulevia uusintoja ja huonoja ohjelmia.
Ja kansa ostaa ja katsoo tai vaikka ei katsoisikaan tai jos jää katveeseen eikä näe. Kaikki ei ole samanarvoisia.
Odotan mielenkiinnolla, millaiset seuraamukset asiasta seuraa.

Minua ei kiinnosta yksikään politiikkaa käsittelevä ohjelma ja kanava vaihtuu välittömästi, jos ruutuun ilmestyy poliitiikko puhumaan ei mitään. Nyt kun näytön vierestä poistuu tv, voi tulla joidenki ohjelmien kohdalla vierotusoireita, mut eiköhän siitäkin selvitä ajan kanssa.

Perjantai oli Wilman päivä, otin sen aamulla mukaan kun lähdin asioille ja sitten lähdimme sieneen Lisan ja Ihkun jäädessä häkkiin.
Wilma on kyllä oikea luottokoira, ei sotke itseään mihinkään paksoihin ja oltiin missä vaan kaukana autosta ei tarvi kuin sanoa, että lähdetään autolle niin suunta on heti selvillä.
Oli mukava samoilla metsässä Wimpulan kanssa pari tuntia, Wilma pääsi myös hakemaan Pekkaa töistä ja pikkasen oli leuhkana.
Ihku pääsi Pekan kanssa iltalenkille ja lauantai on sitten Lisan päivä.

Nea oli käynyt katsomassa Ihkusta uusia kuvia ja kyseli, että onko Lisalla tosiaan noin pitkä kuono-osa, mitä kuvissa näyttää... on Ihkulla on pitkä kuono-osa ja se taitaa olla Wilmasta huomattava parannus - rodunomaisempi. Eikös se ole niin, että jalostus menee silloin oikeaan suuntaan, kun "tytöstä (pojasta) polvi paranee"?

Mut nyt nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla "ihmisten aikoihin" ja ihmettelemään näkyykö töllöstä mitään.
Hyvää yötä!